Lukijani.
Kun tietämys lisääntyy, se johtaa jossakin vaiheessa muutokseen. Raamattukaan ei siksi ole sama käännöksestä toiseen. Otan esiin eläimiin liittyviä yksityiskohtia, joissa vuoden 1992 käännös (KR92) eroaa vuoden 1933 käännöksestä (KR33). Jumalanpalveluksiin muutokset eivät juuri vaikuta: Saarnaajan kirjan kohdan voi kuulla kerran kolmessa vuodessa.
On mahdollista, että jo rippikoulussa muistutettiin Saarnaajan kirjan 12. luvun alusta: ”Muista Luojaasi nuoruudessasi.” Sitten saarnaaja siirtyy vanhuuden vaivoihin. Lihasten heikkous, hampaiden irtoaminen, silmien hämärtyminen, kuulon huononeminen, yöunien lyheneminen… Jakeessa 5 on selvä ero. KR33 toteaa, että ”heinäsirkka kulkee kankeasti.”
Niin käy ylensyöjälle! Nimittäin KR92 mukaan ”heinäsirkka ahmii vatsansa täyteen.”
Astetta isompi muodonmuutos löytyy Sananlaskujen kirjasta. Hevosesta on yllättäen sukeutunut kukko. KR33 mukaan ”neljä komeasti kulkee”, joista yksi on ”hevonen, solakkakylki” (30:29,31). Mutta KR92 näkee, että leijonan, kauriin ja kuninkaan rinnalle onkin astunut ”pää pystyssä kulkeva kukko.”
Siis Pietaria hiilivalkealla varoittaneelle kukolle 
(Luuk. 22:60-61) on nyt löytynyt esikuva Vanhan testamentin puolelta.
Eräässä eksegetiikan oppikirjassa on esimerkki hankalasti tulkittavasta heprean sanasta. Profeetta Aamos näyttää tehneen kirjassaan oudon kysymyksen. KR33 käänsi sen näin: ”Juoksevatko hevoset kallioseinää, kynnetäänkö sitä härjillä.” (6:12) Vastaus on selvästikin ei.
Mutta niin kummalta kielikuva on tuntunut, että kaikenlaisia kopiointivirheitä on pohdittu syypääksi ajatuksen hämärtymiseen. Luotan siihen, että KR92 on kirkastanut kuvaa oikeaan suuntaan. ”Eiväthän hevoset juokse pitkin kalliolouhikoita? Ei kai härillä kynnetä merta?” Heprean kielessä kun voidaan Suomen kielen tavoin kyntää yhtä lailla peltoa kuin merta.
Psalmin 144 lopussa kuvataan monin tavoin yltäkylläisyyttä. Kansa voi olla erittäin ylpeä pojistaan ja tyttäristään. Myös viljaa ja lampaita riittää. Mutta jae 14 on tulkittu uudelleen. KR33: ”Meidän härkiemme kuormat ovat runsaat.” KR92: ”Lehmämme ovat lihavia ja tiineitä.”
Painavat viljavankkuritkin on osuva kuva. Mutta asiayhteys tukee asian uutta ymmärtämistä karjan koon kasvamiseksi.
Sinun
Harmaa rovasti
Tästä on lisää keskustelua Twitterissä hash tagilla #seurakuntavaalit
Raamatun sana ei muutu on sama loppuun saakka.Synti pysyy syntinä ja parannusta on tehtävä.Mieheksi ja naisekseksi Jumalaloi ihmisen ,kaikkinainen seeksuaalinen kieroitenoituneisuus ,esim homous,lespous on iljettävää ja syntiä .Siivo syntisekekin täytyy tehdä parannus ja ottaa Jeesus vapahtajana vastaan.Jokaisella on päätösvalta valita joko taivas tai kadotus.Jeesus vapauttaa ,saamme syntimme anteeksi.Kumminkin Jeesus kantaa loppuun saakka ,