Suomalaisen mediakeskustelun ehkä erikoisin ilmiö aikoihin on keskustelu kakkaamisesta bussissa ja Ylioppilaslehden sivuilla. Kyseisen kunnianarvoisan aviisin päätoimittaja kera toimitussihteerin matkusti Helsingistä Turkuun bussilla ja teki tarpeensa farkkulegginsseihin. Ihan tarkoituksella. Ja kirjoitti sitten kokemuksesta lehtijutun.
Bingo! Juttu on puhuttanut sosiaalista mediaa ja vähän muutakin ympäri valtakuntaa. Naurua. Inhoa. Epäuskoa.
Julkisen Sanaan Neuvoston puheenjohtaja Risto Uimonen luonnehti tempausta pohjanoteeraukseksi. Helsingin Sanomien mukaan Uimonen twiittasi aiheesta: ”Journalismin alennustila jatkuu. Nyt ollaan pohjalukemissa. Opiskelijalehti on tehnyt reportaasin siitä, miltä tuntuu ulostaa pikalinjabussissa.”
Yleisö on äimänä ja bussiyhtiön toimitusjohtaja median mukaan raivona.
Jälkijättöisenä yllytyshulluna (kakkareportaasi julkaistu 1.2.) luin jutun minäkin.
Hah, hah, haa!
Vitsi. Koko juttu on vitsi. Jutun tarkoitus on kuvata extreme- ja sensaatiojournalismin alennustilaa. Tai vanhustenhoidon.
”Vahinko tuli” -journalistit eivät suostu sanomaan, olivatko jutun pökäleet fiktiivisiä vai reaalisia.
Yksi on kuitenkin varmaa: Juttu on etelän median likasankojournalismia!
Jos nenä kestää, lue Ylkkärin kakkajuttu
Tuon Harakan puheen mukaan jopa toinen maailmansota ja Neuvostoliiton hyökkäys Suomeen oli suomalaisen ylioppilasnuorison sytyttämää, joten siinä mielessä kakkajuttu on kyllä akateemisesti sivistyneempi ja journalistisesti korkeatasoisempi, joten voidaan kai lopuksi todeta, että ”eteenpäin on menty”
Yliopisto, kuten kirkko oli pitkään vanhoillisen patriarkaatin kahleissa.
Viime vuosina on kuitenkin estradille astunut nuorten akateemisten naisten etujoukko, joka ei kuvia kumartele, ja jolla on sanottavaa. He tuovat esiin raikkaita uusia ideita, sellaisia, mitä eivät konservatiiviset vanhat äijät olisi keksineetkään. He osaavat kyseenalaistaa! (Osaavatko vastata?)
Näistä hedelmistä saamme kaikki nauttia!
Ainoastaan minua surettaa yliopistossa opiskelevat lapseni, jotka opiskelun ohella raatavat näissä nykyajan prekariaattihommissa, ja joutuvat niukoista tuloistaan kustantamaan HYY:n jäsenmaksun kautta moisten raikkaitten uusien journalististen kultahippujen (.papanoiden?) ulospusertamista.
Mutta toteutuihan tässä taas ne kaksi korkeinta journalistista periaatetta:
– Kansalla on oikeus tietää!
– Tahdoimme vain herättää keskustelua
Ylioppilaslehden toimittajien työnkuvan laajennuttua heidän tehtävänimikkeitään on tarkastettava. Entinen ”Päätoimittaja” on tulevassa organisaatiossa ”Pääulostaja”.
Uusi nimike kuvaakin paremmin sitä jo pitkään Ylioppilaslehdessä vallinnutta toimituksellista linjaa, mitä olemme lehdestä saaneet lukea.
Voihan kakka! Olen huumorimiehiä, mutta tällä kertaa komppaan Raimoa. Tulee myös mieleen, että tempaus loukkaa heitä, jotka joutuvat pakosti tekemään housuun tai vaippaan.
Kakka ja pissi edustavat kai suomalaisen journalismin huippua?
Viestinnän professori Esa Väliverrosen tulkinta oli aika osuva. Ylioppilaslehden kakkajuttu alkaa tuntua yhä paremmalta, tosin viimeistään huomenna sekin jo unohtuu.
51,7v => 54v
8,7% => 6,8%
Aika merrkittäviä muutoksia, ja jokainen taitaa ymmärtää mitä tuo merkitsee kirkon tulevaisuudelle.
Kun kirkon tulevaisuus tulee olemaan ns. haasteellinen ja siellä tullaan tarvitsemaan todella tuoreita näkemyksiä, niin…
Jäsenmäärän vauhdikas väheneminen on tietenkin yhteiskunnalle hyväksi, mutta silti jotenkin harmittaa kirkon puolesta se sokeus, jolla ongelmia tarkastellaan.
Pari ilmaista vinkkiä: kantsii lopettaa se hokeminen että ”kyllä ootte tyhmiä kun eroatte kirkosta noin hölmöistä syistä”. Ja silloin kun Teemu Laajasalolla pyörii päässä paholaisen juonet ja pimeyden ytimet, pitäkää herra poissa telkkarista.