Teodikea tarkoittaa pohdiskelua siitä, voiko Jumala olla oikeudenmukainen ja vanhurskas, kun maailmassa on niin paljon pahaa, väärää, tuskaa.
Mietin, että ensiksi ottaisin Isän Jumalan vapaaksi kaikesta siitä, mitä ihmiset tekevät. Meidän syntimme eivät ole Jumalan syntejä.
Silti jää paljon selittämätöntä pahaa.
Jos Jumala loi luomiskertomuksen mukaan kaiken hyväksi, miksi hyvä on muuntunut ainakin osittain muuksi?
Entä miksi hyvä Jumala, joka rakastaa meitä, niin harvoin tuntuu puuttuvan elämäämme?
Tai miksi hän on näkymätön, piilossa, salattu, mitenkään puuttumattomassa tilassa, kun apua tarvittaisiin?
Jotkut ovat kertoneet varjeluksesta ja suuristakin ihmeistä elämässään. Ehkä niistä voi puhua kokonaisyten kansojen vaiheissakin. Mutta tuntuu, että enemmän on sitä, että mikään ei muutu paremmaksi. Kärsivä kärsii yhä kunnes kuolee tuskinsa.
Japanilainen Shusaku Endo kirjoitti riipaisevan kirjan Vaitiolo. Siinä peruskysymys on, miksi Japanissa tapahtunut kristittyjen vaino vietiin loppuun asti. Kristinuskoon ohjautuneet tapettiin kaikki. Jumala pysyi vaiti, ei puuttunut asiaan. Miksi? Kirjasta on tehty ainakin kaksi elokuvaa.
Vastaavia kysymysten aiheta voi osoittaa tavattoman paljon muitakin. Peruskysymys on ja pysyy: – Miksi Jumala salaa itsensä, miksi Kaikkivaltias ei käytä valtaansa, miksi paha näyttää juhlivan?
Tiedän moniakin esitettyjä vastauksia. Osa on viisaan tuntuisia, osa kovin naiveja. Mutta kysely jatkuu.
Jumala on niin hyvä että minäkin saan elää. Se on suuri ihme , jota en lakkaa ihmettelemässä. Vasta nyt tajuan miten suuri lahja se on. Ensin piti miltei se menettää, jotta asian saattoi oivaltaa. Tulevaisuus kun pyyhkäistiin pois ja jäljelle jäi vain tämä hetki. Sain kuitenkin jatkoajan ja kiitän siitä.
Entä ne joiden ei anneta elää? Vaan annetaan kuolla vaikkapa hirvittäviin tuskiin. Mitä he oivaltavat?
Yksinkertaine ns. Occamin partaveitsen mukainen vastaus Theodokian eli
v i a t t o m an kärsimyksen ongelmaan on tietenkin se, että kristinuskossa opetetun kaltaista Jumalaa ei yksinkertaisesti ole olemassa.
Seppo, millaiseen Jumalaan sinä oikein uskot? Vai oletko täysi ateisti?
En usko Jumalaan joka polttaa mm. pikkulapsia ja sikiöitä elävältä.
Seppo
Useinkin Occamin partaveistä esille nostavat eivät muista sitä reaaliteettia, että Vilhelm Occam oli teologi, joka eli fransiskaanisen sääntökunnan mukaisesti munkkina.
Hänen teologisia teoksiaan ovat mm.
Questiones earumque decisiones, Lyon 1483.
Quodlibeta septem, Paris 1487, Strassburg 1491.
Centilogium, Lyon 1494.
De sacramento altaris ja De corpore christi, Strassburg 1491, Venetsia 1516.
Tractatus de sacramento allans
Joten Occamin filosofian periaatteen käyttö ateistisen propagandan välineenä on heidän epäjohdonmukaisen filosofisen ajattelunsa tyypillisimpiä mokia.
Ota huomioon, että kun Luther aloitti yliopistouransa, niin hän luennoi Aristoteleen filosofiasta nimenomaan occamilaisen filosofian seuraajien käyttämien kommentaareihin tukeutuen.
Matias Occamin toimiva logiikka on täysin riippumaton hänen taustoistaan.
Teit taas kaksi ns. agumentaatiovirhettä eli 1) ad hominemin toisen suuntaan ja samalla vedit haiseva silliä kiinnittäen tyylillesi uskollisena huomion pois pääasiasta eli viattomien lasten tappamisesta, joita Jumala teki.
Ad hominem on argumentaation muoto, jossa argumentoija viittaa joihinkin keksutelijoiden piirteisiin, joilla ei ole merkitystä keskusteltavan aiheen kannalta.
Seppo
1)
Kun johonkin ihmiseen viitataan, niin kyllä hänen mielipidettään pitää kunnioittaa siinä määrin, ettei hänen ajatuksiaan käytetä hänen perustavia pyrkimyksiään vastaa.
2)
Jumala on luonut kaiken hyväksi. Syntiinlankeemuksen hedelmää on kuolema. Kuoleman alaisuus kohtaa kaikkia ihmisiä, myös lapsia, koska me kaikki olemme synnin alaisia.
Me ihmiset elämme sukupolvien ketjussa. Siksi siunatut työt tuovat hedelmänään siunausta myös lapsille, mutta Jumalasta luopuminen tuo synnin palkkana kuoleman myös hänen lähipiirilleen, lapset niiden joukossa.
Jotta siunaus voisi päästä esille, pitää siunausta kylvää. Tämän tuloksena sekä koko suku että koko lähipiiri pääsee siunauksesta osalliseksi.
”Kun johonkin ihmiseen viitataan, niin kyllä hänen mielipidettään pitää kunnioittaa siinä määrin, ettei hänen ajatuksiaan käytetä hänen perustavia pyrkimyksiään vastaan.”
Ymmärsit hyvin,että en viitannut Occamiin henkilönä vaan hänen nimissään olevaan ns. ’partaveitseen’, joka toimii ihan yhtä hyvin edusti Occam siviili-ihmisenä mitä tahansa. On minusta täysin naurettavaa että ko logiikkaa voisi ja saisi soveltaa vain kristinuskon apologiana.
Minusta ei mikään oikeuta, ei perisynti eikä vanhempien tekosynnit, viattomien sikiöiden ja vauvojen sadistisen tuskallista tappamista. Tässä on minusta uskovilla paha ns ’sokea piste’.
Seppo
Sotket käsitteitä mm siinä, että puhut Occamista ”siviili-ihmisenä” ikään kuin hän kristittynä teologina olisi itsensä kanssa ristiriidassa puhuessaan filosofisista kysymyksistä Tämä kertoo vain siitä, ettet ole ottanut tosissaan hänen käsittelemiensä näkökohtien suhteellisia merkityskenttiä ja niiden keskinäistä arvoa. Olet siis hänen ajatuksiaan myöhemmin heikosti pohtineitten ateistien rintamassa hänen perusajatustensa pinnallisten oikaisujen uhri.
Matias, kästesivartelu on myös yksi ns argumentaatiovirhe., Ymmärsit kyllä hyvin mitä tarkoitin Occamin siviiliydellä.
Mutta selvennetään nyt vielä; olisin voinut käyttää ko partaveitsen logiikkaa mainitsematta edes Occamin nimeä ja partaveitsi toimisi silti. Ihan kuin jokin matemaattine lauseke toimii ihan ilman,että tiedämme ko lausekkeen alkuperäistä muotoilijaa. Eli esim. Pythagoraan teoreema toimii,vaikka emme tietäisi mitään muuta Pyhagoraasta kuin että ko teoreema kantaa hänen nimeään. Pythagoraas on siis vain teoreemansa otsikko kuten Occan on partaveitsensä otsikko.
Seppo, et vastannut kysymykseeni.
Jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa. Hebr. 12:6
Meidän tulee aina muistaa, että taivaallisen Isän kädestä tuleva kuritus on tulkittava hänen kasvojensa valossa ja hänen ojennuksensa syvät salaisuudet on nähtävä hänen hellän rakkautensa lävitse.
Tuntematon, Hiljaisiin hetkiin, Päivä, 1996.
Jaa että eim. tulivuoren laavaan tuskaisesti elävältä palava pikkutyttö vain nauttii Herran kuritusta…
Mistä on Jeesus Kristus meidät lunastanut (eli vapauttanut)?
Synneistämme, Jumalan vihasta, lain kirouksesta, perkeleen hirmuvallasta, omantunnon vaivoista, kaikenlaisista rangaistuksista ja vaivoista, jotka ovat muutetut meille terveelliseksi kuritukseksi; lunastanut iankaikkisesta kuolemasta ja helvetin luolasta, missä ei ole vettä, vaan paljasta polttavaa tulta.
Stefan Prätorius, Uskovaisten Hengellinen Aarre-aitta, s. 127, SLEY, 1925. Sulku on allekirjoittaneen lisäys.
Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille… Älköön teidän sydämenne olkoon murheellinen älköönkä peljätkö. Joh. 14:27
Meille kaikille tulee synkkiä hetkiä, ja jollei meillä ole lujaa köyttä joka ulottuu synkän pimeyden lävitse, olemme alituisesti pelon vallassa. Satunnaisen ohikulkijan heittämä kivi voi särkeä Rauhan järven lasikirkkaan tyynen pinnan, jos emme ole oppineet luottamaan hänen läsnäoloonsa, joka voi rauhoittaa sielun ja säilyttää sen rauhan. Huolehdi vain siitä, että jätät aina kaiken heti hänen huomaansa – kaikki pikku murheet, kaikki musertavat vaikeudet, kaiken uskonpuutteen.
F. B. Meyer, Hiljaisiin hetkiin, Päivä, 1996.
”Kaikkivaltiasta emme saata käsittää, häntä, joka on suuri voimassa, joka ei oikeutta ja täydellistä vanhurskautta polje. Sentähden peljätkööt häntä ihmiset; hän ei katso keneenkään, joka on omasta mielestään viisas.” Job.37:23-24
”Jumalan teoista ihminen ei voi käsittää sitä, mitä tapahtuu auringon alla; sillä ihminen saa kyllä nähdä vaivaa etsiessään, mutta ei hän käsitä. Ja jos viisas luuleekin tietävänsä, ei hän kuitenkaan voi käsittää.” Saarn.8:17
”Otammehan vastaan Jumalalta hyvää, emmekö ottaisi vastaan pahaakin?” (Job 2:10) Jumala ei tahdo pahaa, mutta Kaikkivaltiudessaan sallii sen. Pahuudella on kuitenkin maailmassa tietyt rajat, joiden yli Jumala ei salli mentävän. Iankaikkisuuden näkökulmasta hyvä aina voittaa pahan.
Ei vainsalli vaan myös pani itse toimen kaameuksia tappaessaan esim. kaikki Egyptin esikoisvauvat,jotka eivät olleet mitään pahaa tehneet.
2.Aikakirja:
19:7 Hallitkoon siis teitä Herran pelko. Ottakaa vaari siitä, mitä teette, sillä Herrassa, meidän Jumalassamme, ei ole vääryyttä eikä puolueellisuutta, eikä hän ota lahjuksia.
Job:
34:10 Sentähden kuulkaa minua, te ymmärtäväiset miehet: Pois se! Ei Jumalassa ole jumalattomuutta eikä Kaikkivaltiaassa vääryyttä.
Roomalaiskirje:
9:14 Mitä siis sanomme? Ei kaiketi Jumalassa ole vääryyttä? Pois se!
Ja Herra puhui Moosekselle ja Aaronille sanoen: ”Kun te tulette Kanaanin maahan, jonka minä annan teille perintömaaksi, ja minä SALLIN pitalin tarttua johonkin taloon siinä maassa, jonka te saatte perintömaaksenne. 3. Moos. 14:33-34
Hyvinkin oli arvattavissa että tästä avauksesta keskustelu on omavanhurskasta pöyhistelyä raamatunlauseilla vailla murustakaan myötätuntoa maailman kärsiviä ihmisiä kohtaan. Uskovatko jotkut täällä oikeasti selättävänsä kärsimyksen nautittavalla tavalla raamattua lukien ja rukoillen. Onko kysymys vain jostain sadomasokistisesta leikistä? En tunne kirjoittajia, mutta toivon etteivät he ole ainakaan seurakuntien hengellisessä työssä tuollaisella asenteella. Varmaan suunnaton kärsimys ilman tarkoitusta ja toivoa jossain vaiheessa elämää iskee useimmille vastaan. Sen jälkeen voi korulauseita käyttää säästeliäämmin.
Vielä on syytä pysähtyä ihmettelemään Jeesuksen sanoja: Joka uskoo häneen, saa iankaikkisen elämän. Niin, tässä on elämän suurin tarkoitus ja päämäärä: päästä taivaaseen. Saamme jo täällä aavistaa taivaan kirkkautta ja saamme Jeesuksen kantamina muuttaa perille. Siellä kaikuu Jumalan kansan kiitosvirsi iankaikkisesti. Kaanaanmaa-laulun sanoilla: ”Sinne Jumalan lapset pääsevät iäisesti olemaan.”
Reijo Arkkila, Kaikki synnit anteeksi, s. 96, Sley-Media Oy, 2019.