Tulisikohan avioliittolakia koskeva keskustelu selkeämmäksi, jos jaksettaisiin muistaa yksi keskeinen asia: se, että kristillistä avioliittoa tai kirkollista avioliittoa oikeudellisena käsitteenä ei ole olemassa. Kirkollisessa vihkimyksessä – niin aviolittolain kuin kirkon omien säännösten mukaan – vihitään nimenomaan avioliittolain tarkoittamaan avioliittoon. Ei edes kirkkokäsikirjassa (eikä myöskään kirkkohallituksen juridisessa selvityksessä) puhuta kristillisestä tai kirkollisesta avioliitosta. Se, mitä mikäkin kirkkokunta tai uskonnollinen yhteisö pitää kristillisenä avioliittona, on sen sisäinen asia, eikä kristillisellä avioliitolla ole mitään oikeudellista sisältöä, oikeuksia tai velvollisuuksia. Teologinen ja moraalinen merkitys toki on sen mukaan kuin eri kirkot ja uskontokunnat ja niiden jäsenet sille antavat.
Kun tämän muistaa, on helpompi huomata myös se, että jos kirkko katsoo, että avioliitolain mukainen avioliittokäsitys ei vastaa sen omaa käsitystä avioliitosta, johdonmukaisinta olisi kokonaan luopua vihkimästä ja vihkimisen sijaan keskittyä kirkon omiin toimituksiin, jotka kohdistuvat avioliiton jo solmineisiin. Suuri erehdys on se väite, että jos kirkko luopuisi vihkimisoikeudestaan ja “vain” siunaisi solmittujen avioliitojen puolisoita, epäselvyys siirtyisi vain vihkimisestä siunaamisiin. Tuo väite on ilmaan huitaistu väistöliike ja myytti, joka ei perustu asian miettimiseen pohjiaan myöten. Vihkimisoikeudesta luopuminen vapauttaisi kirkon luomaan erilaisia toimituksia erilaisia tilanteita varten ja myös palvelemaan jäseniään heidän mitä monimuotoisimmissa elämäntilanteissaan. Eli kirkollista kieltä’ käyttäen ”olemaan läsnä”.
Kuten on jo useasti todettu, kirkon pappi ei toimita siviilivihkimisiä vaan uskonnollisen seremonian. Oikeastaan asiaa pitäisi pohtia siitä näkökulmasta, onko uskontoon liittyvällä avioliiton solmimisen seremonialla myös juridisia vaikutuksia vai ei.
Nykykäytännöllä uskonnollisessa yhdyskunnassa toimitettu vihkiseremonia korvaa siviilivihkimisen. Tämä koskee luonnollisestikin vain niitä pariskuntia, joiden kohdalla toimitetaan jokin avioliittolain ehdot täyttävä uskonnollinen seremonia ja ko. uskontokunnan edustajalla on laillinen vihkioikeus.
Uskontokunnassa toimitettua seremoniaa määrittelee uskontokunnan uskonkäsitys ja tältä pohjalta seremonialle määritellyt ehdot. Jotta seremonialla on myös juridinen vaikutus, tulee sen täyttää myös avioliittolain mukaiset ehdot.
Avioliittolaki määrittelee avioliiton solmimisen vähimmäisehdot. Avioliittolaki ei ota kantaa kenenkään ihmisen avioliittokäsitykseen.
Jukka Kivimäki kuvaa varsin osuvasti hieman eri kulmasta saman asian, jota omassa kirjoitelmassanikin kuvaan. On sitten makuasia sanotaanko, että uskonnollinen seremonia korvaa siviilivihkimyksen vai että avioliittolaki säätää (tai hyväksyy) kirkollisen vihkimyksen lailliseksi ja lain tarkoittaman avioliton synnyttäväksi, jos vihkimisessä on täytetty kaikki avioliittolaissa asetetut laillisuusedellytykset.
Jos kirkko ei suostu vihkimään seurakuntaan kuuluvia pareja sukupuolisesta suuntautumisesta riippumatta, miksi kuulua kirkkoon? Minut vihittiin kristilliseen avioliittoon yli 50 vuotta sitten, enkä usko että kirkolla on mitään tekemistä sen kestävyyden kanssa. Minua ei siis syrjitty tässä asiassa, mutta muuten seurattuani viime aikoina kirkon korkean johdon vilpillisyyttä ja kirkkoihmisten halua peitellä erilaista vilppiä, sekä harjoitettavaa naispappien ja homoseksuaalien syrjintää, sain moraalisen herätyksen ja erosin kirkosta. Enkä ole yksin.
Ehkä selkeämpää olisi puhua Raamatussa esiin tulevasta avioliittomallista kuin kristillisestä avioliitosta. Raamatussa on vain miehen ja naisen kesken solmittuja avioliittoja ja se malli on ollut kautta aikain myös kristittyjen käytössä ollut tapa solmia avioliitto.
Jos Raamattua katsotaan, niin nykyinen tapa vihkiä eronneita uusiin avioliittoihin (ilman mitään aviorikostutkintaa jne.) on epä-raamatullinen.
Sari,
nyt ei ole kysymys eronneiden vihkimisestä vaan siitä ketä avioliittoon ylipäätään vihitään. Raamatun malli on mies ja nainen solmivat avioliiton.
Eronneiden vihkiminenkin tapahtuu akselilla mies ja nainen. Ei pidä rinnastaa asioita mitkä eivät ole rinnasteisia.
Tarkoitatko että voimme luopua Raamatun sanasta silloin kun kyseessä on heteroseksuaaliset ihmiset ja heidän avioliittonsa?
Sari, Suomessa ei ole tähän asti voinut vihkiä avioliittoon muita kuin mies-nais-pareja, joita sinä kutsut heteroiksi. Siten myöskään eronneet ja uudelleen vihityt ovat kaikki olleet heteroita. Kun ensi vuonna aletaan vihkiä myös spn-pareja niin oletko sitä mieltä, että he eivät tule koskaan eroamaan?
’Raamatullinen’ avioliittomalli on nähdäkseni kahden perheen kesken solmittu liitto, joka koskee toisen perheen tytärtä ja toisen perheen poikaa. ”Älä sinä ota vaimoksesi kanaanilaista naista. Lähde Mesopotamiaan äitisi isän Betuelin kotiin ja ota sieltä itsellesi vaimo enosi Labanin tyttäristä.” Tästä on taidettu Suomessa luopua jo aikoja sitten.
Kiitos Risto Voipio tästä täsmennyksestä. Toivottavasti mahdollisimman moni sen lukee. Olen kyllä pitkään ihmetellyt, miksi kirkko ei yksinkertaisesti luovu vihkimisestä, mikä päätös selkeyttäisi tilanteen.
Tarja ”Olen kyllä pitkään ihmetellyt, miksi kirkko ei yksinkertaisesti luovu vihkimisestä, mikä päätös selkeyttäisi tilanteen.”
Miksi kirkon pitäisi luopua. Muutamat aallot eivät kaada koko venettä. Siviilivihkimisen voi hoitaa maistraatissa. Kirkossa vihimme normipareja. Hyvin yksinkertaista.
Oikeudellisen epäselvyyden tuo tietenkin poistaisi, mitä tulee vihkimisen pätevyyteen yms. juridiikkaan.
Se ei poistaisi kirkon sisäistä kiistaa siitä, keiden liitto siunataan ja keiden ei. Se ei välttämättä edes estäisi käräjöintiä, jos joku hiippakunta erottaisi väärin siunanneen papin.
Tottakai, jos kirkko omaa taitamattomuuttaan jäisi junnaamaan tuohon kysymykseen. Mutta jospa kirkko silloin huomaisi, että eri tilanteita ja olosuhteita varten voi olla niihin ja niihin osallisien tilanteeseen istuvia ja räätälöitäviä toimituksia.
Sietäisivätkö ihmiset nykyään esimerkiksi tilannetta, jossa a) osa papeista kieltäytyisi vihkimistä tummaihoisia, ja omantunnonvapauden nimissä tämä olisi OK, tai b) osa papeista siunaisi bordelleja samalla tavalla kuin nykyään voidaan siunata vaikka uusi koti?
Jos eivät, onko kirkossa nyt paljonkin ihmisiä, joiden mukaan joko a) homoseksuaalit ovat tasa-arvoisia, mutta ei heidän nyt ihan yhtä paljon tasa-arvoisia pidä olla kuin tummaihoisten, tai b) homoseksuaalisuus on vähän syntiä, mutta ei nyt silleen iso synti kuten bordellin ptiäminen?
Jori, nyt sinä rinnastat asiat, mitkä eivät ole rinnasteisia.
Salme, et ymmärrä mitä rinnastan. Yritä tarkkaan miettiä mitä minä sanon.
JOS pitää syrjintänä sitä, että homoja ei vihitä, eikö ilman muuta pidä syrjintänä sitä, ettei homoja siunata? JOS pitää syntinä homoseksuaalisuutta, eikö ilman muuta pidä harhaoppisena kirkkoa, joka sallii samaa sukupuolta olevien liitot, vaikka ei velvoitakaan kaikkia pappeja vihkimään?
Minun mielestäni rotu ja seksuaalinen suuntautuminen eivät ole rinnasteisia asioita.
En nyt pääse jyvälle ajatuksestasi, mutta ei se haittaa.
No minäpä pyöräytän siitä blogin.
Jori M: ”Sietäisivätkö ihmiset nykyään esimerkiksi tilannetta, jossa a) osa papeista kieltäytyisi vihkimistä tummaihoisia, ja omantunnonvapauden nimissä tämä olisi OK, tai b) osa papeista siunaisi bordelleja samalla tavalla kuin nykyään voidaan siunata vaikka uusi koti?
Jos eivät, onko kirkossa nyt paljonkin ihmisiä, joiden mukaan joko a) homoseksuaalit ovat tasa-arvoisia, mutta ei heidän nyt ihan yhtä paljon tasa-arvoisia pidä olla kuin tummaihoisten, tai b) homoseksuaalisuus on vähän syntiä, mutta ei nyt silleen iso synti kuten bordellin ptiäminen?”
—
-Alan tulla vähitellen allergiseksi sanalle ”tasa-arvoinen” tässä yhteydessä. Koska nähdäkseni siinä viitataan ihmisen arvoon. Siitä ei ole kyse, ei homojen, ei heteroiden, ei miehen eikä naisen ihmisarvosta eikä myöskään oikeuksista.
Kyse on siitä mitä avioliitto on, kirkon ja kristinuskon näkökulmasta. Ja siltä pohjalta määräytyy ketä siihen vihitään.
Jos avioliitto kristillisessä mielessä olisi tarkoitettu osoittamaan että eri rotujen edustajat symbolisoivat kansojen yhdistymistä Kristuksen sovitustyön myötä (kenenkään ihmisarvoon viittaamatta) silloin ”avioliittoon” sen TÄSSÄ merkityksessä tulisi luonnollisesti ja johdonmukaisesti vihkiä VAIN eri rotujen edustajia keskenään.
Jolloin kahden valkoihoisen vihkiminen keskenään olisi ristiriidassa instituution ja/tai sakramentin tarkoituksen kanssa.
Mutta kuten tiedämme, tämä ei siis ole kristillisen ja kirkollisen avioliiton perustarkoitus eikä merkitys. Jos joku näkee asian näin, hän olisi silloin johdonmukaisesti sillä kannalla että saman rodun edustajia ei voitaisi vihkiä keskenään. Ottamatta kantaa kenenkään ihmisarvoon ja oikeuksiin, vaan ainoastaan avioliiton merkitykseen, sisältöön, tarkoitukseen ja symboliseen viestiin.
Siis tarkoitus määrittää sen ketä avioliittoon vihitään.
Kristillinen avioliittokäsitys perustuu mieheydelle ja naiseudelle. Sille, että Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi.
Siksi kristilliseen avioliittoon voidaan vihkiä vain eri sukupuolten edustajat keskenään. Koska miehessä ja naisessa, ja heidän välisensä suhteen ja yhdistymisen kautta, Jumalan luomistyön kaksi puolta, mies ja nainen, yhdistyvät.
Ja toteuttavat keskenään, yhdessä ja suhteessa toisiinsa sitä mitä merkitsee se, että Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi.
Mies ja nainen myös symboloivat avioliitossa Kristusta ja seurakuntaa. Suhde ei ole ”tasaveroinen” sikäli, että miehen suhde vaimoon ja vaimon suhde mieheen olisi täysin samanlainen. Mutta suhde ei ole myöskään alisteinen ja sortava. Vaan vastuullinen ja rakastava. Roolit ja tehtävät vain ovat erilaiset.
Tämä on ainakin oma näkemykseni asiassa, jotta muistaisin sen mainita. Kuten myös sen, että omasta mielestäni mies on edelleen vaimon pää ja perheen pää. Se on sitten omanlaisensa asia miten se käytännössä toteutuu, mutta asetelma on tämä.
Mutta voiko siis tämän näkemykseni ja avioliittokäsitykseni perusteella sanoa, että haluan ”syrjiä” homoseksuaaleja sen suhteen ketä avioliittoon voidaan vihkiä keskenään?
Vihkiminen vastoin kirkkojärjestystä on kyllä juridisesti pätevä, mutta pappi joutuu tahallisesta ja tarkoituksellisesta pappisvalansa rikkomisesta ja kirkkojärjestyksen vastaisesta toiminnasta edesvastuuseen tuomiokapitulille.
Luopuminen kirkon vihkioikeudesta lähti tänään äänestyksen jälkeen piispainkoukouksen selvitettäväksi.
miten sinun tulkintasi mukaan pappi rikkoo pappisvalansa jos vihkii samaa sukupuolta olevia avioliittoon 1.3.2017?
Onko mahdollisesti kyse samanlaisesta ”pappisvalan rikkomisesta” kuin eronneiden vihkimisessä uusiin avioliittoihin siten kuin heitä nykyään kirkossamme vihitään (ilman mitään luterilaisen perinteen edellyttämää aviorikostutkintaa jne.)?
”mutta pappi joutuu tahallisesta ja tarkoituksellisesta pappisvalansa rikkomisesta ja kirkkojärjestyksen vastaisesta toiminnasta edesvastuuseen tuomiokapitulille.”
Minusta on merkillistä, että jotkut papit ovat valmiit tahallaan rikkomaan pappisvalansa ja toimimaan kirkkojärjestystä vastaan. Tällaisen toiminnan vielä jotenkin ymmärätisi maallikolta, mutta ihmiset olettavat, että pappi tuntee Raamatun ja kunnioittaa yhdessä päätettyjä ohjeita.
”miten sinun tulkintasi mukaan pappi rikkoo pappisvalansa jos vihkii samaa sukupuolta olevia avioliittoon 1.3.2017?”
Jouni vastatkoon itse omasta puolestaan, mutta arvelisin että esimerkiksi samalla tavoin, kuin ne kirkkomme papit, jotka ovat siirtyneet palvelemaan Suomen ev.lut. lähetyshiippakunnassa.
Niin, tuntevatko ihmiset Raamatun?
Luukas 16:18:
”Jokainen joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, tekee aviorikoksen, ja samoin tekee aviorikoksen se, joka nai miehensä hylkäämän naisen” (Jeesuksen puhetta)
Matteus 5:32:
”Mutta minä sanon teille: jokainen joka hylkää vaimonsa muun syyn kuin haureuden tähden, ajaa hänet aviorikokseen. Ja aviorikoksen tekee myös se, joka nai miehensä hylkäämän naisen” (tämäkin Jeesuksen puhetta)
Paavalin kirje roomalaisille 7:2-3
”Laki sitoo naimisissa olevan naisen mieheensä niin kauan kuin tämä on elossa. Mutta jos hän kuolee, nainen vapautuu siitä laista, joka sitoi hänet mieheen. Mutta jos hän miehensä eläessä antautuu toiselle miehelle, hän on avionrikkoja. Mutta miehensä kuoltua hän on vapaa lain määräyksestä eikä tee aviorikosta, jos menee naimisiin toisen miehen kanssa”.
Nykyään tuntuu siltä, että Raamatun sana koskee vain homoseksuaaleja mutta ei sen sijaan meitä heteroja. Lucky us! Johtuneekohan nykyinen asiaintila siitä, että kirkon johtajat ja opilliset auktoriteetit ovat kaiketi pääsääntöisesti itse heteroita ja monet heistä, ja heidän kavereistaan, ovat eronneita ja uusissa avioliitoissa?
Aviorikostutkinnat ovat kiusallisia ja noloja. Niissä kaivellaan yksityiselämän intiimejä yksityiskohtia. Esimerkiksi papin, kirkkoherran (puhumattakaan piispasta) – tai kirkkohallituksen johtajien – kunnia ja maine voisi kärsiä sellaisesta. Voisiko tässä olla yksi syy siihen, miksi Raamatun sanasta ja luterilaisesta perinteestä ei juurikaan pidetä melua, silloin kun on heteroista kyse?
”Vihkiminen vastoin kirkkojärjestystä on kyllä juridisesti pätevä, mutta pappi joutuu tahallisesta ja tarkoituksellisesta pappisvalansa rikkomisesta ja kirkkojärjestyksen vastaisesta toiminnasta edesvastuuseen tuomiokapitulille.”
Näin on. Mutta hiippakunnillahan jokaisella on oma tuomiokapitulinsa, jos oikein olen ymmärtänyt. Sehän voi merkitä sitä, että kunkin tuomiokapitulin päätökset saattaisivat erota toisistaan varsin suuresti tuomiokapitulin kokoonpanosta riippuen? Ehkä joku ei esim. tässä spn-vihkimisessä kovin tarkka ole ja toinen on eli voisiko se johtaa jonkinlaiseen eriarvoisuuteen ja siten sekaannukseen?
Minä luulen, että syy siihen miksi kirkko vihkii eronneita on se, että kirkko on siinäkin asiassa joutunut samanlaisen painostuksen kohteeksi kuin se on nyt spn-avioliiittoon vihkimisen kanssa. Kansa maallistuu eikä Raamatun ohjeita enää tiedetä/kunnioiteta ja kansa vaatii kirkkoa mukautumaan omien korvasyyhyjensä mukaan, Raamatun tekstiä käyttääkseni.
Mutta olisiko nyt aika pysäyttää tällainen kehitys? Se, että aiemminkin on harhauduttu polulta, ei vaadi sitä, että polulta pitäisi tänään mennä yhä kauemmas metsän puolelle.
Sari, Olisitko valmis kampanjoimaan yhtä ponnekkaasti kuin spn-avioliittoon vihkimisen puolesta, sen puolesta että kirkossa lopetettaisiin eronneiden vihkiminen ? Kysyn siksi, kun otat esille täysin relevantit Raamatun jakeet eronneiden vihkimistä koskien, josta päättelen, että asia vaivaa sinua.
”Mutta olisiko nyt aika pysäyttää tällainen kehitys?”
Miksi vain pysäyttää, eikä voitaisi tehdä samantien aloitetta että kirkko lakkaisi vihkimästä eronneita?
Olen kallistunut siihen johtopäätökseen, ettei varsinaisesti ole kyse näkemyseroista avioliitosta tai seksuaalietiikasta. Varsinainen näkemysero lienee siinä, millaiseksi koemme Jumalan alun pitäen luoneen ihmisen osana maailmankaikkeutta.
Juuri tästä on kysymys. Jumalan alkuperäisestä luomistyöstä ja sen tarkoituksesta.
Aivan, tätä Jumalan alkuperäistä luomistyötä ei nähdä tai haluta nähdä.
Jukka Kivimäki: ”… millaiseksi koemme Jumalan alun pitäen luoneen ihmisen osana maailmankaikkeutta.”
Siis millaiseksi? Arvelen sinulla olevan vastaus kysynykseen – ja myös näkemystäsi tukeneilla Salme Kaikusalolla ja Kosti Vasumäellä.
Kiitos Risto terävistä blogeistasi. Niitä on kiinnostavaa ja avartavaa lukea. Olisi kiintoisaa, jos vielä arvioisit vähän lisää myös näitä ”poliittisia” eli tässä kirkkokontekstissa ”kirkkopoliittisia vaikutuksia”, jos vihkioikeus poistetaan. Oma kokemukseni on, että esimerkiksi tuntemassani Belgiassa ihmisille riittää seremonia kauniissa kaupungintalossa ja sen jälkeen hääjuhlat juhlapaikoissa – kirkollisia vihkimisiä eli avioliiton sakramenttia halutaan enää erittäin vähän – siellähän siviilivihkiminen on pakollista. Kirkon läsnäolo heikkenee jatkuvasti ihmisen juhlissa mm. kastettujen määrä vähenee ja kastetut ovat iältään vanhempia. Suomessa olemme vielä hyvin erilaisessa tilanteessa yhä hyvinkin korkeine kirkkoonkuulumis- ja kirkollisiin toimituksiin osallistumisprosentteinemme verrattuna muuhun Länsi-Eurooppaan.
Siis Iiris Kivimäkenä kirjoitin – Missioblogi on toinen luontoni:)