Parahiksi juuri joulun alla tuli painosta tuorein kirjani, Samat siivet kantavat. Se on samalla järjestyksessään 30. yksin tai tois(t)en kanssa kirjoittamani tai toimittamani kirja. Tarkistus Sanaston sivulta antoi tuon luvun, huh.
Uutukainen pitää sisällään Kotimassa julkaistuja Luomakunta-sarjan juttuja ja -tarinoita. Kirjan teemana ovat tarinat, joissa lintu toimittaa enkelin virkaa. Se ikään kuin pukeutuu hetkellisesti ihmisen kokemuksessa enkeliksi.
Enkelin tunnusmerkki ovat siivet. Yleensä linnunsiivet. Mutta ovatko enkelit lainanneet siipensä linnuilta vai päinvastoin? Nimittäin enkelit luotiin heti maailman luomisen jälkeen, siis ennen lintuja. Tai ainakin tällainen käsitys angelologiassa elää. Tätä aihetta ei kirjassani kuitenkaan käsitellä, vaan siinä liikutaan hengellisesti opettavaisten tarinoiden maailmassa.
Kirjani kustantaja on Sacrum, joka on erikoistunut seurakuntien tarvitsemiin kirjoihin. Samat siivet kantavat on niin sanottu lahjakirja.
Samat siivet kantavat on jo kolmas kirja, joka Luomakunta sarjasta on julkaistu. Aiemmin päivänvalon näkivät Lentävä omena (2012, Kirjapaja) ja Siipien havinaa (2019, Sacrum).
Sacrum on nimensä mukaan osa Kotimaata ja tätäkin blogialustaan julkaisevaa ja ylläpitävää Sacrum-Kotimaa Oy:tä.
P.S. Kirjan kannessa oleva lintu on pikkusieppo.
Oli viime vuonna yks hartauskirjan päivän teksteistä ( elämän sanoja – Hedberg) , jossa kuvattiin linnun aamua , kun se lähtee uuteen päivään ja pakkasessa sillä ei ole mitään ruokavarastoja ja kuinka Jumala pitää siitä huolta ja tämä vertaus koskee meitä ihmisiä . Meillä ei ole mitään ilman että Jumala ei meille anna ja kuvastaa suurta Jumalan huolenpitoa jota pidämme usein itsestään selvänä .