Presitentti Niinistö otti vihan puheeksi. Hän muistutti meitä siitä, ettei viha ole koskaan tuottanut mitään hyvää. Tällä hän mielestäni esitti toiveet, ettei vihaa naapureitamme kohtaan pyritä vartavasten lietsomaan ja kiihdyttämään.
Lietsomis-sanan merkitys on tulen voiman lisäämisetä ahjossa. Lietsominen on siten vihan kasvattamista ja kiihdyttämistä. Tässä tapauksessa Venäjän kansalaisa kohtaan. Vihan määrää on helppo kasvattaa ja kiihdyttää. Sen pois perkaamiseen tarvitaan paljon pitkäaikaista luottamuksen rakentamista.
Jokaiseen sotaan tarvitaan ensin vaihe, jolloin vihan kiihdyttämisen avulla ”tehdään” vihollisia. Vihollisiin on yhä helppo lisätä yhä uusia kielteisiä ominaisuuksia. Lopulta käy niin, että toisen kimppuun on luvallista käydä. Venäjä luo meistä kuvaa vihollisena ja provosoi näin meitä tekemään samoin.
He ovat taitavia tässä. Se näkyy jo omassa mediassame vahvasti. Venäjällä jo nähdään tuo vihamme. Se taas vahvistaa siellä kansalaisten vihaa meitä kohtaan ja kierre on valmis. Prvosoimalla meidät vihaamaan heitä he saavat oman kansansa vihaamaan meitä yhä enemmän.
Pienenä maana elämme tuon suuren naapurin kainalossa, joten vihan lietsomisella teemme hallaa itsellemme.
Venäjän korruptoitunut johto ei tarvitse mitään provokaatiota toimilleen. Jos se haluaa hyökätä jonnekin niin se keksii kyllä syyn. Siinä on melko yhdentekevää, mitä hyökkäyksen kohteena oleva valtio tai alue on tai ei ole tehnyt.
Ylimääräistä vastakkainasettelua ei toki tule lietsoa, mutta ei tule myöskään olla ottamatta tiukkaa kantaa kun se on perusteltua.
Venäjän kansan mielipiteet taas ovat hyvin hajautuneet. Putinin yksinvaltius ei nauti likikään sellaista suosiota kuin gallupit kertovat. Gallupit ja kansalaiset kertovat sen, mitä pakkovalta haluaa. Jos mielenosoituksia ja vapaata lehdistöä ei olisi kielletty, Putinin hallintoa ei ehkä olisi ollut enää aikoihin.
Samasta syystä sellaista vihaa, josta blogikirjoitus kertoo, ei ole. Ainakaan merkittävissä määrin. Edes venäläiset sotilaat eivät ole kovin motivoituneita nykyisessä sodassaan. Venäjän kansa on pakotettu sotimaan ja vihaamaan. Se ei ole aitoa eikä se siksi lopulta voi kantaa.
Meilä on valmiina olemassa uskonollinen viha Neuvostoliiton kautta Venäjää kohtaan, koska Neuvostoliitto katsottiin, oli muuttunut ateistiseksi.
Stalin, entinen pappiskoululainen, surmautti papit ja munkit ja muualta tulleet,
ja ensimmäisen avaruuslennon jälkeen joku lausui, että nyt pidettiin jumaluusopille läksiäistanssiaiset. Avaruudessa ei näkynyt jumalaa.
Nyt kun Venäjälle on palannut uskonto, jopa hyvin konservatiivisesti, homovihoineen ym. ja meillä pyritään eroon liian tuomitsevista opeista, kivuliaasti kylläkin, mutta kuitenkin, niin jopa se taas näyttääkin siltä, että Venäjällä ajatellaan väärin. Emme halua nähdä sitä, mitä itse olimme hetki sitten.
On olemassa sanonta, että ” joka kerran keksitään sitä aina syytetään”. Nythän kaikki näyttää olevan tämän hyvin uskovaisen maan syy, jonka kansalaisia pitäisi kaikkien vihata ja syyttää. Me ajattellemme, että he uskovat väärin, ja me uskomme oikein. He ovat petovaltio ja me oikeusvaltio, joka ei kuitenkaan salli syytetylle puolustusta. Se ei kuulu meidän oikeusvaltioon, olemme diktatuuri ja meidän sana on laki.
Uskonnollisesti Venäjä voi pitää vääränä Ukrainan toimia, korruptio, lapsitehtailu, vähemmistöjen sortaminen, venäläisten halveksiminen ja pyrkimys eliminointiin ym. Siitä ei saa meillä puhua, koska se voin olla totta ja viha raukeaa tyhjiin ja pitäis palata häntä koipien välissä takasin omalle paikalle.
En tunnista mitään laajalle levinnyttä vihaa venäläisiä kohtaan. Kaukana olemme 1930-luvusta ja silloin lietsotusta ”ryssävihasta”.
Mihin sitten pyritään kaikkien yhteyksien katkasemisella tavallisiin Venäläisiin?
Kuulin aamun uutisista, kuinka Petteri Orpo tiukkaan äänensävyyn vaati hallitusta lopettamaan kokonaan turistiviisumien myöntäminen venäläisille ja olemaan hyvin tarkka myönettäessä viisumeita perhesyistä ym. vastaavin perustein. En tiedä, vihaako Orpo venäläisiä, kun hän vaatii yhteyksien katkaisemista.
Itse pidän Petteri Orpon – ja muuta vastaavaa – puhetta populismina. Viisumin myöntämiskäytäntöjä voi tarkentaa, mutta lappua ei pidä laittaa luukulle.
Sodissa aina molemmat tai kaikki osapuolet tekevät pahaa toisilleen.