Istun Kuopion Musiikkikeskuksen konserttisalissa ja olen lähes tyrmistynyt. Olen nyt reilun tunnin kuunnellut Alister McGrathin esitelmää ja ihmetellyt, onko mies ollut lainkaan tietoinen, mille yleisölle hän on puheensa valmistanut. Rippikouluikäisille tämä saattaisi toimia ja tuoda jopa jotakin uutta ajateltavaa. Rohkenen kuitenkin epäillä, että tässä valtavassa salissa ei ole ainuttakaan, joka olisi saanut jonkun uuden oivalluksen tai tiedon. Tämä porukka on jo lukenut platoninsa.
Tilaisuuden aihe on: Onko Jumalassa mitään järkeä? Toistaiseksi McGrath on tyytynyt jatkamaan sitä mihinkään johtamatonta juupas-eipäs -keskustelua, jossa ateistit ja uskovat tyrmäävät toinen toisensa uskomukset samoin perustein – ja mikään ei etene. Kuka näkee maailman sellaisena kuin se todella on? Kuka on enemmän sokea ja enemmän rajoittunut? Emmekö oikeasti löydä mitään uutta tulokulmaa tähän kysymykseen?
Naiivit esimerkit siitä, miten meren pinnan alla olevan elämän huikeita värejä ei näe pinnalta tai miten yksinäiselle saarelle merivirtojen mukana tullut uusi kasvi toiselta mantereelta avaa tajun maailman mittaamattomuudesta, ei vain tälle yleisölle nyt oikein toimi.
McGrathin perusidea on tietenkin totta: Emme voi todistaa niitä asioita, joilla on elämässämme todellista merkitystä ja joiden varassa elämme. Uskomukset, jotka antavat elämällemme syyn, suunnan ja tarkoituksen, eivät ole luonnontieteellisessä (tai muussakaan) mielessä todistettavissa. Voimme todistaa varmasti vain pinnallisia, onttoja, matemaattisia asioita. Kun puhutaan arvoista, politiikasta, uskosta ja uskonnosta, ei kukaan enää voi aukottomasti todistaa mitään. Silti on olemassa syitä pitää joitakin ajatuksia ja vakaumuksia hyvinä ja riittävän perusteltuina.
Puhujalle usko ei hänen sanojensa mukaan merkitse älyn itsemurhaa vaan älyn ja järjen rikasta täyttymystä. Usko ei ole hänelle kapinaa järkeä vastaan. Se ei ole järjen hylkäämistä vaan järjen laajentamista. Puhuja kapinoi uusateistien yksinkertaistavaa 1700-luvun valistusajatteluun juuttunutta argumentaatiota vastaan. Fine.
Mutta mikä tässä on nyt se uusi anti keskustelulle?
Vai olisiko niin, että ”platoninsa lukeneiden” olisi kannattanut jäädä kotiin?
Ehkä siellä salissa oli joku, joka ei ollut vielä kuullut noita värikkäitä ilmaisuja?
Sydämestäni toivon, Salme, että olet oikeassa! Ne kaikki, kenen kanssa olen täällä paikanpäällä keskustellut, ovat olleet kovasti pettyneitä esitelmään. Mutta ehkä salissa olivat väärät ihmiset. Enkä siis tarkoita tätä ollenkaan ironisesti, vaan ihan oikeasti: Kirkkopäivienhän pitäisi olla ns. tavallisen kirkkokansan viikonloppu. Ehkä tavallisen kirkkokansan joukossa olisi tosiaan, ihmisiä, joille esitelmä olisi avannut jotakin uutta.
Toisaalta taas: Suomessa on ehkä erilainen koulujärjestelmä kuin Englannissa, koska mielestäni kaikki McGrathin argumentit olivat itselleni tuttuja peruskoulusta, viimeistään lukiosta.
Kun Oxfordista tulee Suomeen ja Savoon sitä väkisin yksinkertaistaa puhetta ja madaltaa äänenpainoa..
Ei kai nyt kukaan ihan vakavissaan ajattele, että kirkkopäivät koskisivat tavallista kirkkokansaa, herra paratkoon, mitä siiitä tulisi?
Oivasti Emilia tiivistit luennon. Näinkin sinut siellä sivulehterillä, mutta livahdit ulos (juttua kirjoittamaan?) ennen kuin luento päättyy. Tämän virkkeen kirjoitin ylös ja veisbuukkasin: ”Uusateistien harha on kuvitelma, että järki ohjaa heitä vaikka se todellisuudessa rajoittaa heitä.” Mutta eihän tuon sanomiseen tuntia olisi tarvittu ja toista tuntia tulkkaamiseen.
Se, mikä McGrathilta jäi sanomatta, että on jo noussut uusuusateismi, joka näke kristinuskossa hyvää tyyliin ”pitäähän se kulttuuria yllä ja pitää nuoret pois pahanteosta”, mikä on ollutkin NMKY:n vanha motto. Uusuusateismi tiivistyy huutoon: ”Dawkins, tule esiin, kaikki on anteeksiannettu.”
Toisaalta jos kirkkopäivät todella ovat tarkoitetut tavallisella kirkkokansalla, niin olisko kannattanut ajatella Oxfordin ”rohvessorin” vaihtamista vaikka Pirkko Jalovaaraan?
Ev lut kirkkoa hiukan vaivaa sellainen tekopyhä snobbaileva elitismi.
Raimo, sinä sen sanoit! Juuri tuota näkökulmaa olisin odottanut, tuota uutta kehitysvaihetta esiin nostettavaksi, kun ateisti ei olekaan enää maailmaa yksinkertaistava tyhmä maantiejyrä, vaan älykäs ja keskusteleva kumppani.
Mielenkiintoista, kuinka eri tavalla piispa Jari Jolkkonen kuvaa tuntojaan tuosta esitelmästä ja Alister McGrathista yleensä. Radio Dein haastattelua en kuullut, mutta luin siitä Seurakuntalaisesta.
En tiedä tuosta elitismistä. Termit saattavat puhua eri tavalla eri ihmisille. Jotkut tarvitsevat toistoakin. Ja kuviakin. Odotuksetkin saattavat olla erilaisia. Samoin tausta. Voi olla, että meitä nörttejä voidaan verrata rippikoululaisiinkin. Mikä ettei. Kaanaan kieltä kun voi puhua nörtiksikin.
Emilialle vielä. Näin vanhaksi näköjään on täytynyt elää, ennen kuin kuulee, että joku olisi jossain verrannut ateistia maailmaa yksinkertaistavaksi tyhmäksi maantiejyräksi. Olemme liikkuneet selvästi eri piireissä. Tai tavanneet erilaisia ateisteja.
McGrathista yleensä on varmasti meillä kaikilla moniulotteisempi käsitys kuin minkä tämän päivän esitelmän perusteella saattoi saada. Se kait juuri aiheuttikin pettymyksen itselleni. Oli odotuksia. Mutta kuten todettu: hienoa jos joku sai esitelmästä jotakin irti ja mielelläni lukisin, mitä!
Emilia, olet ihana, mutta ei kai sulla sentään harratuksia ole?