Olen jo pitkään pyöritellyt mielessäni tätä aihetta. Järkyttävä pikku-uutinen Ilta-Lehdessä laukaisi tarpeen kirjoittaa siitä edes jotakin. Jutussa kerrottiin, kuinka vanhempien omin päin gluteenittomalle dieetille laittama vauva kuoli Belgiassa nälkään. Vauvan ollessa jo kuolemassa, vanhemmat veivät lapsen homeopaatin luo eivätkä sairaalaan.
Tässä yksittäisessä tapauksessa lienee pakko olla kyse myös vanhempien vakavasta mielenterveysongelmasta. Mutta tapaus johdatteli kuitenkin ajatukseni laajemminkin siihen, miten ihmiset tekevät hirvittävää pahaa hyvällä omallatunnolla, kun he kuolettavat vaistonsa uskonnollisten tai aatteellisten auktoriteettien ehdottomilla totuuksilla.
Räikeimmin tämä näkyy ehkä Suomessa Jehovan Todistajien tavassa karttaa täydellisesti liikkeestä lähteneitä lähiomaisia. Jokainen äiti tai isä tajuaa syvällä sydämessään, vaistoillaan ja omassatunnossaan, että on äärimmäisen julmaa lakata olemasta missään tekemisissä oman lapsensa kanssa, kun hän uskookin toisin. Silti lukuisat ihmiset tekevät niin, koska oikeaoppiset uskonauktoriteetit ovat saaneet heidät ajattelemaan, että se on ainoa mahdollinen ja vieläpä muka rakastava tapa toimia.
Hienovaraisemmin samaa ilmiötä esiintyy monissa muissakin uskonnollisissa piireissä. Varoitellaan vaikkapa liiasta hempeydestä, jos ihminen uskaltaa kyseenalaistaa tiukat rajanvedot oikean seurakunnan ja pelastettujen ja kadotettujen suhteen, eikä halua tuomita liikkeen tapanormeja rikkovaa läheistään.
Samoin suhteessa seksuaalivähemmistöihin jotkut kuolettavat synnynäiset vaistonsa ja omantuntonsa ja tuomitsevat näiden ihmisten elämäntavan, koska heidän tulkintansa mukaan oikeaoppinen uskontulkinta vaatii niin tekemään. He vetoavat ”Jumalan selvään sanaan” vaikka tulkitsevat, kuten kaikki, aina.
Joudun palaamaan myös omaan ”oikeaoppiseen” nuoruuteeni. Miten vähällä minäkin olin tulla suljetuksi sisään sellaiseen uskonnollisuuteen, jossa lopulta mikään normaali ei enää ole normaalia ja ihmisiä pelotellaan henkivalloilla ja ties millä tottelemaan hulluja käskyjä sekä kasvattamaan itseään ja jälkikasvuaan täysin kieroon. Viittaan tässä nyt niin kutsuttuun Koivuniemen lahkoon, jonka liepeillä nuorena kasvoin.
Nykyisin minulle on selvää, että mikäli joku tulkinta uskosta, Raamatusta tai oikeasta opista sotii ihmisoikeuksia, omaatuntoa, lakeja, hyviä tapoja, empaattista asennetta tai myötäelämisen kykyä vastaan, se on minulle väärä tulkinta.
Tämä ei tarkoita, että kuvittelisin tietäväni, mikä missäkin asiassa on Jumalan tahto. Ihmisen totuus on aina suhteellinen ja ihmisen ajatukset ovat aina niin kaukana Jumalan ajatuksista kuin taivas on maasta. Tämä ei myöskään tarkoita, että olen valmis vääristelemään ”Jumalan selvää sanaa”, koska ajattelen, että ihmisen kielellä Jumala ei täydellisen selvästi kenellekään avaudu. Hän pysyy meille tässä ajassa aina salattuna.
Toki on hyvä, että ihminen haastaa jatkuvasti omaa tapaansa toimia ja ajatella pelaamalla sitä erilaisiin oppeihin ja totuuksiin. Silti minulle on nykyään olemassa raja, jota en ylitä: En suostu julmuuteen ajatuksissa tai teoissa, en vaikka ”itse Raamattu vaatisi”. Olen rehellinen itselleni ja kannan siitä vastuun, vaikka harhaoppiseksi syytettäisiin.
Presidentti Sauli Niinistön ja emerituspiispa Eero Huovisen syvällinen keskustelu Kirkkopäivillä viime viikonloppuna päättyi piispan sanoihin. Herra armahda, Kristus armahda, Herra armahda. ”Tuo oli hieno lopetus”, Niinistö sanoi häivähdys liikutusta äänessään. Minustakin se oli.
”Nykyisin minulle on selvää, että mikäli joku tulkinta uskosta, Raamatusta tai oikeasta opista sotii ihmisoikeuksia, omaatuntoa, lakeja, hyviä tapoja, empaattista asennetta tai myötäelämisen kykyä vastaan, se on minulle väärä tulkinta.”
Kun analysoi tuon tekstin niin huomaa että kirjoittaja on omaksunut täydellisen yli-ihmismäisen maailmanktasomuksen. Hän pitää omaa mielipidettään eli tulkintaansa ainoana auktoriteettinä. Esitetty maailmankatsomus on tuunattu monesta palasta ja sovitettu juuri itselle sopivaksi. Minusta on hienoa että ihmiset avoimesti esittävät mihin uskovat ja mille uskonsa perustavat (ainakin juuri sillä hetkellä kun kertovat).
Olen pahoillani Jari Haukka, etten kyennyt ilmaisemaan itseäni niin, että olisit lainkaan ymmärtänyt, mitä yritin sanoa. Jos kerron, että minun auktoriteettejani ovat erityisesti ihmisoikeussopimukset, lait, hyvät käytöstavat ja empaattinen yritys asettua toisten asemaan, niin missä kohtaa korotan itseni yli-ihmiseksi, jolle oma mielipide on ainoa auktoriteetti?
Juuri siinä, että luettelet itse valitsemasi, yksilöllisen listan erilaisia ideologioita. Tämä lista perustuu vain ja ainostaan omaan mielipiteeseesi. Eikö kristityn ainoa auktoriteetti pitäisi olla Kirkko, Kristuksen ruumis maan päällä?
Ihmisoikeussopimukset ovat valtioden edustajien neuvottelemia kompromisseja, yhteiskunnan lait ovat säädöksiä, jotka on voitu hyväksyä enemmistöllä eduskunnassa. Näitä kansalainen toki yleensä voi hyvällä omallatunnolla noudattaa, mutta joskus on niitä vastaan omantunnonsyistä toimittava tai protestoitava. Demokratiassa protesti ei yleensä johda rangaistukseen, mutta lainvastainen toiminta kylläkin johtaa. Hyvät tavat ovat kannatettavaa kohteliaisuutta jota on hyvä osoittaa myös vastustajille, (toisin kuin somessa on tapana). Varsinaisena auktoriteettina kristitylle on kuitenkin ensi sijassa Jumalan sana. Toki sanassa pysyenkin voidaan päätyä erilaisiin tulkintoihin, koska kaikkiin yksittäistapahtumiin ja viimeisten parintuhannen vuoden mukanaan tuomiin uusiin ilmiöihin ei voi olla suoranaisia ohjeita, mutta yleisperiaatteiden valossa löytynee yleensä rajat sille, mikä sopii kristitylle ja mikä ei.
Hyvä Emilia K,
Tarkoitukseni ei ole hyökätä henkilöäsi tai maailmankatsomustasi vastaan. Halusin vain tuoda esille miten itse tulkitsen sen mitä olet kirjoittanut.
Kirjoituksesi on siksikin hyvin mielenkiintoinen, että esität näkemyksesi selkeästi. Näin pääsen kurkistamaan oman kuplani ulkopuolelle.
”Ihmisoikeuksia, omaatuntoa, lakeja, hyviä tapoja, empaattista asennetta tai myötäelämisen kykyä…” Voiko nämä asettaa Raamatun ilmoitukseen nähden vastakkaisiksi? Minä kuulen näissä Paavalin luettelemat hengen hedelmät: – rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä.
Martti P,
”Voiko nämä asettaa Raamatun ilmoitukseen nähden vastakkaisiksi? ”
Kyllä voi. Eivät kaikki lait tai ”hyvät tavat” ole sellaisia, joita kristityn on syytä noudattaa. Esim. muslimien sharia on monissa maissa lainsäädäntöä, tai kommunistimaiden kuten Kiinan, Kuuban, ja P-Korean virallinen ateismi.
Sharia tai ateismi eivät ole hyviä tapoja edes lainausmerkeissä. Hyvät tavat tarkoittavat kaikissa kulttuureissa vieraanvaraisuutta, vanhempien ihmisten kunnioittamista, kohteliaisuutta ja sen tapaisia asioita.
Emilia Karhu:”koska ajattelen, että ihmisen kielellä Jumala ei täydellisen selvästi kenellekään avaudu. Hän pysyy meille tässä ajassa aina salattuna.”
31 Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen: ”Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani;
32 ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi”.(Joh.8)
Kannattaa lukea koko luku niin kyllä siinä on selkeästi sanottu ketkä ymmärtävät Jumalaa ja ketkä eivät.
Ei ihminen itsessään osaa erpttaa hyvää pahasta eli Jeesus paranna paatunutta sydäntä.
Matt. 11:25
Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille.
Emilia Karhu, kiitos erinomaisesta blogista.
”Nykyisin minulle on selvää, että mikäli joku tulkinta uskosta, Raamatusta tai oikeasta opista sotii ihmisoikeuksia, omaatuntoa, lakeja, hyviä tapoja, empaattista asennetta tai myötäelämisen kykyä vastaan, se on minulle väärä tulkinta.”
”Tämä ei tarkoita, että kuvittelisin tietäväni, mikä missäkin asiassa on Jumalan tahto. Ihmisen totuus on aina suhteellinen ja ihmisen ajatukset ovat aina niin kaukana Jumalan ajatuksista kuin taivas on maasta. Tämä ei myöskään tarkoita, että olen valmis vääristelemään ”Jumalan selvää sanaa”, koska ajattelen, että ihmisen kielellä Jumala ei täydellisen selvästi kenellekään avaudu. Hän pysyy meille tässä ajassa aina salattuna.”
Harkittuja, viisaita ajatuksia, joista olen täysin samaa mieltä.
Leo: ”Harkittuja, viisaita ajatuksia, joista olen täysin samaa mieltä.”
Kuten myös minä. Todella hyvä blogi, jonka kaltaiseni pikimusta pakanakin voi täydestä sydämestä allekirjoittaa.
Kiitos kaikista kiinnostavista kommenteista. Ja kiitos Jari H että täsmensit, ettet halua hyökätä persoonaani vastaan. Nämä asiat ovat niin henkilökohtaisia että tulee helposti tahattomiakin väärinymmärtämisiä.
Martti Pentti: ymmärrän pointtisi ja luulen, että oma tapasi tulkita Raamattua on sopusoinnussa noiden mainitsemieni itselleni tärkeiden periaatteiden kanssa. En siis missään nimessä tarkoita asettaa Raamattua vastakkaiselle puolelle kuin vaikkapa lait ja ihmisoikeussopimukset. Mutta toisinkin voi Raamattua tulkita, minun näkökulmastani valitettavasti.
Ja Yrjö Sahama: luulen ymmärtäväni sinua ja ajattelevani jokseenkin samoin. Tärkeää on tiedostaa, että me ihan kaikki tulkitsemme Raamattua.
Raamatusta löytää kaikenlaista. Mielessäni kammottavimpana on Vanhan testamentin leppymätön viha Amalekia kohtaan: ”Älä sääli heitä vaan tapa kaikki, miehet ja naiset, lapset ja imeväiset, härät ja lampaat, kamelit ja aasit.” Tällaista en osaa tulkita sopusoinnussa minkään Uuden testamentin opetuksen kanssa. Niinpä en ymmärrä niitä, joille jokainen Raamatun sana on arvovaltainen ohje.
Juuri näin!
Raamatuntulkinta ei ole helppoa. Voitaisiinko tuo VT:n kohta kuitenkin ymmärtää UT:n valossa (esim. Matt 25) ennakoivana Jumalan tuomion toteutumisena..?
Turtiainen: ”Raamatuntulkinta ei ole helppoa.”
Miksi se sitten on vaikeaa? Luulisi, että Jumala kaikkitietävänä ja kaiikkivoipana olentona olisi kyennyt tekemään sanansa niin yksiselitteiseksi ja helpoksi, että yksinkertaisin mökin mummokin pystyy tulkitsemaan sitä täysin yksiselitteisellä tavalla. Olisihan se Raamatun totuuden perillemenon kannalta kaikille kansoille ollut ensiarvoisen tärkeää, että mitään tulkinnanvaraa ei olisi.
Kimmo, Raamatusta ja sen kohdista on ainoastaan yksi oikea ymmärrys aina ja ijankaikkiseti. Vaikeus on niillä teologeilla, jotka haluavat Raamatun kääntyvän heidän ajatuksien mukaisesti. Kyllä siinä tarvitaan paljon tulkintaa, jotta Raamattu vääntyisi heidän haluamalle suunnalle ja aina löytyy uutta tulkintaa ja mielipidettä toisten tulkinnasta.
”Raamatuntulkinta ei ole helppoa. Voitaisiinko tuo VT:n kohta (Jumalan antana kaamea lapsiakin koskeva tappok’äksy) kuitenkin ymmärtää UT:n valossa (esim. Matt 25) ennakoivana Jumalan tuomion toteutumisena..?”
Miksi, miksi sitä ei voi ymmärtää kirjaimelisesti kuten se Vt:ssä on kirjoiettu? Jumala jopa suuttui Saulile, joka ei ollut ollut Hänestä riittävän perusteellinen pyövelintoimessaan eikä tappanut kaikkia
kuten käsky oli kuulunut!
Juha
Viittaan Martti Penttiin 23.05. 2017 klo 21:45
Ja sitten vielä kehdataan puhua jostain viidennestä käskystä.
Kimmo, Saatanan joukoilla on kammottava kohtalo. Totta on, että pahuus ei lopu vaikka kaikki murhaajat ja muut roskaväet tapettaisiin. Jumala syntyi ihmiseksi ja antoi henkensä koko maailman syntien eteen. Meillä todellakaan ei ole syytä tappaa tai muuten kostaa meitä vastaan rikkoneille. Evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta on tarkoitettu ihan jokaiselle, mutta osa ei siitä välitä. Harmi, että kaikille ei pelastus kelpaa, vaan haluavat olla Jumalan vihollisia.
Koko meidän nykyinen kirkollinen kulttuurimme lähti siitä että Luther katsoi että on jopa vaarallista olla kuuntelematta omaatuntoaan ja lisäsi että : ”Tässä seison enkä muuta voi”.
Omaatuntoa ei ole helppo kuunnella. Ei ainakaan silloin kun se vaatii että myötätunto on tärkeämpää kun kaikkien lakien seuraaminen. Ja silloin kun yhteiselämä vaatii kompromissaamaan jotta yhteiselämä voisi jatkua. Tai kun lojaliteetin loukkaaminen johtaa ulossulkemiseen tärkeitsä yhteyksistä.
Joskus kuitenkin on kun omatunto esiintyy ankarana vaatijana ja ankrana tuomarina on hyvä pysähtyä ja käydä dialogia omantuntonsa kanssa siitä mikä on kohtuullista ja realistista. Omatunto voi olla kaikuna vanhoista yhteyksistä joiden maailmankuva ei enään ole elämää suojeleva vaan sellainen joka ideologian nimissä vaatii uhraamaan itse elämisen mahdollisuudet.
Joskus minän on käytävä painiottelu omantunnon kanssa. Kuitenkin meissä tuntuu olevan sellainenkin , vaikka nimetön, huomioitsija joka hälyttää silloin kun omatunto ei ole elämän suojelija vaan sitä uhkaava tuomari. Ja silloin kuunneltava tuota järjen ääntä.
Kuva kahdesta sisällämme kiistelevästä äänestä (piru ja enkeli) on naiivi yksinkertaistus. Jotain todellista se mielestäni kuitenkin ilmaisee. Kenties ääniä on useampiakin. Olen taipuvainen uskomaan, että ne kaikki – jopa ’lihan himo’, josta Uudessa testamentissa varoitetaan, ovat sananlaskua mukaillen hyviä renkiä, mutta huonoja isäntiä. Meidän on hyvä kuunnella sekä sydämen että järjen ääntä. Emme saa kuitenkaan mennä kummankaan vietäviksi. Raamatusta löytää sekä palavaa innostusta ja kiivautta että levollista pohdiskelua ja lempeyttä. On varmaan hyvin vähän jakeita, jotka kannattaa nostaa erilleen ohjeekseen tai iskulauseekseen. Mitä laajemmin näkee Raamatun ilmoituksen, sitä oikeammin. Näin uskon. Jeesus tosin osoittaa tärkeän kiteytyksen: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.”
Erittäin hyviä ja viisaita ajatuksia Markku Hirn ja Martti Pentti! Todellakin ihmisen omatunto ja jopa vaistot (ainakin pintatasolla) voivat myös ”kasvaa kieroon” ja vääristyä ja kääntyä ihmistä itseään tai muita ihmisiä vastaan. Ei ole olemassa mitään ehdotonta totuutta siihenkään liittyen. Silti haluan uskoa, että keskimäärin jossakin syvällä meissä on myös tuo oikea hälytys, perimmäinen ymmärrys hyvästä ja pahasta ja oikeasta ja väärästä, perimmäinen järjen ja tolkullisuuden ääni, jota seuraamalla ja kuuntelemalla toimii elämässä keskimäärin riittävän oikein.
Emilia -> ”Toki on hyvä, että ihminen haastaa jatkuvasti omaa tapaansa toimia ja ajatella pelaamalla sitä erilaisiin oppeihin ja totuuksiin. Silti minulle on nykyään olemassa raja, jota en ylitä: En suostu julmuuteen ajatuksissa tai teoissa, en vaikka ”itse Raamattu vaatisi”. Olen rehellinen itselleni ja kannan siitä vastuun, vaikka harhaoppiseksi syytettäisiin.”
Tämä onkin erinomainen malli, jonka soisi leviävän laajalti. Miksi kukaan edes haluaisi palvoa sellaista Jumalaa, joka vaatii hylkäämään rakkaansa, jos nämä eivät satu olemaan elämänkatsomuksellisista asioista juuri samaa mieltä? Miksi maailmankaikkeuden suurin olisi niin pikkumainen, että vaatisi mitään sellaista, ja vieläpä ainoastaan itsensä takia?
Jos Jumala on, ja Jumala on oikeudenmukainen, Jumala arvostaa ennen kaikkea rehellisyyttä. Rehellisyyttä itseään ja muita kohtaan.
Tähän ajatukseen minäkin olen elämässä vahvasti päätynyt Marjaana Järvinen: Meillä ei voi olla Jumalaa, joka vaatisi ihmisiä olemaan epärehellisiä tai esittämään sellaista uskoa, joka ei ole heille syvimmältään totta.
”Tämä onkin erinomainen malli, jonka soisi leviävän laajalti. Miksi kukaan edes haluaisi palvoa sellaista Jumalaa, joka vaatii hylkäämään rakkaansa, jos nämä eivät satu olemaan elämänkatsomuksellisista asioista juuri samaa mieltä? Miksi maailmankaikkeuden suurin olisi niin pikkumainen, että vaatisi mitään sellaista, ja vieläpä ainoastaan itsensä takia?”(Marjaana Järvinen)
Voiko ihminen käydä oikeutta Jumalaa vastaan?
Osoittiko Jumala oikeudenmukaisuutta kun Jeesus ristiinnaulittiin ihmisten syntien tähden?
Vaatiko Jeesus oikeudenmukaista kohtelua vai oliko kuuliainen Jumalalle?
Mikä ihmisessä on Jumalalle arvokasta, se henki jonka Hän antaa kun ihminen nöyrtyy ja tekee parannuksen ja ottaa kasteen ja näin saa Pyhän Hengen eli uudestisyntyy Jumalan hengestä.
”Osoittiko Jumala oikeudenmukaisuutta kun Jeesus ristiinnaulittiin ihmisten syntien tähden?” Ei. Jumala osoitti rakkautensa meitä kohtaan. Se on suurempi kuin oikeudenmukaisuus.
Ari -> ”Voiko ihminen käydä oikeutta Jumalaa vastaan?”
Miksi ei voisi?
Ari -> ”Osoittiko Jumala oikeudenmukaisuutta kun Jeesus ristiinnaulittiin ihmisten syntien tähden?”
Ei. Asia olisi voitu hoitaa lukemattomalla muullakin tavalla. Vain Jumala itse vaati verta ja kuolemaa.
Ari -> ”Mikä ihmisessä on Jumalalle arvokasta, se henki jonka Hän antaa kun ihminen nöyrtyy ja tekee parannuksen ja ottaa kasteen ja näin saa Pyhän Hengen eli uudestisyntyy Jumalan hengestä.”
Ilmisesti kyse on ihmisen palvonnasta Jumalaa kohtaan. Niin kauan kuin ihminen palvoo Jumalaa, kaikki on hyvin. Tällainen kuvio ei liene kovin terve.
”Vain Jumala itse vaati verta ja kuolemaa.” Kun ihmisestä ei ollut tähän, Jumala tuli kuolevaisena ihmisenä vuodattamaan oman verensä ihmisten puolesta. Eihän tämä oikein järkeen mahdu, mutta näin tämä Jeesukisen kärsimys, kuolema ja ylösnousemus selitetään.
Marjaana Järvinen :” Niin kauan kuin ihminen palvoo Jumalaa, kaikki on hyvin. Tällainen kuvio ei liene kovin terve.”
Pitääkö ihmisen palvoa itseään? Kun ihminen ei pelastunut omalta väkivaltaisuudeltaan ja rakkaudettomuudeltaan vedenpaisumuksen ja sateenkaaren avulla, Jumala syntyi ihmiseksi ja kärsi ristinkuoleman, että ihmiset konkreettisesti näkisivät, mihin heidän oma geneettisesti periytyvä fossiilien vaistoja ja viettejä – vapaasti ja vailla ”estoja” – noudattava ”viisautensa” ihmiskunnan lopulta johtaa.
Marjaana: ” Niin kauan kuin ihminen palvoo Jumalaa, kaikki on hyvin. Tällainen kuvio ei liene kovin terve.”
Samaa mieltä. Sanotaan, että Jumala on syvästi luotujaan rakastava isä. Minunkin edesmennyt isäni oli syvästi perhettään rakastava, aina oikeudenmukainen ja perheestään huolehtiva isä. En minä silti häntä palvonut, eikä hän mitään sellaista ikinä vaatinut. Kunnioitin kyllä, mutta se oli ansaittua, vapaaehtoista häntä kohtaan tuntemaani kunnioitusta, ei vaadittua eikä käskettyä (neljäs käsky).
Martti: ”Ei. Jumala osoitti rakkautensa meitä kohtaan.”
Luulisi, että sitä rakkautta voisi kaikkivoipa Jumala osoittaa jollain vähemmän veriselläkin tavalla kuin tapattamalla oman poikansa.
”Luulisi, että sitä rakkautta voisi kaikkivoipa Jumala osoittaa jollain vähemmän veriselläkin tavalla kuin tapattamalla oman poikansa.” On vaikea ymmärtää, että antaessaan Poikansa kuolla ihmisten edestä, Jumala astui itse veriseen kuolemaan. Näin kuitenkin voi ajatella. Silloin tapattaminen ei ole ihan oikea ilmaisu. Jeesus sanoi Johanneksen mukaan: ”Silloin te opitte ymmärtämään, että Isä on minussa ja minä olen Isässä.”
Tuula -> ”Pitääkö ihmisen palvoa itseään?”
Ei. Ihmisen ei tarvitse palvoa mitään tai ketään.
Tuula -> ”Kun ihminen ei pelastunut omalta väkivaltaisuudeltaan ja rakkaudettomuudeltaan vedenpaisumuksen ja sateenkaaren avulla”
Koska Raamatun vedenpaisumuksesta ei ole ensimmäistäkään todistetta, ei ole myöskään mitään aikaa jolloin Jumalan on ollut ’pakko’ tappaa melkein kaikki ihmiset heidän pahuutensa takia.
Tuula -> ”Jumala syntyi ihmiseksi ja kärsi ristinkuoleman, että ihmiset konkreettisesti näkisivät, mihin heidän oma geneettisesti periytyvä fossiilien vaistoja ja viettejä – vapaasti ja vailla ”estoja” – noudattava ”viisautensa” ihmiskunnan lopulta johtaa.”
Toistaiseksi se on johtanut ennennäkemättömään hyvinvointiin. Hyvinvointia ei ole koskaan ollut niin laajasti kuin nykyään.
Emilia: ”Räikeimmin tämä näkyy ehkä Suomessa Jehovan Todistajien tavassa karttaa täydellisesti liikkeestä lähteneitä lähiomaisia. Jokainen äiti tai isä tajuaa syvällä sydämessään, vaistoillaan ja omassatunnossaan, että on äärimmäisen julmaa lakata olemasta missään tekemisissä oman lapsensa kanssa, kun hän uskookin toisin. Silti lukuisat ihmiset tekevät niin, koska oikeaoppiset uskonauktoriteetit ovat saaneet heidät ajattelemaan, että se on ainoa mahdollinen ja vieläpä muka rakastava tapa toimia.”
Tämä on juuri näin kuin sanot, mutta mielestäni vielä kammottavampaa – saman uskonlahkon oikeaoppisuuden mukaan – on mielestäni kieltäytyminen verensiirroista onnettomuuksissa ja sairaanhoidollisissa operaatioissa vaikka menehtyminen potilasta uhkaisi. Eikä siinä vielä mitään, että itse kieltäytyisi ottamasta verta, mutta se, että verensiirrot voi kieltää vaikkapa lapsiltaan tai muilta läheisiltään.
Uskomattoman puistattavaa ja kammottavaa huu-haauskoa vielä tämän päivän Suomessakin.