Perussuomalaisten jakaantuminen kahdeksi eduskuntaryhmäksi on sosiaalipsykologialtaan tuttu ilmiö hengellisistä herätysliikkeistä ja kirkkokunnista.
Kun seurasin Simon Elon ja Jussi Halla-ahon kohtaamista television A-studiossa, koin kylmiä väreitä ja tunnistin tilanteen kuin déjà-vun. Siinä oli samat jännitteet ja asetelmat kuin 1960-luvun viidennen liikkeen kriiseissä, joita olen tutkinut, tai 1990-luvun Sleyn sisäisessä perinnönjaossa, jossa sain itsekin olla osallisena. Kuulen jopa samoja lauseita.
Olettaisin, että monet lestadiolaisetkin tunnistavat sekä ääneen lausuttuja että taustalla vaikuttaneita voimakenttiä ja paineita, jotka kuohuttavat tunteita ja liikuttavat ihmisiä. Ystävyyssuhteita katkeaa, pahoja puheita ja tahallisia – jos kohta tahattomiakin – väärinymmärtämisiä risteilee. Lojaalisuus, omat epäilykset ja pyrkimys rehelliseen ja vapaaseen tilaan ottavat mittaa toisistaan. Kolhuitta ei selviä kukaan, ei edes vahva ja ilmeetön voittaja.
Irtautujalla on vastassaan usein vallan haltija, joka on muodollisesti oikeassa. Halla-aho puhuu demokraattisesta päätöksenteosta, joka muodollisesti ja juridisesti pitää paikkansa.
Tosiasioiden taakse kätkeytyy toinen totuus, jonka kaikki kokevat, tuntevat ja tietävät, mutta josta ei saa konkreettista otetta. Siihen ei voi viitata, sitä ei lausuta, mutta kokemuksen tasolla se on todempaa kuin muodolliset tosiasiat. Ainoa, mitä voi tehdä, on paeta itse ja säilyttää sielunsa terveenä.
Poliittisten liikkeiden piirissä jaetaan tappouhkauksia, herätysliikkeissä joudutaan helvettiin. En tiedä, kumpi on pahempaa. Oikein pahana päivänä uhataan molemmilla.
”Vapauteen Kristus vapautti teidät!”
– Miksi se joskus tuntuu olevan niin kovin vaikea saavuttaa.
Irtautumiseen kuuluvat omat epäilyt ja ratkaisevan askeleen viivyttely. Kymmenet syyt puhuvat askeleen ottamista vastaan, ei vähiten omat aiemmat ajatukset, teot ja kannanotot. Ratkaiseva syy on usein selkäytimessä, aistittavissa vain vaistolla ja omallatunnolla. Ajatus pyörii päässä: Meni syteen tai saveen, nyt minä en enää vaikene, nyt minä hyppään pois. Seuraavina päivinä taakka on poissa, kuorma keveä, ilma helppo hengittää. Jotenkin näin se menee.
”Äänestysprosentiksi täsmentyi 15,6”
Pienenee kuin pyy maailmanlopun edellä.
Mutta sehän ei heitä haittaa, jotka maailmanloppua innokkaasti odottavat…
Halla-ahon persut ovat äärioikeistolainen puolue termin kaikissa merkityksissä. Mielenkiintoista on, ettei siellä tällä kertaa ole käsittääkseni yhtään pappisedustajaa. Toisin oli, kun eduskunnassa viimeksi oli äärioikeistolainen puolue edustettuna. Tarkoitan IKL:ää, jonka kansanedustajista yli kolmasosa oli pappeja. Kaikki vakaita körttejä, yhtä silloin vielä vanhoillislestadiolaista ja tulevaa piispaa eli L.P. Tapanista lukuunottamatta.
Miten paljon koko poliittisesta näytelmästä oli etukäteen käsinkirjoitettu? Olisiko paremmin voinut Maalaisliitolle ja/tai Kokoomukselle tai SDP.lle käydä? Suomen poliittinen lähihistoria opettaa ehkä sen, että revenneen puolueen molemmille osapuolille käy hajoamista seuraavissa eduskuntavaaleissa huonosti. Niin käynee nytkin.
Kun porukka hajoaa, niin sosiaalipsykologiset ilmiöt lienevät aina jossain määrin samat oli kyseessä hengellinen tai poliittinen liike tai ylipäänsä mikä tahansa ryhmä. Identiteettejä aletaan välittömästi rakentamaan, polarisaaatio kasvaa, eilinen suurinpiirtein veli on tänään vihollisista pahin.
Poliittisen liikkeen hajoaminen ei kuitenkaan ihan täysin ole verrattavissa hengellisen liikkeen jakautumiseen. Jälkimmäinen on useimmiten yksilölle huomattavasti vakavampi juttu. Politiikka on pitkälti ja ennen muuta taistelua vallasta. Kuka esimerkiksi uskoo, ettei Soini olisi viimepäivien teatteria suunnitellut ainakin jossain määrin etukäteen, mikäli Halla-ahon valinta toteutuu. Ei Sipilä ainoa eikä ensimmäinen ole, joka tekee politiikassa riskianalyyseja ja kartoittaa etukäteen erilaisia toimintavaihtoehtoja. Aina tehdään a-, b- ja c-suunnitelmat.
Ainakin taloudellisesti molemmilla ryhmillä menee hyvin. Soini on sementoinut ja rahastoinut omaan hallintaansa Perussuomalaisten tukisäätiön. Sen hallitus – Vistbackan ja Soinin johdolla – täydentää itse itseään ja koostuu vanhoista veriveljistä SMP:n ajoilta. Säätiöllä on miljoonien ja miljoonien eurojen omaisuus, muun muassa persujen hulppea puoluetoimisto Yrjönkadulla.
Halla-aholaisille jäi runsas puoluetuki lehti-yms. avustuksineen. Jotenkin on huvittanut se hysteria, mikä somessa Halla-ahon valintaa seurasi. Miten Terhon aatemaailma olisi eronnut Halla-ahosta? Entä surullisenkuuluisasta puolustusministeri Niinistöstä, joka ”tutkimuksissaan” on todennut, että Lapuan liikkeen veriteot olivat ainoastaan talonpoikaishuumoria. Jussi Niinistö on avoimesti ihallut fasistisia liikkeitä.
Tuli vähän pitkä kommentti, kun olin kirjoittamassa täsmälleen samasta aiheesta ja vähän samasta perspektiivistä blogia, mutta Teemu ehti nopeammin, ja paremmin. Kiitos.
Kiitos kommentista. Kolmeen asiaan tartun.
Kun olin itse nuorena miehenä mukana vastaavanlaisessa ”kansannousussa”, oli hyvin kipeä kokemus saada vastaansa väite käsikirjoitetusta teatterista. Päätös nousta vastarintaan oli jo sinänsä vaikea ja vaivalloinen. Kun sitten sai ulkopuolisilta kuulla, että kyseessä oli joko itse juonittu näytelmä tai hyväuskoisesti taustapirujen ohjailtavissa, meni viimeisetkin uskon rippeet toisen osapuolen kunniallisuuteen.
Toinen kohta liittyy Terhon ja Niinistön kontra Halla-ahon maailmankatsomukselliseen eroavuuteen tai samankaltaisuuteen. Eräs kirkossa toimiva lutherilainen vertasi itseään lähetyshiippakuntalaiseen: kyllä me samassa veneessä istumme, mutta sen eri päissä. Silloin kun ollaan yhteisessä liikkeessä, puheet ovat usein samanlaisia, kun otetaan kantaa ulkopuolisiin asioihin. Ero on aluksi nyansseissa ja vain pinnan alla. Se on kuitenkin todellinen eroavuus, joka painaa eri suuntiin. Kun side katkeaa, molemmat ajautuvat nopeasti omiin suuntiinsa. Erot käyvät päivä päivältä ilmeisemmiksi myös henkilöille itselleen, ja ajattelu selkiytyy omaan suuntaansa
Kolmanneksi totean Perussuomalaisten Tukisäätiöstä, että sen nettovarallisuus ei ole kovin suuri. Kun otetaan omaisuudesta velat pois, ei sillä ole miljoonia ja taas miljoonia. Yrjönkadun huoneiston vuokratuotolla ei kovin kauan pyöritetä kahdenkymmenen kansanedustajan toimintaa.
Jatkamatta keskustelua pidempään on pariin kohtaan puututtava. Nähdäkseni Niinistön&Terhon alkuperäinen maailmankatsomuksellinen eroavuus verrattuna Halla-ahoon on huomattavasti pienempi kuin verrattuna Soiniin ja puolueen henkisiin SMP:n perillisiin.
Tukisäätiön varallisuutta on kartutettu ensimmäisestä jytkystä lähtien. Persujen Yrjönkadun 500 neliön huoneistoon tehtiin jokunen vuosi sitten miljoonan euron perusparannus/remontti. Muistaakseni se on kattohuoneisto. Todellinen arvo miljoonia. Velkaa siitä lyhennetty ainakin miljoonalla Perussuomalaisen puolueen maksamana vuokrana, joka muuten on ollut 150 000e/kk. Siitä voi laskea.
Mikäli Halla-aho olisi valittu ministeriksi, olisi hänelle suurella todennäköisyydellä tapahtunut sama kuin Tetholla&Niinistöllä. Musta ministeriauto kuljettanineen on omiaan maltillistamaan kannanottoja. Scriptasta poimitut – sinänsä täysin törkeät – kirjoitukset kirjoitettu täydellisen erilaisessa tilanteessa ja eri yleisölle.
Se miten Uuden Vaihtoehdon porukka käyttäytyi Perussuomalaisen eduskuntaryhmän kokoontumisessa eilen viittaa vahvasti jonkinlaiseen – ainakin ydinporukan osalta – tapahtuneeseen etukäteissuunnitteluun/-organisoitumiseen. Soini on kovapintainen pelinpolitiikko, ja suurinpiirtein tiesi varmasti jo viikkoa ennen mitä tulee tapahtumaan.
En missään tapauksessa kannata ”halla-aholaisia” pienimmässäkään määrin, mutta tulisi ottaa huomioon myös kolikon toinen puoli. Uusia jäsenien persuihin on ollut mahdoton liittyä siitä lähtien, kun Soini ilmoitti luopuvansa puheenjohtajuudesta. Oikeastaan jo vähän aiemminkin. Soinin hallussa ollut puoluehallitus on siitä pitänyt huolen. Toisin sanoen: ne, jotka äänestivät Halla-ahon puheenjohtajaksi eivät ole mitään ”uusia” persuja. Halla-aholaisiksi epäiltyjä ei ole otettu jäseniksi kuukausiin.
Se on totta, että ”soinilaisten” poliittinen tulevaisuus on todennäköisesti melko lyhyt. Vaikea kuvitella, että ”halla-aholaistenkaan” kannatus v. 2019 vaaleissa tulisi kovin iso olemaan.
Teemulle vielä. Kun poliittinen puolue jakaantuu ei siinä nykyisin välttämättä ole kyse ihan samoista eksistenssin ytimiin liittyvistä tunnoista kun jos hengellinen ns. koti hajoaa. Sanottakoon nyt varmuuden vuoksi, että tiedän Sleyn hajoamisesta hyvin vähän enkä ota siihen nyt kantaa millään tavalla.
Kari-Matti Laaksonen :”Mielenkiintoista on, ettei siellä tällä kertaa ole käsittääkseni yhtään pappisedustajaa. Toisin oli, kun eduskunnassa viimeksi oli äärioikeistolainen puolue edustettuna. Tarkoitan IKL:ää, jonka kansanedustajista yli kolmasosa oli pappeja.”
Tarkoitat siis sitä, että Suomi ei olisi saanut puolustautua itseään yli 60 kertaa suurempaa Jumalan kieltävää hyökkääjävaltiota vastaan,
Jatketaan juttua, ei täällä mitään kommenttien määrän rajoituksia ole.
Vuokra ei ole 150 000 kuukaudessa, vaan 150 000 vuodessa. Ja huoneiston arvo tilinpäätöstietojen mukaan on 1,5 miljoonaa.
Minä en usko, että ministeriauton takapenkki olisi Halla-ahoa paljonkaan muuttanut. Mioelestäni hän ei ole sen sortin persoonallisuus. Scriptan tekstit ovat tietenkin kirjoitetut omana aikanaan ja omalle yleisölle, mutta ne kertovat aihevalinnasta, prioriteeteista, maailmankuvasta ja maailmankatsomuksesta, joka ei ole miksikään muuttunut. Maahanmuuton kritiikissä Terholla, Niinistöllä ja Elolla kontra Halla-aholla on leikkauspiste, jossa näkemykset sivuavat toisiaan ja menevät päällekkäin. Mutta leikkauspintojen takana on ajattelun varsinaiset painoalueet ja juuret, joissa onkin jo melkoinen ero.
Kalevassa oli jo 3.6. visioitu, millainen hallituskriisi tulee ja miten se ratkeaa. Piti oikein tarkistaa päivämäärä ja pohdin sitäkin, että se on väärennetty. Niin tarkasti meni ennustus. Siitä voi päätellä, että ennakkolaskelmia ja suunnitelma b, c ja varmaan d:kin oli olemassa. Siitä huolimatta tapahtumat sinetöityivät vasta äänestystuloksen selvittyä ja Jyväskylän kokouksen ilmapiirin valjettua vennamolaisille.
Politiikassa ei koskaan saisi hävinnyttä osapuolta kokonaan nujertaa, ei nolata eikä etenkään nöyryyttää. Hölmöyksissään Halla-aho ja muut nuivat nyt tekivät niin. Se kai oli jonkinlainen perussuomalaisten sääntöjen mahdollistama primitiivireaktio, hetkellinen hybris, josta lasku erääntyi noepasti.
Sosiaalipsykologian eräs kaikkein varhaisimmista klassikoista, ranskalainen le Bon tutki joukkoilmiöitä, joukkosuggestiota. Le Bon olisi ollut ilahtunut mikäli olisi seurannut sitä hieman hysteerista reaktiota, mikä seurasi Halla-ahon valintaa. Erikoisen kummallista se oli siinäkin mielessä, etteivät halla-aholaisten ja Uuden Vaihtoehdon edustajien erot milään arvoulottuvuudella ole kosmeettisia isommat, jos sitäkään.
Jos Halla-aho olisi toiminut voittonsa jälkeen varapuheenjohtajavalinnoissa järkevästi, ja vaikkapa nostanut/siirtänyt Soinin sivuun eduskunnan puhemieheksi, puolue todennäköisesti olisi pysynyt koossa ja hallituksessa. Poliittinen kokemattomuus kostautui.
.
Kyllä ne arvomaailman erot ovat muutakin kuin kosmeettisia. Siltä se näytti myös Hesarin arvo-nelikentässä. Molemmat ryhmät olivat konservatiivisia, mutta persut uuvatteja sekä konservatiivisempia että oikeistolaisempia.
Maahanmuuttoa koskeva politiikka, eli käytännön linjaukset voivat olla samoja, kuten kampanjapuheissa ilmeni, mutta niiden takana oleva arvomaailma onkin jo toinen asia. Onhan tuo pitempään poliitikkoja seuranneille jo aika ilmeustäkin.
Lännen median toimittaja Lauri Nurmi on avannut sen verran, että jo kesäkuun alussa kuuli useammasta hallituslähteestä, että mikäli Jussi Halla-aho valitaan puheenjohtajsi, niin Perussuomalaisista eroaa vähintään kahdenkymmenen kansanedustajan ryhmä, joka kelpaa sekä Sipilälle että Orpolle hallitukseen.
Toisin sanoen: kyllä tämä vahvasti vaikuttaa siltä, että koko homma oli aika tarkaan käsinkirjoitettu sen vaihtoehdon varalta mikäli Halla-aho valitaan puh.joht.
Sipilä lentokoneen puikoissa kiitämässä kohti Turkua jättämään presidentille (muka) hallituksensa eroanomusta ja sitten dramaattinen U-käännös, oli toki HYVÄÄ poliittista viihdettä, en sitä kiellä.
Lauri Nurmen jutun saamassa mediakritiikissä o n muistutettu, että suunnitelma tapahtumien varalle on eri asia kuin käsikirjoitus. Kuin sen jutun tuoreeltaan ja silloin siitä näkyi hyvin, että se oli yksi skenaario. Oli muitakin, mutta niitä ei siinä jutussa esitetty. Sen painoarvo nousi silloin kun se osui niin hyvin kohdalleen. Silti varasuunnitelmaan jäi paljon avoimia kysymyksiä ja oli loppuun asti epävarmaa, mitä linjaa tapahtumat tulevat etenemään. Tuleeko esimerkiksi persuista loikkaavia riittävästi. Nurmen mainitsema määrä, 20, ei perustunut mihinkään suunnitelmaan, vaan hänen omaan laskelmaansa. Näin hän on kertonut. Mahdollisuus, että hallitus eroaa, oli loppuun asti todellinen. Sen verran minäkin tiedän ’hallituslähteistä’.
Tämä hajoaminen on suuri siunaus Suomelle. Nyt ei tarvitse pakottaa itseään olemaan lojaali ajatuksille jotka ovat vakamusta vastaan. Jos tilanne olisi jatkunut niin moni puolueen sisällä olisi saanut sielulleen vahingon vaikka puolue olisi kasvanut vielä suuremmaksi valtapuolueeksi.
Hallitus vastuu oli ehkä siunaukseksi vaikka kannatus putosikin. Valta kehittää myöskin käytännöllistä vastuuntuntoa kokonaisuudesta ja pakko tehdä myönnytyksiä omille lempiajatuksille.
Nyt se ideologisesti latautunut kova ydin jää omiin oloihin ja vähemmistönä. Ei tämä mitään uutta Suomen politiikassa ole. Koomnistit hajosivat, sos demit hajosivat, maalaisliitto hajosi ja niiden poikimat vennamolaiset hajosivat ja ehkä vielä jotkin muut. Historiallisesti 1800-luvun edistykselliset ja vanhasuomalaiset syntyivät hajoamisen myötä.
Elämme siis poliittisessa normaalitilanteessa.
Tuula Hölttä. IKL:lla ja sodillamme 1939-1944/45 ei ole juuri tekemistä keskenään. Mikko Uolan tutkimus IKL:sta nimeltään Sinimusta Veljeskunta osoittaa hyvin selvästi, että IKL:n ideologia oli lähinnä fasismia. IKL-aktiivi ja Suomussalmen sankari Paavo Susitaival ehti nähdä Neuvostoliiton romahduksen ja totesi, että oli onni että Mäntsälän kapina epäonnistui.
Marko Sjöblom” Mikko Uolan tutkimus IKL:sta nimeltään Sinimusta Veljeskunta osoittaa hyvin selvästi, että IKL:n ideologia oli lähinnä fasismia. IKL-aktiivi ja Suomussalmen sankari Paavo Susitaival ehti nähdä Neuvostoliiton romahduksen ja totesi, että oli onni että Mäntsälän kapina epäonnistui.”
Olen kyllä punorvon lapsenlapsena tutustunut IKL:n, Paavo Susitaipaleen ja muidenkin ”ryssävihaajien” näkemyksiin, mutta oikeuttivatko nuo näkemykset sen, että esim rajan taakse jääneessä .kotikylässään neuvostokoneen tulituksen kohteeksi talvisodan alkupäivinä joutunut 10-vuotias isäni on Suomen Suojeluskunnan sotilaspoikiin tuon jälkeen liittyneenä virallisesssa kansainvälisessä asiakirjassa leimattu osasyylliseksi ihmiskunnan pahimpiin koskaan vanhenemattomiin rikoksiin noihin rikoksiin ”muka” syyllistyneen valtiojohdon kanssa, joita yksikään kansainvälinen sotarikostuomioistuin ei ole langettanut.
Mielestäni voimassa olevan Pariisin rauhansopimuksen aiheettomat ja suomalaisia maanpuolustajia ml. Lotta-Svärd -järjestö kollektiivisesti syyllistävät sotasyyllisyysartiklat ovat vain vasemmiston ja kollektiivisen totalitarismin ihailijoiden ”tarkoituksenmukaisesti” säilyttämä propagandistinen reliikki.
Tuula Hölttä. Ymmärrän hyvin katkeruutesi sukulaisten leimaamisesta. Minäkään en pidä siitä, että tietyt 1947 rauhansopimuksen artiklat ovat voimassa. Me emme kuitenkaan voi muuttaa historiaa. Osa tätä valitettavaa historiaa on, että kaikki poliittisten äärilaitojen edustajat käyttivät myöhemmin asiattomiksi leimattuja voimakkaita leimaavia ilmaisuja muista: Punikki, lahtari, sosiaalifasisti, marxilainen myrkynkylväjä, sodanlietsoja, fasisti… Mutta olisi ehkä hyvä mennä elämässä eteenpäin ja jättää nämä vanhat kaunat ja vääryydet.
Marko Sjöblom :”Mutta olisi ehkä hyvä mennä elämässä eteenpäin ja jättää nämä vanhat kaunat ja vääryydet.”
Kiitos vastauksesta. Kerro vielä miten mennä elämässä eteenpäin, kun rakkaimmat läheiset on virallisessa kansainvälisessä asiakirjassa leimattu ja valtion taholta ”hiljaisesti hyväksytty” vailla mitään faktaperusteita syyllisiksi ihmiskunnan pahimpiin koskaan vanhenemattomiin rikoksiin.
Siis: Asiattomiksi todettuja…
Tuula Hölttä. Vastaan yleisellä tasolla. Mielestäni kaikkiin omaan ja suvun elämässä tapahtuneisiin vääryyksiin saa avun niin, että ensin hyväksyy, että läheisille on tapahtunut vääryyksiä, jotka ovat vaikuttaneet omaankin elämään. Sitten kohtaamalla vääryyksien aiheuttamat eri tunteet. Apua toipumisprosessiin saa sielunhoidossa tai jonkin lajin psykoterapiassa, monet ovat saaneet tukea myös kirjallisuudesta. Prosessi voi olla vaikea ja pitkä. Kristittyinä saamme myös turvautua Kristuksen apuun.
Marko Sjöblom :”Kristittyinä saamme myös turvautua Kristuksen apuun.”
Se onkin ainoa apu, johon todella olen jo lapsena turvautunut, enkä sodan seurausten vuoksi ole muuta terapiaa tarvinnut. Senkin ymmärsin jo varhain, että maalliset vallankäyttäjät ja maallisia lakeja säätävät eivät ole Kristus.
Teemulle sellainen lisähuomio, että irtautua saa myös Suomen ev.lut. kirkon paikallistason puolelta kokea konservatiivisena teologiana ankaraa painostusta, jossa pelastuksen asiaakaan ei aina jätetä Jumalalle (extra eccleesia…)… Myös liberaalimpi väki osaa kokemukseni mukaan tämän pelityylin – Tahalliset/tahattomat (God knowns) väärät todistukset ect.
Erityisen vihatuksi pääsee, jos paljastaa oman piirin kokouksissa käytetyt kielletyt ”käsitervehdykset”. – Oman kansankirkollisen taustani suhteen tarkoitan tällä sitä, miten monet liberaalit teologit relativoivat omissa piireissään usein lähes kaiken mihin valassaan sitoutuvat… Mutta tätä(kään) ei sovi paljastaa seurakuntalaisille julkisuudessa…
irtautua=irtautuja
Hyvä Teemu! Erinomainen analyysi psyko-sosiaalisista lainalaisuuksista, joita tällaiseen dramatiikkaan väistämättä liittyy.