Mitä yhteistä on pettäjäpiispalla, tappajapapilla, kohusaarnaajapapilla ja kännipapeilla? Ne ovat kaikki iltapäivälehtien luomuksia. Leimoja, jotka pysyvät kyseisten pappien otsassa vielä senkin jälkeen, kun pöly on jo aikaa sitten laskeutunut.
Piispa erosi parisuhdeasioittensa takia, tappajapappi taas pääsi lööppeihin näin: ”PAPPI TAPPOI KARHUNPENNUN!” Lapissa pidetyn rippileirin ympäristössä kuljeskeli karhuja, joten metsästystä harrastava leirinjohtaja suojeli omiaan liian kiinnostuneelta karhulta. Teksti kylläkin vihjaa siihen, että julma pappi meni noin vain huvikseen riistämään henkikullan ihanalta pikku halinallekarhuselta.
Imatran kohusaarnatapaus saatiin ilmeisesti aika hyvin aisoihin, kun toimittajatkin vakuuttuivat siitä, että kysessä ei ole teologinen keissi vaan työsuojelullinen. Mutta ikään kuin hyvitykseksi iltapäivälehtien piti saada toinen uhri.
Tänään lanseerattiin sitten uusi termi Kännipapit. Pohjustukseksi ”tutkivalle journalismille” kysyttiin jokin aika sitten, mitä tehdään messussa yli jääneelle ehtoollisviinille. Kun kuultiin, että joissakin seurakunnissa papit juovat viinin pois alttaripalveluksen lopussa, toimittajien ajatus siirtyi heti siihen, että onko papeilla kenties paljonkin alkoholiongelmia.
Kollegoitten Facebook-päivityksiä lukiessani olen huomannut, että kommentoijat ovat olleet hyvin tuohtuneita Kännipappi-leimasta. Moni iltapäivälehtien lukija saattaa jopa luulla, että Spiritus fortis menisi papeilla useinkin Spiritus Sanctuksen edelle.
Toimittajien puolustukseksi on sanottava, että he eivät itse saa rustata tekstiensä otsikoita, lööpeistä nyt puhumattakaan. Näitä myyviä lööppejä rustaavat aivan eri henkilöt. Jos Ruttopuiston rovastilla olisi vähän erilainen moraalikoodi, niin voisin tykätä kirjoitella otsikoita, joilla myydään lehtiä. Valitettavasti…
* * * * * * * * * *
Muistan hyvin, kun fakta ja fiktio ensimmäisen kerran 1980-luvun alussa Suomessa sotkettiin lööpissä keskenään. Se oli jotakin niin kummallista, että pyysin kaupasta tuollaisen julisteen itselleni. Laitoin sen silloisen kotini tuulikaappiin näytille: JR AMMUTAAN – REAGAN EI EHDI HAUTAJAISIIN. Kyse oli Dallas-TV-sarjan pahiksen murhayrityksestä. Hautajaiset, joihin Reagan ei ehtinyt, pidettiin Venäjällä. Maata vain pari kuukautta hallinnut Andropov-vanhus kuolla kupsahti omia aikojaan.
* * * * * * * * * *
Joskus 1960-luvulla Canterburyn arkkipiispa oli ensimmäistä kertaa vierailulla USA:ssa. Piispaa oli varoitettu siitä, että amerikkalainen sensaatiolehdistö on varsin taitava kietomaan haastateltaviaan sanoilla. Piispa lupasi olla varovainen. Kun kone oli laskeutunut määränpäässä, lehdistö heti rynnisti arvovierasta vastaan lentokentälle. Mikrofoneja tungettiin piispan nenän alla kymmenittäin. Kysymyksiä tuli kuin pyssyn suusta. ”Mitä mieltä olette ilotaloista?” halusi muuan toimittaja tietää.
Ahaa, ajatteli piispa, nyt tässä on sellainen kysymys, jonka kanssa täytyy olla tarkkana. Kirkonmies järjesti kasvoilleen viattomannäköisen ilmeen ja oli olevinaan ihmeissään: ”Onko täällä ilotaloja?”
Kun lehdet seuraavana päivänä ilmestyivät, eräänkin aviisin etusivulla oli komea kuva piispasta ja teksti.
CANTERBURYN ARKKIPIISPA VIERAILULLA MAASSAMME.
PIISPAN ENSIMMÄINEN KYSYMYS: ”ONKO TÄÄLLÄ ILOTALOJA?”
Kysymymyksiä lukijoille: Millainen mahtaisi Suomi olla, jos meillä ei olisi lainkaan keltaista lehdistöä? Millainen on mielestänne se maailmankuva, jota sensaatiolehdet edustavat?
Exkursio lööppien maailmaan:
http://www.lukio.tx.fi/service.cntum?serviceType=serviceDocumentSection&documentId=17608
Uusin vyönallelyönti on tässä:
http://www.iltalehti.fi/uutiset/201308060023644_uu.shtml
Moni näistä pappilööpeistä närkästynyt kollega on kääntynyt puoleeni ilmaistakseen ihmetyksensä siitä, miksi minä ikään kuin oman firman miehenä levittelen näitä uutisia eteenpäin aivan kuin tahtoisin liata ns. oman pesän.. Heidän mielestään olisi korrektimpaa vaieta.
No, maito on jo kaatunut, sitä on turha itkeä. Minun mielestäni on kuitenkin parempi, että vaikkapa tällaisella kaalimaapalstalla pääsemme vaihtamaan ajatuksia keskenämme kuin että se tapahtuisi jossakin aivan muualla. Kauhistelu ei ketään hyödytä. Nyt pitäisi toimia.
Jotenkin tuntuu, että ko. lehtien boikotoiminen onliian laimea tai lattea ajatus. Tai sitten tuon boikotin pitäisi olla niin tehokas, että sensaatiolehdistö huomaa, ettei tämä homma enää oikein lyö leiville. Lopetetaan… :p
Sonja, avaatko vähän ajatuksenjuoksuasi: Miten toimittaja Lehtolan ajatukset liippaavat ylläolevaa tekstiä?
Lapissa kaikki kukkii nopeasti.
”No, maito on jo kaatunut, sitä on turha itkeä…” Hannu kaimaseni, jospa se ei olekaan maito, vaan Margaretalta kaatunut oliiviöljy? Bugakovia nääs!
Tuntuu kuin se olisi ollut näitten henklilöiden tarkoituskin osoittaa käytöksellään mitä on vähän vinossa. Täytyisi kysyä itse henkilöiltä, pitääkö ”lööpit” paikkaansa ja miksi näin on käynyt ? On turha syytellä lehtiä … se on samaa kuin taistelisi tulllimyllyjä vastaan ! Lehtimiehet tietävät että se on miellikuvitus jolla on se suurin valta ! Se on vain mielikuvitus kun voi muuttaa tekstin kuviksi … tässä tapauksessa sain kuvan pappien käyttäytymisestä kuinka se pullon korkki kierretään auki ! Lööpin textit eivät annan oikeaa kuvaa ! Niiin dramaattista se ei ole olllut todellisuudessa, kuiin lehti antaa tietää ! Ehkä lehti pelasti nämä henkilöt tuholta, koska kukaan jäsen ei olisi saanut puuttua pappien=jumalan plavelijan tekemisiin !
Jeesuskin uhrasi itsensä todistaakseen lain ” On uhrattava jotain jos aikoo saavuttaa jotain” … jos ei muuta niin aikaa ! Papit uhrasivat oman virkansa !
Sen verran, että muistan kaikkineni aika myötätunnolla suhtautuneeni tuohon Kantoloiden tilanteeseen. Enemmän kyllä säälitti se ensimmäinen vaimo, kun hänkin sai osansa. Siinähän oli lööpeissä Ilkka Kantolan ulostulo myös siinä, että ei kokenut saaneensa riittävää tukea piispaksi tullessaan. Tämä oli vain pohjustus sille, että hämmästys oli melkoinen kun saman tien tämä kriisipappi olikin jossain lapsi ja perhetyön johtaja. Väärä mielikuva oli, että näin kirkossa palkitaan. Se aiheutti tunteen, että ei järjen häivää. Nyt tarkistaessa huomasin kyseessä olevan yksityinen säätiö.
Joskus toivon Kekkosen aikaa. Hymy oli ainoa keltainen lehti ja tänä päivän se on melkoisen ja inhimillinen verratessa aika moneen muuhun.
Iltalehtiä vältän. Joskus on vain pakko tarkistaa. Otsikkoja ei voi välttää ja simät takertuvat niihin kaupan jonossa. Jos hylkäisi netin ja ei lukisi, niin eipä nämä sotkut paljon taitaisi elämää häiritä. Vai mitä Hannu?
Käytännössä en ole koskaan joutunut tekemisiin päihtyneen papin kanssa. Toimittajista en valitettavasti voi sanoa samaa – tai ainakin krapulassa olevia on ollut työtehtävissä. Toimittajien pukukoodi olisi lisäksi aivan oman juttunsa aihe: Kun muut ovat esim mustissa juhlapuvuissa, on toimittajalla farkut ja liivi, eli sama asu ollaan sitten rock-festareilla tai isänmaallisessa tai kotiseutujuhlassa.
Ruttopuiston rovastin muistelemat lööpit eivät kerro vain toimittajien tavasta tehdä juttuja ja lööppejä, vaan myös monen toimittajan henkilökohtaisten ongelmien heijastumisesta työhönsä hengelliseksi auktoriteeteiksi koettujen mollaamisena. Onneksi on myös toisenlaisia toimittajia.
Iltapäivälehtien ainoa tarkoitus on myydä, toistan myydä. Millaista mahtaa olla työkseen penkoa likasankoja, vetää heikoilla, jopa olemattomilla tiedoilla otsikoita? Muuttaako roskisjournalismi toimittajaansa vai ovatko he jo valmiiksi asenteellisia? Armas äidinkielemmekin saa tuossa käsittelyssä huutia. Olen lapsesta lähtien elänyt ”kirkollisissa piireissä” enkä koskaan muista nähneeni juopottelevaa pappia, ainakaan virantoimituksessa. – Eräässä Kanta-Hämeen keskiaikaisessa kirkossa, sakaristossa, muuan turisti kysyi seinässä olevan pienen altaan merkitystä. Hihii, nauroi opas, pappi pissasi siihen. Seurueemme eläkeläissuntio leimahti: häpeä vähän, siihen kaadettiin ylijäänyt ehtoollisviini. Se oli liian arvokasta avattuna enää käytettäväksi. Tätäkin opasta olisi voitu valistaa etukäteen mitä esittelee ja miten. Kirkko on nyky-Suomessa vapaata riistaa. Ampua saa joka suunnasta. Vieläkö riittää poskia käännettäväksi?
Per-Olof, Veit jalat suustani. Juuri noin.
Älä nyv viitti, Marja-Sisko. Kohta on Iltalehdessä lööppinä että – TUOMIOKAPITULIN NOTAARILLA JALAT SUUSSA – ONKO ALKOHOLILLA OSUUTTA ASIAAN??