Kunnia menee, mutta maine sen kun kasvaa…

Mitä yhteistä on pettäjäpiispalla, tappajapapilla,  kohusaarnaajapapilla ja kännipapeilla? Ne ovat kaikki iltapäivälehtien luomuksia. Leimoja, jotka pysyvät kyseisten pappien otsassa vielä senkin jälkeen, kun pöly  on jo aikaa sitten laskeutunut.  

Piispa erosi parisuhdeasioittensa takia, tappajapappi taas pääsi lööppeihin näin: ”PAPPI TAPPOI KARHUNPENNUN!” Lapissa pidetyn rippileirin ympäristössä kuljeskeli karhuja, joten metsästystä harrastava leirinjohtaja suojeli omiaan liian kiinnostuneelta karhulta. Teksti kylläkin vihjaa siihen, että julma pappi meni  noin vain huvikseen riistämään henkikullan ihanalta pikku halinallekarhuselta.

Imatran kohusaarnatapaus saatiin ilmeisesti aika hyvin aisoihin, kun toimittajatkin vakuuttuivat siitä, että kysessä  ei ole teologinen keissi vaan työsuojelullinen.  Mutta ikään kuin hyvitykseksi iltapäivälehtien piti saada toinen uhri.

Tänään lanseerattiin sitten uusi termi Kännipapit. Pohjustukseksi  ”tutkivalle journalismille” kysyttiin jokin aika sitten, mitä tehdään messussa  yli jääneelle ehtoollisviinille. Kun kuultiin, että joissakin seurakunnissa papit juovat viinin pois alttaripalveluksen lopussa,  toimittajien ajatus siirtyi heti siihen, että onko papeilla kenties paljonkin alkoholiongelmia.

Kollegoitten Facebook-päivityksiä lukiessani olen huomannut, että kommentoijat ovat olleet hyvin tuohtuneita Kännipappi-leimasta.  Moni iltapäivälehtien lukija  saattaa jopa  luulla, että  Spiritus fortis menisi papeilla useinkin Spiritus Sanctuksen edelle.

Toimittajien puolustukseksi on sanottava, että he eivät itse saa rustata tekstiensä otsikoita, lööpeistä nyt puhumattakaan. Näitä myyviä lööppejä rustaavat aivan eri henkilöt. Jos Ruttopuiston rovastilla olisi vähän erilainen moraalikoodi, niin voisin tykätä kirjoitella otsikoita, joilla myydään lehtiä. Valitettavasti…

* * * * * * * * * *

Muistan hyvin, kun fakta ja fiktio ensimmäisen kerran 1980-luvun alussa Suomessa  sotkettiin lööpissä keskenään. Se oli jotakin niin kummallista, että pyysin kaupasta tuollaisen julisteen itselleni. Laitoin sen silloisen kotini tuulikaappiin näytille: JR AMMUTAAN – REAGAN EI EHDI HAUTAJAISIIN. Kyse oli Dallas-TV-sarjan pahiksen murhayrityksestä.  Hautajaiset, joihin Reagan ei ehtinyt, pidettiin Venäjällä. Maata vain pari kuukautta hallinnut Andropov-vanhus kuolla kupsahti  omia aikojaan.

* * * * * * * * * *

Joskus 1960-luvulla Canterburyn arkkipiispa oli ensimmäistä kertaa vierailulla USA:ssa. Piispaa oli varoitettu siitä, että amerikkalainen sensaatiolehdistö on varsin taitava kietomaan haastateltaviaan sanoilla. Piispa lupasi olla varovainen.  Kun kone oli laskeutunut määränpäässä, lehdistö heti rynnisti arvovierasta vastaan lentokentälle. Mikrofoneja tungettiin piispan nenän alla kymmenittäin. Kysymyksiä tuli kuin pyssyn suusta. ”Mitä mieltä olette ilotaloista?” halusi muuan toimittaja tietää.

Ahaa, ajatteli piispa, nyt tässä on sellainen kysymys, jonka kanssa täytyy olla tarkkana. Kirkonmies järjesti kasvoilleen viattomannäköisen ilmeen ja oli olevinaan ihmeissään: ”Onko täällä ilotaloja?”

Kun lehdet seuraavana päivänä ilmestyivät, eräänkin aviisin etusivulla oli komea kuva piispasta ja teksti.

CANTERBURYN ARKKIPIISPA VIERAILULLA MAASSAMME.

PIISPAN ENSIMMÄINEN KYSYMYS: ”ONKO TÄÄLLÄ ILOTALOJA?”

Kysymymyksiä lukijoille: Millainen mahtaisi Suomi olla, jos meillä ei olisi lainkaan keltaista lehdistöä?  Millainen on mielestänne se maailmankuva, jota sensaatiolehdet edustavat?

 

Exkursio lööppien maailmaan:

http://www.lukio.tx.fi/service.cntum?serviceType=serviceDocumentSection&documentId=17608

http://arkisto.nelonen.fi/uutiset/kotimaa/uutinen/t%C3%A4m%C3%A4-mies-tehnyt-yli-2000-l%C3%B6%C3%B6ppi%C3%A4

Uusin vyönallelyönti  on tässä:

http://www.iltalehti.fi/uutiset/201308060023644_uu.shtml

 

 

  1. Lööppien sensaatiohakuinen luonne kiteytyy mielestäni Tarmo Koiviston Apinakapina-sarjakuvassa muistaakseni joskus olleeseen: TYÖMIES SÖI ENONSA. Siinä on äkkiä luetellen ainakin yhteiskunnallisuus, väkivalta, poikkeavuudet ja perhesuhteet niputettu kimpuksi. Todellisuuden kanssa lööpeillä on kovin harvoin mitään yhteistä.

  2. Erityisesti minua loukkaa tuossa Iltalehden jutussa se, että otsikossa mainitaan Kännipapit ja kuvassa pappi on alttarilla kaatamassa viiniä maljasta pikariin. Ehtoollista ei pidä alkuunkaan yhdistää – edes leikillään – kännäämiseen. Ehtoollisvieras, joka ei erota Herran Pyhää Ateriaa muusta syömisestä ja juomisesta, nauttii alttarin sakramentin turmiokseen. Myllynkivi kaulaan toimittajalle, joka tarkoituksellisesti sotkee nämä asiat…

  3. Tuli vaan mieleen, että minkälaiseen segmenttiin osaan pystyisi lehti, joka julkaisi toimittajien härskeimmät toimet? Siinähän voisi olla markkinarakoa. Nyt samat lehdet ja tahot oikovat juttuja, mitkä aiheuttavat, jos oikovat. Kyllääntyneet julkkikset ja muut väsyneet saisivat oikaisun tämän uuden keltaisen lehden kautta. Nythän se usein pelaa niin, että julkaistaan epämääräinen juttu ja annetaan tilaa oikoa.

  4. Hannu Kiurulle ! Miksi ? Kännipapit ovat aika viatonta informaatiota, mutta se ehtoollinen, jos iltalehdet haluaisivat kertoa totuudenn joka viittaa ihmisyöjiin, jotka tieteen mukaan ovat syy siihen että ihmisen aivot (ja me) ovat kehittyneet sille tasolle missä ne nyt ovat !( Internet, tietokone, mobiilit) Jos me tehdään niinkuin jumala on meitä käskenyt ” Täyttäkää maa” niin ehtoollinen on enne siitä mitä tulee tapahtumaan, kun luonnonvarat loppuvat !
    Monet (ateistit) eivät mene kirkkoon jo ehtoollisen takia, eikä missään nimessä suosittele sitä lapsilleen jjuuri sen takia ! Miten nämä ristiriidat selvitetään ?

Hannu Kiuru
Hannu Kiuruhttp://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121
Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (69 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121