Tämä torstai (27.9.2018) ei ole niinkään täynnä toivoa kuin toivottomuutta. Bloggaajan tajuntaan on kolahtanut kaksi uutista, joita yhdistää naisten halu päästä sisään perinteisten miehisten linnakkeitten porteista. Puhun Helsingin 108-vuotiaasta Pörssiklubista, perinteisestä herrakerhosta ja intistä. Miljonääri Kyösti Tokmanni Kakkonen yrittää vielä vedota isien perinnäissääntöihin, mutta tullee aikaa myöten vetämään lyhyemmän korren ja jäämään tässä kisassa kakkoseksi.
Vaan sitäpä vallan ihmettelen, miksi akkain pitää ehdoin tahdoin yrittää ängetä itsensä mukaan tällaisiin ukkoklubeihin, kun heillä itselläänkin on useita ukoista vapaita klubeja? Kun miesten ja naisten intressit kuitenkin eroavat niin kovasti toisistaan? Eikö olisi pelkästään hyvä, että olisi olemassa edes joitakin paikkoja, joissa miesten ei koko ajan tarvitse olla huomioimassa, noteeraamassa ja ihailemassa naisia ja kuuntelemassa kauheata akkaälämölöä? Meillä kun on omatkin älämölömme, kuinkas muuten.
Tänään ilmestyi kirja nimeltä Häiriö! Naiset armeijassa. Se perustuu varusmiesnaist… eiku varushenkilöiden toinen toistaan karumpiin kokemuksiin, jotka voisi niputtaa kaavaan Ensin oli ihan kivaa ja jännää, mutta sitten…
Sotien jälkeen armeijaan jäi kantahenkilökunnaksi porukkaa, joka oli ollut etevää tosi toimissa, siinä tappamisen meiningissä, mutta jolla ei ollut juurikaan hajua siitä, miten uusia ikäluokkia pitäisi kouluttaa sotilaiksi. Ei sitä koko palvelusaikaa voinut käyttää vain pelkän tappamisen harjoitteluun, piti olla jotakin kevyempääkin kenttäpuuhastelua, sellaista jäynäntekoa. Sitä tarjosi simputus, josta minäkin vielä 1970-luvun lopulla sain osani mm. villakoirille järjestettyjen hautajaisten muodossa. Ei, eivät ne minua sentään hautajaispuheen pitäjäksi määränneet…
Ohjekirjassa kielletyn simputuksen jalo perintö on tätä nykyä helppo siirtää pienikokoisten naisten heiveröisille harteille, sillä jos heikompi lenkki ei ollut moksiskaan vokottelusta, niin sitähän voi aina kiusata. Kiva katsella, miten alokkaan käy, kun marssii täyspakkaus selässä miesten tahdissa. Ymmärtääkseni tuo juuri julkaistu kirja kertoo siitäkin, miten kiusatut nuoret naiset hajoavat palvelusaikanaan niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Kysymys kuuluu: Miksi? Tasa-arvoonko vedotaan, seikkailunhaluun, haluun ottaa naisesta mittaa, maanpuolustuksellisista syistä (armeijaan pääsee halutessaan töihin sellaisiinkin hommiin, jotka eivät vaadi aivan ensiluokkaista kuntoa) vai halutaanko miesten tavoin ottaa vapaavuosi, jolloin voi tutkailla oman elämänsä suuntaa?
(On varsin helppo ennalta arvata, että jos mainitsisin soppakoulun naisille paremmin soveltuvaksi maanpuolustuslinjaksi kuin aseellisen palveluksen, niin yksi jos toinenkin henkilö haukkuisi minut sovinistisiaksi, tyrkkäisi sen soppakauhan minun käteeni ja käskisi minun kaivaa sillä oman hautani. Jätän siis väliin.)
Toivoisin kiihkotonta keskustelua siitä, mistä naisten olisi viisainta pysyä kaukana. Vanhana ja raihnaisena en enää välittäisi käydä ns. Sukupuolten välistä sotaa. Tätä nykyä haluan itse valita omat sotani huolellisesti. Nämä rivit päätin kuitenkin kirjoittaa siitä syystä, että mielestäni meidän täytyisi käsitellä tällaisiakin asioita edes jollakin foorumilla. Ilmapiiri sukupuolineutralisoituvassa yhteiskunnassamme tuntuu olevan jotenkin korni, silviisii hysteerinen, että välillä tuntuu kuin olisi meneillään kaikkien sota kaikkia vastaan. En ole mikään naistenvihaaja, mutta en voi näemmä olla hiljaakaan asioista, joista yleisesti – ilmeisesti pelon vuoksi – vaietaan. Joten: Sanasta miestä, sarvista härkää, naisia kiusaamatta – pus kii!
”Vaan sitäpä vallan ihmettelen, miksi akkain pitää ehdoin tahdoin yrittää ängetä itsensä mukaan tällaisiin ukkoklubeihin, kun heillä itselläänkin on useita ukoista vapaita klubeja?” Mainitsetko muutaman. Itselleni ei nyt hetikohta tule mieleeni kuin hiljattain uutisotsikoissa ollut ’naisten saari’, joka sekin lienee enempi jenkeille tarkoitettu.
Seija: Onko Zonta-järjestö tuttu? Pikaisella googlauksella löytyi 59 naisjärjestöä.
Zontat, martat, soroptimistit. Kaipa muitakin on.
Tuossa tulikin napakasti naispalaute Kakkoselle Talouselämässä: Eivät kaikki miehetkään tarvitse Pörssiklubia!
https://www.talouselama.fi/uutiset/akkojen-alamolo-ja-tohvelisankarit-mainittu-miksi-porssiklubin-jasenyyskriteereilla-on-valia/4415d64e-5529-3819-aaa7-362ec3b5e397
Vain ’kuohitut tohvelisankarit’ kaipaavat tällaista vertaistukea.
Kuka tai ketkä naiset ko. clubiin ovat mielineet sisälle?
Vuokko: Sen minäkin haluaisin tietää! Toisaalta en tekisi sillä tiedolla mitään…?
’Tohvelisankarin’ vieressä onkin paljonpuhuva taideteos: nuori nainen marakatti olallaan. Liekö Peppi Pitkätossu?
Ilmeisesti tasa-arvonjuna on kiihtynyt sellaiseen vauhtiin, että törmäys on edessä ilman jarruja. Eikö ole yksinkertaista ottaa käyttöön se 40% sääntö. Miesten saunailtaan joka toinen tuo vaimonsa. Ja naisten saunailtaan joka toinen tuo miehensä. Jos jostain syystä asia ei toteudu, niin työvoiman välitys voi auttaa saamaan kiintiönaiset ja kiintiömiehet paikalle.
Ei ihan paljon tarvita järkeä, kun ymmärrämme tarpeen keskustella miesten kesken ja naisten kesken. Vanhana sotilaana pidän suurena hulluutena sellaista seka-armeijaa, jota nyt on puuhattu. Sitten vielä tehdään älämölöä häirinnästä.
Lauri: Välillä tuntuu siltä kuin elämä olisi harsittu kokoon vastakokohtaisuuksista. Silloin kuuntelen Hectorin biisiä Sota on kaunis:
https://youtu.be/9qny2qsed08
Kannatan naisten armeijaa , siis sellasta missä otetaan huomioon se ,että naisten lihasmassa on keskimäärin 10% pienempi kun samankokoisen miehen . Kummallista että näin ei ole teyhty jo aikoja sitten.Että kun armeija ei ole soveltuvin osin sopeutunut naisiin , niin se on suuren ihmispääoman väärinkäyttöä.
Kun kerran on armeija niin on parasta tehdä siitä kunnollinen myös suhteessa naisiin.
Naisilla on ollut vaikeuksia varsinkin siksi että naiset tuntevat olevansa ulkopuolella yhteishengestä. Parannukseksi tähän ehdotetaan yhteiskämppiä. Joissakin maissa se toimii , joissakin ei. Pelkkä ajatus yhteiskämpistä herättää eroottisia fantasioita.Kun asiaa ei ole Suomessa kokeiltu, niin on vaikeata sanoa miten sukupuolet suhtautuisivat toisiinsa . Alkuvaikeuksia tietenkin tulee ennenkuin asiasta tulee arkinen käytännön asia.
Pieni vihje miten asenteet voivat olla , löytyy siitä kun kymmenisen vuotta sitten suomalainen lähetystö tuli Ruotsiin tutkimaan sitä miten naisten ja miesten suhteet armeijassa toimivat. Nuori naisluutnantti kertoi ,että hän kyllä menee suihkuun miesten kanssa harjoitusten jälkeen. Hän katsoi myös, että jos kaksikymppiunen mies ei ole nähnyt alsatonta naista siihen mennessä, niin se on hänen kanlalaisoikeutensa nähdä sellainen nyt. Pystytäänkö Suomessa tällaiseen asenteeseen saunakulttuurista huolimatta?
Markku: Kerrassaan karski ja karaistunut asenne naislutilla. Ei ainakaan pelkää ruumiita… ? Ei taitaisi olla ihan viisasta Suomen oloissa. Sotilasarvoltaan korkeamman naisen ei mielestäni kannattaisi kavereerata varusmiesten kanssa, yrittää olla ns. hyvä jätkä.
Jos olisi joukossa joku joka ei olisi koskenut, niin toimiikohan se myös siinä? Ehkä kuitenkaan ei kannattaisi ottaa riskiä.
PLÄÄH! Tänään jo kadun tätä eilen kirjoittamaani tekstiä. Ei sittenkään ollut kovin fiksua koplata yhteen Kakkosen surkuhupaisaa nälvimistä korkkareitten alla rutistuvista eunukeista ja naisellisesta mekkaloinnista naisten inttisimputuksen kanssa. Ensiksi mainittu replikointi ylitti uutiskynnyksen pelkällä pöljyydellään, jälkimmäinen on oikeasti vakava juttu. Ne eivät siis ole yhteismitallisia asioita.
Aina ei näemmä kannata yrittää lyödä kahta kärpästä yhdellä iskulla, sillä se toinen voi kumminkin oikeasti olla härkänen.
Hannu, Hyvä huomio. On oltava rohkeutta kirjoittaa herkistäkin aiheista, mutta tämä aihe ja sen avaaminen tällä tavalla eivät olleet ehkä niin hyvä idea kuin aluksi ajattelit.
Toivo: Juuri noin. Culpa mea. Huomasin mokani oikeastaan jo kirjoitusvaiheessa. Tajusin, että Kakkosen sanomisissa oli paljon porua, mutta vähän villoja. Ehkä olisi riittänyt, jos olisin järjestänyt pelkästään tuosta armeija-aiheesta tarkemman syynin?