Jeesus sanoo: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole.” (Joh. 11:25-26)
Mitä ajattelet hengellisestä kuolemasta; tämän vastakohta on usko Jeesukseen Kristukseen; miksi usko Kristukseen on mielestäsi tärkeää?
Miksi kuolemasta ja sen lähestymisestä on meidän vaikea käsittää ja puhua siitä, vaikka meidän jokaisen maanpäällinen vaellus päättyy tämän nykyisen ruumiimme kuolemaan; koska ja minkälainen kuolema on sinun mielestä hyvä ja mikä voisi olla paha kuolema; miten eutanasia ratkaisee (tai ei ratkaise) kärsimyksen ja kuoleman ongelman?
Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut. (Ps. 139:16) ; miksi on tärkeää luottaa Jumalan huolenpitoon ja tyytyä Jumalan tahtoon?
Mitä Jeesuksen Kristuksen kuolema ja ylösnouseminen sinulle merkitsee?
Miksi maanpäällisen vaelluksen päättävä kuolema on (tai ei ole) kaiken loppu; minkälainen toivo meillä on?
Kaikki julkaistut blogini:
Joo, tuota lukiessa tietysti miettii, tokko kaikki ovat edes huomanneet eksyneensä.
Niinpä lupasi lähteä etsimään sitä yhtäkin…. jäämme siis rukoilemaan…
Publikaanit ja muut syntiset tulivat Jeesuksen luo kuullakseen häntä. Fariseukset ja lainopettajat sanoivat paheksuen: ”Tuo mies hyväksyy syntiset seuraansa ja syö heidän kanssaan.” Silloin Jeesus esitti heille vertauksen:”Jos jollakin teistä on sata lammasta ja yksi niistä katoaa autiomaahan, niin totta kai hän jättää ne yhdeksänkymmentäyhdeksän, lähtee sen kadonneen perään ja etsii, kunnes löytää sen. Kun hän löytää lampaansa, hän nostaa sen iloiten hartioilleen, ja kotiin tultuaan hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin lampaani, joka oli kadoksissa.’ Minä sanon teille: näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa.”
Näen kirkkomme herätysliikkeiden piirissä paljon publikaaneja ja syntisiä, jotka tahtovat olla lähellä Jeesusta. Heillä kun ei ole muuta paikkaa minne mennä, sillä he tarvitsevat ikuisen elämän sanaa jaksaakseen.
Heitä tämän maailman viisaat ja muodikkaat fariseukset paheksuvat tarjoten sijalle omaa köyhää filosofiaansa. Tuloksena kriisi kirkossamme.
Meillä ihmisillä on sellainen paha tapa ja heikkous, että liian moni etsii uusia rajoja jonne voidaan mennä ja venyttää Jumalan tahtoa Mutta lopulta tällaisessa kokeluissa käy niin, ettei enää ole mitään rajoja.
Matt.18:13 jakeesta huomaa sen, että kristittykin voi todella eksyä jopa niin kauas Jumalasta, ettei hän itse voi omin voimin palata takaisin, ellei Jeesus itse lähde etsimään, niinkuin hän teki tuhlaajapojalle. Joka ei omin voimin olisi millään mennyt itseensä, eikä olisi saanut parannuksen armoa. Ellei Jeesus olis puuttunut asioiden kulkuun. Muuten hän olisi jäännyt ja näätynyt sikojen syöttökaukaloiden äärelle.
” On Jeesus tullut niitä varten, joista / on toivonsäteet viimeisetkin täysin sammuneet / ja joiden yöhön valkeus ei loista. / Hän ystävikseen ottaa umpikujaan joutuneet. / Hän ahtaimmasta loukostakin etsii kadonneen / ja arvokkaana pitää arvotonta. / On syyllisyyden siteet sitkeimmätkin katkenneet, / kun yksi kuoli pelastaakseen monta” ( SK .204 )
”Matt.18:13 jakeesta huomaa sen, että kristittykin voi todella eksyä jopa niin kauas Jumalasta, ettei hän itse voi omin voimin palata takaisin, ellei Jeesus itse lähde etsimään, niinkuin hän teki tuhlaajapojalle.” Jumalan valtakuntaa kuvaavat sanonnat ovat ongelmallisia. Esimerkiksi käy ilmaisut ’erossa Jumalasta’ tai ’lähellä Jumalaa’. Niillä kuvataan ihmisen asennetta eikä Jumalan todellisuutta. Hän on aina kaikkialla. Tuhlaajapoikaan liittyvää huomiota en ihan ymmärtänyt. ”Silloin poika meni itseensä ja ajatteli: ’Minun isäni palkkalaisilla on kaikilla yllin kyllin ruokaa, mutta minä näännyn täällä nälkään. Ei, nyt minä lähden isäni luo ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi. Ota minut palkkalaistesi joukkoon.’ Niin hän lähti isänsä luo.”
Paljon helpommin elämämme menisi, jos haluaisimme ensiksi etsiä Jumalan tahtoa. Miten tässä onnistumme?
Ei se ainakaan sanaa vähättelemällä taida tapahtua…
Pidän todellisena sitä virheen mahdollisuutta, että liiallinen sanaan tarttuminen vähättelee sanan lausujaa. Raamatun kirjaimellinen tulkinta kääntää katsettamme pois elävästä, ajassamme toimivasta Jumalasta.
Suruttomalla ja fariseuksella tuskin tätä vaaraa on.
Eiköhän tämä ole nimenomaan fariseusten ammattitauti. ”Sillä minä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, niin te ette pääse taivasten valtakuntaan.”
Raamatun Tulkintoja on kautta kristikunnan historian ollut monia. Tulkintaa on ollut jo ennen kristillisen kirkon olemassa oloa. Jeesus itse tulkitsi ja selitti, opetti opetuslapsiaan ymmärtämään kirjoituksia. Jeesus itse opetti kansaa usein vertauksilla, joita hän sitten opetuslastensa kanssa ollessaan selitti heille. mitä sanoa kirjaimellista Raamatun tulkinasta ?Onko se sanaan tuijjottamista ? Jos se on sitä ja ollaan niin kirjaimellisia, silloin on vaarana ja jäljellä on vain kuollut kirjain.
Jumalan sana, Raamatun sana on yksi ja tuo Sana tuli lihaksi. Jumalan Sana on Kristus, ylösnoussut ja elävä Kristus. Jumalan sana on elävä sana, ei kuollut kirjain. Jumalan sana on uutta luova sana, elämää synnyttävä sana. Jumalan sana ei tyhjänä palaa, vaan täyttää tehtävän, jonka Jumala on sille antanut ja saa menestymään kaiken, mitä varten Jumala sen lähettää. Kuka meistä siis on niin rohkea, että uskaltaa väittää Pyhän Hengen paljastaneen hänelle ja vain hänelle koko totuuden ja väittää vielä ymmärtävänsä sen?
Sillä apostoli Paavalin sanoi käsittävänsä sen vajaasti kuin kuvastimesta katsoen. Sen sijaan on turvallista olla sanan oppilaana, kuin mestarina. Lutherin hyvä neuvo oli, että jos emme ymmärrä jotakin kohtaa Raamatusta niin silloin nostamme hattua, ja jäämme odottamaan jos Pyhä Henki sen meille myöhemmin selvittää. Sillä emme me kaikkea ymmärrä täydellisesti.
”Kuka meistä siis on niin rohkea, että uskaltaa väittää Pyhän Hengen paljastaneen hänelle ja vain hänelle koko totuuden ja väittää vielä ymmärtävänsä sen?” Tässä asiassa on toinenkin puoli. Kuka rohkenee väittää varmasti tietävänsä, että se, minkä joku muu sanoo Pyhän Hengen ohjauksessa oivaltaneensa, onkin valhetta ja harhaa?
Edellä monta hyvää kommenttia kiitos teille kaikille. Väitän, että uudet selitykset Raamatun teksteille, jotka poikkeavat siitä, mitä isät kautta aikojen ovat ymmärtäneet ovat vääriä. Jumalan sanaa ei saa vesittää oman viisauden mukaan ajan hengelle sopivaksi. Ainoastaan Pyhä Henki avaa oikein sanaa. Oma viisaus pitää laittaa narikkaan kun lukee Raamattua.
Viisaus on Jumalalta saatu leiviskä, joka on tarkoitettu käytettäväksi. Sitä ei saa kaivaa maahan. Isät ovat olleet omana aikanaan viisaita, mutta ajat ovat muuttuneet. Heidä oppinsa ovat nyt perinnäissääntöjä, joiden sokea seuraaminen saa Herramekin tuomion. Jokaisen sukupolven on käytettävä omia, Luojalta saatuja aivojaan.
Ei siinä sitten Raamattua tarvita, koska oma viisaus sopii jo muutenkin ajan henkeen. Turhaa sitä Jumalan sanaa vääntää oman viisauden tueksi. Jumalan tahto selviää ainoastaan Raamatusta ja ainoastaan Pyhän Henki avaa sitä oikein. Jumalan sana on sama aina ja iankaikkisesti, samoin sanan oikea ymmärrys on sama aina ja iankaikkisesti.
”Jumalan sana on sama aina ja iankaikkisesti, samoin sanan oikea ymmärrys on sama aina ja iankaikkisesti.” Mahtaako olla noin? ”Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa. Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista. Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista.”