Jeesus sanoo: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole.” (Joh. 11:25-26)
Mitä ajattelet hengellisestä kuolemasta; tämän vastakohta on usko Jeesukseen Kristukseen; miksi usko Kristukseen on mielestäsi tärkeää?
Miksi kuolemasta ja sen lähestymisestä on meidän vaikea käsittää ja puhua siitä, vaikka meidän jokaisen maanpäällinen vaellus päättyy tämän nykyisen ruumiimme kuolemaan; koska ja minkälainen kuolema on sinun mielestä hyvä ja mikä voisi olla paha kuolema; miten eutanasia ratkaisee (tai ei ratkaise) kärsimyksen ja kuoleman ongelman?
Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut. (Ps. 139:16) ; miksi on tärkeää luottaa Jumalan huolenpitoon ja tyytyä Jumalan tahtoon?
Mitä Jeesuksen Kristuksen kuolema ja ylösnouseminen sinulle merkitsee?
Miksi maanpäällisen vaelluksen päättävä kuolema on (tai ei ole) kaiken loppu; minkälainen toivo meillä on?
Kaikki julkaistut blogini:
Miksi on tärkeää luottaa Jumalan huolenpitoon ja tyytyä Jumalan tahtoon?
Jumala on sanassaan luvannut huolehtia meistä, eikä meillä ole oikeutta tehdä Jumalasta valehtelijaa.
Virsi 517: Herra, kädelläsi
Juhan kysymykseen vastaan, koska ”Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaan uskovat ja Häntä rakastavat ja jotka ovat Jumalan aivoituksen mukaan kutsutut.” Aina tuota johdatusta ei koe parhaaksi, mutta jäljestäpäin sen kyllä huomaa.
Salme, kiitos hyvistä kommenteista. Jeesukseen Kristukseen uskovana on autuaallista vaeltaa. Kaikki tapahtuu aina meidän parhaaksi, vaikka aina emme sitä ymmärtäisi.
Apostoli, pyhä Paavali kirjoitti: “Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto.” (Fil. 1:21)
Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut. (Ps. 139:16 )
Raamatun mukaan jokaisen ihmisen elämä on arvokasta Jumalan silmissä. Vaikka joskus kuulee sanottavan, että on syntynyt tänne maailmaan ”vahingossa” ? Tässä Daavidin psalmissa sanotaan, että Jumala tuntee hänen jo idussaan. Mutta tätä ajatusta kuinka hyvin tämä sopii tänä päivänä ihmisten ajatteluun ? Ja mitenkä se sopii kristilliselle kirkolle ? Tästä on kuitenkin sanottava, että se halutaan lakaista pois häiritsemästä nykyistä elämänmenoa. Eikä siitä opeteta ainakaan yleisesti julkisissa puheissa, vaan mieluummin siitä vaietaan.
Meidän maassamme tehdään yli 10 000 abortia vuosittain, joko tarpeelisesti tai turhaan. Eikä tästä kanneta huolta puhutaan mieluummin muusta ihmisten tasa-arvosta täällä maailmassa, vaikka niillä abortoituilla ei anneta mahdollista, elää sitä tasa-arvoa jota he vaativat itselleen ?
Tämä 139 on Daavidin psalmi ja tässä Raamatun kohdassa tuodaan selvääkin selvemmästi esille. että Jumala on tuntenut Daavidin etukäteen. Eikö se silloin tarkoita myöskin sitä, että hän tuntee ja tunsi meidätkin jo äitimme kohdusta saakka. Samanlaisia vastaavia kohtia löytyy Raamatusta lukuisia esim. ( Jer.1:5. Gal. 1: 15., Room. 8: 29-30 ja 2.Tim.1:9 )
Emmekö tämän johdosta ole jatkuvasti Jumalan tutkivan katseen alla, kuten psalmissa sanotaan, ja samalla elämämme alusta ennen syntymäämme, ja hän on luvannut kantaa meitä hamaan vanhuutemme saakka. Niin kallisarvoisia me olemme Jumalan silmissä, kuten sanotaan ” silmäteriään”. Sen tähden meidän tulee suojella elämää, eikä riistää elämän mahdollisuutta abortoimalla heidät pois häirtsemästä itsekästä elämäntapaa josta on tullut aikamme ” trendi”
Kiitos erinomaisesta kommentista, Martti. Ihmisen julmuus tulee hyvin esiin kansanmurhassa, jota Suomessa on viime vuosikymmeninä tehty. Yli ½ miljoonaa lasta on tapettu viimeisen 50 vuoden aikana.
Seuraavaan Uuden testamentin laitokseen tulee varmasti Heprealaiskirjeen kohdalle lisäys.
”.. tänä liberaalina aikana hän puhuu meille Lontoon seminaarin kautta”
——-
Täällä ei ole puhuttu lainkaan hengellisestä kuolemasta. Se on meidän aikanamme jopa eräiden kirkon
herätysliikkeiden kohdalla tabu. Olisi syytä puhua, koska se on yleisempää kuin Ebola Afrikassa.
Luonnollinen kuolema on yhteiskunnassamme tabu.
Se on harmillinen asia, joka estää ihmisiä olemasta seksikäs, trendikäs ja julkisesti huomattu.
Sen paikka onkin sairaaloissa ja saattohoitokodeissa.
Jotta se ei muistuisi mieleen, trendikkäät ihmiset ovat ottaneet käyttöön sanan ”keho”, koska sana ”ruumis” ilmeisesti tuo heidän mieleensä jotain ei-toivottavaa.
Ruumis ei kuitenkaan tarkoita kuollutta. Vainajan nähdessämme näemme kuolleen ruumiin.
Kiitos hyvistä kommenteista, Jorma. Pyhässä kasteessa meille on Jumala antanut kaikki lahjat. On kurjaa, jos pidämme Jumalan lahjoja ja tahtoa roskana ja meidän yhteys Jumalaan katkeaisi ja kohtasimme hengellisen kuoleman. Jeesus Kristus kulkee ja etsii hengellisesti kuolleita ja haluaa herättää heidät kuoleman unesta ja antaa oikean elämän.
Ei hän pääse etsimään kuolleita, ellei ole elävää sanaa, joka avaa korvat kuulemaan ja silmät näkemään.
Se on kuitenkin hänen antamansa tehtävä ja neuvo: parannusta ja syntien anteeksiantamusta.
Näin on. Jumalan sana tekee työtä, vaikka me emme sitä huomaisi. Elämämme aikana olemme kuulleet Jumalan sanaa. Vaikka eksyisimme, niin Jumalan sana vaikuttaa ja Hyvä Paimen etsii eksynyttä. Kuitenkaan emme saa väheksyä Jumalan sanan julistusta. Jeesus Kristus on kaikkivaltias Jumala.
Jumalan sana ei tee työtä, ellei sitä julisteta oikein.
Tässä ei ole kysymys abstraktiosta, vaan todellisesta työstä, joka kuuluu kristikunnalle myös sen omassa keskuudessa.
Kasteen armosta luopuminen ei ole mikään opillinen hypoteesi, vaan todellisuutta Suomessa. Jostain syystä tämä tosiasia ei saa osakseen huomiota edes kaikkien uskoa seuraavien keskuudessa.
Usko Kristukseen ei rajoitu tietoon hänestä ja hänen merkityksestään, vaan se on elämää yhteydessä
häneen, omaa Vapahtajaan. Se taas ilmenee monin tavoin elämän asenteissa ja valinnoissa.
Se ei voi olla elämää piittaamattomuudessa, koska Pyhä Henki on johdattamassa totuuteen.
Oikein kirjoitat, Jorma. Näin on. Autuas Paavali välitti Jeesuksen Kristuksen sanan puhtaasti ja oikein. Seurakunnan paimenelle hän kirjasi paljon vaatimuksia.
Varma on tämä sana: jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen. Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan, ei juomari, ei tappelija, vaan lempeä, ei riitaisa, ei rahanahne, vaan sellainen, joka oman kotinsa hyvin hallitsee ja kaikella kunniallisuudella pitää lapsensa kuuliaisina; sillä jos joku ei osaa hallita omaa kotiansa, kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnasta? Älköön hän olko äsken kääntynyt, ettei hän paisuisi ja joutuisi perkeleen tuomion alaiseksi. Ja hänellä tulee myös olla hyvä todistus ulkopuolella olevilta, ettei hän joutuisi häväistyksen alaiseksi eikä perkeleen paulaan. (1. Tim. 3:1-7)
Se sana ei kuitenkaan jäänyt Paavalille, vaan myös meille. Ei se myöskään koske yksin seurakunnan kaitsijaa vaan kaikkia uskovia, sillä he ovat Jeesuksen Kristuksen kirje.
Totta, kaikki uskovaiset kuuluvat Kristuksen kuninkaalliseen papistoon. Osan meistä seurakunta kutsuu sananvirkaan, paimeneksi. Minkälaisia kirjeitä olemme?
Kelvottomia kirjeitä.
Ajattelen samoin.
Johannes Andreas Quenstedt, luterilaisen ortodoksian ehkä ”skolastisin” edustaja määritteli Raamatun Pyhän Hengen (sekä tietysti Isän ja Pojan, koska Kolminaisuuden ulospäinsuuntatuvat teot ovat jakamattomat) inspiroiman luonteen täsmällisesti:
”Pyhä Henki ei inspiroinut profeetoissa ja apostoleissa ainoastaan Raamattuun sisältyvää sisältöä ja merkitystä tai sanojen merkitystä, niin että he olisivat voineet omasta vapaasta tahdostaan pukea ja varustaa nämä ajatukset omalla tyylillään ja sanoillaan, vaan Pyhä Henki todella antoi, inspiroi, ja saneli itse sanat, kunkin sanan erikseen.”
2 Piet 1:21 ”Yksikään profeetallinen sana ei ole tullut julki ihmisten tahdosta, vaan ihmiset ovat puhuneet Pyhän Hengen johtamina sen, minkä ovat Jumalalta saaneet.”
Ks. myös 2 Tim 3:16 ”Jokainen Pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään.”
Heikki Räisänen taitaa edustaa nykyään sitä toista ääripäätä, joka myös yhä enemmän on kirkollisessa Raamatun hermeneutiikassa vallitseva.
Usein ajatellaan, että jossain ääripäiden välissä sijaitsee totuus. Raamatun ymmärtämisessä näin ei kuitenkaan taida olla, koska johdonmukaisesti ajatellen päädytään lopulta jompaan kumpaan edellä mainituista Raamatun lukemistavoista.
Yksi virhe on nykyään yleinen. Hengellisiä asioita ei selitetä hengellisesti, kuten Paavali kehottaa (1 Kor 2 13-14).
Pyhä Henki antaa meille oikean ymmärryksen Jumalan sanaan. Oman viisauden mukaiset selitykset ovat lähes aina vääriä. Oma viisaus on suuri eksyttäjä.
”Pyhä Henki todella antoi, inspiroi, ja saneli itse sanat, kunkin sanan erikseen.” Saneliko Henki näin ollen niin, että Raamatun kirjoittaja ymmärsi sen oikein oman maailmankuvansa kautta vai niin, että se on edelleen täysin totta meidän maailmankuvamme kautta. Jälkimmäinen merkitsisi sitä, että Raamatun kirjoittajat olisivat usein joutuneet kirjoittamaan Hengen sanelemana sellaista, mistä eivät olisi tajunneet yhtään mitään. Jälkimmäinen taas merkitsisi, että Raamatussa on meidän näkökulmastamme useita asiavirheitä (maanpiiri, taivaankansi jne). Tämä kuulostaa oikealta ja autuaalliselta.
Po: – Edellinen taas merkitsisi, että Raamatussa on meidän näkökulmastamme useita asiavirheitä (maanpiiri, taivaankansi jne).
Martti Pentti, kiitos hyvistä pohdinnoista. Kunakin aikana on ollut aikansa liberaaleja, jotka eivät ole hyväksyneet Jumalan sanaa sellaisena kuin se on. Omaan viisauteen perustuvat tulkinnat ja sanan väännökset eivät ole Jumalasta. Jumalan sana ja sen oikea ymmärrys on sama aina ja iankaikkisesti.
Martti Pentti,
Ymmärrän niin, että Pyhä Henki inspiroi myös sanojen merkityksen. Pyhän Hengen inspiroima sanojen merkitys taas avautuu ainoastaan uudestisyntyneelle järjelle, jonka tiedon perusta uskon asioissa on Raamattu, ei järki, toisin sanoen ihminen itse eli: hengellisiä asioita on selitettävä hengellisesti.
Wilhelmi Malmivaara: ”Kuulkaa, on pidettävä kaikki, opittava pitämään kaikki, minkä Herra käskee, ei vain joku kohta sanasta, vaan kaikki, koko sana, ei paloittelemalla sanaa, niin että toisen kohdan pitää itsellensä kuuluvana, toisen hyljättävänä ja mahdottomana toteuttaa, on opittava pitämään kaikki, minkä Herra on käskenyt. Ja Herran käskyn sisältää Raamatun sana.”
Nykyherännäisyydestä ei kukaan enää pysty sanomaan, mitä se on, tuskin ainakaan uskonnollinen liike, Raamattu Jumalan sanana on hylätty. Leonard Typön tai Matti Suon saarna on vanhoillislestadiolaisuudessa edelleen kuranttia kamaa.
”Pyhän Hengen inspiroima sanojen merkitys taas avautuu ainoastaan uudestisyntyneelle järjelle, jonka tiedon perusta uskon asioissa on Raamattu, ei järki, toisin sanoen ihminen itse eli: hengellisiä asioita on selitettävä hengellisesti.” Missä on luvattu, että järki syntyy uudeksi? Tarkoitatko kenties, että uudestisyntynyt kristitty luopuu järjen käytöstä ja toimii kaikessa Raamatun ohjeiden mukaan? Jakautuuko ihmisen elämä ehkä kahtia maallisiin asioihin, joihin Raamatulla – eikä kai sitten Jumalallakaan – ole mitään sanottavaa, ja hengellisiin asioihin, joihin järjellä ei ole mitään osuutta?
Uudestisyntynyt kristitty ei, tietenkään, luovu järjen käytöstä. Mutta Järki on alisteinen uskolle, kuuiainen Kristukselle. Uudestisyntyneelle järjelle kaiken perusta, myös tiedon, on Raamattu, ei se, so. järki, itse. Uskon asioissa järki on palvelija, ei Herra.
Minusta on aina tuntunut uskolle täysin vieraalta kaikenlainen, maltillinenkin, evidentialismi.
”Uudestisyntyneelle järjelle kaiken perusta, myös tiedon, on Raamattu.” Eikö tämäkin ole evidentialismin laji. Evidenssi vain haetaan Raamatusta eikä omista havainnoista tai tieteellisestä tutkimuksesta. Mikä olikaan Herramme kanta omien hoksottimien käyttöön? ”Onhan teillä silmät, ettekö te näe? Onhan teillä korvat, ettekö kuule?” ”Taivasta te kyllä osaatte lukea, mutta ette aikojen merkkejä.” Valvominen on hereillä olemista ja ajan tasalla pysymistä, ei sulkeutumista kammioonsa Raamatun ääreen.
Raamatusta löytyy selkeä ja vastaansanomaton ilmoitus, että kuolema on synnin seurausta ja ihminen syntyy langenneeseen tilaan, jonka seurauksena jokainen tänne syntynyt ihminen kuolemalla kuolee ja muuttuu maaksi jälleen, josta hänet on otettu.
Raamatusta löytyy myös selkeä ilmoitus, ihmisen olemuksen Jumalallisesta alkuperästä, jonka perusteella ihmisessä on jotain, mikä ei häviä, kun maallinen tomumaja maatuu maanmultiin.
Tästä olen saanut itse myös vastaansanomattomia todisteita, joita en tässä rupea jakamaan epäilijöiden iloksi. Nämä todistukset ovat annettu itselleni uskon vahvistukseksi.
Varoituksen sanana sanon vain epäilijöille: ”Jumalan pelko on viisauden alku” ja Jumalan Pojan uskon kautta saatu sinetti pelastaa Sanan kautta ne, jotka pysyvät Hänessä, joka on Lähetty maailmaan pelastamaan ihmiset, jotka kuoleman pelossa vaeltavat tämän maailmanajan pimeydessä, joka on kuoleman varjon maa.
Siinä uskosta, joka on pyhille annettu kerta kaikkiaan, ei ole epäilyä Jumalan Sanaa kohtaan, vaan Sanan nälkää ja janoa, joka etsii Raamatun ilmoituksesta ennenkaikkea lohdutusta ja toivoa, sekä Voimaa auttaa ja lohduttaa kaikkia ihmisiä, mutta ennenkaikkea niitä, jotka etsivät Jumalaa ja odottavat tulevan maailman elämää.
Ne jotka epäilevät Jumalan ilmoitusta, ovat vielä vailla henkeä ja vaeltavat sielunsa voimasta maailman alkeisvoimia palvoen ja niiden vallassa he myös epäilevät kaikkea sen järkeilyn vallassa, joka sanoo: ”Onko Jumala todella sanonut”
Ihminen kuvittelee tietävänsä hyvän ja pahan ja hallitsevansa sitä, juuri siinä on synnin harha, että me luulemme olevamme vapaat, vaikka olemme kuolemaan sidotut synnin tähden. Jokainen joka puhuu vapaasta tahdosta ja ihmisen mahdollisuudesta valita elämän ja kuoleman välillä, ei vielä ymmärrä, ettei kuollut voi valita elämää, sillä synti sitoo ihmisen kuolemaan. Laki sanoo valitse elämä ja noudat käskyjä, niin saat elää, mutta juuri lain kautta Jumala on paljastanut meille synnin, että näkisimme tilamme. Kuolema hallitsee meitä tahdomme tai emme. Jollei Jumala Pelasta ihmistä, niin kukaan ei pelastu, siksi sanotaan: Hän Lähetti Jeesuksen Kristuksen meille Pelastukseksi. Kysymys ei ole enää meidän valinnoistamme, vaan uskosta, jonka ihminen saa kuultuaan Evankeliumin Sanan.
Usko on se Lahja, joka annetaan Kristuksessa. Paavali sanoo: ”Usko ei ole joka miehen” ja vahvistaa sillä se, että kaikki eivät usko ja tulevat näin siihen tuomioon, joka on määrätty jo ennalta tulevaksi niiden osaksi, jotka eivät ole ottaneet vastaan rakkautta Totuuteen. (Jumalan Sana)
Paavali kirjoittaa:
”Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää, niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä, tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua.
Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen.
Juuri tästä vääryydestä Jumala tuli ihmisen vapauttamaan, Lähettämällä luvatun Siemenen, joka on Kristus meidän edestämme annettu. Kiitos ja Ylistys olkoon Jumalan.
Juudas kehottaa kirjeessään pitämään Pyhän uskon ja varoittaa niistä, jotka ovat eksyneet juuri epäuskon tähden moniin harhoihin, luullessaan tulleensa viisaaksi, he ovat järkeillen ajautuneet pois Totuudesta, joka on kirjoitettuna Raamattuun kaikkien ihmisten nähtäville ja kuultaville, niin etteivät voi itseänsä puolustaa, kun tulee sen aika.
”Sillä teidän keskuuteenne on pujahtanut eräitä ihmisiä, joiden jo aikoja sitten on kirjoitettu tulevan tähän tuomioon, jumalattomia, jotka kääntävät meidän Jumalamme armon irstaudeksi ja kieltävät meidän ainoan valtiaamme ja Herramme, Jeesuksen Kristuksen.
Vaikka jo kerran olette saaneet tietää kaiken, tahdon kuitenkin muistuttaa teitä siitä, että Herra, joka oli pelastanut kansan Egyptistä, toisella kertaa hukutti ne, jotka eivät uskoneet; ja että hän ne enkelit, jotka eivät säilyttäneet valta-asemaansa, vaan jättivät oman asumuksensa, pani pimeyteen iankaikkisissa kahleissa säilytettäviksi suuren päivän tuomioon; samoin kuin Sodoma ja Gomorra ja niiden ympärillä olevat kaupungit, jotka samalla tavalla kuin nekin harjoittivat haureutta ja eksyivät luonnottomiin lihanhimoihin, ovat varoittavana esimerkkinä, kärsiessään iankaikkisen tulen rangaistusta.
Yhtäkaikki nämä uneksijat samoin saastuttavat lihan; he halveksivat herrautta, herjaavat kirkkauden henkiolentoja.
Mutta ei ylienkeli Miikaelkaan, kun riiteli ja väitteli perkeleen kanssa Mooseksen ruumiista, rohjennut lausua herjaavaa tuomiota, vaan sanoi: ”Rangaiskoon sinua Herra!”
Nämä sitävastoin herjaavat sitä, mitä eivät tunne; mutta minkä he järjettömäin eläinten tavoin luonnostaan ymmärtävät, sillä he turmelevat itsensä.
Voi heitä, sillä he kulkevat Kainin tietä ja heittäytyvät palkan tähden Bileamin eksytykseen ja hukkuvat niskoitteluunsa niinkuin Koora!
He likapilkkuina teidän rakkausaterioillanne julkeasti kemuilevat ja itseään kestitsevät. He ovat vedettömiä, tuulten ajeltavia pilviä, paljaita, syksyisiä puita, hedelmättömiä, kahdesti kuolleita, juurineen maasta reväistyjä,
rajuja meren aaltoja, jotka vaahtoavat omia häpeitään, harhailevia tähtiä, joille pimeyden synkeys ikuisiksi ajoiksi on varattu.
Heistäkin Eenok, Aadamista seitsemäs, on ennustanut, sanoen: ”Katso, Herra tulee tuhannen tuhansine pyhinensä tuomitsemaan kaikkia ja rankaisemaan kaikkia jumalattomia kaikista heidän jumalattomista teoistansa, joita he jumalattomuudessaan ovat tehneet, ja kaikesta julkeasta, mitä nuo jumalattomat syntiset ovat häntä vastaan puhuneet”.
He ovat napisijoita, kohtalonsa nurkujia ja vaeltavat himojensa mukaan; heidän suunsa puhuu pöyhkeitä, ja he mielistelevät ihmisiä oman etunsa tähden. Juud.1:4-16
”Mutta te, rakkaani, rakentakaa itseänne pyhimmän uskonne perustukselle, rukoilkaa Pyhässä Hengessä
ja pysyttäkää niin itsenne Jumalan rakkaudessa, odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen laupeutta iankaikkiseksi elämäksi.
Ja armahtakaa toisia, niitä, jotka epäilevät, pelastakaa heidät, tulesta temmaten;
toisia taas armahtakaa pelolla, inhoten lihan tahraamaa ihokastakin.
Mutta hänelle, joka voi varjella teidät lankeamasta ja asettaa teidät nuhteettomina, riemuitsevina, kirkkautensa eteen, hänelle, ainoalle Jumalalle ja meidän pelastajallemme Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, hänelle kunnia, majesteetti, voima ja valta ennen kaikkia aikoja ja nyt ja iankaikkisesti! Amen. Juud.1:20-25
Ismo, kiitos erinomaisesta kommentista. Uskovaisen ei tarvitse pelätä kuolemaa. Jumalan armoon voimme luottaa. Elämme jo nyt ikuista elämää.
Tuossa Ismon kommentissa oli purtavaa enemmänkin. Puhuttiin nurisijoista etc.
Minusta se on sitä sanaa, joka panee hiukan funtsaamaan, ollaanko eletty uskoen.
Muslimille kuolema on pelottava tapahtuma. Sillä hautauksen jälkeen kaksi enkeliä tulee keskustelemaan vainajan kanssa tulevasta sijoituspaikasta. Kuinka tuossa keskustelussa käy on aina epävarmaa. Joutuuko joksikin ajaksi helvetiin kidutettavaksi, vai pääseekö suoraan paratiisiin. Ehkäpä tuo pelko innostaa heitä juuri martyyrikuolemaan. Jolloin paratiisi on varma.
Meillä Jumalan lapsilla on paljon helpompaa. Saavumme kotiin kuollessamme ja rakas Isä on vastassa. Tämä elämä on kuin eteinen jonka kautta menemme olohuoneen puolelle. Lisäksi voimme olla tuosta täysin varmoja. Siinä varmasti yksi merkillisimpiä asioita kristillisessä uskossa.
Pekka Pesonen :”Muslimille kuolema on pelottava tapahtuma.”
Niinhän se on monelle ei-muslimillekin. Keskustelin pitkään politiikan vuoksi kirkosta eronneen isäni kanssa hänen viimeisenä elinpäivänään, ja hän oli sitä mieltä, että kuolema [jota hän sairautensa seurauksena jo odotti], ei ole pelottava, vaan ”mielenkiintoinen”.
– Pittää vaan kattoo yllääpäin eikä allaapäin, hän sanoi siteeraten lapsuuden leikkejään, kun he Moskovan rauhan jälkeen kiipeilivät nyt itärajan taakse jääneeseen kotikyläänsä ilmestyneessä venäläisten rakentamassa valvontatornissa, jos ”huimaus” kesken kiipeämisen meinasi yllättää.
Hän oli vuosikausien ajan käynyt yrittäjätyönsä ohella ruokkimassa ja hoitamassa v. 1918 punaorvoksi jäänyttä äitiään verovaroilla kustannetussa sairaalassa, jonka resurssit oli ”juustohöylätty” niin, että sairaalassa ei ollut resursseja edes kroonikkopotilaiden ruokkimiseen.
Isoäitini sairasti dementiaa, ja aina kun kävin häntä katsomassa, hän kysyi :”Koska tämä laiva lähtee”. Sitten tuli se päivä, jolloin lääkärit sanoivat, että hänet pitäisi siirtää toiseen sairaalaan tehokkaampien laitteiden ulottuville, jotta hänen fyysistä elämäänsä voidaan jatkaa. Ja silloin me annoimme ”laivalle” luvan lähteä, eikä häntä kärsimyksiensä jälkeen siirretty enää yhtään mhinkään.
Se tulee ilmi sikäläisissä hautajaisissa.
Sanotaan muuten, että kuningas Hussein olisi salaa kääntynyt kristityksi.
Tämä on tietysti saivartelua, mutta ylösnousemus ja tuomio ovat ensin.
Kukaan ei ole vielä taivaassa.
Pekka, Tuula ja Jorma, kiitos hyvistä kommenteista. Muslimi ei koskaan voi olla varma pelastuksesta. Jotkut tosin voivat ajatella, että oma kuolema, jos se tapahtuu uskonsodassa takaa pelastuksen, mutta . . .