Juuri kun olen oppinut nauttimaan elämästä, niin verikokeet on taas edessä. Taivaallinen Isä suuressa rakkaudessaan on opettanut syövän kautta oivaltamaan sen että voin luoda itselleni silti hyvää elämää. Omaa hyvinvointiani voin lisätä päivä päivältä. Siinä on merkittävästi auttanut Aki Hintsan kirjat. Varsinkin Akin kolme kysymystä: Kuka olen ? Mitä haluan? Ja Hallitsenko omaa elämääni?
Vaikeita kysymyksiä, kun siihen kuka olen ei ammattipätevyys anna vastausta. Oikea vastaus kysymykseen on jotain, jota kukaan , tai mikään ei voi ottaa pois. Vastauksen löydettyäni oli jo paljon helpompi vasta seuraavaan kysymykseen: ”mitä haluan ? Ja viimeiseen, hallitsenko omaa elämääni.
Näiden kolmen palikan avulla olen oman elämäni laatua kyennyt merkittävästi parantamaan ja hyväolo näyttää jopa lisääntyvän. Siitäkin huolimatta että ne kokeet ja lääkärin lausunnot ovat pian taas edessä. Kolme itselleni tärkeää vastausta antaa hyvän pohjan elämälle, josta voin nauttia ja iloita. Kummallista että vasta syöpä ja 70 ikävuotta avaa minulle oven näihin elämän tärkeimpiin kysymyksiin ja vastauksiin. No. En toki voi tietää elänkö vielä kymmeniä vuosia, vai paljon lyhyemmän ajan, mutta siitä minun ei tarvitse kantaa huolta. Voin elää tätä hetkeä ja iloita elämästä nyt.
Voin vaikuttaa omaan hyvinvointiin monin Luojan antamin yksikertaisin ja yllättävän luonnollisin
toimenpitein. Yksi niistä on nälän tunne. Piti vähän paastota, että tavoitin sen. Lapsilla se on luonnostaan ja se kertoo heille milloin syödään ja milloin syöminen tulee lopettaa. Me aikuiset teemme lapsille karhunpalveluksen kun pakotamme heidät syömään lautasen tyhjäksi. Näin he kadottavat luonnollisen energiantarpeen mittarinsa. Minä kadotin painostani merkittävän määrän, kun opin antamaan nälän kertoa milloin ja minkä verran syön.
Toinen on unen tarve. Nukkumaan kun väsyttää ja ylös ulos ja lenkille aamulla.
Tosin siinä jossain välissä ehtii hyvin lukea Raamattua ja rukoilla. Näin tulee myös Hegellistä puolta hoidettua, tai oikeammin tulee hoidetuksi.
Leikkauksen jälkeen sain ohjeen lantionpohjan lihasten vahvistamisesta ja sen pikku jumpan lisäksi otin mukaan lisää venyttelyjä ja muidenkin lihasryhmien työskentelyä, niin kumman energiseksi sitä alkaa itsensä tuntea. Mieliala ja masentavat ajatukset eivät saa kovin helposti valtaa ja jos yrittävät, niin pyrin viemään ne Herralle tiettäväksi. Jos onnistun vangitsemaan omat ajatukseni näin Kristukselle kuuliaisiksi heti alussa, niin ne eivät pääse ottamaan valtaa.
Kummallista. Puhutaan paljon itsensä rakastamisen tärkeydestä, mutta se ei tuota hyviä tuloksia, jollei omia mielitekoja, ajatuksia ja toimintaa hallitse. Mitä enemmän siihen kykenee, niin sitä tyytyväisempi olo on. Oman elämän hallitseminen mahdollistaa hyvän elämän ja myös koko elämällä Jumalan palvelemisen. Hänellä hyvä tahto meitä kohtaan ja siksi hän on antanut meille välineet, joiden avulla voimme saada aikaan hyvää itsellemme ja kaikille.
Kiitos kirjoituksesta.
Kiitos hienosta ja kypsästä tekstistä Pekka. Tuota : Mitä haluan -teemaa olen minäkin usein pohtinut ja huomannut, että mitä vähemmän mitään haluan, sitä paremmalta kaikki hyvä minkä saan tuntuu.
Kiitos Seppo .
Mitä haluan tehdä on se kolmas kysymys. Ei siis se mitä haluan saada. Jäi pois tuo tärkeä sana blogistani.
Niin,
Me minesti haluamme vastauskai. Joku viisas on sananutkin: ei riitä, että odottaa hyviä vastauksia; yhtä oleellista on tehdä hyviä kysymyksiä.
Toivotan jaksamisia, Pekka!
Kaivoin kirjahyllystä uudelleen tuon Aki Hintsan kirjan. Tarkistaakseni vain tuon toisen kysymyksen sanamuodon ja innostuin lukemaan kirjaa uudelleen. Oikea sanamuoto on: tiedätkö mitä haluat?
Kirjan nimi on : Tänään olen elossa.
Akin kolme kysymystä:” luotaavat jokaisen ihmisen syvintä arvomaailmaa. Vastaus ensimmäiseen kertoo jotakin vastaajan identiteetistä. Toinen elämän tarkoituksesta ja kolmas lähestyy niitä mahdollisia esteitä, joita omien arvojen ja toiveiden mukaisen elämän tiellä on. Jos vastaukset eivät ole keskenään linjassa, ihminen päätyy elämään käytännössä omien arvojensa vastaisesti. ”
Kiitos Jukka. Oikeasti jaksamisessa ei ole muuta ongelmaa, kuin se että ajatukset voi lähteä laukalle.
Itse sairaus ei jaksamiseen vaikuta mitenkään. En tiedä sairaudesta muuta kuin sen mitä tohtorit kertovat. Jokainen meistä on ihan samassa tilanteessa siinä suhteessa, ettemme tiedä päiviemme määrää. Havahtuminen tämän tosiasian eteen on merkittävästi parantanut oman elämäni laatua.
Pekka
Kiitos kypsästä pohdiskelusta
Kuten varmasti muistatkin, niin Lapinjärven aikaan useinkin pohdiskelin sairauden merkitystä elämän kulkuun. Vaimonihan sairastui 1982 ja sitä jatkui aina 1998, jolloin hän kuoli. Moneen vuoteen emme tienneet, paljonko hänellä oli elinaikaa. Jo 12 vuotta ennen kuolemaansa hän antoi toivomuksensa, miten hänet haudataan.
Aamuisin herätessäni ja nähdessäni hänen vielä elävän lukemattomia kertoja tuli mieleeni rukous: ”Kiitos Herra, että hän vielä elää!”
Muistanet myös miten kuopuksemme Miika kuoli 1991 sydänlihaksen tulehdukseen täysin yllättäen 17 vuotiaana. Nuori mies joka harrasti voimailua ja luki paljon ja siksi myös tiesi asioista valtavan paljon.
Vei monia vuosia päästä tuosta yli, ja yhä uudelleen vieläkin muutamissa tilanteissa suru yllättää mieleni, vaikka tuosta Miikan kuolemasta on kulunut jo yli 30 vuotta.
Kun ajatukseni palaa noihin aikoihin, ja kun nyt olen saanut kuulla kamppailustasi tautisi kanssa, niin en osaa muuta sanoa, kuin: Voimia sinulle!
Olet teksteissäsi osoittanut kypsää asennetta elämääsi koskettavaan uuteen tilanteeseesi.
Kiitos blogistasi!
Siunausta Sinulle, Pekka!
Kiitos Marko.
Oma pohdintani siitä kuka olen on johtanut minua omien arvojeni tunnistamiseen. Sanotaan että omien arvojen mukainen toiminta vahvistaa itsetuntoa. Siinä kai yksi syy, joka on lisännyt sisäistä hyvinvointiani. Samalla sen tunnistaminen kuka olen ja mitä haluan on alkanut paljastaa niitä asioita, joissa jokin muu on hallitsevassa asemassa. Pikkuhiljaa pyrin niiden vallasta irtautumaan. Niiden tunnistaminen tuo jo paljon iloa ja sitä lisää vielä kokemukset joissa olen saanut niitä hiukan kuriin.