Mieheni sai uusimpaan blogikirjoitukseensa (Kuka loi helvetin?) kommentin, joka veti hyvin hiljaiseksi.
”Haluan kiittää blogistasi, joka on parasta sielunhoitoa perheellemme, joka elää nyt elämänsä suurinta kriisiä. Meilläkin on suurehko perhe, ja minä, perheemme äiti, olen sairastunut parantumattomaan syöpään. Tilanne on aivan järkyttävä eikä tilannetta tietenkään paranna se, että pelkään helvettiä ja kadotusta kuin hullu. … Emme tiedä, kauanko minä tässä enää keikun, sillä tarkkoja ennusteita on mahdotonta antaa. Mutta se, että huomaamme sinunkin elämäsi jatkuneen, lohduttaa meitä joka ikinen päivä monta kertaa.”
Kommentoija kertoo helvetinpelkonsa juontuvan herätysliiketaustastaan sekä sukulaisten ajatuksista ja opetuksista. Eikö tämän naisen elämäntilanne nyt hyvänen aika ole riittävän kohtuuton ja vaikea ilman tätä lisätaakkaakin?
Mikä meitä ihmisiä riivaa? Mikä saa meidät ajattelemaan, että kaikkivaltias, armollinen ja rakastava Jumala, iankaikkinen Isä on joku sadistinen sätkynukke, joka lykkää ihmisiä iankaikkiseen helvetin tuleen ihan vain sillä perusteella, mitä ihminen ajattelee, ei ajattele, tekee, ei tee, tuntee, kokee, uskoo tai luulee? Tällä kommentoijalla on sama kokemus uskonnosta ja uskosta kuin miehellänikin: jos käytät ehkäisyä, joudut helvettiin. Jos teet niin tai näin joudut helvettiin, ellet ehdi pyytää kaikkea anteeksi ennen kuolemaasi.
Eihän Jumala voi olla noin pieni, ihmisten säädeltävissä? Jos Jumala on, hänen ajatuksensa ovat niin kaukana ihmisen ajatuksista ja ihmisen logiikasta kuin taivas on maasta. Hänen on kaikki valta ja voima ja kunnia. Hän voi pelastaa kenet tahtoo. Ja Hän tahtoo pelastaa kaikki.
”Oma voimani eihän riitä
edes voimaa pyytämään.
Sinä silti et syytä siitä,
jaksat auttaa etsimään.
Sillä sinun on valta ja voima,
sillä sinun on valta ja voima.”
Jos Kristus on kantanut harteillaan koko maailman synnin, kuten ikivanhassa Jumalan Karitsa -hymnissä veisaamme, eikö se samalla tarkoita, että pelastus on vain ja ainoastaan ja yksin Jumalan teko – meidän puolestamme annettu ja vuodatettu. Kaikki on jo annettu anteeksi, kaikki on jo sovitettu. Meiltä ei vaadita mitään.
”Sinun valosi loistaa tiellä,
jolta muuten eksyisin.
Sinä, Mestari, kannat siellä,
missä horjun, kaadunkin.
Sillä sinun on valta ja voima,
sillä sinun on valta ja voima.”
Eikö tämä blogikommentin kirjoittajakin saa ajatella, että kun kuolema tulee, häntä vastassa ovat iankaikkiset käsivarret ja ikuinen syli, Jumala joka ei salli enää koskaan mitään pahaa tapahtua? Eikö hän saa uskoa, että kaikkivaltias pitää tavalla tai toisella huolta hänen lapsistaan ja perheestään, kun hänen on aika lähteä? Minusta se olisi oikeus ja kohtuus tuossa muutoin niin totaalisen turvattomassa ja kohtuuttomassa elämäntilanteessa.
”Ja kun lopulta päätän matkaa,
mitä silloin itkisin.
On vain armoa, jos saan jatkaa
täältä taivaan pitoihin.
Sillä sinun on valta ja voima,
sillä sinun on valta ja voima.”
Tämä aihe saa minut myös kyselemään: Millaiset oletukset – tiedostetut ja tiedostamattomat – ohjaavat elämäämme? Miten paljon oletukset ohjaavat käytöstämme, tunteitamme, valintojamme, hyvinvointiamme ja pahoinvointiamme? Ohjaavatko perimmäiset oletuksemme elämäämme hyvään vai huonoon suuntaan? Luovatko ne elämäämme turvallisuutta vai turvattomuutta? Ovatko oletuksemme ”totta” ja onko sillä merkitystä?
Jos oletamme Jumalasta jotakin, sillä voi olla ratkaisevan suuri vaikutus koko elämäämme – ja läheistemme elämään. Siksi olisi erityisen tärkeää pohtia tiedostaen, mitä juuri minä hänestä oletan, luulen, kuvittelen.
Ajattelenko, että Jumala ja pelastus lepäävät minun varassani, riippuvat minusta ja sanoistani, julistuksestani, oikeassa tai väärässä olemisestani, tiedostani, uskostani? Vai luotanko siihen, että Jumala hoitaa suvereenisti pelastuksen ja minä voin keskittyä olemaan lähimmäinen lähimmäiselle, voin asettua rinnalle ja kuulevaksi korvaksi ja auttavaksi kädeksi ilman taka-ajatuksia tai sanallisen hengellisen viestinvälittäjän roolia? Uskallanko luottaa Jumalan suuruuteen? Uskallanko olla rehellinen? Annako Jumalan tehdä työnsä ajallaan ja tavallaan? Mitä Jumalan työtoverina oleminen merkitsee? Rupeanko jumalaksi Jumalan paikalle vai onko minun tehtäväni olla ihminen ihmisen rinnalla?
En halveksu hengellistä puhetta enkä ajattele, että se olisi aina tarpeetonta. Tiedän myös, että Raamattuun vilpittömästi vetoavilla ihmisillä on hyvinkin erilaisia käsityksiä sekä Jumalasta että pelastuksesta. Minua kuitenkin lohduttaa se oletus, että yhdelläkään ihmisellä ei ole lopullista totuutta. Voimme vain kuunnella herkästi omaatuntoamme ja yrittää toimia niin kuin rakkaus vaatii. Totuus on yksin Jumalalla, jos Jumala on. Tämän täytyy riittää minulle.
(Virsitekstit ovat Siionin virrestä 275)
Pelastusvarmuus on aivan ihmeellinen asia. On mahtavaa tietää, että taivas odottaa oven takana. Kuolema on vain astumista hämärästä eteisestä ihanaan valosaan olohuoneeseen.Kaikki syntisen sydämeni kurjuus jää tänne. Pelkkä puhdas sydämeni siirtyy toiseen ulottuvuuteen Vapahtajani seuraan. Uskovana voi olla tästä täysin varma. Kuolema ei enää ole peloittava. Ainoa murhe siinä on luopuminen rakkaista. Siitä päivästä jolloin itse pääsen Herrani luo en mitään tiedä. Jos Hän antaa vuosia, tai vusosikymmeniä vielä, tai kutsuu piankin kotiin, niin toivon olevani silloin valmis. Tämän valmiimmaksi, tai paremmaksi tuskin voin tulla. Turvaan vain Hänen tutkimattomaan armoonsa ja ristillä toteutuneeseen täydelliseen sovitukseeni Jumalan kanssa.
Jeesus Sanoo EVANKELIUMISSA selkeästi seuraavaa:
Matt. 11:25
Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille.
Edellä oleva on PUHDASTA evankeliumia eli ihmisen on turha yrittää omassa viisaudessa ja ymmärryksessä lukea Raamattua koska JUMALA SALAA sen sanoman, niinkuin Juha Heinilän kommenteista selkeästi näkee kun hän selittää ettei evankeliumeissa ole yhtään ”vaatimusta”, siis ensinnäkin Jeesus KUTSUU syntisiä parannukseen, siis tekemään jotain, onko tämä vaatimus jota pitää noudattaa, entä kun Jeesus Sanoo ”tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi”, onko tässä selkeä ohje jota noudattamalla pääsee sisälle Jumalan valtakuntaan, ON.
Jeesus on antanut ne ohjeet, koska hän rakastaa jokaista ihmistä ja on kuollut jokaisen ihmisen puolesta. Meidän ’parannus’ on sitä, että ihmisillä meidän lähellämme (ja kauempana) on kenties hieman parempi olla. Se on Jumalan valtakunnan tuomista meidän keskellemme.
Muuten, alkukielessä esiintyvän Μετανοεῖτε – sanan kääntäminen sanalla ’parannus’ on kyllä sen merkitystä äärettömästi pienentävä. Oikea käännös olisi ’uudistukaa sisäisesti, muuttukaa mieleltänne’.
Ai niin ja Juha: KJV:ssa tuo Matt. 4:17 sisältää sanan ’repent’ – siis ’katukaa/muuttakaa mielenne’.
Erittäin kiinnostava keskustelu jatkuu, kiitos aivan kaikille! Minun on hyvin vaikea uskoa, että tottelemisella olisi mitään tekemistä pelastuksen ja iäisyyskohtalon kanssa. Olen taipuvainen ajattelemaan samoin kuin Elias: Tottelemisesta ja hyvän tekemisestä voi olla hyötyä tässä elämässä ja lähimmäissuhteissa. Tottelemisen maanpäällinenkin hyöty tosin on kiinni siitä, ketä tai mitä ja miten tulkiten totellaan. Tottelevaisuus voi toisinaan viedä myös pahuuteen ja harhaan. Peräänkuuluttaisin herkkää omantunnon kuuntelua: Mitä mistäkin asiasta seuraa, ovatko tekoni, ajatukseni yms. oikeasti rakkaudellisia vai luulenko vain tekeväni jollekin hyvää?
Tuosta(kin) olen Emilia samaa mieltä, että tämä keskustelu on ollut avointa ja avaavaa. Eri mieltä ollaan oltu, mutta ystävyyden hengessä. Kiitos kaikille tasa½sesti.
Minäkin olen sitä mieltä, että keskustelumme on ollut kovasti asiallista. Helvettiin emme ole toisiamme olleet sysäämässä, mikä se sitten merkitykseltään itse kullekin onkin.
Tästä tottelemisaiheesta totean, että ilmeisesti puhumme nyt toistemme ohitse. Ilmaisumme eivät taida olla yhteismitallisia, eivätkä EU-standardit tai -direktiivitkään avuksemme riennä.
Lienemme kuitenkin samaa mieltä siitä, etteivät nyt ihan kaikki Jeesuksen seuraajiksi ilmoittautuneet pelastustietä pitkin vaella. Kyllä kait kapealla tiellä sentään jonkinlainen ero laveaan tiehen on? Tottelevaisuudessa, uskossa tai jossakin muussa. Missä kaistat siitä toisistaan eroavat, siitä jatkossa on mukava vaihtaa ajatuksia.
Koska en omaa minkäänlaista intohimoa sanoa sitä viimeistä sanaa, lopettelen tämä aiheen kommentoinnin omasta puolestani. Mutta jatkan sitten taas tuonnempana, jopa ihan ikiomalla plogiotsikollani.
Evankeliumi maailman ihmeellisin asia. Sen sisältöä ei voi täysin koskaan käsittää. Siksi sitä saa opetella tuntemaan joka päivä yhä syvemmin ja syvemmin. Ainoa vaatimus evankeliumissa on sen vastaanottaminen. Mitään muuta vaatimusta ei ole. Eikä tietenkään voi olla. Mikäli joku yhdenkin sellaisen asettaa, niin samalla paljastaa sen, ettei lainkaan tiedä mistä evankeliumissa on kyse. Gogatan ristillä Jeesus maksoi koko velan. Kaikki syntini on siellä sovitettu.
Yhtään niistä ei jäänyt sovittamatta. Niinpä hyvillä teoillani en enää voi omaa asemaani Jumalan edessä lainkaan parantaa. Olenhan jo pesty Jeesuksen kalliilla verellä puti puhtaaksi.
Tämä tietoisuus omasta puhtaudesta ja Jumalan rakkaudesta minua syntistä kohtaan, tekee minut erityisen halukkaaksi tekemään kaikkea hyvää. Nekin teot on Jumala jo edeltä valmistanut. Niihin saappaisiin vain on väliillä osattava hypätä.
Jumalan Pyhä-Henki antaa näihin tilanteisiinkin kaiken tarvittavan.
Kristillisen uskon voima tulee esiin, kun enää ei tarvitse huolehtia omasta taivasosuudestaan lainkaan. Samalla kelvottomana ja mitättömänä työntekijänä saa olla itse Jumalan työtoverina.
Kyllä on hienoa olla tälläisessa työsuhteessa. Mitään muuta ei tarvitse tehdä, kuin vastaanottaa Jumalan suurta rakkautta päivästä toiseen. Jumala antaa kaiken mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, ilman ainoatakaan omaa ponnistusta.
Sitten Hän vielä on luvannut palkita ruhtinaallisesti kaiken mitä olen tehnyt. Mittään muuta omaisuutta en mukaani saa. Hyvät teot kuitenkin seuraavat minua taivaan kirkkauteen.
Tämän tiedostaen pidän jatkuvasti tuntosarvia herkkänä, jotta voisin ryhtyä innokkaasti tehtäviin jotka Herra eteeni asettaa.
Jotenkin näin se menee.
Pekka Pesonen, vai ettei ole yhtään vaatimusta, mitä Jeesus julisti ja KÄSKI seuraajiensa julistaa:
Luuk. 24:47
ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.
Minä lapsenmielisesti ymmärrän tuon ettei ilman parannusta ole syntienkään anteeksi antoa, minulle tuo on selkeää evankeliumia.
Jeesus Sanoo seuraavaa:
Matt. 13:15
Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.’
Paatuneella sydämellä ei voi kuulla Jeesusta ja ymmärtää Häntä, jonka niin moni tässäkin kommentti ketjussa todistaa, ei nöyrrytä Jeesuksen parannettaviksi vaan uskotaan vääriä profeettoja jotka lupaavat kaiken ilman yhtään ”vaatimusta”, ilman Jeesusta.
Onko tottelevaisuudella mitään tekemistä pelastuksen kanssa?
Mitä Jeesus elämällään opetti, kuuliaisuuden Jumalalle, siis Hän oli kuuliainen kaikessa, no voiko Hänen seuraajansa sitten olla tottelematon?
Jumala laittaa käskynsä uudestisyntyneen sydämeen, siis tulee sydämen HALU elää Jumalan tahdossa eikä Jeesuksen Sanat ole enää ”vaatimuksia” vaan ne on iankaikkisen elämän Sanoja.
16 ”Tämä on se liitto, jonka minä näiden päivien jälkeen teen heidän kanssaan”, sanoo Herra: ”Minä panen lakini heidän sydämiinsä ja kirjoitan ne heidän mieleensä”;
(Hepr.10)
Kun Jumala on kaikkivaltias ja ajatustemme yläpuolella, on Hänellä myös valta päästää kadotukseen ne, jotka eivät tehneet Hänen tahtoaan. Blogin luettuani jäin käsitykseen, että Jumala blogistin mielessä ei olekaan kaikkivaltias, vaan että Hänen tulisi pelastaa kaikki, jotka blogistin mielestä ovat taivaskelpoisia.
”Voimme vain kuunnella herkästi omaatuntoamme ja yrittää toimia niin kuin rakkaus vaatii. Totuus on yksin Jumalalla, jos Jumala on. Tämän täytyy riittää minulle.”
Tämä ei Raamatun mukaan pidä paikkaansa, Jumalan kiitos! Ei Herra tahdo jättää ketään tuollaiseen epävarmuuteen, ei etenkään sairauksien ja elämän koettelmusten keskellä kamppailevia. Jumala ei ole totuutta peittänyt, eikä salannut ihmisiltä, vaan tuonut sen varmana ja horjumattomana ihmissuvun tietoon. Jumalan hyvä tahto toteutuu juuri siinä, että Hän on armo ja totuus.
”13 Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa.
14 Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.
15 Kaikki, mitä Isällä on, on minun; sentähden minä sanoin, että hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.” Joh. 16
”Niin ei ole nyt yhtään kadotusta niissä, jotka Jesuksessa Kristuksessa ovat”
Tämän varassa totuuden varassa on turvallinen elää, ja kun on aika, lähteä tästä maailmasta. Siinä ei Jumalan puolelta ole mitään epävarmaa, eikä totuus ole riippuvainen ihmisestä, mutta synnin tähden se on ihmiselle usein hämärää.
Joni Toivonen, tässä kohtaa ymmärsit minua kyllä väärin: ”Blogin luettuani jäin käsitykseen, että Jumala blogistin mielessä ei olekaan kaikkivaltias, vaan että Hänen tulisi pelastaa kaikki, jotka blogistin mielestä ovat taivaskelpoisia.”
Oikeasti ajattelen, että Jumala on rakkaus ja Jumala on kaikkivaltias ja että Jumala haluaa kaikkien pelastuvan. Ja kaikkivaltiaana hänellä on mahdollisuus toimia juuri niin kuin hän haluaa. Minun mielipiteelläni jonkun taivaskelpoisuudesta ei ole kerrassaan mitän merkitystä.
Kukapa meistä olisi taivaskelpoinen? ”Herra katsoo taivaasta maan ihmisiin, hän tutkii, onko kellään ymmärrystä, onko ketään, joka etsii Jumalaa. Kaikki ovat luopuneet hänestä — kelvottomia kaikki tyynni!” Meidän on turvattava Jeesuksen kelpoisuuteen.
Ilo tulvi sydämmeeni, kun luin P.Pesosen 22:08 kommentin. Ja muitakin hyviä puheenvuoroja ketjussa oli paljon. Näitä on rakentavaa lukea.
Sanaan parannus, liittyy helposti tekemisen meininki, mutta alkukielessä ja vanhantestamentin profeetoilta Jeesus lainasi ilmaisun, joka Hebrean kielessä pitää sisällä ajatuksen, että ihminen Jumalan Sanaa kuullessaan huomaa kulkevansa väärään suuntaan ja kääntyy kannoillaan. Kyse on siis kääntymyksen aikaan saavasta Jumalan Sanasta. Ilman Jumalaa, meillä ei olisi korvia, eikä kuuloa.
Kuuleminen on jotain joka sisältää ajatuksen kuuliaisuudesta sille mitä on kuultu, eli Sana saa aikaan uskon ja kuulemisen ja saa näin aikaan myös toimeliaisuuden. Kaikki tulee Jumalalta.
Ilman Kristusta me hukumme kaikki. Jollei Sana käännä ihmistä, niin Jumala voi ottaa kovat otteet käyttöön ja avata kuuron korvat.
Jumalalle kaikki on mahdollista, se kannattaa aina pitää kirkkaan mielessä. Ei hän jätä alkamaansa työtä kesken kenenkään kohdalla.
Kun lukee tässä blogistin ja toisten kommentoijien sanoja tulee mieleen että Jumala tekee ”väkisin” kaikki, ei ihminen voi mitään itse tehdä, tässä on se harha jota ei löydy Raamatusta.
Kun Jeesus toimi maan päällä niin tahtoiko Hän että KAIKKI juutalaiset olisivat kääntyneet parannukseen, oliko se Jumalan tahto?
Miksi näin ei tapahtunut, juutalaiset eivät ottaneet Jeesuksen Sanoja vastaan, eli eivät nöyrtyneet tunnustamaan omaa syntisyyttään, eroa Jumalasta, vaan luottivat isiltä opittuun vanhaan liittoon.
Tänä päivänä niin moni luottaa isiltä opittuun ”oikeaan uskoon” eikä ota vastaan Jeesuksen Sanoja:”tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi”, sillä kaikilla ihmisillä paatunut sydän ja heidän täytyy nöyrtyä tunnustamaan oma syntisyytensä, ero Jumalasta, ja ottaa vastaan Jeesuksen Sanat ja näin tulla Jeesuksen parantamaksi, uudestisyntyä hengestä.