Mieheni sai uusimpaan blogikirjoitukseensa (Kuka loi helvetin?) kommentin, joka veti hyvin hiljaiseksi.
”Haluan kiittää blogistasi, joka on parasta sielunhoitoa perheellemme, joka elää nyt elämänsä suurinta kriisiä. Meilläkin on suurehko perhe, ja minä, perheemme äiti, olen sairastunut parantumattomaan syöpään. Tilanne on aivan järkyttävä eikä tilannetta tietenkään paranna se, että pelkään helvettiä ja kadotusta kuin hullu. … Emme tiedä, kauanko minä tässä enää keikun, sillä tarkkoja ennusteita on mahdotonta antaa. Mutta se, että huomaamme sinunkin elämäsi jatkuneen, lohduttaa meitä joka ikinen päivä monta kertaa.”
Kommentoija kertoo helvetinpelkonsa juontuvan herätysliiketaustastaan sekä sukulaisten ajatuksista ja opetuksista. Eikö tämän naisen elämäntilanne nyt hyvänen aika ole riittävän kohtuuton ja vaikea ilman tätä lisätaakkaakin?
Mikä meitä ihmisiä riivaa? Mikä saa meidät ajattelemaan, että kaikkivaltias, armollinen ja rakastava Jumala, iankaikkinen Isä on joku sadistinen sätkynukke, joka lykkää ihmisiä iankaikkiseen helvetin tuleen ihan vain sillä perusteella, mitä ihminen ajattelee, ei ajattele, tekee, ei tee, tuntee, kokee, uskoo tai luulee? Tällä kommentoijalla on sama kokemus uskonnosta ja uskosta kuin miehellänikin: jos käytät ehkäisyä, joudut helvettiin. Jos teet niin tai näin joudut helvettiin, ellet ehdi pyytää kaikkea anteeksi ennen kuolemaasi.
Eihän Jumala voi olla noin pieni, ihmisten säädeltävissä? Jos Jumala on, hänen ajatuksensa ovat niin kaukana ihmisen ajatuksista ja ihmisen logiikasta kuin taivas on maasta. Hänen on kaikki valta ja voima ja kunnia. Hän voi pelastaa kenet tahtoo. Ja Hän tahtoo pelastaa kaikki.
”Oma voimani eihän riitä
edes voimaa pyytämään.
Sinä silti et syytä siitä,
jaksat auttaa etsimään.
Sillä sinun on valta ja voima,
sillä sinun on valta ja voima.”
Jos Kristus on kantanut harteillaan koko maailman synnin, kuten ikivanhassa Jumalan Karitsa -hymnissä veisaamme, eikö se samalla tarkoita, että pelastus on vain ja ainoastaan ja yksin Jumalan teko – meidän puolestamme annettu ja vuodatettu. Kaikki on jo annettu anteeksi, kaikki on jo sovitettu. Meiltä ei vaadita mitään.
”Sinun valosi loistaa tiellä,
jolta muuten eksyisin.
Sinä, Mestari, kannat siellä,
missä horjun, kaadunkin.
Sillä sinun on valta ja voima,
sillä sinun on valta ja voima.”
Eikö tämä blogikommentin kirjoittajakin saa ajatella, että kun kuolema tulee, häntä vastassa ovat iankaikkiset käsivarret ja ikuinen syli, Jumala joka ei salli enää koskaan mitään pahaa tapahtua? Eikö hän saa uskoa, että kaikkivaltias pitää tavalla tai toisella huolta hänen lapsistaan ja perheestään, kun hänen on aika lähteä? Minusta se olisi oikeus ja kohtuus tuossa muutoin niin totaalisen turvattomassa ja kohtuuttomassa elämäntilanteessa.
”Ja kun lopulta päätän matkaa,
mitä silloin itkisin.
On vain armoa, jos saan jatkaa
täältä taivaan pitoihin.
Sillä sinun on valta ja voima,
sillä sinun on valta ja voima.”
Tämä aihe saa minut myös kyselemään: Millaiset oletukset – tiedostetut ja tiedostamattomat – ohjaavat elämäämme? Miten paljon oletukset ohjaavat käytöstämme, tunteitamme, valintojamme, hyvinvointiamme ja pahoinvointiamme? Ohjaavatko perimmäiset oletuksemme elämäämme hyvään vai huonoon suuntaan? Luovatko ne elämäämme turvallisuutta vai turvattomuutta? Ovatko oletuksemme ”totta” ja onko sillä merkitystä?
Jos oletamme Jumalasta jotakin, sillä voi olla ratkaisevan suuri vaikutus koko elämäämme – ja läheistemme elämään. Siksi olisi erityisen tärkeää pohtia tiedostaen, mitä juuri minä hänestä oletan, luulen, kuvittelen.
Ajattelenko, että Jumala ja pelastus lepäävät minun varassani, riippuvat minusta ja sanoistani, julistuksestani, oikeassa tai väärässä olemisestani, tiedostani, uskostani? Vai luotanko siihen, että Jumala hoitaa suvereenisti pelastuksen ja minä voin keskittyä olemaan lähimmäinen lähimmäiselle, voin asettua rinnalle ja kuulevaksi korvaksi ja auttavaksi kädeksi ilman taka-ajatuksia tai sanallisen hengellisen viestinvälittäjän roolia? Uskallanko luottaa Jumalan suuruuteen? Uskallanko olla rehellinen? Annako Jumalan tehdä työnsä ajallaan ja tavallaan? Mitä Jumalan työtoverina oleminen merkitsee? Rupeanko jumalaksi Jumalan paikalle vai onko minun tehtäväni olla ihminen ihmisen rinnalla?
En halveksu hengellistä puhetta enkä ajattele, että se olisi aina tarpeetonta. Tiedän myös, että Raamattuun vilpittömästi vetoavilla ihmisillä on hyvinkin erilaisia käsityksiä sekä Jumalasta että pelastuksesta. Minua kuitenkin lohduttaa se oletus, että yhdelläkään ihmisellä ei ole lopullista totuutta. Voimme vain kuunnella herkästi omaatuntoamme ja yrittää toimia niin kuin rakkaus vaatii. Totuus on yksin Jumalalla, jos Jumala on. Tämän täytyy riittää minulle.
(Virsitekstit ovat Siionin virrestä 275)
Matteuksen evankeliumille ominaista on Jeesuksen selkeä messiastietoisuus, varmuus omasta tehtävästään ja asemastaan. Siksi tuollainen epämääräisehkö ”pelätkää häntä, joka”.. ei oikein sovi siihen paradigmaan, jolla Jeesus Mt:ssa Jumalasta tai itsestään puhuu.
Kun Jeesus puhuu paatuneesta sydämestä niin mitä Hän sillä tarkoittaa, että ihmiset eivät kuule Häntä.
Itse voin todistaa omasta elämästä mitä hedelmää kannoin liki 40v kun elin paatuneella sydämellä, haureutta, osallisuus pienen viattoman ihmis alun murhaan (abortti), jne…, ei ollut alkuunkaan mitään omantunnon tuskia tehdä kaikenlaista syntiä kun paatunut sydän ei ymmärtänyt Jumalan tahtoa.
Kun elämä ajauti umpikujaan ja hädässäni huusin Jumalan puoleen niin kun Jumala vastasi näytti Hän sen saastan jossa olin elänyt, siis kuvittelin eläväni ”hyvää” elämää rikkomatta toisia kohtaan, siis pimeydessä ja valheessa olin elänyt. Ymmärsin ansaitsevani kadotustuomion tekojeni tähden, KIITOS Jumalalle että Hän armahti ja vapautti synnin orjuudesta Jeesuksen kautta, nyt kun tunnen Totuuden ja kuulen Hänen rakkaan äänensä niin eläisinkö enää siinä saastaisuudessa jossa ennen elin, varsinkin kun Jumala pelko on sydämessäni ja Jumalan laki on tulut sydämeeni?
Näin juuri. Meillä ei ole Jumalalle muuta tuotavaa kuin syntimme.
Elias Tanni, siis kuoliko Jeesus sen takia että voisimme JATKAA ”uskossa” syntiä tehden ja näin uudestaan ristiinnaulitsemaan Jeesus?
Vois verrata murhamieheen joka saa kuolemantuomion mutta armahdetaan niin saako tämä jatkaa murhaamistaan luottaen tähän ”armoon”?
Emme voi jatkaa elämäämme muuten kuin syntiä tehden.
Minä tunnen Totuuden ja uskon Hänen Sanansa ja lupauksen puolustajasta, Pyhästä Hengestä joka on Jumalan voima elää Jumalan tahdossa. Ennen himot ja maalliset halut veivät oruuttaen mutta KIITOS Jeesuksen joka vapautti tästä ja antoi voiman elää Jumalan tahdossa.
Joh. 8:36
Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.
Minulla on sellainen käsitys Pyhästä Hengestä, että se muuttaa ihmisen sisältäpäin juuri niin, että tunnistamme synnin itsessämme, ja pyrimme rukouksessa armahtavan Isän suojiin. Emme peittele vääryyttä, vaan tuomme sen Valoon. Kannamme vääryytemme ristille, tunnustamalla ne yhdessä seurakunnan edessä.
Kristuksen Armo kasvattaa meitä, jotka olemme kuolleet lainalle.
Ei Kristus vie meitä lain luokse, vaan juuri päinvastoin. Jos rakastamme Jumalan lakia, niin ymmärrämme kuitenkin, ettemme saa sen kautta Elämää, vaan Kristuksen kautta, joka on täyttänyt lain vaatimuksineen.
Olemme Armon alla, eikä kukaan joka on päässyt Armon alle lähde ehdoin tahdoin murhaamaan ketään, mutta elämässä voi kaikille tapahtua kaikkea. Kuka voi sanoa päivistään: ”En enää koskaan lankea, en koskaa tee mitään väärää? ”
Jospa osaisin vartioida edes suuni, etten veljeäni loukkaa, saati sano väärää todistusta, niitä kohtaan, jotka etsivät minusta syytä tuomioon. Ihminen on täynnä sitä, minkä tähden maailmassa on vihaa ja katkeruutta, sotaa ja kinaa. Enkö itse ole sellainen? Kyllä olen juuri sellainen. Haluanko olla sellainen? En, Jumala minua auttakoon, että saisin Armon oikeaan aikaan, enkä sortuisi vääryyden töihin.
On turha ajatella, että Kristitty on edellä muita ihmisiä kunnollisuudessa. Lainaan tähän Lutheria:
”Helpommin voitettavia ovat näkyvät ja tunnistettavat synnit. Vaikeampia ovat näkymättömät synnit. Mitä lähempänä ne ovat, sitä sokeampia olemme. Ylpeys, hengellinen ylimielisyys, itserakkaus ja kyvyttömyys nähdä oma pahuutensa, näiden kanssa kamppailemme koko elämämme ajan. Ainakin, jos otamme Jumalan sanan vakavasti. Näkyvät syntimme ovat vain näkymättömien syntien lapsia. Näkymättömistä synneistä suurin on kurja kumppanimme epäusko. Epäuskolle ei riitä armo. Epäusko yrittää täydentää Jeesuksen ristintyötä hurskailla teoilla. Epäuskon Vapahtaja on liian heikko kantaakseen synkät syntimme. Epäuskolle Jumalan lupaukset lupaavat liikaa, koska ne eivät ota huomioon hyviä tekoja. – Epäuskon synnin, niin kuin kaikki muutkin synnit, voi onneksi saada anteeksi. Silloin aukeavat armon taivas ja vihreät niityt, joita on ihana kulkea omatunto vapaana.”
Ari Pasanen: Poistin viimeisen kommenttisi. Nyt ei lähdetä tälle henkilökohtaisen tivaamisen linjalle. Kiitos. Jokainen puhuu omasta puolestaan ja antaa toisten puhua omastaan.
Kiitos Ismo Malinen Luther -kommentista.
Jatkan siis paatuneen sydämen merkeistä eli Jeesus Sanoo väärien profeettojen tuntomerkeistä seuraavaa:
15 Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia.
16 Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita?
17 Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä.
18 Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä.
19 Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen.
20 Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään. (Matt.7)
Siis väärätopettajat kyllä lupaavat kaiken hyvän, mutta heidän teoistaan voi helposti nähdä kuinka asian laita on.
Otetaanmpa esimerkiksi Luther, siis kuinka hän opettaa omaa vanhurskauttamis oppiaan ja samalla hän on osallinen seuraavaan:
http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/Documents/F0711E53DD9579D0C225776900736CBC?OpenDocument&lang=FI
Yllä oleva siis ev.lut. kirkon omilta sivuilta.
Nyt kun otetaan Jeesuksen Sanat ja seurataan niitä niin itse kunkin on tehtävä omat ratkaisunsa täysin henkilökohtaisesti ketä seuraa.
”Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut-että tekin niin rakastatte toisianne.
Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.” Joh.13:34-35
Luther antoi melkein henkensä kun taisteli Sanan puolesta. Olemme saaneet lukea Raamattua omalla kielellä, koska Rakasti Jumalan seurakuntaa.
Kun itse aikanaan löysin Jumalan vanhurskauttavan Armon Kristuksen sanoista sydämeni täyttyi Ilosta ja Rauhasta. Paavalin kirjeet ja muut uuden testamentin kirjeet, varsinkin Johanneksen kirjeet vahvistavat Armon Sanan. Myöhemmin löysin Lutherin joka puhui samaa, sen jälkeen monet muut, jotka julistavat samasta Jeesuksen Hengestä.
Henki, josta puhun, on Rakkauden Henki, se on se, mistä Jeesus sanoi: ”Siitä kaikki tuntevat teidät, minun opetuslapsikseni, että teillä on keskinäinen rakkaus.”
Tuota Jeesuksen määritelmää kannattaa aina välillä itse kunkin miettiä. Tuossa ei ole mitään ehdollista, vaan siinä Jeesus toteaa asian, joka toteutuu kaikissa seuraajissaan.
Yksi Herra ja Jumala, yksi Henki, Yksi Kristuksen henki vallitsee jokaisessa, joka on Kristuksen kanssa yhtä. (lue 1.Kor 6)
Ismo: Luther antoi melkein henkensä kun taisteli Sanan puolesta.
R: Lutherin henki ei tiettävästi ollut vaarassa, kiitos hänen valtaapitävien suojelijoittensa. Toisin oli sen liikehdinnän laita, jotka kastoivat uskoontulleita. Samoin talonpoikaliike ja juutalaiset joutuivat menettämään henkensä niin poliittisista kuin opillisista syistä. Kummankin syyn kannattajiin ja voimavaikuttajiin kuului Luther.
Ismo: Olemme saaneet lukea Raamattua omalla kielellä, koska Rakasti Jumalan seurakuntaa.
R: Luther ja moni uudestisyntynyt alkoi kääntämään Raamattua kansankielille. Merkittävimmät, vielä tänäänkin silloisessa muodossaan ovat englannin kieliset ja joiden tekijöitä vainottiin ja sitten kuristettiin ja poltettiin kuoliaaksi.
Ismo: Kun itse aikanaan löysin Jumalan vanhurskauttavan Armon Kristuksen sanoista sydämeni täyttyi Ilosta ja Rauhasta. Paavalin kirjeet ja muut uuden testamentin kirjeet, varsinkin Johanneksen kirjeet vahvistavat Armon Sanan. Myöhemmin löysin Lutherin joka puhui samaa, sen jälkeen monet muut, jotka julistavat samasta Jeesuksen Hengestä.
R: En oletakkaan sinun tietävän, että Luther määritteli monta niin VT’n kuin UT kirjaa nk. “olkikirjeiksi”, eli merkityksettömiksi. En siis yhdy kanssasi suureen iloosi, koskien Lutherin Raamatun käännöstyötä. On erittäin vaarallista poistaa kohtia Raamatusta tai julistaa, esim toinen käsky, merkityksettömäksi. Muunmuassa 5.Moos.12:32, Ilm. 22:18,19 varoittaa “lutherimaisesta” toiminnasta. Luther puhui samaa(kin), mutta poisti tai mitätöi suuren osan Raamattua minkä kanssa ei puhunut samaa. Nyt sitten nk ‘olkikirjeet’ on palautettu luterilaiseen ruotuun, mutta tässä yhteydessä Lutherin ylistys ja ihannointi ei ole asiallista.
Tällä kommenttisi osittaisella pilkkomisella haluan kiinnittää huomion holtittomaan ihannointiisi, koskien esim. Lutheria. Tyylisi kuitenkin selventää, kuinka edesvastuutonta on laittaa ihminen ja ihmisen Raamatun tulkitseminen ja sen sanoman “parantelu”.
Jokainen ihminen ja aikakausi kohtaa alkuperäisen Sanan ja Pyhä Henki opastaa jokaisen kaikkeen ja koko Totuuteen. Kenenkään ei ole tarkoitus ponnistaa Lutherien pohjalta, vain Raamattu on pohja, josta kaikki kasvaa. Jokainen alottaa alusta, ei siitä mihin joku on jo ehtinyt, vaikka tulokset olisivat samoja. Itseasiassa jokainen Pyhän Hengen johdatuksessa kasvanut päätyy samaan, koska Pyhällä Hengellä ei ole erilaisia totuuksia. Kaikki alkaa pelastusopista, sen samankaltaisuus Raamatun kanssa on edellytys keskinäiseen Rakkauteen, jonka Jumala omiinsa vuodattaa.
Olen itse, omasta tahdostani ja tietoisesti tehnyt ratkaisun olla Suomen ev.lut.kirkon jäsen, koska pidän Lutherin oppia armosta ja Jumalan rakkaudesta oikeana.
Lutherilta löytyy kirkas armon ymmärrys ja Kristuksen oppi.
Juuri näin.