Kuoleva viikunapuu?

Miten on sinun sielusi laita?

Mitä vastaat, jos joudut tekemään elämästäsi tilinpäätöksen?

Jeesus haastaa meitä miettimään tätä juuri nyt:

Ja hän puhui tämän vertauksen: ”Eräällä miehellä oli viikunapuu istutettuna viinitarhassaan; ja hän tuli etsimään hedelmää siitä, mutta ei löytänyt.
Niin hän sanoi viinitarhurille: ‘Katso, kolmena vuotena minä olen käynyt etsimässä hedelmää tästä viikunapuusta, mutta en ole löytänyt. Hakkaa se pois; mitä varten se vielä maata laihduttaa?’
Mutta tämä vastasi ja sanoi hänelle: ‘Herra, anna sen olla vielä tämä vuosi; sillä aikaa minä kuokin ja lannoitan maan sen ympäriltä. Ehkä se ensi vuonna tekee hedelmää; mutta jos ei, niin hakkaa se pois.’“ (Luuk.13:6-9)

Viikunapuu on ensimmäinen konkreettisesti nimeltä mainittu puu Raamatussa (1.Moos.3:7). Viikunapuu saa epäkiitollisen kunnian olla juuri se puu, jonka lehdillä Aadam ja Eeva yrittävät verhota alastomuutensa häpeän, siinä kuitenkaan onnistumatta.

Muualla Raamatussa viikunapuu saa kuitenkin olla edustamassa sitä kaikenlaista hyvyyttä ja runsautta, joka on israelilaisten osa Luvatussa maassa (5.Moos.8:8). Tämän lisäksi viikunoita ja viikunapuun lehtiä käytettiin tulehdusten ja paiseiden lääkkeenä (2.Kun.20:7). Raamattu myös puhuu usein viikunapuusta rauhan ja turvallisuuden vertauskuvana. ”Istua oman viikunapuun alla” kuvaa rauhaa ja turvallisuutta (1.Kun.4:25; Miika 4:4).

Viikunapuu on Jumalan siunauksen ja hyvyyden symboli. – Siitä huolimatta Aadam ja Eeva eivät pysty peittämään alastomuutensa häpeää viikunapuun lehdillä!

Mistä tämä kertoo?

Se kertoo siitä, etteivät siunaukset ja menestys ole se perusta, jolle Jumala-suhteemme rakentuu.

Voimme katsella menneeseen vuoteen ja nähdä takanamme paljon yltäkylläisyyttä, mutta Jumalan kasvojen eteen emme voi mennä sen varassa. – Pankkitilillämme voi olla paljon rahaa. Meillä voi olla upea kroppa. Olemme ehkä suorittaneet merkittäviä opintoja. Olemme ehkä tärkeässä asemassa olevia yhteiskunnallisia vaikuttajia…

Jumalan kasvojen edessä nämä meritiitit ovat kuitenkin vain viikunanlehtiä. Hän näkee sydämeemme.

Vaikka viikunapuu kertoo Raamatussa siunauksesta, samaa symboliikkaa käytetään myös Jumalan tuomion vertauskuvana. Jumalan rangaistustuomioita sanotaan toisinaan viikunapuun hävittämiseksi tai katkaisemiseksi. (Hoos.2:12; Aam.4:9; Jooel 1:7).

Jeesuksen opetuksessa hedelmätön viikunapuu kuvaa kääntymättömiä ihmisiä, jotka eivät elä Jumalan kunniaksi. Tällainen puu kuivettuu ja hakataan poikki. Tästä tämän päivän Raamatun teksti puhuu.

Tänään, vuoden vaihteen kynnyksellä, on hyvä kysyä, mikä on meidän sielumme tila?

Mitä vastaan, jos joudun tekemään elämästäsi tilinpäätöksen juuri nyt?

Jumala etsii sinun ja minun viikunapuustani hedelmiä. Kasvaako minun puussani Pyhän Hengen hedelmää Jumalan kunniaksi? Saavatko lähimmäiseni ravita itseään minun kauttani rakkauden, ilon, rauhan, pitkämielisyyden, ystävällisyyden, hyvyyden, uskollisuuden, sävyisyyden ja itsensähillitseminen hedelmiä poimien (Kts. Gal.5:22)?

Tällaiset asiat ovat Jumalan Pyhän Hengen hedelmiä. Ne eivät ole pelastuksemme perusta, mutta ne viestittävät, indikoivat, uskomme tilaa. Pelastuksemme perusta ei lepää sen enempää viikunanlehtien kuin puussamme kasvavien hedelmienkään varassa. – On kuitenkin aivan maalaisjärjellä ymmärrettävä tosiasia, että samoin kuin kuiva puu on kuollut, samoin myös usko ilman tekoja on kuollut, tai ainakin voimaton (Kts. Jaak.2:17,20).

Raamatun julistus viikunapuuhun liittyen vie meidät Raamatun ensi lehdiltä alkaen itsetutkiskeluun. Se on monessa kohdassa samaa saarnaa, jota Jumalan Sana julistaa Sardeen seurakunnan enkelille:

”Näin sanoo hän, jolla on ne Jumalan seitsemän henkeä ja ne seitsemän tähteä: Minä tiedän sinun tekosi: sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut. Heräjä valvomaan ja vahvista jäljellejääneitä, niitä, jotka ovat olleet kuolemaisillaan; sillä minä en ole havainnut sinun tekojasi täydellisiksi Jumalani edessä. Muista siis, mitä olet saanut ja kuullut, ja ota siitä vaari ja tee parannus. Jos et valvo, niin minä tulen kuin varas, etkä sinä tiedä, millä hetkellä minä sinun päällesi tulen.” (Ilm.3:1-3)

Heräsin tänä aamuna pohtimaan näitä asioita. – Mietin millaista hedelmää minun ”puussani” kasvaa. Löytääkö Jeesus siitä vain pelkkiä lehtiä? Joutuuko Suuri Puutarhuri kysymään minun suhteeni: ”Mitä varten se vielä maata laihduttaa?”

Nämä ajatukset tekivät minut epävarmaksi ja pelästyttivät minut. Edellä kuvaamani Hengen hedelmät ( rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys ja itsensähillitseminen) eivät ole minun luonnollisia ominaispiirteitäni. Niiden välittyminen minun kauttani on mahdollista vain siten, että Jeesus Kristus saa minussa, minun sydämessäni sijan. – Hänen tulee kasvaa ja minun vähetä, kuten Johannes Kastaja osuvasti sanoi (Joh.3:30).

Kun mietimme oman puumme hedelmiä, Johannes Kastaja tulee yllättäen avuksemme. Huomasin, että Jumalan valtakunnassa onkin kahdentyyppisiä hedelmiä, jotka ovat Jumalalle mieluisia.

Ensimmäisen ryhmän jo mainitsin. Se oli tuo Galatalaiskirjeestä löytyvä pitkä luettelo.

Mutta mikä on se toinen ryhmä hedelmiä, joita Jumala etsii sinun ja minun hedelmäpuustani?

Johannes Kastaja antaa tähän vastauksen Luukkaan evankeliumin kolmannen luvun kautta (8.jae). Siellä hän kehottaa tekemään parannuksen soveliaita hedelmiä…

Mitä ovat nämä parannuksen soveliaat hedelmät?

Evankelista Luukas käyttää tässä parannuksesta kreikan sanaa metanoiaa. Se tarkoittaa sananmukaisesti muuttunutta päätöstä tai peruutusta. Parannuksen soveliaat hedelmät tarkoittavat siis sitä, että ajettuasi autollasi väärään suuntaan, laitat peruutusvaihteen päälle kääntääksesi suuntasi. Se näkyy siitä, että takavaloihisi syttyy valkoinen peruutusvalo. – Saatat olla vielä ihan väärässä paikassa ja ehkä myös väärässä seurassa, mutta nyt suuntasi muuttuu.

Vaikka meillä ei olisi mitään näyttöjä elävästä uskostamme, saamme juuri nyt kääntyä Jeesuksen Kristuksen puoleen ja rukoilla häneltä armoa ja anteeksiantamusta.

Jumala ei niinkään kysy sitä minne asti olemme ehtineet. Hän kysyy sitä mihin suuntaan olemme matkalla, ja mihin katseemme on suunnattu (Fil.3:12-16)!

Katsommeko Jeesuksen Kristuksen suuntaan, joka on meidän Vapahtajamme ja syntiemme sovittaja?

Tämän päivän evankeliumi eli ilosanoma on siinä, että Jeesuksen Kristuksen armoon turvautuen saamme astua taas tulevaan vuoteen. Saamme kääntää suuntamme ristiä kohti ja yhä turvata Kristukseen. Jeesuksen Kristuksen tähden Jumalan armo on meille tänäkin vuonna uusi, vaikka viime vuoden saldona näyttäisi olevan vain pelkkiä viikunanlehtiä.

1. Uusi vuosi, armo uusi! / Sydän synkkä sykähtää. / Kun taas näen ristinpuusi, / synnin paino häviää.

2. Vuodet vierii, kotiranta / lähemmäksi jälleen saa. / Isän armo nostaa, kantaa, / varjelee ja pelastaa.

3. Mennyt vuosi vaiheinensa / armoasi ollut on, / riemuinensa, murheinensa / tiellä voiton, tappion.

4. Sanan kirkas valo loisti / korpitielle pimeään, / sydämeltä pelon poisti / suloisilla säteillään.

5. Tietä näytti lähtehelle, / joka virvoitusta toi. / Siellä haihtui huolten helle, / kiitoslaulut silloin soi.

6. Rakas Jeesus, uuden vuoden / nimessäsi alamme. / Ristinpuuhun katseen luoden / eteenpäin taas kuljemme.

(SK 35)