Kupariketut, kannabis ja unelma maailmanhallinnasta

Petri Järveläinen on kirjoittanut erinomaisen blogin kannabiksen laillistamishaahuilusta.

Kannabis, oi miksi?

Tälle vihreiden ajamalle aatteelle tyypillistä on, että reaalimaailman tosiasioilla ei ole merkitystä, kun ”minulla” on Idea.

Mitä siitä, jos lääketiede varoittaa osan ihmisistä olevan rakenteeltaan sellaisia, että kannabiskokeilut johtavat psykoosiin?

Mitä siitä, jos kannabiksen laillistamisella tuetaan kotimaista ja/tai kansainvälistä raakaa huumebisnestä, jonka perimmäisenä tarkoituksena on vain tehdä mahdollisimman paljon rahaa? Tarjota elämän, luonnon ja vapauden sijaan huumekokemus?

Muissa asioissa taloudellisen voiton äärimmäinen tavoittelu on vihreille pahaa, setämiesten kapitalismia.

Mitä siitä jos huumeiden laillistamisesta ei seuraakaan verotulojen virta? Jos käykin niin kuin ulkomailla; kun huumeet laillistetaan, myyjillä ja toiminnan rahoittajilla ei ole rangaistusten pelkoa. Näin he voivatkin myydä huumeita pimeästi, virallista hintaa halvemmalla, ilman laillisia seuraamuksia ja veroja maksamatta.

Vihreät mielellään profiloituvat luonnon suojelijoiksi, mutta huumeiden laillistamisinnossa ihmisluonnon suojelu unohtuu.

Eikö metsävaellus, kävely tai pyöräretki rentoutakaan? Eikö lintulaskenta tai linnunpöttöjen rakentaminen? Kompostointi, kierrätys tai kotiviljely?

Ei. Koska kyse on minästä, siitä egosta, kuvitellusta maailmanhallinnasta ja viihdemedian levittämien mielikuvien kritiikittömästä omaksumisesta.

Maailma on paha paikka

Ukrainassa taistellaan juuri nyt. Vapaudesta, maan ja kansan itsemääräämisoikeudesta, oikeudesta elää ilman vierasta, sadistista väkivaltaa, joka kohdistuu puolustuskyvyttömiin ja aseettomiin siviileihin.

Että mitäpä meillä? Että oikeus pössyttelyyn?

On hyvin huolestuttavaa miten kansainvälinen viihdemedia muokkaa kritiikittömien ihmisten asenteita.

Kuinka monessa elokuvassa tai tv-sarjassa huumeiden käyttö on kuin vitsi, hauskaa, sekoilua, kommelluksia ja rentouttavaa? Eikä niin kuin todellisuudessa; ihmisten tajuntaa ja elämää taannuttava, passivoittava ja tuhoava osa suurta kansainvälistä rikollisbisnestä.

Huumeiden kuten kannabiksen laillistamispuheet ovat antautumista ja henkistä rintamakarkuruutta.

Maailma on paha paikka, ja tämän asian todellisuus pitää vain kestää ilman huumeiden laillistamista.

Huumeiden laillistamispyrkimykset ovat käänteistä maailmanhallintaa – se ”minä” muka hallitsee maailmaa, kun antaa mielihyvänsä ja evoluution tuottamat ihmeelliset aivonsa huumeille. Kun oikeasti pitäisi kaikin järjen, taidon ja työn voimin toimia paremman maailman puolesta.

Meediot, ennustajat, hopeaketut, noidat ja muut

Sama maailmanhallinnan harha, itsekkään ”minän” tekemä todellisen ja kipeän maailmamme kieltäminen, on uuskonnollisuuden ja kaikenlaisen ajatushörhöilyn käyttövoima.

Minä ja minä ja minä, minusta ja minulle.

Ei se näin mene.

Onni täällä vaihtelee. Taivaan Isä, poliisi, armeija, rajavartiolaitos, tulli, lääkärit, hoitajat, opettajat, tiedemiehet ja yliopistolaitos,vapaat taiteilijat ja journalistit, terveydenhuolto, oikeuslaitos, kirjastotädit, nämä meitä suojelevat.

Insinöörit, päiväkodit, virkamiehet, kuntapoliitikot, kansanedustajat, presidentti, asiantuntijat, teiden auraajat, maanviljelijät. Kauppojen ja tukkuliikkeiden henkilökunta, sosiaalitoimi,jätehuolto, tehdaiden työntekijät, nämä meitä suojelevat.

Noidat, loitsijat, ennustajat, auguurit, astrologit, tarot-korttien katsojat, meediot ja hopeaketut ovat vain jo menneen maailman yritys henkilökohtaiseen maailmanhallintaan. Hallintaan, jota kellään – ei edes tämän aikamme diktaattoreilla – ei oikeasti ole olemassa.

Kirkko harhateillä?

Luterilaisen kirkkomme olisi korkea aika huomata mitä aiempi luonnontieteen realiteettien ja taloudellisen toiminnan ymmärtämättömyys tarkoitti – se yleinen tietämättömyys ja taikauskoisuus – ja mitä näistä kahleista vapautuminen Suomessa tarkoitti.

Nyt tiedämme jo siis enemmän, kiitos tieteellisen tutkimuksen. Samaan vanhaan epätieteen virtaan on idioottimaista astua kahdesti.

Emme tarvitse turvaksemme huumeiden laillistamista emmekä myöskämään menneen esitieteellisen ajan peruja, lapsellisia ja taikauskoisia käsityksiä, joita esittävät aikamme ego-henkisyyden apostolit.

Kaikkein vähimmin tarvitsemme kirkossa reaalimaailman todellisuuden kieltämistä. Hörhöilyn sijaan Nasaretilaisen opetuksia!

Ja siinä sivussa voisi tämän naailmanajan hopeaketuilta kysyä mikä on vaikkapa kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten tai hoitolaitosvanhusten tilanne.