Lukijani.
Kielellinen hulluttelu tehostaa muistamista. Spede Pasanenkin suomensi nimen Bluff Brothers pilke silmäkulmassaan. Saksan, englannin ja italian avulla hän todisti taitavasti, että sketsiyhtyeen nimi tarkoittaa ”Hänen erittäin kova sininen leipänsä”.
Raamatun kirjoittajat ovat olleet yhtä uskaliaita sujuvine sanaleikkeineen ja muine muistia tukevine oivalluksineen.
Tuomarien kirja kertoo, että Simsonille tuli jano, kun hän oli tappanut tuhat miestä aasinleukaluulla. Janoissaan hän kääntyi Jumalan puoleen. Vuoden 1933 käännös kuvaa jatkon näin: ”Silloin Jumala avasi hampaankolon leukaluussa, ja siitä vuoti vettä; hän joi ja hänen henkensä elpyi, ja hän virkistyi.” Nykyinen (KR 92) käännös kuuluu: ”Silloin Jumala avasi Lehin notkoon lähteen, josta tuli vettä. Simson joi ja hänen voimansa palasivat.” (Tuom. 15:19)
Kuusi vuosikymmentä vieri. Kääntäjät tekivät sanaleikissä kuperkeikan. Hampaankolon vesi valahti alaviitteeseen!
Myös Jeremia leikkii monimielisillä sanoilla. Kuten Jer. 23:33 (KR 92) alaviitteestä selviää, alkukielen sana ”massa” merkitsee sekä ’sana’, ’ennusana’ että ’taakka”. Leikki jatkuu luvun loppuun saakka. Suomeksi se ei vaivatta käänny. Lähemmäs leikkiä voi toki päästä, jos korvaa sanan ’taakka’ sanalla ’vastus’. Siis näin: ”Puhukaa keskenänne ja kyselkää toisiltanne näin: «Mitä Herra on vastannut? Mitä Herra sanoo?» Mutta älkää enää kysykö: «Mikä on Herran vastus?» Sillä se, joka näin sanoo, saa vastuksekseen omat sanansa.” (Jer. 23:35-36 mukaan)
Myös aakkostus auttaa muistia. Sanataituruutta sisältyy sekä Psalmien kirjaan että Valitusvirsiin. Kruunaamaton kuningas on psalmin 119 kirjoittaja, joka laati jopa kahdeksan jaetta jokaista heprean 22 kirjainta kohden. Valitusvirsien 3. luku taas koostuu kolmen aakkosjakeen nipuista. Suomennoksessa sanataituruus käy ilmi vain jaemäärästä.
Aakkostettuja jaksoja Raamatusta löytyy kaikkiaan toista tusinaa.
Uudessa testamentissa on runollista poljentoa. Pappi paitasillaan -kirjasta tuttu Kreeta-neito antoi kosijalle rukkaset, koska luki Tituksen kirjeestä enteen: ”Petturi Kreetan mies, peto ilkeä, ahne ja laiska.” (Tit. 1:12) Kreetan unelma siis sortui, kun kreetalainen Epimenides löi kuusimitalla itseään!
Sinun
Harmaa rovasti
Pari huomiota Kirsi Rostamon ansiokkaaseen kolumniin. Olen täysin samaa mieltä, että tässä taloudellisessa tilanteessa kirkon ja seurakuntien pitää etsiä viestintään uusia ratkaisuja. Sivusin pääkaupunkiseudun mediahanketta, kun kirjoitin vähän laajemmin uskontojournalismin tilasta Kirkonkellarissa
http://kirkonkellari.fi/jatkot-uskontojournalismiin-raamit-ja-resurssit-on-mutta-puuttuuko-naky/
Koko asian ydin on Rostamon kolumnin viimeisessä kappaleessa, jossa hän kysyy, eikö uutta mediahanketta ”olisi voitu rakentaa kaikkien seurakuntalehtien kanssa Kotimaa24:n ympärille”. Hyvä kysymys, mutta ei sekään riitä.
Kysyn uudestaan kuten kysyin Kirkonkellarissa, mihin näissä kaikissa hankkeissa on unohdettu Kirkon Tiedotuskeskuksen resurssit. Olen hämmentynyt, kun Rostamokaan ei puhu KT:n roolista mitään. Onko se todella niin näkymätön, ettei sitä muista kukaan.
Tarkkaan laskien kirkon yhteistä viestintää tuottavassa KT:ssa on 13 osastoa. KT:lla on 58 osin yhteistä vakanssia ja kaikkiaan 48 työntekijää. KT:n budjetin toimintakulut tälle vuodelle ovat 4,3 Meur, joista henkilöstökulut ovat 2,4 Meur ja palveluiden ostot, siis pääosin henkilöstökuluja nekin 1,7 Meur. Tämän lisäksi tulevat tietysti seurakuntien ja järjestöjen viestinnän resurssit.
Vertailun vuoksi, Suomen suurin viestintätoimisto on Hill & Knowlton, jonka palveluksessa on 35 henkeä ja liikevaihto on 4,4 Meur.
Siis kirkolla on maan suurinta viestintätoimistoa suurempi yhteinen viestintäyksikkö, jonka rinnalle ollaan nyt rakentamassa uutta organisaatiota. Ei tämä ainakaan miltään talouskriisiltä näytä.
Harppausta tässä tarvitaan, jota Rostamo epäilee liian suuriksi askeleeksi. Mutta juna meni jo, pienet askeleet ovat vain näpertelyä.
Nyt minäkin sain pikkuisen tietoa Metrokirkko-hankkeesta. Jotkut (täälläkin kommentoneet) ovat olleet kovasti innoissaan sen tulemisesta. Siltä odotetaan paljon.
Rostamon kolumnin toiseksi viimeiseen lauseeseen sisältyvä kysymys on aiheellinen.
Kirkon tiedotuskeskus on äärimmäinen esimerkki kirkon ”julkishallinnollisuudesta,” 1970-luvulla oltiin todellisuutta ottavinaan haltuun suunnitelmilla, nyt luotetaan viestintään. Pidän kyllä tuosta sinänsä rehellisestä ”tiedotus”keskus-nimestä, se kertoo mistä on kysymys – ts. propagandasta.
Hannu Kuosmanen kysyy:
”Kysyn uudestaan kuten kysyin Kirkonkellarissa, mihin näissä kaikissa hankkeissa on unohdettu Kirkon Tiedotuskeskuksen resurssit. Olen hämmentynyt, kun Rostamokaan ei puhu KT:n roolista mitään. Onko se todella niin näkymätön, ettei sitä muista kukaan.”
Sitä olen kysynyt minäkin. Ja ainakin yhteen kysymykseen vastaan, että KT on todella näkymätön.
Ja kun vielä Hannu Kuosmanen kertoo nuo KT:n kulut voi vain tyrmistyä, jos näin on! Ja päälle seurakuntien tiedotus, josta vain kysyn myös, kuten aikaisemminkin, että mitä tiedotetaan?! Ei näy eikä kuulu. Joku kalvas joskus ilmestyvä seurakuntalehti ei paljoa puhuttele. Eikö vieläkään noissa virastoissa säteile, missä mennään?
Ja sitten vielä kehdataan harkita esim. diakoniatyön rakenteen muuttamista! Leikkuri kirkkohallitukseen vaan ja näihin ns. tiedotusyksiköihin, jotka ovat aivan uskomattoman kaukana mammuttimaisissa bunkkereissaan todellisesta tehtävästään.
Harmaa rovasti
Kiitos värikkäästä kerronnasta
Matias!
Kiitos palautteesta. Kielellä leikittelyn kiehtovaan maailmaan ohjasivat jo kansakoulun lukukirjat aikoinaan. Ja Karilaan Pikkujättiläinen. Ihmiskunnalle leimalliseksi sen osoittaa myös raamatullinen käyttö.
Jouni: ” Vuoden 1933 käännös kuvaa jatkon näin: ”Silloin Jumala avasi hampaankolon leukaluussa, ja siitä vuoti vettä; hän joi ja hänen henkensä elpyi, ja hän virkistyi.” Nykyinen (KR 92) käännös kuuluu: ”Silloin Jumala avasi Lehin notkoon lähteen, josta tuli vettä. Simson joi ja hänen voimansa palasivat.” (Tuom. 15:19)”
Ja sitten vielä kehdataan väittää, että Raamatun totuus ei muutu ajan kuluessa ja käännösten määrän kasvaessa.
Kiitos kommentista, Kimmo!
Simsonin janon sammuttanut rukousvastaus on minusta yhtä merkittävä, onpa se tapahtunut hampaankoloon tai maaston notkoon puhjenneen vesilähteen välityksellä. Molemmat käännökset ovat yhtä mahdollisia ja siinä mielessä tosia.
Tutkimuksen edetessä muinaisen sanaston parantunut ymmärtäminen on auttanut myös selvittämään vaikkapa sen, mitä ovat 3. Moos. 11:30 tarkoitetut saastaiset pikkueläimet. Anaka, kooah, letaa ja hoomet ovat gekko, varaani, sisilisko ja skinkki. Tällainenkaan kehitys ei vähennä Raamatun totuutta.
Jos leukaluun hampaankolon avaus on sama asia kuin maaston notkelman vesilähde, niin kyllä luomiskertomuskin voidaan sitten varmaan – Aatamin kylkiluusta luotuine Eevoineen sun muine kummallisuuksineen – kääntää evoluutioteorian mukaan tapahtuneeksi – ”ja alussa oli Big Bang….”
Niin se vaan Raamatun totuuskin ajankulun myötä muuttuu sitä mukaa kuin tulkinta, tieto ja käännökset kehittyvät.
Kimmo!
Tuntenet saksankielisen sanaleikin ”der Mensch ist was er isst”. Se on muotoiltu sanaleikiksi. Ja sen voi ajatella sekä pitävän täysin paikkansa että vain tietyin reunaehdoin.
Virkkeen voi kääntää suomeksi suorasanaisesti ”Ihminen on, mitä hän syö”. Voidaan myös yrittää tavoitella leikin jatkamista esimerkiksi näin: ”Sitä ihminen vastaa, mitä menee vatsaan.” Tai ”Siitä ihminen koostuu, mistä suu kostuu.” Kaikissa tapauksissa lausuma on selitettävä, jotta sen juju avautuisi.
Sama vaikeus koskee Raamatun kääntämistä. Kääntäjät yrittävät parhaansa mukaan tulkita nykykielelle alkuperäisen kirjoittajan sanoman. Se koskee niin Simsonia kuin luomiskertomusta. Ja monta muutakin asiaa.
Onneksi KR 92 osoittaa alaviitteissään aiempaa avoimemmin ne kohdat, missä on jouduttu tekemään (vaikeitakin) valintoja. Minun luottamustani se ratkaisu pikemminkin lisää kuin heikentää.
Jouni: ”Sama vaikeus koskee Raamatun kääntämistä. Kääntäjät yrittävät parhaansa mukaan tulkita nykykielelle alkuperäisen kirjoittajan sanoman.”
Ja jokaisen aikakauden kääntäjät tulkitsevat ”parhaansa mukaan” ikivanhoja pergamenttikääröjä kukin omalla ja aikaisemmista tulkinnoista poikkeavalla tavalla.
Pointti on joka tapauksessa se, että kyse on aina inhimillisestä, ihmisten tekemästä tulkinnasta, joka on muuttunut vuosisatojen aikana jo moneen kertaan ja moneen suuntaan.
Miten luulisit ihan tavallisen yksin harmaassa mökissään asustavan mummon – jolle jokainen Raamatun sana on taivahan tosi, ihan sanasta sanaan, pilkulleen niin kuin se on kirjoitettu hänen omassa käännöksessään – kykenevän ymmärtämään jatkuvasti korjattuja uusia tulkintoja? Kyllä hän kokee ihan taatusti myös koko opuksen sisallön muuttuneen ratkaisevalla tavalla jos leukaluun hampaankolon avaus on sama asiia kuin maaston notkelman vesilähde.
Kimmo: ”Miten luulisit ihan tavallisen yksin harmaassa mökissään asustavan mummon – jolle jokainen Raamatun sana on taivahan tosi, ihan sanasta sanaan, pilkulleen niin kuin se on kirjoitettu hänen omassa käännöksessään – kykenevän ymmärtämään jatkuvasti korjattuja uusia tulkintoja?”
Itse asiassa ”mökin mummot” ja muut maallikot ovat kyenneet pudottamaan meidät teologit maan pinnalle
korkeista pilvilinnoistamme. Kuten Lapin Maria https://fi.wikipedia.org/wiki/Milla_Clemensdotter
puhutteli Lars Leevi Laestadiusta. En siis ole huolissani heidän autuudestaan. He kykenevät erottamaan olennaiset epäolennaisista.
Jouni: ”He kykenevät erottamaan olennaiset epäolennaisista.”
En nyt kuitenkaan olisi ihan noin varma asiasta.
Jouni: “He kykenevät erottamaan olennaiset epäolennaisista.”
Piti vielä kysymäni, että onko Raamatussa jotain epäolennaistakin?
Kimmo.
Kiitos, että edellytät täsmällisiä ilmaisuja.
”Epäolennainen” lienee viisasta korvata sanoilla ”pelastuksen kannalta vähemmän keskeinen”.
Pelastuksen kannalta vähemmän keskeisiin asioihin viittasi muun muassa apostoli Paavali: ”Vältä typeriä väittelyitä, sukuluetteloita sekä lakia koskevia riitoja ja kiistoja, sillä ne ovat hyödyttömiä ja turhia.” (Tit. 3:9)
Esimerkiksi teologille vaikeasta ja maallikolle helposti ymmärrettävästä asiasta ehkä sopii Jeesuksen sana kahdesta rukoiljasta:
”Muutamille, jotka olivat varmoja omasta vanhurskaudestaan ja väheksyivät muita, Jeesus esitti tämän kertomuksen: «Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani. Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: ’Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.’ Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: ’Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!’ «Minä sanon teille: /hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei./»” (Luuk.18:9-14)
Keskustelussamme esiin noussutta avoimuutta tehtyjen käännösratkaisujen kertomisessa havainnollistakoon lainauksen viimeiseen lauseeseen liittyvä selitys alaviitteessä. Korostin sen tähän kauttaviivoilla: ”Voidaan kääntää myös: /hän lähti kotiinsa hurskaampana kuin tuo toinen./”
Oho! Onpa mielenkiintoista. Kiitos blogista. Toisaalta tällaista tavallista ihmistä joskus suorastaan ärsyttää, kun törmää näihin uusiin tulkintoihin, joita itse pidän todella tärkeänä. Eiväthän ne Raamatun sisältöä miksikään muuta.
Jotkut lukevat rinnakkain useampia käännöksiä, itse en siihen oikein jaksa paneutua. Siksipä olisi mukavaa saada joku uusi versio, jossa olisi mahdollisimman paljon selitetty näitä kääntämisen ja tulkinnan vaikeuksia ynnä kenties johtopäätöksiäkin jne, joita sitten voisi pohdiskella. Vaan taitaisi syntyä aikamoinen järkäle? 😀
Kiitos kommentista, Tarja.
Raamatun lukemisen apuneuvot voivat todella olla järkäleitä. Itse tarkistan asioita Isosta Raamatun tietosanakirjasta, jossa on tietoa yli 7000 palstaa ja jonka kolme osaa painavat yhteensä lähes yhdeksän kiloa.
Hienoa Jouni kun tuot esille Raamatun kielen vivahteikkuutta. Huumorikin kuuluu Raamattuun.
Kiitos kommentista, Pekka.
Olen samaa mieltä huumorista.
Sain rohkaisevan kimmokkeen postaukseeni, kun silmiini taannoin osui eksegetiikan professori Lauri Thurénin haastattelu Kirkko ja koti -lehdestä parin vuoden takaa. Jutussa käsitellään huumoria Raamatussa.
http://www.kirkkojakoti.fi/272-raamatussa-ja-kristinuskossa-on-huumoria