Sulkeutuneisuus, eristäytyneisyys ja todellisuuden kätkeminen estävät vapauden ja avoimuuden koko maailmankaikkeutta ja ihmiskuntaa kohtaan. Tätä tapahtuu perheyhteisöissä, uskon- ja missä tahansa yhteisöissä sekä kansakunnissa. Ilmiössä on taustalla aina valta; joku taho haluaa pitää hyppysissään ihmisporukkaa. Uskonnollisessa yhteisöissä määritellään tietyillä käsityksillä ja tavoilla raja oman ja muun maailman välillä.
Suviseurat saattavat tuntua äkkipojasta isolta tapahtumalta, mutta eivät ole kummoinenkaan verrattuna hindujen Kumbh Mela -tapahtumaan, joka järjestetään joka 12. vuosi Intiassa Gangesjoen varrella. Gangesissa kylpeminen puhdistaa hindujen mukaan sielun. Juttuun liittyy aika mielenkiintoisia ja hirvittäviäkin piirteitä; oranssiin väriin pukeutuneet miehet ovat omistautuneet kokonaan uskonnolleen, eikä heidän kehollaan ja sen tarpeilla ole mitään merkitystä. He kiduttavat itseään päästäkseen himoistaan. Eräskin mies vetää peniksellään autoa ja riiputtaa tiiliskiviä, jotta himot lakkaisivat. Katso linkin takaa, jos et usko:
http://areena.yle.fi/tv/2191869
Katsoin vastikään pätkän ohjelmasta, joka kertoi ex-amishlaisen nuorukaisen elämästä. Hän oli halunnut erota yhteisöstään ja oli jo jonkin aikaa asunut poissa kotoa. Siihen asti hänen läheisiään olivat olleet lähinnä perhe ja muut amishilaiset. Hänelle tuli jossakin vaiheessa tarve mennä käymään kotonaan ja aikomus oli viettää siellä koko viikonloppu. Visiitti jäi paljon lyhyemmäksi; 10 minuutin jälkeen hän lähti kotoaan. Ystävälleen hän kertoi vanhempiensa sanoneen, että jos hän ei eio jäädä kokonaan kotiinsa/yhteisöön, hänen ei kannata viipyä kotona sen kauemmin, koska saattaa viekotella sisaruksiaan pois yhteisöstä. Voi miten tutulta homma kuulosti kaikkinensa; samat kipuilut kuin vl-liikkeen jättäneillä ja monilla muilla suljetuista yhteisöistä lähteneillä.
Kaikille noille edellä mainituille uskonyhteisöille on ominaista se, että he ajattelevat heidän kauttansa ja heidän tavoin elävien saavuttavan elämässään kuolemattomuuden ja taivaan. Näitä tällaisia yhteisöjä on maailma pullollaan. Pahimmillaan homma aiheuttaa sotia, kuolemia ja kiduttamista. Lievempänä ilmiönä mainittakoon henkinen ja hengellinen väkivalta, jotka nekin saattavat johtaa joskus harvemmin kylläkin jopa kuolemaan. Kyse ei siis ole todellakaan pienestä asiasta.
Mutta myös se on näille yhteisöille yhtäläistä, että siellä ajatellaan kaiken toiminnan takana olevan Jumalan tahdon, rakkauden ja ihmisen parhaaksi toimimisen. Tuonkin amish-nuorukaisen vanhemmat ajattelivat pojalleen olevan parasta elämässä sen, että hän kuuluu heidän yhteisöönsä ja millään muullahan ei sitten ole oikeastaan mitään merkitystä. Tuon ”parhaan” eteen saa sitten toimia vaikka niin, että hylkää lapsensa. Sen tarkoitushan on vain saada poika takaisin yhteisöön; ole hyljätty tai liity yhteisöön. Jotkut sitten läheisten ikävän takia liittyvät takaisin, he eivät kestä yksinäisyyttä, heillä kun ei ole mitään sosiaalista elämää yhteisön ulkopuolella. On se julmaa.
Kuulin vasta vl-puhujan sanovan saarnassaan, että ”Jumalan sanan kuuloon tulemisesta ei ole mitään hyötyä, jos ei ota sitä vastaan”. Vähän sama ajatus kuin amish-vanhemmilla pojastaan; hänen ei hyödytä tulla kotiin, jos ei tule jäädäkseen ja liity samalla yhteisöön. Jos tuo vl-puhuja ja nuo amish-vanhemmat ajattelisivat, että usko on lahjaa ja Jumala on se, joka muokkaa sydämen maaperää, he eivät olisi ikinä sanoneet niin kuin sanoivat. Mutta kun heidän ajatuksensa lähtivät kiukkuisen ja loukatun ihmisen istumalihaksesta, he sanoivat niin kuin sanoivat. Helsingin ry:n puhujanpöntön etupaneelista on löydettävissä Hyvän Paimenen veistos ja vierellä teksti: ”Sinä teit hyvin kun tulit”. Ei tuommoisista teksteistä ole mitään iloa ja hyötyä, jos sitten saarnoissa tai kanssakäymisissä puhutaan toista. Tai jos kehonkieli kertoo muuta.
Tuo vl-puhuja puhui myös muuta sellaista, mitä en ole ihan samalla tavalla ennen liikkeen puhujien kuullut sanovan. Hän sanoi että ”laki loppuu Jumalan valtakuntaan, kun sieltä saarnataan synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, sillä tavalla siirrytään lain alta armon alle”. Eli hänen mielestään valta on ihmisellä; ihminen tai ihmisporukka synnyttää uskoa synninpäästölitanialla. Nyt antaisin tuolle puhujalle läksyn lukea Raamattua.
Joh. 3:16 Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.
Ei saarnaamalla kukaan saa syntejä anteeksi, vaan uskomalla Jumalan ainokaiseen Poikaan, Jeesukseen Kristukseen.
Room. 10:4 Kristus on näet lain loppu, ja niin tulee vanhurskaaksi jokainen, joka uskoo.
Mutta, joka kuplassa elää, niin se elää. En edes yritä väittää, että sieltä pääsisi pelkän tahdonvoimalla ulos. Tie muuhun mailmaan ja vapauteen lähtee liikkeelle useimmiten jostakin tapahtumasta. Niin kuin kohdallani, kun ystäviäni kidutettiin henkisesti ja hengellisesti vl-liikkeessä. Muuten -luulen ma- olisin kuplan sisällä vieläkin ja kenties Päivämiehen verkkolehden luetuin blogisti, vink-vink!
Mutta voi jos kaikilla maapallon ihmisillä olisi vapaus olla oma itsensä, eikä tarvitsisi pelon takia esittää mitään muuta <3 Näissä rukouksen merkeissä eteenpäin tänä armon lauantaipäivänä <3 Oikein ihanaa loppukesää ja syksynalkua kaikille lukijoille <3
Omat mielikuvani Amish-yhteisöstä ovat olleet pitkälti Peter Weirin katkeransuloisen romanttisen trillerin ”Witness” (Todistaja, 1985) varassa. Filmin viimeiset vuorosanat ovat jääneet lähtemättömästi mieleeni: ”You be careful, John Book! Out among them English!”
Hiukan realistisemman kuvan tarjoaa TV5:n juuri alkanut sarja:
>> Breaking Amish
TV5 la-iltapäivisin 2.8. alkaen klo 16.15
Discoveryn tuottama uutuussarja Breaking Amish (Breaking Amish, tosi-tv-sarja, 1. kausi, USA, 2012) kertoo Amerikan suljetun amissiyhteisön nuorista, jotka pääsevät kokeilemaan, miltä tuntuu elämä ”vapaudessa” New Yorkissa. >>
TV5:n tarjontaa ei valitettavasti taida olla netti-TV:stä, mutta YouTubesta varmaan nämäkin jaksot löytyvät. Tai voihan sitä ihan perinteiseen tapaan istahtaa TV:n ääreen tänään klo 16.15 😉
Täytyypä istahtaa tänään TV:n äärelle 🙂
Unohdin puhua yhestä uudesta ilmiöstä vl-liikkeeseen liittyen.
Johtuneeko netin tuomasta ja suomasta avoimuuden ilmapiiristä ja salailun mahdottomuudesta nykyaikana, mutta tuo kupla, raja-aidat, miksikä sitä nyt nimitetäänkään, on alkanut rikkoutua ulkoapäin liikkeen ihmisten ja ulkomaailman välillä.
Nimittäin enää vl-ihmisen ja ulkopuolisen kohtaamisissa ulkopuoliset eivät suostu aina olemaan alistetussa asemassa. Kokonaan ulkopuolisen ja myös liikkeestä lähteneen ihmisarvoa on vaikea enää murtaa ja hänen ajatuksiaan mitätöidä kaiken sen tiedon takia, mitä netistä on ollut saatavilla.
Tämän huomaa myös liikkeen juhlatilaisuuksissa, joihin tulevat nykyään usein sankoin joukoin myös liikkeestä lähteneet ja kokonaan ulkopuoliset ihmiset. Jos vaikka lastenlapset esittävät juhlissa jonkin Siionin laulun, laulamaan marssivat reippaasti ja iloisella mielellä myös liikkeesseen kuulumattomat sukulaislapset 🙂 Ei tämmöistä ennen ollut. Ensinnäkin liikkeen ulkopuolisia sukulaisia ei tullut niin paljon juhliin ja jos tulikin, he istuivat ankean ja alistuneen näköisinä paikoillaan, joskus häpeillen vaihtoivat jonkun sanasen jonkun liikkeen jäsenen kanssa.
Vähän vaikea pitää valtakunnan rajaa pystyssä, kun siihen ei uskota ulkopuolelta ja sisään marssitaan kohdasta jos toisesta. Tämä luonnollisesti lisää liikkeen jäsenissä hämmennystä ja hätäännystä. Minusta kyseessä on erittäin tervetullut ja TERVE ilmiö.
Juhlimme lauantaina vaimoni valmistumista FM:ksi ja minun kuusikymppisiäni. Vieraita oli noin 80, ulko- ja sisäpuolisia. Mielestäni meillä oli rento ja vapaa ilmapiiri. Palautekin on ollut kovin myönteistä, ulkopuolisiltakin. Juhlapuheessa oli hengellinenkin osuus ja virsiäkin laulettiin, mutta en huomannut näiden juuri häiritsevän. Kaikkihan tiesivät, mitä olemme. Ohjelmassa oli muisteluja, laulua ja lasten hauskan teräväkatseinen sketsi vaimoni ja minun elämästä. Voi olla, että tällaisissa tilanteissa jotkin sanankulut ovat aikaisemmin olleet liian osoittelevia, mutta ehkä olemme oppineet jotakin.
Tuohan on aivan totta mitä Vuokko taas kirjoittaa. Näen paljon yhtäläisyyksia Amish- ja SRK-yhteisöjen kesken. Tosin Amishit elävät omassa yhteisössään eristyksissä yhteiskunnasta myös fyysisesti, kun taas SRK -lestadiolaiset vain henkisesti/hengellisesti. Tässä suhteessa ero on mielestäni suuri ja merkittävä.
Lainaus Vuokolta:
”Tuo vl-puhuja puhui myös muuta sellaista, mitä en ole ihan samalla tavalla ennen liikkeen puhujien kuullut sanovan. Hän sanoi että ”laki loppuu Jumalan valtakuntaan, kun sieltä saarnataan synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, sillä tavalla siirrytään lain alta armon alle”. Eli hänen mielestään valta on ihmisellä; ihminen tai ihmisporukka synnyttää uskoa synninpäästölitanialla. Nyt antaisin tuolle puhujalle läksyn lukea Raamattua.”
Mutta juuri tuohan on ollut se ”jumalanvaltakunnan” keskeinen sanoma ja opetus 1960 -luvun alusta saakka. Vain ahkera seuroissakäyminen ja ahkera parannuksenteko JNJV ovat ne asiat joilla ”kostuu perille”. Jos jompi kumpi puuttuu tai tapahtuu liian harvoin, olet pelastuksen ulkopuolella.
Joo, sisältö on sitä keskeisintä; mutta en ole ennen noin suoraan kuullut korvattavan sanaa ”Kristus” Jumalan valtakunnalla. Eikä tuossakaan selityksessä muutoin olisi niin vakava erhe, jos ei ajateltaisi, että Jumalan valtakunta=vl-liike. Noh tuo samainen puhuja totesi kerran eräässä tilaisuudessa tiukasti: ”tätä laumaa seuraamalla pääsee VARMASTI taivaaseen. Ei hän silloinkaan puhunut Kristuksen seuraamisesta. No, jospa se hänelle kirkastuisi 😉
Niinpä niin, Vuokko. Onko SRK -lestadiolaisuudessa koskaan opetettu että jumalanvaltakunta voisi olla missään muualla kuin heidän porukassa? Mielestäni ei ole opetettu ja luulen tuntevani nämä opetukset 1960 -luvulta sakka. SRK -lestadiolaisen uskon ydin on usko seurakuntaan (Saara-äitiin), ei Kristukseen.
Lain kolmas käyttö ei koske kristittyä, ts. uudestisyntynyttä. Tässä suhteessa vanhoillislestadiolaisuus on vakaasti (aito) luterilaisella pohjalla. Ei tässä ole mitään eriskummallista.
No meni tuo kysymykseni näköjään väärään paikkaan, joten esitän kysymyksen uudelleen toivoen, että se menee tähän Kari-Matti Laaksosen viestin loppuun. Eli mitä tarkoittaa lain kolmas käyttö??
Tarja Aaarnio,
Lain niin kutsuttu ensimmäinen käyttö tarkoittaa maallista lakia, lain toinen käyttö merkitsee yksinkertaisesti esimerkiksi sitä, kun luonnollinen ihminen tajuaa oman mahdottomuuteensa, ts. kykenemättömyytensä täyttää Jumalan lakia.
Entä lain kolmas käyttö? Jotkut katsovat, että uudestisyntyneeseenkin ihmiseen jää syntiä ja hän tarvitsee Jumalan lakia, toiset taas näkevät ettei elävässä uskossa olevat/”kristitty” ole enää lain alla.
Luterilaisissa tunnustuskirjoissa, lähinnä Yksimielisyyden ohjeessa mainitaan hengellisen lain koskevan myös uudestisyntynyttä kristittyä. Tulisi muistaa, että tämä painotus ei ollut Martti Lutherin näkemys asiasta, vaan enemmänkin filippistien, ennen muuta Philipp Melanhchthonin.
Vanhoillislestadiolaisuudessa ymmärtääkseni ”armoneuvot” jossain määrin praktisessa mielessä ajavat saman asian kuin lain kolmas käyttö. Tämä on pelkästään omaa arveluani.
Arvelet oikein Laaksonen. Armoneuvoissa ei siis ole kyse edes Jumalan laista, kymmenestä käskystä, mutta ne ovat ikään kuin juonnettu niistä. Ne on väsätty tavallaan suojelemaan käskyjä, jotta niihin ei sortuisi. Olen kuullut vl-liikkeessä puhuttavan harmaasta alueesta; ne eivät tavallaan ole syntiä, mutta ne johtavat syntiin ja siksi niitä tulee välttää. Lakia ei pysty täyttämään, mutta lakia suojelevaa sääntökokoelmaa voi. Esimerkiksi tanssin katsotaan lisäävän lihan himoja ja edetessään aiheuttavan syntiä, huoruutta, syrjähyppyjä jne. Niin ikään meikkaamisen katsotaan aiheuttavan meikkaajassa itsessään itsensä palvomista, epäjumaluutta ja se on poispäin rakkaudesta JUmalaan. Tosin näillä ”rakkailla” lapsilla/säännöillä on monia nimiä ja selityksiä. Meikkaaja aiheuttaa myös laittautumisellaan vaikeuksia uskonveljille; heidän himonsa saattavat herätä.
Myös raamatunajan juutalaisilla oli sääntökokoelmansa suojelemaan Jumalan lakia. Roomalaiskirjeessä on tästä. Homma kuulostaa hyvältä ja jopa pyhältä, mutta on omiaan ajamaan ihmistä kauemmaksi Kristuksesta; Hän on autuus ja pelastus, ei sääntöjen noudattamisella mennä yhtään lähemmäksi taivasta, pelastusta, vaan ne jopa loitontavat, jos niihin liitetään millään tavalla autuus.
Luther sanoo kyllä, että kristityssäkin on jäljellä syntiä, jota laki joskus syyttää. Mutta hän sanoo, ettei siihen saa jäädä, omatuntoon ei saa päästää lakia olleskaan, vaan siellä täytyy olla Kristuksen.
Jos tuo tarina siitä, että penikseen on lassottu köyden lenkki, jolla vetää autoa, on totta, ja mikä ettei olisi, se vaan kertoo uskonsa vakavasti ottavien miesten huomattavasta viriliteetistä.
Elin vuosikausia siinä toivossa ja hurskaassa luulossa, että ihmiset kyllä käsittävät, kun heille huolellisesti ja yksinkertaisesti selittää.
Olen pettynyt ja tullut myös kyyniseksi.
Mitä uskonyhteisöihin yleensä tulee, enemmistö ihmisistä ei ole kiinnostunut opillisista asioista, eikä heillä ole sellaiseen aikaa tai harrastusta. Miettimisen tasolla, tarkoitan.
Niinpä uskotaan niin kuin se itselle on turvallista. Kun kerran on päästy sisälle Viking Graceen, matkan onnistuminen on taattu.
Epäkohtiin puuttuvat vain harvat, useimmat heistäkin varoen joko leimautumisen pelossa tai siksi, ettei ”keskinäinen rakkaus” kärsi.
Eiköhän se ole niin lopulta tässä kansankirkossakin?
2
Kun aikoinaan olin Amerikassa, pitivät sekä heidemanilaiset, että esikoislestadiolaiset ( OALC ) amisheja niin mahdottoman kummallisina ja omavanhurskaina. Näiden juuret taitavat ulottua
Schwenkelfedtiin saakka 1500-luvun Saksaan ja sieltä Hollantiin.
Jos lestadiolaiset parhaimmillaan ovat ymmärtäneet lain kolmannen käytön idean, on kai amishien laki ja evankeliumi edelleen jossain määrin sekaisin. Näin oletan, kun en ole heidän oppiinsa paneutunut.
Vähän tiedän amisheista, muutaman jutun muistan. Jokunen vuosi takaperin koulusurmaaja hyökkäsi amissikouluun (surmaaja ei siis ollut amissi), ja tappoi erittäin julmasti viisi amissi-tyttöä ja haavoitti viittä muuta sekä surmasi lopuksi myös itsensä.
Amissit antoivat murhaajalle anteeksi, osallistuivat tämän hautajaisiin, ja keräsivät vielä murhaajan leskelle rahaa.
Ylpeys on pahin synti amissien keskuudessa, ihanteena on lauhkeus ja nöyryys.
Meillä olisi amisheista paljon opittavaa.
Mielestäni amishit ottavat yhteisöissään uskon tosissaan eivätkä ansaitse maallistuneiden luterilaisten nimikristittyjen pilkkaa ja ylenkatsetta osakseen.
Onkohan täällä kovastikin pilkattu?
Muistamme, miten Paavi antoi murhaajalleen vankilassa anteeksi, keskusteli pitkään sellissä tämän kanssa. Kykeni antamaan kun murha jäi yritykseksi.
Miten kuplaan joudutaan? Paavali antaa meille hyvän, kuvauksen, näistä uskonnollisella vallalla pelaajista.
Gal.4:17 ”Heillä on intoa teidän hyväksenne, mutta ei oikeata; vaan he tahtovat eristää teidät, että teillä olisi intoa heidän hyväksensä.”
Eriseurat ja lahkot ovat lihan tekoja.
Usein vasta yhteiseksi koettu ulkoinen uhka ja kuoleman läheisyys saa nämä kuplat puhkeamaan ja raja-aidat kaatumaan (joskaan ei aina silloinkaan).
Eräs esimerkki on sodan aikana kokoontunut ”Kenkrean seurakunta”, jossa vanhoilliset ja rauhansanalaiset rintamasotilaat ja lotat järjestivät yhteisiä seuroja. Molemminpuolisesti pidettiin toista uskonveljenä/sisarena. Syntyi jopa avioliittoja, joissa puolisot eivät toistensa taustaa kyselleet.
SRK:n johtoa tämä ei miellyttänyt. Sodan päätyttyä muodostui Joensuuhun ”Uusi Kenkrea” syksyllä 1944. Sen jäsenet laativat yhteisen tervehdyskirjeen Siionin Lähetyslehteen. Tämä sai Veikko Pentikäisen huolestumaan: Ovatko allekirjoittaneet pikkuesikoiset tehneet parannuksen, vai käyttivätkö he hyväkseen etelän kristittyjen tietämättömyyttä?
Kun sitten järjestettiin sovintokokous Oulussa Antin päivänä 30.11.1945, olivat oikeaoppiset johtajat jo valmiina pystyttämään rajat uudelleen. Lopputulos oli, että sovintoa ei tullut.
Lestadiolaisuuden historiassa lienee vain yksi tapaus, jolloin kaksi ryhmää on yhdistynyt: Vanhoilliset ja uusheränneet tekivät keskinäisen sovinnon bolsevismin puristuksessa Venäjällä.
Samanlaisen hetkellisen kuplan puhkeamisen koin Todistaja-elokuvassa, kun amissivanhus hyvästelee ”maailmasta” tulleen ja sinne takaisin lähtevän poliisin: “You be careful, out among them English!” Tuo hyvästihän on tarkoitettu vain ”heikäläisille” eikä ulkopuolisille. Hetkeksi raja kuitenkin häviää, heikäläinen onkin meikäläinen.
Vl-kontekstissa vastaava tilanne voisi olla, että joku SRK-lestadiolainen hyvästelee minut ”Jumalan rauhaan”. Häipyväksi hetkeksi tuo ehkä tahaton ”lipsahdus” särkee aidan väliltämme. Näemme toisemme kasvoista kasvoihin veljinä samassa Herrassa. Ehkä vain ohimenevän hetken, mutta minulle se merkitsee toivoa, että mahdoton on sittenkin mahdollista.
Vuokko sanoitti tuon niin hyvin, että palasin miettimään omaa prosessiani blogissani: https://saulikarhu.wordpress.com/2014/08/10/rajaseutupohdintaa/
Jos edes joku linkki säilyy isompaan kokonaisuuteen kuten vaikkapa kirkkoomme, niin kai se omalta osaltaan voi myös edes pikkuisen ehkäistä ennalta kaikkia kuplia. Siksi kannatan sellaistenkin kristittyjen pitämistä kirkossa, joita emme aina itse ymmärrä.
Sikäli kuin muistan oikein liikkeen historiaa, virallinen kirkko teki aikanaan virheitä, jotka johtivat eristyneisyyteen. Näitä asioita joudutaan kohtaamaan edelleen. Ehkä tästä kannattaisi ottaa jotain opiksi.