Piispainkokous haluaa, että pappisviran haltijan varoituksen pitää pysyä varoituksena eikä sitä tärvellä pehmeämmän vaikutelman antavalla muistutus -termillä. Sanatarkasti piispat lausuvat: ” Vaikka muutoksella halutaan selkiyttää eroa työnjohdollisiin reagoimiskeinoihin, piispainkokous ei pidä tehtyä muutosesitystä hyvänä. Pappisviranhoitoon liittyvä varoitus tulee säilyttää.
Mihin piispainkokouksen toivoman käsitesekavuuden jatkumista tarvitaan? Vai onko kysymys ainoastaan ajattelun laiskuudesta: kun on näin ollut, näin pitää olla? Veikkaan, että juuri siitä on kysymys.
Ongelma on se, että kirkkolaissa käytetään käsitteitä, jotka samasanaisuudestaan huolimatta tarkoittavat eri asioita. Työoikeudessa varoitus on työnantajan toimenpide, jolla työnantaja selkeäsanaisesti puuttuu sellaiseen vakavaan työntekijän moitittavaan menettelyyn, joka toistuessaan voi johtaa työsuhteen irtisanomiseen. Tallaisesta varoituksesta ei voi erikseen valittaa tuomioistuimeen, mutta jos pappi lopulta myös irtisanotaan virastaan, tapahtuneen irtisanomisen laittomuudesta käräjöitäessä tuomioistuin arvioi myös varoitusten asianmukaisuuden. Kirkkolain 6 luvun säännösten mukaan pappi voidaan irtisanoa papinvirastaan. Siis vaikkapa seurakunnan kappalaisen virasta samalla tavalla kuin mikä tahansa muukin kirkon palkkatyössä oleva viranhaltija tai työntekijä. Ennen sitä normaaliin menettelyyn kuuluu siis varoituksen antaminen.
Nyt tulee se MUTTA.
Kun tuomiokapituli puuttuu Kirkkolain 5 §:ssä tarkoitettuun papin vihkimyksessä saatuun pappeuteen eli pappisvirkaan (ei siis papinvirkaan) liittyvään sopimattomaan toimintaan, papille voidaan antaa myös varoitus. Mutta kysymys onkin eri asiasta kuin papille papin viran hoidon puutteiden vuoksi annettavasta varoituksesta. Pahimmillaan pappi voi menettää pappisvirkansa (siis pappeutensa, kelpoisuutensa toimia pappina) kokonaan tai määräajaksi, mutta lievemmissä tapauksissa ja papin ojentamisen mielessä papille voidaan antaa varoitus. Se on kuitenkin juridisesti ERI ASIA kuin papinviranhoidon virheestä annettu varoitus. Se on silloin valvovan viranomaisen antama itsenäinen hallinnollinen seuraamus, josta voi erikseen valittaa hallinto-oikeuteen. Se ei ole käsitteellisesti edes kurinpitorangaistus, vaan pappia valvovan viranomaisen – tuomiokapitulin -määrämuotoinen vakava muistutus siitä, että pappi ei voi pappisvirassaan menetellä niin kuin on menetellyt.
Sekavuutta lisää se, että pappi voi saada ”toilailuistaan” saman nimisiä, siis varoitus -nimisiä seuraamuksia, jotka ovat eri asioita ja joiden oikeudellinen merkitys, oikeudellinen asema ja niitä välttymisen varalta tarjolla olevat oikeusturvakeinot ovat erilaisia. Maallikkoviranhaltija ja maallikkotyöntekijä voi saada vain yhdenlaisia varoituksia, siis niitä, jotka voivat toistuessaan johtaa palkkatyöstä irtisanomiseen.
Jos tuntuu sekavalta, sitä se onkin. Tämän sekavuuden piispainkokous haluaa säilytettäväksi. Ikään kuin ei olisi tarpeeksi jo siinä sekavuudessa, että sanalla virka tarkoitetaan kirkossa erisisältöisiä asioita (kuten pappisvirka ja papin virka) ja keskustelussa ne lisäksi yleensä sekoitetaan herttaisesti keskenään.
