Viime viikolla järjestettiin Irakin Kurdistanissa kansanäänestys, jossa yli 92 % äänestäjistä kannatti autonomisen Kurdistanin irrottautumista Irakista. Äänestystulos ei johda välittömään Kurdistanin itsenäisyysjulistukseen vaan sen pohjalta aloitetaan neuvottelut Bagdadin kanssa. Tosin Irakin pääministeri Abadi torjui välittömästi mahdollisuuden, että mitään neuvotteluita käytäisiin kansanäänestyksen pohjalta. Abadin mukaan kansanäänestyksen järjestäminen oli vastoin perustuslakia.
Kurdeja on maailmassa arviolta 35 miljoonaa, mutta heillä ei ole omaa valtiota. He asuvat pääosin neljän valtion alueella Irakissa, Iranissa, Syyriassa ja Turkissa. Kurdeja on sorrettu pitkään ja he ovat unelmoineet itsenäisestä valtioista yli sata vuotta. Suomessakin asuu yli 10,000 kurdia. Monet heistä ovat vahvasti integroituneet yhteiskuntaamme. Olen harvoin tavannut niin ystävällisiä ihmisiä kuin kurdit ja heidän tapaamisista niin Suomessa kuin Lähi-idässä on mielessä lämpimiä muistoja.
Toiveikkuuden keskellä on myös paljon pelkoa sillä pahimmassa tapauksessa tilanne voi johtaa aseelliseen selkkaukseen – mitä ei todellakaan toivoisi. Jouduimme perumaan verkostokokouksen tällä viikolla Erbilissä, kun lentokenttä on ollut suljettu viime lauantaista. Se ei enteile hyvää.
Ajatus vapaasta Kurdistanista ei ole kuitenkaan ollut suosittu ei-kurdien keskuudessa. Turkki on taistellut kurdeja vastaan pitkään ja arviolta 30,000 – 40,000 kurdia on kuollut taisteluissa sitten vuoden 1984. Syyriassa kurdit ovat samoin joutuneet kärsimään ja Saddam Hussein murhasi kymmeniä tuhansia kurdeja Pohjois-Irakissa
Kristityillä Lähi-idässä on aina ollut läheinen suhde kurdeihin sillä molemmat ryhmät ovat vähemmistöjä. Heidän ajatuksensa ja tavoitteensa eivät aina ole olleet samoilla linjoilla, mutta he jakavat monissa asioissa samat intressit. Onkin hyvä kysymys, miten korkealla ajatus itsenäisestä Kurdistanin on kristittyjen keskuudessa.
Irakin kristityiltä kuule usein, että Bagdad ei ole auttanut meitä viimeiseen kolmeen vuoteen millään tavalla, mutta kurdit toivottivat meidät tervetulleiksi ja auttoivat meitä. Kristittyjen keskuudessa näkyykin paljon tukea ajatukselle itsenäisestä Kurdistanista ja sen uskotaan tuovan helpotusta ja vakautta myös heidän elämäänsä.
Irakissa arvioidaan olevan jäljellä enää noin 200,000 – 250,000 kristittyä. Monet heistä pakenivat Mosulista ja Niiniven tasankoilta Kurdialueelle kun ISIS valtasi väkivaltaisesti alueita terrorisoiden paikallisia asukkaita.
Monet kristityt eivät koe olevansa lojaaleja kurdien tavoitteille, mutta silti heistä monet näkevät kurdihallituksen parempana vaihtoehtona Bagdadin korruptiolle ja epäjärjestykselle. Kristityt toivovat turvaa ja suojellusta käytännössä ja sitä Irakin hallitus ei ole heille pystynyt takaamaan.
Kurdihallinto on hallinnut Erbiliä, Dohukia ja Sulemaniaa tehokkaasti viime vuosina ja kristityt ovat saaneet elää siellä suhteellisen rauhallista elämää. Ei ihme jos monet odottavat rauhallisten aikojen jatkuvan.
Samaan aikaan on myös kristittyjä, jotka pitäisivät parempana yhtä Irakia, missä kaikille, myös kristityille, taattaisiin samat oikeudet. He pelkäävät, että kristityt ajetaan enemmän nurkkaan jos kurdit saavat oman valtionsa.
Kristityistä sotureista koostuva Babylon Movement niminen ryhmä julkaisi julkilausuman elokuussa, jossa he toivoivat kristittyjen perinteisen asuinalueen Niiniven tasankon jätettävän ulkopuolelle kansanäänestyksen. He ilmaisivat kunnioittavansa kurdien tavoitetta omasta kotimaasta, mutta esittivät ettei tämä koskisi Niiniven tasankoa. Jotkut muutkin tahot ovat ilmaisseet tukensa Niiniven Tasankon jätettäväksi ulkopuolelle kurdien itsenäisyysvaatimusten. Ajatus ei kuitenkaan saa kannatusta Kurdien itsenäisyysnäyssä.
Nyt kun yhteinen vastustaja ISIS on lyöty Mosulissa, on pelkona että ennen yhtä köyttä vetäneet tahot kääntyvät toisiaan vastaan. Toivon mukaan kurdien ja kristittyjen välit pysyisivät lämpiminä, ja kristityt saisivat edelleen oikeuden elää ja vaikuttaa myös poliittisesti Kurdistanissa.
Viidentoista sota vuoden jälkeen olisi toivottavaa, että loputon sotiminen laantuisi ja Irakin kristityt voisivat nauttia rauhan ajoista yhdessä muiden uskontojen edustajien kanssa. Se ei oikein näytä todennäköiseltä, mutta sitä on kuitenkin hyvä rukoilla.
