Kurkistuksia juutalaisuuden ja kristinuskon yhteisistä ikkunoista

Seuraava teksti on eräänlainen matkakertomus. Se perustuu tositapahtumiin…

Moni suomalainen kristitty on kiinnostunut juutalaisuudesta, käynyt ehkä Israelissakin, mutta silti juutalaisuus on meille hieman vieras uskonto. Keskuudessamme ei nimittäin asu kovin paljon juutalaisuuden edustajia. Synagogan voi Suomessa löytää vain Helsingistä ja Turusta.

Minulla ja pienellä Lappeenrannasta saapuneella ryhmällä oli mahdollisuus korjata hieman tätä tietämättömyyttämme. Saimme 8.3.2018 osallistua Uusia ikkunoita juutalaisuuteen -koulutuspäivään Haminassa. Järjestävänä tahona toimii Kirkkohallitus / Kirkko ja juutalaisuus -työryhmä. Vastaavia koulutuspäiviä järjestetään Suomessa useampiakin. Nämä koulutuspäivät ovat ennen kaikkea kirkon työntekijöille ja uskonnonopettajille suunnattuja, mutta myös kaikki muut aihepiiristä kiinnostuneet ovat tervetulleita mukaan.

Juutalaisuuden kiinnostavaan maailmaan kurkistamisessa ikkunoita availivat ylirabbiini Simon Livson, juutalaisen koulun edustaja Daniel Weintraub ja juutalainen kirjailija John Simon. Kristillisen kirkon asiantuntijaosuudesta vastasivat Mikkelin hiippakunnan edustaja Marko Marttila, Herättäjäyhdistyksen Urpo Karjalainen, Evankeliumiyhdistyksen Lukas Brenner ja Åbo Akademin Pekka Lindqvist. Paikallisen seurakunnan tervehdyksen toi kirkkoherra Juha Tanska.

Veisuuta vuoroin

Aamun avaukseksi kirkkoherra Tanska kutsui osallistujat lukemaan ja veisaamaan vuoroin Psalmin118 ja virren 324 sanoilla. Tämä vuoroveisuu yhdessä synagogan edustajien kanssa avasi heti eräänlaisen ikkunan, sillä luimme kaikki yhdessä:

”Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä; sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.

…Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi.”

Suomen juutalaisten kaunis ja karu nykypäivä

Heti seuraavaksi kuultiin synagogan edustajien omakuvaus siitä, miten me juutalaisessa seurakunnassa elämme. Tähän tutustuttivat rabbi Simon Livson ja Daniel Weintraub. Eteemme piirtyi kuva aktiivisesta seurakuntaelämästä, jossa lähes jokaiseen elämänkaaren asiaan on olemassa oma yhdistys. Näin juutalainen seurakunta haluaa elää jäsentensä arjessa ja juhlassa. Kuulimme myös seurakunnan jäsenistön murroksesta, jossa valtaosa nykyisistä hääjuhlista vietetään yhdessä valtaväestön kanssa. – Entisestä lähes kokonaan juutalaisten välisestä avioitumismallista poiketen tänä päivänä enemmistö Suomen juutalaisten solmimista avioliitoista on seka-avioliittoja. Ylirabbiini Livsonin mukaan synagogan suhde tähän murrokseen on silti luonteva.

Aivan Sleyn Luther-kirkon naapurissa Malminkadulla sijaitseva juutalainen synagoga on yhtä aikaa uskonnon ja kulttuurin kohtaamispaikka ja keskus. Sen asema Suomessa ei ole kuitenkaan pelkkää auringonpaistetta. Kun puhuttiin synagogan turvallisuusuhasta, moni Israel-ystävä laittoi varmasti kädet ristiin rukoillakseen Suomen juutalaisten puolesta. Meidän pääkaupungissamme Helsingissä pienet koululaiset menevät toistuvasti omaan kouluunsa niin, että koulutien turvaksi tarvitaan poliisin läsnäoloa. Helsingin synagoga on myös yhä useammin ilkivallan ja uhkausten kohteena. Tästä syystä turvallisuuskulut ovat kohonneet hyvin paljon. Viimeisten vuosien aikana 1100 jäsenen seurakunta on päätynyt palkkaamaan omaa turvallisuushenkilökuntaa ja rakentanut suojarakenteita mahdollisten turvallisuusuhkien varalta. Pienen yhteisön käyttämät turvallisuuskulut ovat nousseet jo yli 200 000 euroon vuodessa.

Körttisaarnaajan sana

Pyhän maan näkymiä kristittyjen pyhiinvaeltajien silmin kuvasi Urpo Karjalainen. Karjalaisen puheenvuorossa esille nousi kirkon piirissä esiintyvä negatiivinen suhtautuminen Israel-ystävyyteen. Karjalaisen pyhiinvaeltajakertomus lähti liikkeelle vielä raunioina olevasta Palestiinasta, jossa oli vain likaa ja epäjärjestystä. Lähes kaunokirjalliseen muotoon puettu taitava puheenvuoro päättyi puolestaan näkymään, jossa monet kristityt kirkkoisistä nykypäivään edustavat juutalaisia ja Israelin valtiota vastaan nousevia voimia. – Karjalaisen kokemus laittaa kysymään: Mistä apu? – Karjalaisen etsii itse tähän tilanteeseen vastausta humanistisemmasta kristillisyydestä. – Kuulija saattaa kuitenkin jäädä pohtimaan; eivätkö juuri monet omassa mielessään humanismiin solahtavat kristityt edusta Israelin valtion kohtuutonta kritiikkiä, ja suomalaiset Raamattu-konservatiivit puolestaan enemmistöltään pro-Israel -asennetta?

Isäinmaalliset Suomen juutalaiset

Juutalainen kirjailija John Simon kulki kanssamme kenttäsynagogan polulla. Hän kuvasi sitä ainutlaatuista historiaa, joka on vain Suomen juutalaisilla. Suomen juutalaiset joutuivat tekemään historiassamme valinnan suomalaisen isänmaan puolustamisen ja saksalaisten rinnalla taistelemisen ristiriitatilanteessa. Valinta tehtiin yksiselitteisesti Suomen puolesta. – Ilmeisesti vain Suomessa on tapahtunut niin, että toisen maailmansodan aikainen Saksa on myöntänyt rautaristin juutalaiselle sotilaalle, vaikka he esiintyvät sotarintamallakin avoimesti juutalaisina. – Syvärillä toimi jopa kenttäsynagoga, jota käytettiin vuosina 1942-1944. Suomen sotahistoriasta ei ole tiedossa yhtään tapausta, jossa juutalainen mies olisi kieltäytynyt asepalveluksesta Suomen rintamalla. Prosentuaalisesti Suomen juutalaisten antama uhri maamme puolesta on myös huomattavan raskas, sillä heidän edustamastaan muutaman sadan miehen joukosta kaatui peräti 15 sotilasta.

Juutalaiset ja leffat

Juutalaisista elokuvissa kertoi Marko Marttila. Tätä aihetta ei tule usein ajatelleeksi, mutta englantilaisen historioitsija Paul Johnsonin mukaan elokuvateollisuudessa juutalaisten panos on ehkä kaikista suurin, kun puhutaan nykyajasta.

Messias-kysymys

Kun puhumme juutalaisuuden ja kristinuskon välisestä vuoropuhelusta, kaikista tärkein asiakysymys liittyy varmasti Messiaaseen ja hänen odotukseensa. Monenlaisista messiasodotuksia ajanlaskun alussa luennoi Sleyn oma työntekijä, judaistiikan alalta pro-gradu työnsä tehnyt Lukas Brenner. Brennerin luento havainnollisti sitä, miten ajanlaskumme alun messiasodotukset rakentuivat. Juutalainen kansa etsi ja löysi Pyhistä kirjoituksistaan vastauksia aikansa kipeään hengelliseen ja poliittiseen tilanteeseen. Tällöin erityisesti messiasodotukset heräsivät ja kasvoivat voimakkaasti. Messiaaseen liittyvä raamatullinen kuvasto on rikas. Siksi odotukset kasvoivat myös monia erilaisia toiveita ilmentäviin suuntiin. Näistä erityyppisistä odotuksista löytyy esimerkkejä vaikkapa Qumranilta löydetystä materiaalista, tai n. 50 e.Kr. Jerusalemissa kirjoitetuista Salomon psalmeista.

Ajanlaskun kiihkeän odotuksen äärellä Lukas Brenner avasi myös uuden tarkasteluikkunan. Hän haastoi jokaista kysymään itseltään: Minkälainen kuva sinulla on messiaasta? Tai millaisesta messiaasta sinä kerrot työssäsi? Jos kuvasi tai odotuksesi eivät olekaan täysin oikeat, niin oletko valmis muokkaamaan niitä? Jos kyllä, niin millä perustein?

Jeesus puhutteli messiasodotuksessaan kipuilevaa Johannes Kastajaa Jesajan kirjan sanoilla, ja varoitti loukkaantumasta häneen, vaikka ikioma messiasodotus tarvitsisi tarkastusta. Vasta Jeesuksen tuntemisessa kaikki palaset asettuvat kohdalleen.

Koskettava Pyhä maa

Iltapäivän ohjelmaan kuului myös mahdollisuus kysymyksille ja keskustelulle. Tätä mahdollisuutta käytettiin ahkerasti. Keskustelukanavan teemana oli Pyhä maa aamupäivän esitysten pohjalta. – Moni hämmästyi huomatessaan, miten rikas ja monipuolinen keskustelu voi syntyä pelkästään siitä, että ihmisille annetaan mahdollisuus kertoa Israelin matkoihin liittyneistä koskettavista kokemuksistaan. Havaintojeni mukaan eräs suomalaisen kristillisyyden erityispiirre on siinä, että me löydämme Israelin kansan kipeänkoskettavista vaiheista symboliikkaa, joka syventää myös luterilaista ristinteologiaa, ja lohdutuksen evankeliumia.

Sovinnon toivossa ja viimeisillä leposijoilla

Päivän viimeisenä luentomuodossa tutkittavana asiana oli 25 ortodoksirabbin kirje kristityille. Pekka Lindqvist esitteli ortodoksirabbien julkilausuman, joka ojentaa sovinnon kättä katolisen kirkon ja koko kristikunnan suuntaan. Julkilausumasta välittyy henki ja sanoma, jonka mukaan juutalaisten ja kristittyjen väliselle vihapuheelle on nyt aika laittaa piste. Huomion arvoista on varmasti myös se, että allekirjoittaneiden rabbien joukosta löytyy myös koulutuspäivässämme mukana olleen Suomen ylirabbiini Simon Livsonin nimi.

Koulutuspäivän päätti hiljentyminen Haminan juutalaisella hautausmaalla. Daniel Weintraub luki psalmin sanat, jotka käänsivät ajatuksemme iankaikkisuustoivoa kohti. Kotimatkalle lähdimme Mikkelin hiippakunnan edustaja Marko Marttilan lukeman Herran siunauksen alla.

Sley ja Israel-työ

Kurkistus juutalaisuuden ja kristinuskon yhteisistä ikkunoista oli minun ja Sleyn Lappeenrannan retkikunnan kokemuksien perusteella antoisa. – Sley tukee Jerusalemissa olevan Caspari- keskuksen toimintaa. Caspari-keskus on Raamatun ja juutalaisuuden koulutus- ja tutkimuskeskus, joka on toiminut vuodesta 1982 alkaen. Sleyn Lappeenrannan paikallisosaston piiristä suurella innolla tehty opintomatka Uusia ikkunoita juutalaisuuteen -koulutuspäivään, ja Lukas Brennerin panos yhtenä tapahtuman asiantuntijana kertovat mielestäni siitä, että monet sydämet ovat nyt myös Sleyn piirissä syttymässä Jumalan omaisuuskansan syvempään ymmärtämiseen ja siunaamiseen Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen nimessä.

”Jos minä unhotan sinut, Jerusalem, niin unhota sinä minun oikea käteni. Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen pidä Jerusalemia ylimpänä ilonani.” (Ps.137:5-6)