Varmaan ainakin ikääntyneempi väki tuntee sanan kutsumusammatti. Kutsumus tekee asiasta jotenkin ylevää. Onhan se toki ylevää saada vaikkapa piispan kutsumuksen. Sairaanhoitajilla on ollut kutsumusammatti. No, aikanaan sekin tuli punnituksi, kun alettiin puhua rahasta. Ihmejuttu, eikö se olekkaan kutsumusammatti, kun rahasta puhutaan ja lakkoakin tarjotaan arjen piristeeksi? Armeijassa oli sellainen sanonta, että jokaisella RUK:n valitulla on periaatteessa marsalkansauva repussaan, mutta harva saa sen ottaa esille.
Ihmisen ensimmäinen kutsumus on tulla Jumalan lapseksi. Sitten on olemassa muita kutsumuksia, joita tavoittelemme ja usein laiminlyömme sen ilmeisimmän.Jos olet avioliitossa, niin sinun seuraavaksi tärkein kutsumuksesi on olla aviomies tai vaimo. Sitten luonnonohjauksen mukaan tulee kutsumus olla isä ja äiti. Näissä kutsumuksissa rakennetaan hyvän elämän perustus ja sitten voi tulla jotain lisää uskollisuuden myötä.
Paavali puhuu seurakunnan paimenen kutsumuksesta niin, että perhe-elämä pätevöittää ihmisen paimenen tehtävään. Liekkö tämä ohje vielä kriteerivalikoimassa mukana?
Ne, jotka aidosti tuntevat kutsumuksen tulla seurakunnan paimeneksi ja vastaavat siihen myönteisesti, ovat joutumassa vaikean kutsumuksen vietäväksi.
Paimen paimentaa nykypäivinä laumaansa sivistyksen turmelemassa villiluonnossa tai hengellisessä autiomaassa. Jokainen lammas on elintärkeä laumojen huvetessa. Eksyneitä lampaita on paljon.Mutta kotona olevia kotilaitumilla käyskenteleviä alkaa olla hyvin vähän .
Pitkään opiskellen, täynnä hyvää tahtoa, paimen huomaa hyvin nopeastis sen, kuinka pieni on se lauma joka haluaa kuulla hänen äänensä. Kestää se ja kuitenkin jatkaa on vaikea kutsumus . Voimia niille jotka kuitenkin haluavat yrittää.
Kutsumuksen tiedostaminen, antaa syyn elää täyttä elämää.
Jotenkin on tullut mieleense mihin suuntaan nyt pitäisi mennä. Laajassa mielessä kristikunnassa on kilpajuoksua missä on ihmeitä, merkkejä ja paljon väkeä. Jos odotamme herätystä, josta paljon puhutaan, se ei tule nykyisillä menetelmillä. Ensin pitäisi perusta rakentaa uudelleen ja se on perhe. Ihanne on isä ja äiti ja lapsia. Vaikka mitä tapahtuisi, meidän ei saa luopua ihanteesta. Perheessä pätevöidytään sitten siihen, että voidaan kantaa vastuuta isommista asioista. Ensimmäinen luonnollinen kutsumus on siis elää perheessä kristittynä.
”Perheessä pätevöidytään sitten siihen, että voidaan kantaa vastuuta isommista asioista”. Ei ollut perhettä Jeesuksella, ei Paavalillakaan. Eivätkö he siis olleetkaan päteviä työhönsä?
Hyvä kysymys! Minulla oli enempi paikallisen seurakunnan palveluksessa oleminen, paimen, pastori. Kumpikaan mainitsemistasi henkilöistä ei toiminut seurakunnan paimenena. Olla läsnä päivästä päivään vuodesta vuoteen ja elää seurakuntalaisten kanssa yhteistä elämää, vaatii erilaista lahjakkuutta kuin käydä viikonlopun seminaarissa tietoa jakamassa ja mennä pois.
Tosin se ei taida olla enää tapana kirkon piirissä. Kai paljonkaan ei enää asuta pappiloisa saati edes oman seurakunnan alueella.