Blogistitoverini Johanna Korhosen blogilistalla täällä Kotimaa24:ssä on mainittu seitsemän blogia. Niistä kuusi peräkkäistä käsittelee Helsingin piispan Teemu Laajasalon asuntoetua. Paljon aikaa, paljon vaivaa, paljon porua. Joku on epäillyt Johannan motiiveja, johonka Johanna on todennut, että ainoa motiivi on verotuksen laillisuuden ja tasavertaisuuden puolustaminen. Olen Johannan kanssa samaa mieltä siitä, että motiivien kyseenalaistaminen on pääsääntöisesti turhaa ja harhaanjohtavaa – asiat asioina.
Siis papin tai piispan asuntoetu ja sen tasapuolinen ja oikeudenmukainen verottaminen. Puhutaan nyt siitä.
Tunnustan kohta henkisen jääviyteni: Kasvoin Kalannissa pappilan poikana. Pappila oli iso, joskaan huoneita ei ollut kovin paljon. Me neljä veljestä asuimme pienessä vinttikamarissa, isosisko alakerrassa omassa huoneessaan. Isäni Allan Palmu nautti paitsi ison pappilan asuntoedusta, kotoa lähtööni asti 60-luvulla myös virkatalon maista. Pappilan maista oli lohkottu kaksi viljelystilaa Metsäpististä tulleille viljelijöille, Hämäläiselle ja Peltoselle. Peltonen kylvi viljan ja syksyllä pui sen jyviksi. Jyvät olivat pappilan laarissa ja kun ne oli käytetty myllyssä, äiti leipoi jyvistä lämmintä leipää, kakkoa ja pullaa.
Omat etuni eivät loppuneet tähän, vaikka laki virkataloista kumottiin. Oman kirkkoherra-kauteni Suomenniemellä sain asua viisihenkisen perheeni kanssa isoa pappilaa, ynnä iso piha ja puutarha. Kirsikoita, viinimarjoja ja ilmaiset halot pappilan leivinuuniin ja keskuslämmityskattilaan. Vuokra oli ensin kohtuullinen, sitten Savitaipaleen verojohtajan vaihduttua se kaksinkertaistui. Viime vuonna tämä hulppea parinsadan neliön pappila myytiin yksityiselle, hinta oli noin 80.000 euroa.
Kuule Johanna, vaikka olet minua nuorempi, lienet kuullut sodanjälkeisen Suomen suurista asuntoeduista. Joka kirkkoherralla, piispoista puhumattakaan oli iso virka-asunto ja se asuntoetuna, puoli ilmaiseksi. Eikä se etu koskenut vain prelaatteja, kirkkoruhtinaita. Sama etu oli jokaisella kansakoulunopettajalla, nimismiehellä, monilla vahtimestareilla ja asemapäälliköillä, hyvin monilla ihmisillä. Pidätkö tuota mennyttä aikaa epäoikeudenmukaisena?
Monet kerrat olen kuullut, että keskinäinen kateus lopetti tämän käytännön. Pappilat tyhjenivät, kun papin ei enää kannattanut siellä asua. Monesta pappilasta olisi tullut hyvä seurakuntakoti, mutta seurakuntakodit oli monilla paikkakunnilla jo ehditty rakentaa.
Rehellisyys ja oikeudenmukaisuus ovat Jumalan valtakunnan työntekijöille ja luottamushenkilöille luovuttamattomia, oleellisen tärkeitä asioita. Mutta miksi rajoittua piispoihin tai yhteen heistä, eikö blogeihisi enää löydy muuta aihetta? Yllä olevasta listastani unohdin maaherrat, (heitä ei enää ole, mutta oli pitkään), ministerit ja niin – presidentin. Oletko ottanut selvää Saulin asuntoedusta ja informoinut siitä verohallintoa?
Poliitikot usein turhaan puhuvat ajojahdeista. Mutta Johanna, jos hampaissasi on koko ajan vain yksi piispa, voisitko välillä ajatella muutakin?
Kuule Heikki,
Kun nyt näytät olevan joidenkin muiden pappien ja kirkkoaktiivien lailla sitä mieltä että Johanna Korhosen pitäisi ”keskittyä muihinkin asioihin kuin yhden piispan tekemisiin” niin kysyn Heikki sinulta nyt ihan sisältökysymyksen, että onko kirkkokansanedustaja Johanna Korhosen jossakussa blogissa tai muissa kirjoituksisaa ollut sisällöllisesti jotain turhaa, asiatonta ynnä muuta jonka takia hänen ei olisi pitänyt asiasta kirjoittaa? Ja voisitko mainita ihan sisällöllisesti nämä turhat seikat?
Ja kuule Heikki, jos en väärin muista niin ihan heti ensimmäisillä kerroilla kun esim.Suomen Kuvalehti ja jo sitä ennen MTV 3 nostivat esiin Laajasalon yritykseen ynnä muihin liittyviä epäselvyyksiä, on kirkkoaktiivien parissa monet olleet sitä mieltä, että niiden, jotka nostavat esiin Laajasalon asioita, ”pitäisi keskittyä johonkin muuhun”.
Yksi yleinen huomio koskien kirkossa yleisesti käytettyä kritiikin muotoa eli kysymystä ” miksi et tee jotain muuta?” Olen usein itse saanut osakseni tämän kriittisen kysymyksen kun olen kirkon luottamushenkilönä nostanut esiin kirkon sisäisiä epäkohtia, liittyen esim tasa- arvo- ja yhdenvertaisuusasioihin. Kuule Heikki, miksi luulet että ne jotka kiinnittävät huomiota kirkon sisäisiin epäkohtiin ( liittyivätpä ne kirkon johtajien kuten piispojen tekemisiin tai muihin epäkohtiin) saavat usein osakseen kritiikkiä jonka muoto on: ”miksi et tee jotain muuta?”
Kuule Heikki, tietenkään en pidä mennyttä aikaa asuntoetuineen sen ”epäoikeudenmukaisempana” kuin nykyaikaakaan, sillä kyse on kulloinkin voimassa olevan lainsäädännön noudattamisesta. Kirkon viranhaltijoiden on noudatettava Suomen kulloinkin voimassa olevia verolakeja ja maksettava asiaankuuluva verot. Ei sen kummemmasta ole kyse.
Helsingissä on piispa, joka saa kohta syytteen talousrikoksesta, on jäänyt kiinni luottokortin ohjeiden vastaisesta käytöstä ja mahdollisesti välttelee asumisensa verotusta. Kuule Heikki, nämä eivät ole minun tekemiäni asioita, vaan Laajasalon. Tällaista henkilöä on valvottava aika tarkasti, jotta uusia väärinkäytöksiä ei enää tulisi. Tämä piispan valvonta ja hänen kaitsemisensa pitäisi nyt jotenkin järjestää, että taakka ei olisi ainoastaan hiippakuntavaltuuston puheenjohtajan harteilla. Onneksi vastuunkantoon osallistuvat yhteiskuntamme viranomaiset, kuten poliisi, oikeuslaitos ja verohallinto, kun kirkko on siihen haluton ja/tai kyvytön.
Yhteiskunnan tai oman kulttuuriympäristönsä epäkohtiin puuttuminen siinä missä näkee vääryyden tapahtuvan, on rohkeaa ja tarkoittaa usein sydämen äänen seuraamista ulkoisista paineista huolimatta. Sellaista toimintaa voi ajatteleva ihminen arvostaa ja ihaillakin – jopa sellaisessa tapauksessa, että ajettava asia on omasta mielestä väärä.
Sisäinen motiivi voi kuitenkin olla vinoutunut. Sellaiset voimat kuin katkeruus, viha ja kateus voivat sumentaa ihmisen kyvyn arvostella itseään ja ympäristöään oikein.
Se, että Korhosen toiminta nähdään Laajasalon ajojahtina, johtuu siitä, että se yksinkertaisesti on sitä. Kaikki me, joilla on kokemusta Katkeruuden kaiken tummentavasta kalmankädestä, aavistamme jotain näistä asioista.
Nelson Mandela ei ottanut hampaisiinsa yhtä etelä-afrikkalaista rotusortajaa. Luther ei suominut vain paavia tai yhtä mässäilevää kardinaalia. Bin Laden ei yrittänyt surmata vain yhtä länsimaista kapitalistia. Kettutytöt eivät päästäneet vain yhden tarhurin kettuja. Trotski ei halunnut vallankumousta vain Venäjälle. Jussi Halla-Aho ei vastusta vain Li Anderssonin politiikkaa.
Sokea Reettakin näkee eron kun vertaa Korhoseen.
Tällaiset jutut ovat suuremman ongelman ilmentymiä yhteiskunnassa. Tasa-arvon ja spn-ideologia on sumentanut yhteiskunnallisen arvostelukyvyn. Kirkossa tolkun ihmisetkin hipsuttelevat näiden änkyräfeministien liepeillä varoen polttamasta näppejään.
Kyllä on enemmän kuin relevanttia kysyä, miksei Korhonen ja Sari, kuule, kirjoittele tänne Laajasalon sijaan itse asiasta eli verolainsäädännön ongelmista, veronkierrosta, korruptiosta yms. Käyttäkää sitten Laajasaloa yhtenä esimerkkinä muiden joukossa, niin on uskottavampaa kysyä epäkohtiin puuttumisen oikeuden perään ja loukkaantua, jos joku epäilee toimintaa yhden henkilön ajojahdiksi.
Jos joku on ajojahti niin tämä!
Joni Toivonen, jostakin on aina aloitettava, kun siivoustoimeen ryhdytään. Harjataan nyt ensin puhtaaksi tämä pikkuvilppeihin syyllistynyt piispa, jatketaan sitten saattamalla synnintuntoon myös muut väärintekojen suosijat ja peittelijät. Työmaa on tosi iso ja urakka uuvuttava. Täytyy todella rakastaa kirkkoa sen, joka tähän savottaan ryhtyy. Vastustus on kova ja lunta tulee omaankin tupaan. Eikä se ole puhdasta lunta, vaan kuraista.
Joni Toivonen, en kirjoittele verolainsäädännön ongelmista koska niissä ei ole nähdäkseni ongelmaa. Ongelma on se, että hiippakuntamme yli lainvalvoja ei mahdollisesti itse noudata verolainsäädännön määräyksiä asuntoedun ilmoittamisesta ja verottamisesta.
Ja kiitos kysymästä, en ole ajojahtipuheistasi mitenkään loukkaantunut. Ajojahti on sana, joka tyypillisesti otetaan käyttöön silloin, kun asia-argumentit eivät riitä tai tosiasiat ovat liian raskaita kohdattaviksi.
Johanna Korhonen, sinä tässä yrität asia-argumentein peittää alhaiset motiivisi ja Laajasalon vainoamisen.
On totta, että ajojahdiksi voidaan nimetä ihan mikä tahansa kiusallinen ja itselle ongelmallinen asia. Se on samaa kuin ampua viestintuoja. Mutta oikeitakin ajojahteja on!
Tuskin kukaan on ikinä ilmoittautunut yleisön edessä vainonsa kohteelle näin: ”Päivää, olen ajojahtaaja. Saanko lähteä perääsi?” Vaan aina koetaan toiminta oikeutetuksi ylevin perustein. Sinäkin varmasti uskot olevasi jonkinlainen oikeuden esitaistelija. Kaverisi Sarikin jatkuvasti puolustaa toimintaasi vetoamalla oikeustajuun.
”Ongelma on se, että hiippakuntamme yli lainvalvoja ei mahdollisesti itse noudata verolainsäädännön määräyksiä asuntoedun ilmoittamisesta ja verottamisesta.”
Tuossahan se ongelma juuri näkyy, vain 1 asia ja 1 hlö. Täällä kuplasi ulkopuolella asia on suhteellisen mitätön ja on saanut arvoisensa huomion jo ajat sitten, kun asia on annettu viranomaisten tutkittavaksi.
”Ajojahti on sana, joka tyypillisesti otetaan käyttöön silloin, kun asia-argumentit eivät riitä tai tosiasiat ovat liian raskaita kohdattaviksi.”
Oikein. Nyt vain ei ole kysymys tuollaisesta, vaan ihka oikeasta ajojahdista. Haloo! Koko valtakunta näkee, että tämä on sinulle henkilökohtaista, vaikka emme tiedäkään miksi. Perusteluita on esitetty vaikka kuinka. Sisäpiiri varmasti tietää oikeita syitä.
Johanna Korhonen, onko päämääräsi ja toiveesi se, että piispa Laajasalo eroaisi tehtävästään?
Tässä mennään henkilökohtaiselle alueelle, mutta mielestäni se kertoo jotain asiasta itsestään. Mitä toivomme Laajasalon tapauksessa lopulta käyvän?
Haluatko nähdä asian siten, että Laajasalo joutuu eroamaan, ja olet tyytyväinen jos näin käy? Tulkintojen tekemisessä on oltava varovainen, mutta siksi kysynykin. Ja kysyn myös miksi tahtoisit tätä?
Kun tässä on sivuttu sitäkin mikä on ns. kristillistä toimintaa ja käyttäytymistä, niin eikö kristillistä ole nimenomaan se, että vaikka joku onkin tehnyt virheen, toiminut väärin jne. niin se voidaan selvittää ja antaa asianosaiselle mahdollisuus jatkaa siinä missä on ja mitä tahtoo tehdä, eikä asiasta enää puhuta.
Toivotko, että tämä Laajasalon tapaus ei koskaan unohtuisi, vaan johtaisi yhteen tiettyyn lopputulemaan?
”Ajojahti on sana, joka tyypillisesti otetaan käyttöön silloin, kun asia-argumentit eivät riitä tai tosiasiat ovat liian raskaita kohdattaviksi.”
—-
-Tähän vain sen verran, että ei ole mitään merkitystä mikä sana ”tyypillisesti otetaan käyttöön” ja mistä syystä. Kuten Joni Toivonen totesi, oikeitakin ajojahteja on. Ja tämä valtava tarmo yhden henkilön asioiden käsittelyssä on oikeasti outoa ja siihen ovat ottaneet kantaa monet sitä ihmettelevät tahot, kuten hiippakuntavaltuusto…
Sari Weckroth, malta nyt odottaa, että asiat saadaan selviksi. Toistaiseksi on toteen näytetty vasta se, että Laajasalo on väärinkäyttänyt yhtymän luottokorttia. Helmikuussa käräjäoikeus käsittelee sen, onko hän syyllistynyt talousrikokseen yritystoiminnassa. Veronvälttelyepäilyn ratkaisee verohallinto oman aikataulunsa mukaisesti.
Johtopäätösten aika on vasta siinä vaiheessa, kun tietoa on riittävästi. Kerron kyllä sitten näkemykseni, voit olla huoleti sen suhteen.
”Toistaiseksi on toteen näytetty vasta se, että Laajasalo on väärinkäyttänyt yhtymän luottokorttia.”
—-
-No nimenomaan.
Johanna viestintä on ristiriitaista.
08.01.2019 08:40 hän kirjoittaa: ”Helsingissä on piispa, joka saa kohta syytteen talousrikoksesta,”
09.01.2019 19:34 Johanna kirjoittaa:
” Helmikuussa käräjäoikeus käsittelee sen, onko hän syyllistynyt talousrikokseen yritystoiminnassa.”
Keskiviikkona Johanna tiesi kuuluttaa, että piispa Laajasalo saa syytteen talousrikoksesta. Torstaina hän ajattelee, että helmikuussa käräjäoikeus vasta käsittelee asiaa ja tutkii onko hän syyllistynyt talousrikokseen.
Torstaina Johanna itsekin jo myöntää ”Johtopäätösten aika on vasta siinä vaiheessa, kun tietoa on riittävästi. ”
Joten, on Laajasalon mustamaalaamista ilmoittaa 08.01.2019 08:40 ”Helsingissä on piispa, joka saa kohta syytteen talousrikoksesta,”
Johannan omaa ilmaisua lainaten. Johanna, malta nyt odottaa, että asiat saadaan selviksi.
Salme, on hankalaa kun laitat saman tekstisi kahteen eri paikkaan. Lue vastaukseni ketjun lopusta, niin saat vastauksen kysymyksiisi.
Saanen tarkastella kahta asia. Kuten tiedämme vallanpitäjien edustajilla on ollut suurehkoja etuja , jos katsomme vaikkaopa piispan tai kirkkoherran asumista. Se on ollut normaalia johonkin asti. Eräänä päivänä samojen etujen nauttiminen näyttää muuttunen rikoilliseksi toiminnaksi lähes. Miksi yksi sukupolvi joutuisi kantamaan edellisten polvien asumisen synnit ja maksaa siitä julkislla häpäisyllä.
Toinen asia liittyy luottamukseen. Piispa suorittaa tehtäväänsä luottamustoimena, koska hänet on valittu vaalilipuilla. Eikö ihminen kuitenkaan luota omaan harkintaansa, kun on äänestänyt jotain henkilöä. Sen lisäksi on ollut hyvä sanonta: Demokratia on puhunut, pulinat pois elikkä valittu saa ikäänkuin 100% annetuista äänistä. Jos piispa on Herran palvelija, niin miten on työnantaja asian järjestänyt? Laittaako Hän joukon ihmisiä kirjaamaan piispan tekemisiä ja todetaan, että valvontaa on lisättävä. Luottamus ja valvonta syövät toisiaan, mutta varjelkoon Jumala luottamuksen häviämisestä kokonan.
Lauri Lahtinen,
Suosittelen, että samanlainen ”läpivalaisu” tehdään puolueettomasti jokaisesta puolueiden miehittämästä julkisen sektorin työtehtävästä ja niitä ”lähellä olevien suuryritysten” yrityskulttuurista ja työmoraalista ottaen huomioon myös ns. ”maan tavat” l. tapaoikeus.
Taisi jo Lenin todeta, että luottamus on hyvä, mutta valvonta paras. Jos piispa on Herran palvelija, ajatellaanko että Herra pitäisi hänet kaidalla tiellä myös maallisia lakeja ajatellen? Eihän piispa ole ihmistä kummempi enää nykyaikana.
Olen vetäytymässä sivustolla talvitauolle, mutta tulin vielä kurkistamaan tänne sivustolle ja mitä täällä tapahtuukaan. Piispa Laajasalo on jälleen kerran syytösten kohteena. Ei tässä blogikirjoituksessa vaan eräässä toisessa ja sen myötä myös osassa tämän blogin kommentteja. Ajatuksia aiheen tiimoilta.
Olen aiemmin joissain yhteyksissä maininnut Tulkaa kaikki-liikkeen toiminnan vaikutuksesta kirkkoon. Olen ymmärtänyt, että Johanna Korhonen ja Sari Roman-Lagerspetz ovat ainakin aimmin olleet ikäänkuin TK-liikkeen ”kellokkaita”. En tiedä mikä tilanne on tänään. Mielestäni kahden näinkin tunnetun ja paljon mediassa esillä olevan henkilön toiminnalla on suuri vaikutus TK-liikkeen omagoon.
Viime vuoden alussa saimme lukea seuraavan tiedotteen:
https://www.kotimaa.fi/artikkeli/vesa-hirvonen-tulkaa-kaikki-liike-ei-ole-osallinen-helsingin-piispanvaalin-jalkipyykissa/
Miten mahtaa tilanne olla tänä päivänä? Olisiko jälleen päivityksen aika?
Haluaisin vielä kysyä, että millainen journalistinen vastuu K24llä on siinä, että sen sivustolla sallitaan toistuva (kuusi kpl +kommentit) yhteen nimeltä mainittuun henkilöön kohdistuva tarkoitushakuiselta vaikuttava negatiivinen kirjoittelu?
Hei Salme Kaikusalo,
Kiinnostavaa olisi myös tietää niiden kirjoitusten ja kommenttien määrän – sanotaan nyt vaikka 10 viime vuoden aikana täällä K24: ssä – missä sinä käsittelet Johanna Korhosta negatiivisessa valossa…
Sari,
kannattaa olla tarkka ilmaisuissa. Minä en ole käsitellyt Johanna Korhosta negatiivisessa valossa. Olen käsitellyt hänen kannanottojaan ja kertonut niihin oman näkemykseni. Yleensä olen tainnut olla eri mieltä hänen kanssaan. Aivan samoin kuin hän minun kanssani omissa vastineissaan.
Salme, älä ole turhan vaatimaton. Kyllä sinä olet niitä ansioittuneimpia Johanna Korhosen nokkijoita, joita tässä muutaman vuoden aikana olen Kotimaa24:n keskusteluissa tavannut. Monesti ole sinunkin motiivejasi pohtinut, mutta kuten blogistikin totesi monien muiden ohella, motiiveilla on turhaa ja hyödytöntä spekuloida.
Salme, mikä on epäselvää? Olen Tulkaa kaikki -listan kirkolliskokousedustaja ja viime syksyn srk-vaaleissa TK-listan kokoaja eli asiamies Tikkurilassa. Liike on verkosto, ja jokainen sen jäsen toimii oman harkintansa mukaan. Yhteistä on se, että olemme kaikki allekirjoittaneet TK-tavoitteet. Niihin kuuluu mm. laadukas ja avoin hallinto kirkossa.
Salmen tauko kesti kuusi päivää. Löitkö oman ennätyksesi?
Nyt kyllä naurattaa?. Salmehan on jo rientänyt poistamaan koko N:ännen jäähyväisbloginsa.
Tämän verran voidaan sitten tulevaisuudessakin luottaa Salme Kaikusalon postauksien todenperäisyyteen.
En yleensä vastaa suoraa ilkeytää osoittaviin kommentteihin. Seija Rantanen kohdistaa kommenttinsa jälleen, tapansa mukaan , ei blogin asiaan, vaan toista kommentoijaa arvostellakseen.
Joten oikaisen Seijan trollauksen. Poistin viimeisen blogini, koska sen moderointi kävi turhan työlääksi. Yöaikaan sinne ilmestyi ikäviä kommentteja, joiden asiallisuus oli kyseenlaista. Päästäkseni talvitauolle poistin koko blogin. Ilmoitin siitä Ylläpidolle. Liitin oheen muutaman huomioni sivustosta, mutta jääkööt ne Ylläpidon ja minun väliseksi tiedoksi.
Seija lupasi aloittaa blogien kirjoittamisen. Ehkä ne ovat alkaneet sillä aikaa kun vietän talvitaukoa. Olethan Seija sanojesi mukainen nainen, että voimme luottaa sanojesi todenperäisyyteen.
Kaikesta huolimatta valoisaa kevättä Seija!
Salme: Vähän kurjaa, että joudun sinua muistuttamaan. En luvannut ruveta bloggaamaan, vaan sanoin harkitsevani sitä.
Se, että joskus ”herroilla” on ollut tavalliseen veroa maksavaan kansanosaan ylimitoitetut edut, ei oikeuta siihen, että tänä päivänä sallittaisiin samanlainen systeemi. Luulisi nimenomaan kirkon pitävän kiinni oikeudenmukaisuudesta ja tasa-arvosta. Kirkolta on lupa vaatia enemmän kuin ”maallisilta” instansseilta, muuten kirkko menettää loputkin uskottavuudestaaan. Välttyäkseen näiltä nyt puheena olevilta ongelmilta on siis erottava kirkosta. Kirkko siis sahaa omaa oksaansa.
Charlotta Lindfors sanoitti ja kiteytti asian hyvin. Vielä lyhyemmin voisi sanoa näin: Ei se ihme ole jos juoppo juo, se on ihme jos raitis ryyppää…
Kaikkia kommentteja en tosin lukenut, mutta ennen määritelty luontoisetu laskettiin palkan päälle, ja tästä vero, ja sitten netosta vieä etu vähennettiin. Ko. Piipan tapauksessa maksetaan yksinkertaisesti vuokra asunnosta. Yhdenvertaisuuden ja lainhoitovelvoitteen myötä saman asuntoapplikaation käyttö verotuksessa tulee koskea kaikkia yrittäjiä, pienemmästä suurempaan, taseensa katsomisessa ja arvioinnissa mikä kannattaa.
Kun muistan väärin, korjatkaa.
Charlotta L, samaa mieltä. Jos jonkun niin kirrkon odottaisi pitävän oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa ja totuutta korkeimmassa arvossa. Mutta miten on?
Onnittelut blogin kirjoittajalle kultalusikka suussa syntymisestä. Samoihin aikoihin köyhien lapsilla ei ollut tarpeeksi ruokaa, vaatetta ja muuta tarpeellista. Kaikki eivät voineet mennä kouluun, kun ei ollut kenkiä. Köyhien lapset sairastelivat paljon, mikä vaikutti koko heidän elämänsä ajan, vaikka olot parantuivatkin. Mutta hengellinen rälssi (frälse = verosta vapautettu) teetti työnsäkin muilla. Palkaksi työläiset tuomittiin helvettiin, jos eivät pystyneet kirkon veroja maksamaan.
Juuri näin. Kirkko on jo 1800 vuotta ollut varsin siistejä helpohkoja sisätöitä tarjoava verovaroin rahoitettu monien suht. hyväpalkkaisten ja -eläkkeisten elinkeino. Vapaiden ryhmien matkasaarnaajat saattavat tienata maailmalla miljoonia.
Mitä tuohon papin työn ”helppouteen ja sisäsiisteyteen” tulee, olen sitä senverran läheltä seurannut, että ei siitä Seppo nyt kannata aivan mututuntumalta kirjoittaa.
No paljolta se on ollut kuten Seppo sanoo. Mutta maailma muuttuu, onneksi.
Kun keskusteluun piispa Teemu Laajasalon edesottamuksista mielestäni liittyy muutakin, kuin kysymys verolakien noudattamisesta, kerron ensin oman positioni.
Olen nuoruudestani asti arvostellut kirkkoani, jota rakastan. Kritiikki on mielestäni pääsääntöisesti positiivista. Se kertoo kohteen huomioimisesta ja arvostamisesta. En moiti kirkon kritiikkiä, tietenkään, koska olen aina itsekin harrastanut sitä. Olen nimeltä mainiten puolustanut mm Kotimaa-lehdessä kirkon tai seurakunnan hallinnon syrjinnän kohteeksi joutuneita. Olen kirjoissani ja muuallakin monet kerrat arvostellut tuomiokapitulilaitosta ja piispoja, myös arkkipiispoja. Kun 1974 valmistuin Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta, tarvitsi silloinen Oulun tuomiokapituli 9 kuukautta harkinta-aikaa päättääkseen, voiko SKDL:ssä ollutta miestä vihkiä papiksi. Ja vielä: Asun Turussa, mutta jos olisin viimeisessä Helsingin piispanvaalissa voinut äänestää, olisi ehdokkaani ollut Jaana Hallamaa, erinomaisen hyvä kirkon nainen.
JOHANNA,
kiitos kun nopeasti vastasit. Väität: ”kysymys on kulloinkin voimassa olevan lainsäädännön noudattamisesta”. Varmasti siitäkin, mutta mistä muusta? Ihmiset ovat raadollisia joka paikassa. Oletko tietoinen piispan asuntoon liittyvästä showsta Lapualla? Kuopiossa piispan perhe sairastui, jouduttuaan asumaan sairastuttavassa asunnossa. Ja niin edelleen. Epäkohtia on paljon ja useimmat ihmiset eivät noudata Vuorisaarnan etiikkaa, vaan ajavat omaa etuaan. Miksi siis fix-ideen lailla tartut yhteen mieheen ja suorasuuntauksella ammut häntä uudestaan ja uudestaan, niinkuin se olisi kirkon polttavvin kysymys? Etkö luota virkamiehiin, joille olet jo monta kertaa antanut asian? En ajattele pahaa sinusta, mutta toivon, että lopulta vapautuisit tästä yhdestä pakkomielteestä.
”Kuule Heikki, nämä eivät ole minun tekemiäni asioita, vaan Laajasalon.” Olet oikeassa, teot ovat Laajasalon. Mutta myös Sanan käyttö on teko.
”Tämä piispan valvonta ja hänen kaitsemisensa pitäisi nyt jotenkin järjestää, että taakka ei olisi ainoastaan hiippakuntavaltuuston puheenjohtajan harteilla.” Mietipä Johanna tätä puhetta. Kuka on sinulle tämän taakan antanut? Ja etkö itse ole sen ottanut, aivan vimmaisesti. Mieleen tulee Lenin sitaatti: ”Luottamus hyvä, kontrolli parempi.” Minusta asia on tasan päinvastoin. Koko yhteiskuntajärjestytksemme perustuu luottamukseen ja jos se menee, olemme suuressa pulassa. Suositteletko kuusinkertaisen tuomion julistamisen jälkeen lynkkausta, vai miten edetään? Että sinä asetut ”piispan kaitsijaksi” on suurta hybristä ja sokeutta.
SARI
Ehkä olen osaksi jo vastannut edelläolevassa. En ryhdy Johannan kirjoituksia yksityiskohtaisesti ruotimaan. Minusta huolestuttavaa on hänen takertumisensa yhteen epäkohtaan, kun maailma on täynnä epäkohtia. Eikö valoa voisi suunnata välillä muualle? Että ”jonkun pitäisi keskittyä välillä muihinkin asioihin” on kai vähän kierosti sanottu. Selkokielisesti: olisi hyvä, jos Johanna ei juuttuisi tähän yhteen asiaan. Hän on sanansa sanonut, harjoittanut tutkivaa journalismia ja antanut asian viranomaisille. Mitä sitten? Ei kai se jankuttamalla parane?
Olin arkkihiippakunnan ensimmäisessä hiippakuntavaltuustossa ja tein sen ensimmäisen aloitteen, että kirkko kunnioittaisi jäsenyytensä merkitystä, niin etteivät sen papit joka vuosi kirkollisesti siunaisi tuhansia kirkosta eronneita. Valtuusto totesi asian ongelmaksi ja sitten piispojen kehotuksesta päätti olla tekemättä mitään. Toivoin, että asia olisi viety kirkolliskokouksen pohdittavaksi, mutta näin ei tapahtunut. Vainajien eläessään tekemän päätöksen merkitys vaiettiin kuoliaaksi. Hpk-valtuusto osoittautui paperitiikeriksi, enkä enää asettunut ehdolle. Sen piti olla ylin päättävä elin hiippakunnassa, mutta piispat ja kapituli asettuivat sen yläpuolelle. Että sen puheenjohtaja puhuu piispan valvonnasta ja kaitsennasta osoittaa vain, ettei hän tällä kohtaa elä reaali-maailmassa.
Lempeän rakentava isällistä huolenpitoa sisältävä kommentti Blogisti Heikiltä.
Heikki Palmu, en voi seurata kaikkien hiippakuntien, kuten Kuopion tai Lapuan, mahdollisia epäkohtia, keskityn omaani eli Helsinkiin. Luottamushenkilötehtävät ovat eräänlainen harrastus, jota hoidan lukuisien muiden työ- ja muiden tehtävieni ohella, toki parhaani mukaan. On kieltämättä yllättävää, mitä kaikkea tässä työssä on tullut ilmi.
Juhani Ketomäki,
Yksi keskeinen syy miksi demokratia ylipäätään syntyi oli julkista valtaa käyttävien johtajien ja vallankäyttäjien valvonta ja heidän saattamisensa vastuuseen tekemisistään. Tämä valvonta kuuluu kaikille kansalaisille – ja kirkon jäsenille – mutta etenkin demokraattisiin elimiin valituille kansanedustajille (tässä tapauksessa kirkkokansanedustajille) kuten Johanna Korhoselle. Kirkossa monet demokratiassa keskeiset asiat ovat paheksuttuja(esim. julkinen keskustelu epäkohdista, vallankäyttäjien saattaminen vastuuseen julkisten varojen käytöstä jne.) mikä kertoo demokratian huonosta tilasta
Heikki (voin kai sinutella näin vanhusten kesken), minua suuresti ilahdutti kommenttisi ensimmäisessä kappaleessa esiintuomasi asiat. Jatkossa mielipiteemme eroavat, sellaistahan on keskustelu. – Miksi tartut yhteen mieheen, kysyt Johannalta. Minä arvaan että juuri siksi, että kyseessä on piispa eikä kirkon suntio. Kysyt Heikki, kuka asetti tuon valvontataakan seurakuntavaltuuston puheenjohtajan harteille. Näin sivusta katsoen olettaisin, että taakka tulee siitä luottamuksesta, jonka äänestävät seurakuntalaiset ovat hänelle sälyttäneet. – Tuon Leninin sanonnan muistin toki ja käytin sitä, ennen kuin luin kommenttisi – me vanhat miehet muistamme vanhoja asioita. Olet siitä eri mieltä, minä olen Leninin kanssa tästä asiasta samaa mieltä. Tähdennät luottamuksen merkitystä, enkä minäkään sitä väheksy, päinvastoin. Kuitenkin, kuten kaikki tiedämme, ihminen on raadollinen, meissä kaikssa on vikoja ja heikkouksia, piispoissakin. Siksi meidän tulee kaitsea myös kaitsijoitamme, kukaan ei siinä mielessä ole toisen yläpuolella.
Kyse on ulkopuolisen silmillä vainosta.Piispa ei ole asuntoa itselleen valinnut vaan joutuu sopeutumaan sen aiheuttamiin ongelmiin. Hän ei voi asiassa itse päättää, vaan joutuu sovittelemaan ylemmän tahon kanssa. Se miten tuo taho hoitaa asiansa ei piispaa voi syyttää.
Piispa joutunee vastaamaan aikaisemmista teoistaan lain eteen. Se on hyvä. Hänellä on mahdollisuus katua ja tehdä parannus ja ottaa seuraukset. Sen jälkeen hän voi jatkaa puhtaalta pöydältä. Tällainen voi tehdä hänestä todella hyvän ja nöyrän piispan jolla on ymmärrys muitakin elämässään kompastelijoita kohtaan.
Lainaus,”Kyse on ulkopuolisen silmillä vainosta.Piispa ei ole asuntoa itselleen valinnut vaan joutuu sopeutumaan sen aiheuttamiin ongelmiin. Hän ei voi asiassa itse päättää, vaan joutuu sovittelemaan ylemmän tahon kanssa. Se miten tuo taho hoitaa asiansa ei piispaa voi syyttää.”
Kirjoitatte kyseen olevan vainosta. Eikö sadantuhannen vuosipalkkaisella olisi varaa asumisestaan mahdollisuutta maksaa käypä hintä kun nykyisessä järjestelyssä 123.e neliötä lasketaan vuokran määrään, ja tätäkään ei lasketa palkan päälle verotettavaksi tuloksi. Onko vainosta puhumiseen vaikuttanut jonkinlainen ontologinen diskurssianalyysi asiasta jolloin arvoitatte elämän todellisuuksia tiedostetusti tahi tiedostamatta elämänkokemuksenne mukaan. Jos näin, kokemuksenne ovat varmaan hyviä. Helsingissä vuokralla asuva, 54.n neliön asunnossa, ei pääse työttömyyden päälle painaessa, ollenkaan samanlaiseen elämän subventaatioon ja sen sublimointiin, kun nyt ko. asiassa oleva.
Markku Hirn,
Sanot että ”kyse on ulkopuolisen silmin vainosta”. En tiedä kenestä tai keistä ulkopuolisista puhut, itsestäsikö?
Johanna Korhosta syytettiin piispan vainoamisesta heti alusta lähtien silloin kun hän alkoi puhua asioista, joista piispa myöhemmin asetettiin talousrikossyytteeseen.
En ylipäätään ihmettele, että kirkoissa on hyvin vaikea nostaa epäkohtia esiin kirkon sisältä päin. Tämä ongelma ei ole vain Suomen ev.lut.kirkossa vaan se on ongelmana myös esim. katolisessa kirkossa. Jos joku kirkon jäsen rohkenee arvioida kriittisesti pappeja, piispoja, kardinaaleja jne.- tai tuoda esiin väärinkäytöksiä – hän joutuu hyvin helposti muiden uskonyhteisön jäsenten hampaisiin. Yleensä tarvitaan laajaa ja pitkäaikaista kirkon ulkopuolista mediahuomiota jne. ennen kuin kirkko alkaa ottaa yhtään vakavasti sen sisäisiä epäkohtia.
Linkin takaa löytyy yksi tuore esimerkki tästä ilmiöstä:
https://yle.fi/uutiset/3-10585714
CHARLOTTA
Ensin: perustuuko kommenttisi tietoon? Sodanjälkeisessä Suomessa työsuhdeasunto / asuntoetu oli hyvin tavallinen. Ei se koskenut vain herroja, se koski hyvin laajasti myös työläisiä, tehtaitten työläisiä, postin, VR_n jne työläisiä. Olivatko kansakoulunopettajat herroja? Totta on, että kirkko useimmiten on ottanut mallia ympäröivästä yhteiskunnasta. Onko sinusta siis oikein, että valtion ja kuntien hallinnossa jatkuvat samat privilegiot, jotka, jos niitä kirkossa huomataan, aiheuttavat kirkosta eroamisen? Kirkon tulisi siis osoittaa korkeampaa moraalia käytännöissä, joissa”tavalliset ihmiset” toimivat yksinkertaisesti oman etunsa mukaisesti? Lisäksi asiassa on se täysin käytännöllinen puoli, että kun papit usein aloittavat maaseudulta ja työsuhteensa aikana saattavat olla 5-10 paikkakunnalla, ei ole ihan yksinkertaista, jos heidän pitäisi virkakierrossaan joka paikkakunnalla itse hankkia asunto. Sama koskee monia muita kuten esimerkiksi kapiaisia.
Charlotta, et voisi olla epäoikeudenmukaisempi ja enemmän väärässä, kuin onnitellessasi minua ”kultalusikka suussa syntymisestä”. Mistä sinä sen tiedät? Vai heitteletkö vain, ennakkoluulojesi pohjalta.
Isäni oli sisarussarjastaan ainoa akateemisen tutkinnon suorittanut, erittäin puutteellisissa oloissa. Hänen isänsä oli merimies ja isoisä torppari. Että sitten perheessä kaikki lapset koulutettiin, ei ollut helppoa, eikä totisesti merkinnyt kultalusikkaa suussa tai leveätä elämää. Itse muuten pikkulapsena sairastelin pitkään, niin että minut jopa lähetettiin Turun lääninsairaalasta kotiin kuolemaan.
”Kaikki eivät voineet mennä kouluun, kun ei ollut kenkiä.”
Oli näitäkin, mutta kun 1968 aloitin yliopisto-opintoni olin juuri sitä ikäluokkaa, joka sai automaattisesti opintolainaa. Silloin oli koulutuksen taloudellinen järjestäminen tasa-arvoisella pohjalla, nyt, Sipilän hallituksen toimesta se on taas heikentynyt.
Kysyn siis vieläkin, keskustelemmek me nyt asia- vai asennepohjalla? Kuinka voit työntää kultalusikkaa suuhuni, vaikka et minua tunne? Vähän sama olisi, jos minä nimesi perusteella alkaisin vaahdota rikkaista ja etuoikeutetuyista suomenruosalaisista kultalusikat suussaan.
Heikki, saarnasi Charlottalle saa minut vähän pelkäämään. Meidän vanhojen miesten ei ole hyvä kiihtyä liikaa, sydäninfarkti voi yllättää (minullakin on ollut, ja olen joutunut hiljentämään vauhtia) ja muutenkin se on epäterveellistä. ¡Tranquilo señor, tranquilo!
PENTTI,
oliko se saarna? Viimeiset 11 vuotta kirkon töissä en saarnannut vaan kuuntelin.
Mutta, hyvä veli, Nitrot taskussa minäkin kuljen.
Nitro, meillähän on jotakin yhteistä!