Blogistitoverini Johanna Korhosen blogilistalla täällä Kotimaa24:ssä on mainittu seitsemän blogia. Niistä kuusi peräkkäistä käsittelee Helsingin piispan Teemu Laajasalon asuntoetua. Paljon aikaa, paljon vaivaa, paljon porua. Joku on epäillyt Johannan motiiveja, johonka Johanna on todennut, että ainoa motiivi on verotuksen laillisuuden ja tasavertaisuuden puolustaminen. Olen Johannan kanssa samaa mieltä siitä, että motiivien kyseenalaistaminen on pääsääntöisesti turhaa ja harhaanjohtavaa – asiat asioina.
Siis papin tai piispan asuntoetu ja sen tasapuolinen ja oikeudenmukainen verottaminen. Puhutaan nyt siitä.
Tunnustan kohta henkisen jääviyteni: Kasvoin Kalannissa pappilan poikana. Pappila oli iso, joskaan huoneita ei ollut kovin paljon. Me neljä veljestä asuimme pienessä vinttikamarissa, isosisko alakerrassa omassa huoneessaan. Isäni Allan Palmu nautti paitsi ison pappilan asuntoedusta, kotoa lähtööni asti 60-luvulla myös virkatalon maista. Pappilan maista oli lohkottu kaksi viljelystilaa Metsäpististä tulleille viljelijöille, Hämäläiselle ja Peltoselle. Peltonen kylvi viljan ja syksyllä pui sen jyviksi. Jyvät olivat pappilan laarissa ja kun ne oli käytetty myllyssä, äiti leipoi jyvistä lämmintä leipää, kakkoa ja pullaa.
Omat etuni eivät loppuneet tähän, vaikka laki virkataloista kumottiin. Oman kirkkoherra-kauteni Suomenniemellä sain asua viisihenkisen perheeni kanssa isoa pappilaa, ynnä iso piha ja puutarha. Kirsikoita, viinimarjoja ja ilmaiset halot pappilan leivinuuniin ja keskuslämmityskattilaan. Vuokra oli ensin kohtuullinen, sitten Savitaipaleen verojohtajan vaihduttua se kaksinkertaistui. Viime vuonna tämä hulppea parinsadan neliön pappila myytiin yksityiselle, hinta oli noin 80.000 euroa.
Kuule Johanna, vaikka olet minua nuorempi, lienet kuullut sodanjälkeisen Suomen suurista asuntoeduista. Joka kirkkoherralla, piispoista puhumattakaan oli iso virka-asunto ja se asuntoetuna, puoli ilmaiseksi. Eikä se etu koskenut vain prelaatteja, kirkkoruhtinaita. Sama etu oli jokaisella kansakoulunopettajalla, nimismiehellä, monilla vahtimestareilla ja asemapäälliköillä, hyvin monilla ihmisillä. Pidätkö tuota mennyttä aikaa epäoikeudenmukaisena?
Monet kerrat olen kuullut, että keskinäinen kateus lopetti tämän käytännön. Pappilat tyhjenivät, kun papin ei enää kannattanut siellä asua. Monesta pappilasta olisi tullut hyvä seurakuntakoti, mutta seurakuntakodit oli monilla paikkakunnilla jo ehditty rakentaa.
Rehellisyys ja oikeudenmukaisuus ovat Jumalan valtakunnan työntekijöille ja luottamushenkilöille luovuttamattomia, oleellisen tärkeitä asioita. Mutta miksi rajoittua piispoihin tai yhteen heistä, eikö blogeihisi enää löydy muuta aihetta? Yllä olevasta listastani unohdin maaherrat, (heitä ei enää ole, mutta oli pitkään), ministerit ja niin – presidentin. Oletko ottanut selvää Saulin asuntoedusta ja informoinut siitä verohallintoa?
Poliitikot usein turhaan puhuvat ajojahdeista. Mutta Johanna, jos hampaissasi on koko ajan vain yksi piispa, voisitko välillä ajatella muutakin?
Lue tarkasti, Juhani! Kirjoiti ”Rauhoittukaamme!” Se toivomus siis koskee meitä molempia. Nuo monet ?-merkit kertovat, että olet edelleen aika kiihtynyt. Se ei tee hyvää yerveydelle, Juhani!
Juhani, voipi olla niin kuin sanot, että jotkut muut olisivat jääneet pois. Mutta tulitko ajatelleeksi, että Johanna olisi tuonut ehkä enemmän ääniä listalle kuin nuo poikääneet yhteensä? Tästä nyt on turha speluloida saati väitellä, ”historiassa ei ole vaihtoehtoja”.
Juhani Ketomäki, voit ihan rauhassa kysyä tätä asiaa keneltä tahansa muultakin Vantaan TK-ihmiseltä, jos asia noin paljon epäilyttää.
Hei vielä Heikki Palmu, huomasin että minulla on vielä yksi kysymyksesi vastaamatta: ”Voisitko välillä ajatella muutakin?” Toki mielelläni saattaisin tämän käsittelyn jo päätökseen, mutta valitettavasti näitä avoimia kysymyksiä on vielä kesken, ja ikävä kyllä ne on hoidettava loppuun.
Mitä ajankäyttööni tulee, Laajasalon taloudenpitoon tutustuminen on ollut vain hyvin pieni osa kaikista tekemisistäni, joten valtaosa ajatuksistani, kirjoituksistani ja muista tekemisistäni liittyykin aivan muihin asioihin. Kiitos kysymästä kumminkin!
Sari W, luulin että ymmärtäisit kirjoittamani. Mutta taisi Niinistö olla oikeassa, kun näki nykyisissä keskusteluissa trendin tahallisen väärinymmärryksen lisääntymisestä. Ymmärtäminen on enemmän tahdon kuin taidon asia.
En ryhdy samalla tarkkuudella puimaan sanomaasi kuin millä sinä ruodit minun tekstejäni, pyrkien kumoamaan jokaisen ajatuksen. Hämmästelen vain, miten päivänselvistä asioista, faktoista, voidaan olla eri mieltä. Toisaalta, näinhän tekee tänä päivänä maailman mahtavimman maan johtajakin.
Tuon viimeisen ajatuksen yritän nyt kuitenkin selittää rautalangasta vääntäen. Olen sitä mieltä, että kirkon ei tule jatkaa (virren sanoin) ”syvää synnin unta”, rauhoittua entiseen itsetyytyväiseen olotilaansa. Se olisi pahinta mitä kirkolle voisi tapahtua.sari, tiedäthän, että seisova vesi sameutuu ja alkaa haista pahalle. Tähän on kirkolla vanhoillisena ja tapoihinsa juurtuneena laitoksella suuri taipumus, taitaapa olla jopa Raamatussa mainittu velvollisuus. Jos ”kirkollinen elämä rauhoittuu ja normalisoituu” Kekomäen sanoin, siitä alkaa kirkon kuolinkamppailu. Joka itse asiassa on jo pitkälle edennyt, muutaman vuosikymmenen kuluessa.
”Voi olla, että olisitte ottaneet mutta se olisi johtanut siihen, että jotkut muut olisivat jääneet listalta pois”, spekuloi Juhani Ketomäki.
Heikki, vieläkin löytyi yksi vastaamaton kysymys. Kysyt minulta, olenko tutustunut tasavallan presidentin asumiseen ja informoinut siitä verohallintoa. Presidentin asumisesta on säädetty erillislailla (laki tasavallan presidentin palkkiosta, 18.11.2011/1152) ja siinä määrätään myös asunnoista valtion kustannuksella.
Helsingin piispaa varten ei ole säädetty mitään erillislakia, vaan hänen tulee noudattaa samoja lakeja kuin muidenkin työnantajan vuokralaisina asuvien verovelvollisten.
Voisit Heikki reiluna miehenä myöntää, että nuo kirjoituksesi loppuhuipennukseksi tarkoitetut kysymykset ovat asiattomia ja ne voidaan kuitata pienen kiihtymyksesi tiliin.
JOHANNA,
oma pohdiskeluni tästä asiasta ei perustu niinkään lakitekstiin tai joihinkin virallisiisiin pykäliin, vaan siihen, mikä on oikein, eettisesti oikein ja kohtuullista. Vanha sanonta: Mikä ei ole kohtuus, ei voi olla lakikaan. En millään tavalla halua nostaa syytöstä presidenttiä tai Sauli Niinistöä kohtaan – pois se minusta. Otan toisen esimerkin: Kun kovasti korostat veronmaksajien osuutta ja oikeutta kirkossa, niin entäs esimerkiksi Keskon ja SOK:n johtajat. Emme maksa heille veroa, mutta kannamme heille rahaa enemmän kuin verottajalle. Mikä on siis heidän palkkansa, autoetunsa, asuntoetunsa jne. Eikö sittä kritiikkiä, jonka olet kohdistanut Teemu Laajasaloon, voisi kohdistaa suureen määrään johtavissa tehtävissä toimivia, joittenka kaikki edut me yhdessä kustannamme? Minun kysymykseni on, onko kohtuullista kohdistaa kritiikki Teemuun ja vain Teemuun. Häntä voi ja saa arvostella, mutta miksi vain häntä? Ja kun keskusteluun sitten tuodaan lapset joilla ei ole kenkiä mennäkseen kouluun tulee kyllä ajatus, että tässä nyt keskustellaan aidasta ja aidan seipäistä.
PENTTI,
olet analysoinut luonteenpiirteitäni, kiitos kiinnostuksesta. Puhut kiihtymyksestä ja varmaan minulla sitäkin on ollut. Pitkän analyyttisen terapian läpi käytyäni jo hiukan itseäni tunnen. Itse en kuitenkaan tällä kohtaa puhuisi kiihtymisestä vaan innosta, innostumisesta. Jos jostakin aiheesta kiinnostun tai innostun, saatan sanoa tavallista terävämmin. Onko se sitten plussaa vai miinusta, sen kai jokainen lukija päättää itse tykönään.
”En ryhdy samalla tarkkuudella puimaan sanomaasi kuin millä sinä ruodit minun tekstejäni, pyrkien kumoamaan jokaisen ajatuksen. Hämmästelen vain, miten päivänselvistä asioista, faktoista, voidaan olla eri mieltä. Toisaalta, näinhän tekee tänä päivänä maailman mahtavimman maan johtajakin.”
—-
-MInä en pyri kumoamaan jokaista ajatusta, miksi niin tekisin. Tässä kohden olisi hyvä jos tarkentaisit mistä ”päivänselvistä asioista” jafaktoista olemme nyt eri mieltä. Jos kyse on siitä onko Juhani Ketomäki kiihtynyt, se lienee epärelevanttia itse asian kannalta.
Viittaus Trumpiin van sekoittaa entisestään. Sinulta tulee paljon turhaa tekstiä ja aika vähän asiaa, johon voisi jotain kommentoidakin…
—–
”Tuon viimeisen ajatuksen yritän nyt kuitenkin selittää rautalangasta vääntäen. ”
—–
-Tai sitten voisit olla olettamatta että oudot sanamuotosi ja väitteesi ilman muuta ymmärretään ja hyväksytään, ja olla aliarvoimatta toisia keskustelijoita. Saat kaikin mokomin kertoa mitä mieltä olet ja selventää asiaa, mutta tuollainen uhriutuva huokailu on aivan turhaa.
————
”Olen sitä mieltä, että kirkon ei tule jatkaa (virren sanoin) “syvää synnin unta”, rauhoittua entiseen itsetyytyväiseen olotilaansa. Se olisi pahinta mitä kirkolle voisi tapahtua.sari, tiedäthän, että seisova vesi sameutuu ja alkaa haista pahalle. Tähän on kirkolla vanhoillisena ja tapoihinsa juurtuneena laitoksella suuri taipumus, taitaapa olla jopa Raamatussa mainittu velvollisuus. Jos “kirkollinen elämä rauhoittuu ja normalisoituu” Kekomäen sanoin, siitä alkaa kirkon kuolinkamppailu. Joka itse asiassa on jo pitkälle edennyt, muutaman vuosikymmenen kuluessa.”
——-
-Ok. Kiitos tästä selvennyksestä. Sen olisit toki voinut laittaa heti aiemman viestisi perään niin ei tarvitse tehdä niin suurta draamaa kun pyydetään tarkennusta.
Pentti Korhonen, kaiken muun sanailusi keskellä ohitit aiemmassa viestissäni kirjoittamani, johon todella toivoisin kommenttia.
Miksi haluat (haluatte) niin kovasti, että piispa Laajasalo eroaisi piispan tehtävistään? Mitä haittaa siitä on teille, tai kenellekään, että hän tekee työtä johon kokee kutsumusta. Miksi olisi niin väärin, tai kestämätöntä, että seurakuntalaiset antaisivat hänelle anteeksi ja mahdollisuuden jatkaa puhtaalta pöydältä?
Heikki Palmu, kirjoitat, että pohdintasi ”ei perustu niinkään lakitekstiin tai joihinkin virallisiin pykäliin”, vaan siihen, ”mikä on oikein, eettisesti oikein ja kohtuullista”. Tarkoitatko siis, että vaikka Laajasalon mahdollinen veronvälttely olisi lainvastaista, se olisi silti eettisesti oikein ja kohtuullista?
Olen tästä eri mieltä. On hyvin oikein ja kohtuullista, että palkoista ja etuuksista maksetaan veroa.
En ymmärrä rinnastustasi Keskoon ja SOK:hon. Katsotaan nyt Kesko Oyj:tä. Se on julkisesti noteerattu yhtiö, joka esimerkillisen avoimesti ja lainmukaisesti tiedottaa pääjohtajansa Helanderin palkan, tulospalkkiot ja luontoisedut (auto ja puhelin) nettisivuillaan (yht. 2,8 meur/2017). Pääjohtajan palkasta ja eduista päättävät yhtiön omistajat, jotka istuvat yhtiön hallituksessa. He katsovat, että Helander on korkean palkkansa ja etuisuuksiensa arvoinen yritykselle. Meillä muilla ei ole asiaan huomauttamista: yrityksen omistajat saavat maksaa rahoistaan pääjohtajalle sen verran kuin sopivaksi katsovat. Sinun tai minun ei ole pakko ostaa Keskosta yhtään mitään.
Meidän kansalaisten ja veronmaksajien intressi on tässä se, että Keskon pääjohtaja hoitaa yritystä kaikin tavoin lainmukaisesti ja maksaa korkeista tuloistaan myös isot veronsa niin kuin pitää. Näin hän tuntuu tekevänkin, ja yhtiö tiedottaa mm. pääjohtajan tulospalkkioiden ennakonpidätyksistä asianmukaisesti nettisivuillaan; tieto löytyy sekunneissa. Tarkat euromäärät ja yksityiskohtaiset tiedot saa yhtiön viestinnästä kysymällä kuka tahansa, milloin tahansa, ja vastaus tulee nopeasti.
Jos kirkko olisi talousetiikassaan Kesko Oyj:n tasolla, minulla ei luottamushenkilönä ja jäsenenä olisi huolen häivää.
Meille yritysmaailmassa toimiville on itsestään selvää, että tuloista ja etuuksista maksetaan asianmukaiset verot. Työnantajan luottokortin käyttöä seurataan yleensä kaikissa yrityksissä tarkasti. Kirjanpidot tehdään ajallaan, tilintarkastukset ja viranomaisraportoinnit samoin. Olen ollut hämmästynyt siitä, että kirkon piirissä oleville ihmisille esimerkiksi ”etiikka” saattaa tarkoittaa jotain ihan muuta kuin tämänkaltaista toimintaa. Myös se ylenkatse, jota monet kirkon toimijat tuntevat ”lakitekstiä tai joitakin virallisia pykäliä” kohtaan, on mielestäni kauhistuttavaa.
Heikki Palmu, kysyt minulta, miksi olen kiinnittänyt huomiota vain Teemu Laajasalon taloudellisiin väärinkäytöksiin: ”Häntä voi ja saa arvostella, mutta miksi vain häntä?” Jos tiedossasi on muita kirkon viranhaltijoita, jotka saavat yritystoiminnastaan talousrikossyytteitä, väärinkäyttävät kirkollisveroja luottokortilla ja välttelevät verojen maksua työsuhdeasunnoistaan, mielelläni kiinnitän huomiota myös heihin. Toimita minulle nimet ja asiakirjalähteet, niin voin perehtyä niihin. Minun tiedossani ei tätä nykyä ole ketään toista henkilöä, joka olisi näissä asioissa kunnostautunut läheskään yhtä monipuolisesti kuin Laajasalo.