Helmikuun loppupuolella Lapuan hiippakunnan piispa Simo Peura kertoi huolensa ev.lut.kirkon laskevista kasteluvuista ja kummiuden ohuesta teologiasta Radio Dein haastattelussa. Päätin tarttua tähän kummiasiaan.
https://www.radiodei.fi/lapuan-piispa-simo-peura-piispan-kyselytunnin-suorassa-lahetyksessa/
Nykytilanne Suomessa tutkimuksien valossa
”Perheen perinteiden jatkaminen ja kummien saaminen lapselle ovat Suomessa tärkeimpiä syitä kastaa lapsi luterilaisen kirkon jäseneksi. Tämä käy ilmi Kirkon tutkimuskeskuksen tekemästä kyselystä, johon vastasi 1 029 alle kouluikäisen lapsen vanhempaa.Neljä viidestä piti perinnesyitä ja halua saada lapselle kummi tärkeimpinä tekijöinä oman lapsen kastamiselle. Näitä syitä korostivat erityisesti naiset.” ( Emilia Karhu, 14,3.2018 https://www.kotimaa.fi/artikkeli/kysely-perinteet-ja-kummit-ovat-suomessa-tarkeimmat-syyt-kastaa-lapsi-kirkon-jaseneksi/ )
Anna Vilpponen on kirjoittanut gradun tästä aiheesta.
MITÄ VANHEMMAT ODOTTAVAT KUMMEILTA VUODEN 2010 KIRKKOJÄRJESTYSUUDISTUKSEN MYÖTÄ
http://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20180428/urn_nbn_fi_uef-20180428.pdf
Siteeraan Vilpposen gradun keskeisiä kohtia seuraavaksi.
Vanhempien mielestä tärkeimpiä kummin tehtäviä ovat seuraavat: ”kummilapsen ystävänä toimiminen, läsnäolo kastetoimituksessa, avustaminen kastetoimituksessa (sylikummin tehtävä, Raamatunluku), ajanvietto (esimerkiksi elokuvissa tai huvipuistossa käynti), kummilapsen luona vierailu säännöllisesti, juhlapäivinä muistaminen, kummilapsen perheen tukeminen ja auttaminen sekä konfirmoitavan siunaaminen konfirmaatiotilaisuudessa.”
Lainkaan tärkeänä tai ei kovin tärkeänä kummin tehtävistä pidettiin kristillisten lahjojen antamista, lapsen ohjaamista sukupuolirooleihin, muiden kuin kristillisten lahjojen antamista, seurakuntaelämään tutustuttamista, Raamattuun tutustuttamista, lapsen taloudellista tukemista, lapsen puolesta uskon tunnustaminen kastetilaisuudessa, ehtoollisella käyminen kummilapsen kanssa, vanhempien tukeminen lapsen kristillisessä kasvatuksessa, kristinuskoon tutustuttaminen, kristillisen etiikan opettaminen, esimerkkinä toimiminen uskonasioissa, rukoileminen kummilapsen puolesta.
(Vilpponen 2018, 36.)
Jos näitä vertaa siihen, mitä ev.lut kirkko odottaa kummilta niin huomaa, että ne eivät kaikelta osin kohtaa.
Edelleen lainaan Vilpposen pro-gradua.
Tehtävien toteutuminen
Läsnäolo kastetilaisuudessa kummin tehtävänä toteutuu vanhempien arvioiden mukaan kummin tehtävistä parhaiten. Kummin läsnäolo kastetilaisuudessa näkyy mahdollisesti esimerkiksi sylikummin tehtävänä, jolloin yksi kummeista pitää lasta sylissä kastetilaisuudessa. Myös kirkko toivoo kummien osallistuvan kastetilaisuuteen, se ei kuitenkaan ole välttämätöntä jos paikalla on muita todistajia.Avustaminen, lapsen puolesta puhuminen, todistaminen ja uskon tunnustaminen kastetilaisuudessa olivat vanhempien näkemyksen mukaan hyvin toteutuneita kummin tehtäviä. Edellä mainitut tehtävät ovat suorassa yhteydessä siihen, onko kummi päässyt paikalle kastetilaisuuteen, jolloin näiden tehtävien toteutuminen mahdollistuu.
Vanhemmat arvioivat hyvin toteutuneiksi kummin tehtäviksi erityisesti tehtäviä, jotka eivät ole kummin kristillisiksi tehtäviksi luokiteltavia. Lahjojen antaminen, kummilapsen ystävänä toimiminen, kummilapsen kanssa ajan viettäminen ja vierailu sekä vanhempien tukeminen lapsen kasvatuksessa ovat vanhempien mielestä heidän lapsensa kohdalla hyvin toteutuneita kummin tehtäviä. Ne ovat myös tehtäviä joita vanhemmat usein odottavat kummilta. On huomattavaa, että myöskään nämä tehtävät eivät ole varsinaisesti kirkon antamia kristillisiä tehtäviä vaan lähinnä kulttuurisen perinteen muodostamia, yleisesti hyväksyttyjä ja oletettuja kummin tehtäviä.
Huonoiten toteutuneita tehtäviä vanhempien näkemyksen mukaan ovat kummin antamaan kristilliseen kasvatukseen liittyvät tehtävät, kuten seurakuntaelämään, kristinuskoon ja Raamattuun tutustuttaminen ja vanhempien tukeminen lapsen kristillisessä kasvatuksessa. Tulos on mielenkiintoinen, sillä kuten aiemmin todettu vanhemmat eivät pidä kristilliseen kasvatukseen liittyviä tehtäviä juurikaan tärkeänä määritellessään kummin tehtäviä, mutta arvioivat ne kuitenkin huonosti toteutuneiksi oman lapsensa kohdalla. Tulos voi kieliä kyselylomakkeen huonosti toteutetusta kysymyksenasettelusta, jolloin vastaajat ovat saattaneet vastata että tehtävät ovat huonosti toteutuneita, vaikka ovatkin sitä mieltä että tehtävän toteutumisella ei ole hänelle merkitystä. Esimerkiksi jos vanhempi on vastannut että Raamattuun tutustuttaminen kummin tehtävänä on hänen lapsensa kohdalla toteutunut huonosti, voi hän samalla tarkoittaa että hän ei odota kummin toteuttavan tätä tehtävää, tai edes halua hänen tutustuttavan lasta Raamattuun.” (Vilpponen, 2018, 43-44.)
Mitä johtopäätöksiä voidaan vetää Vilpposen gradusta ja kirkon tutkimuskeskuksen kyselystä?
- Kummit ovat tärkeitä ja heillä on yhä keskeinen paikkansa vanhempien rinnalla
- Kummien kristillinen kasvatustehtävä on osin hämärtänyt ja jäänyt kulttuurikristillisissä perheissä sivuun
- En itse pidä huonona sitä, että mm.kummilapsen ystävänä toimiminen ja vanhempien tukeminen lapsen kasvatuksessa on tärkeää. Myöskään lahjojen antaminen ei ole syntiä. Omalta kohdalta kummivanhempani ovat tukeneet monesti taloudellisesti ja se on ollut heidän tapansa osoittaa lähimmäisen rakkautta. Vanhemmat tarvitsevat tämän ajan työpaineiden ja elämän haasteiden keskellä todellakin tukea. Monesti kummit ovat sisaruksia ja ystäviä, joten on luontevaa kääntyä heidän puoleensa mm. lapsen hoidossa ja lasten kanssa meneminen yhteisiin harrastuksiin.
- Kristillinen kasvatuksen antamista ei kuitenkaan tulisi unohtaa tai muuten koko kummisysteemi menettää merkityksensä hengellisessä mielessä. Mikäli kummi ei pidetään itseään kristittynä tai hengelliset asiat tuntevat hänestä vaikealta, niin on hyvä miettiä, miten ne voisivat tulla hänelle tutummiksi. Voisiko pohtia kummikoulutusta tai kummeille tarkoitettua alfa-kurssia? Jatkan tästä blogikirjoituksen jatko-osassa.
- Olen todistanut monta kertaa alttarilta käsin(kesäteologina) kummien siunaavia käsiä konfirmoitavien nuorten päällä. Se on tärkeä ja merkittävä hetki, joka varmasti jää positiivisena monelle kummille ja nuorelle mieleen. Tätä on perinnettä on hyvä jatkaa!
- Ne kummit, jotka ovat vahvoja uskon vakaumuksessa, niin kristillinen kasvatus tulee luonnollisemmin. Tosin se tarvitsee aina tapahtua yhteisymmärryksessä kummilapsen vanhempien kanssa. Olkoon kyse sitten hengellisestä konsertista, pyhäkouluun osallistumisesta tai kristilliselle kesäleirille osallistumisesta.
- On hyvä, että Simo Peura nosti asian esille. Sen jälkeenhän keskustelu jatkui myös muilla tahoilla.
- Konkreettinen uudistus on toteutettu kaste.fi sivun tiimoilta. https://www.kaste.fi/kuka-kummiksi/
Jatkan kirjoittelua toisessa blogitekstissä, niin ei tule liikaa materiaali yhteen kirjoituksen. Siinä tuon enemmän omakohtaista näkökulmaa ja tarjoaa teologisia ehdotuksia kummiuden kehittämiseen.
Hyviä asioita kummiudesta on tullut esille.
Mutta miten tahtoa ohjaamaan Kristillisen Uskon asiaan kun pappimme eivät halua asiasta juuri mitään kertoa alkaen Pyhän Hengen toimimisesta seurakunnassa, ja sen yhteisissä kokoontumisissa.
Asiaan kuuluisi myös niin Lain kuin Armonevankeliumin kuulossa oleminen, Ehtoollisen asian ymmärtäminen osallisuudessa, sekä Ihmisarvoisen katumuksen ja syyllisyyden ymmärtäminen ja huomaaminen ripin asiassa.
Mitä ihmettä Piispamme kaitsennassaan touhuavat kun ohjaus tärkeimmässä on näin ja kovasti hakosalla. Edelliseen liittyy sitten asia onko tapakristillisyys pelastavaa Uskoa mikä ei ymmärrä edellisen kappaleen asiaa.
Tokihan Jumala Uskonoppineidenkin mukaan voi toimia virallisen protokollan ulkopuolella, mutta koskeeko asia kaikkia kirkon tapajäseniä joille kyllä kerrotaan kasteen Armolupauksista tahi Jumalan Armoon tarrautumisen mahdollisuudesta heikkoina hetkinä.
Onko asiassa jopa huomattavissa saati löydettävissä jotain puolusteltavaa seurakuntalaisia törkeästi laiminlyödyssä opetuksessa, hengellisessä tiennäytössä, ja viimeiseksi uskomattoman kehnossa kaisennassa Piispojemme taholta.
Blogistin kirjoitus tulee ja on syntynyt todella tärkeään elämänasiaan.
”Mutta miten tahtoa ohjaamaan Kristillisen Uskon asiaan kun pappimme eivät halua asiasta juuri mitään kertoa alkaen Pyhän Hengen toimimisesta seurakunnassa, ja sen yhteisissä kokoontumisissa. Asiaan kuuluisi myös niin Lain kuin Armonevankeliumin kuulossa oleminen, Ehtoollisen asian ymmärtäminen osallisuudessa, sekä Ihmisarvoisen katumuksen ja syyllisyyden ymmärtäminen ja huomaaminen ripin asiassa.”
Nyt kun muu keskeinen kristillinen opetus on laiminlyöty, niin on selvää ettei kasteen merkityskään kansalle aukea. Kaste on tärkeä ja jopa keskeinen osa oppia, mutta kun opista ei ole pidetty huolta, niin kasteen merkitystä ei tunneta.