Ajelin kerran Turusta Kylmäkosken suuntaan mennäkseni vankilan jumalanpalvelukseen. Matkalla sellainen poliisin selfiekeppi välähti, kun olin ottanut vähän liian vähän aikaa. Helpotus oli suuri, kun sitten sain kirjeen jossa huomautettiin, mutta uhria ei kerätty, kun rike oli vähäinen silloin. Aikanaan hankin navigaattorin, kun Suomen kartta ei ole enää nuoruuden tasoinen. En enää osaa niin hyvin navigoida mitä joskus osasin. En tosin muista miten ne kaikki paikat löytyivät. Tässä autoiluasiassa on todellinen valinnan paikka kuuliaisuus vai uhri. Sääntöjä noudattamalla välttyy ylimääräisiltä välähdyksiltä ja pakolliselta uhrilta. Kun navigaattori kilkattaa, niin on mahdollisuus korjata asennetta ja nopeutta.
Kuuliaisuus/uhri on Raamatullinen asia. Israelin kansaa ohjeistettiin perusteellisesti miten kuuliaisuutta Jumalalle oli hyvä noudattaa. Kun kuitenkin oli ymmärretty, ettei täydellinen nuhteettomuus ollut jokamiehen ominnaisuus. Avuksi tuli uhripalvelus, jonka piti antaa ainakin ulkonaisen puhtauden seurakunnan keskellä. Jos en ole huonosti kotiläksyäni lukenut, niin syntisen piti tuoda uhri omasta laumastaan. Ymmärrämme, että lampaiden ja muiden uhriksi kelpaavien eläinten määrä laittoi miettimään onko varaa. Kun kaupunkiasuminen yleistyi, niin tuli ongelma, mistä kaupungissa asuva ottaa uhrin, kun laumaa ei ollut. Ihminen on kekseliäs, kun on kyse pelastuksen asioista. Joku perusti uhrieläin farmin ja kauppaa voitiin käydä perille toimitettuna.
Oliko toiminta Jumalan mielen mukaista? Mitä tuo uhrin ostaminen merkitsisi nykyisin. Kuulen heti vastalauseen: Emmehän me enää uhraa! Se on totta, mutta uhraammeko edes kuuliaisuutta Jumalan sanalle. Nimittäin uhrieläimen ostaminen muutti asiaintilan ratkaisevasti. Syntiä voi tehdä, jos on varaa ostaa se pässi joka viikko! Toinen vaihe tulee sitten siinä, kun tarkkaillaan julistusta! Mitä sanotaan synniksi! Vai sanotaanko mitään? Voitiinko lakata uhraamasta sen nojalla, että maininta synnistä jätettiin pois sanastosta? Voitiinko lakata parannuksen teosta, kun mitään sovitettavaa ei ole?
Kuuliaisuuteen emme me syntiset pysty, mutta uhriakann ei enää tarvita, sillä ristiinnaulittu Jeesus Kristus on lopullinen ja täydellinen uhri syntien sovittamiseksi.
Sahama. ”Kuuliaisuuteen emme me syntiset pysty”.
Voitko avata ajatusta si vähän lisää?
Ajatteletko, että kun Jumala sanoo sinulle jotain, et jostain syystä pysty totteleman?
Ajatus, että rikosesta (vääryyden tekemisestä) joutuu maksamaan ja ajatus, että kuuliaiset lain noudattajat saavat palkinnon on lujassa ihmisen mielessä.
Syyn ja seurauksen laki on antiikin filosofiaa ja monet elävät tietämättään tai tietoisesti tuo laki takaraivossaan.
Kun lukee Raamattua, niin siellä on toistuvasti tuotu esiin Jumalan Armo, jossa tuo syyn ja seurauksen laki kumoutuu ja ihminen saa Armon tuomion sijaan.
Laki on ehdoton, jos ajat ylinopeutta niin maksat sakot. Ihminen on rikkonut myös Jumalaa vastaan, mutta mitä voi ihminen antaa lunnaiksi sielustaan? Synnin sovittaminen itse on mahdotonta, mutta Kristuksessa kaikki on maksettu loppuun asti. Meille jotka uskomme, sanotaan: ”Olkoon teilläkin Kristuksen mieli.”
”Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli.” Room.8:5
Juuri näin. Ihminen pilkkaa Jumalaa, jos ajattelee, ettei Jeesuksen Kristuksen hankkima syntien sovitus riitä ja alkaa itse hyvitystekoja tehden ansaitsemaan anteeksiantamusta.
Pelastumme yksin armosta.
Otsikon kysymys on väärä vaihtoehto. Kuuliaisuus ja uhri eivät ole vaihtoehtoja. Eläin uhri oli sosiaalista evolutiota. Aikaisemman Ihmisuhrin sijaan uhrattiin eläin joko kiitouhrina tai sovitusuhrina. Ei uhria poltettu tuhkaksi vaan se syötiin uhriateriana.
Israelilaiset törmäsivät ihmisuhrikäytäntöön tullessaan Palestiinaan jossa Baalille uhrattiin mm ensinmäinen poikalapsi. Sellaisten luurankoja on löytynyt kynnyskivien alta. Vielä 250 luvulla ekr Karthagolaiset, jotka olivat foinikalaisia ja siis sukua palestiinalaisille, uhrasivat suuren määrän lapsia lähtiessään sotaan Roomaa vastaan.
Abrahamin sijaisuhri oli kapina tätä käytäntöä vastaan ja tietämättään hän otti sosiaalisen kehitysaskeleen. Uhrilammas symbolisoi alkuperäistä uhria. Samoin kuin Jeesuksen uhrikuolema symbolisoi kaikkien syntisten ansaitsemaa kuolemanrangaistusta minkä hän katsoi sovittavansa. Ehtoollinen on todellakin uhriateria.
Mitä maallisiin synteihin tulee, niin sisällämme on ankara tuomari joka estää meitä unohtamasta ajatuksia, sanoja ja tekojamme jotka sotivat ihmisten lakeja ja sovinnassääntöjä vastaan. Ne tulee kantaa ja sovittaa tavalla tai toisella. Niistä ei taivaallinen metafyysinen sovitus meitä lunasta.
Kyllä ajatus on Raamatusta 1. Samuel 15: 2 Silloin Samuel sanoi:
— Kumpi on Herralle mieleen,
uhrit vai kuuliaisuus?
Kuuliaisuus on parempi kuin uhri,
totteleminen parempi kuin oinasten rasva.
23 Kapinointi on noituuden vertainen synti, röyhkeys on kuin pettävät jumalankuvat. Sinä olet hylännyt Herran sanan. Siksi hän hylkää sinun kuninkuutesi.
Psalmi 89: 30. Minä annan hänelle ijankaikkisen siemenen, ja vahvistan hänen istuimensa niinkauvan kuin taivaat pysyvät.
31. Mutta jos hänen lapsensa minun lakini hylkäävät, ja ei vaella minun oikeudessani,
32. Jos he minun säätyni turmelevat, ja ei minun käskyjäni pidä;
33. Niin minä heidän syntinsä vitsalla rankaisen, ja heidän pahat tekonsa haavoilla.
34. Mutta armoani en minä hänestä käännä pois, enkä salli totuuteni vilpistellä.
35. En minä riko liittoani, ja mitä minun suustani käynyt on, en minä muuta.
36. Minä olen vihdoin vannonut pyhyyteni kautta: en minä Davidille valehtele.
37. Hänen siemenensä on oleva ijankaikkisesti, ja hänen istuimensa minun edessäni niinkuin aurinko.