Nokkelat lukijani, sanansäilän käytön suvereenit taitajat, vääräleuat, kotitarvehumoristit, verbaalivirtuoosit, salaliittoteoreetikot jne. Tässäpä teille mielenkiintoinen pähkinä purtavaksi:
Kertokaa, mitä näette / olette näkevinänne / toivoisitte näkevänne tai ette alkuunkaan tahtoisi nähdä tässä kuvassa. Osannette itse päätellä, peitelläänkö tässä jotakin vai kaivetaanko esiin? Katsokaa kuvaa tarkasti ja löytäkää salaisia merkityksiä, herkullisia yksityiskohtia. Päästäkää tajunnanvirtanne valloilleen. Selittäkää, säätäkää, mielikuvitelkaa…
Ja sallikaa mun nauraa ihan vedet silmissä, vatsa kippurassa! Tahdon pudota tuolilta ja vääntelehtiä lattialla naurusta hytkyen. Ruttopuiston rovasti tahtoisi nauraa niin kovasti! Auttakaa siis, pliis!
Ensimmäinen arvaus tulee FB-kaveriltani ja kuuluu näin:
Kirkon talouden heikentymisen myötä
PIISPATKIN JOUTUVAT KAIVAMAAN TALENTTINSA MAASTA!
Siinä taustalla on mies haalareissa, mutta homma on hoitunut liian hitaasti. Itse asiassa siinä haudattiin ekumeniset sotakirveet, mutta laitettiin puu merkiksi, että tarvittaessa löytyy.
FB:n puolelta taas:
Sopimusajan päätyttyä hautaustoimen ulkoistamisen jälkeen on haudankaivuupalveluja toimittava keskieurooppalainen halvimmalla palvelut tarjonnut yritys irtisanonut sopimuksen ja niinpä papit ovat päätyneet haudankaivuuhommiin ennen itse hautaamista. Paikalle on kuitenkin saapunut myös säästöjen takia Suomen ainoan kaksim..eikun -kielisen hiippakunnan notaari Bär-Syster Våg, joka epäilee tilanteessa olevan jotain hämärää ja alkaa sommitella tapahtuneesta dekkaria ”Turha tuomiokapitulissa”, jonka kumpuileva juoni kehii epäilyksen kerää tietyn kansainvälisen ateistisalaliiton ympärille. Tässä skenaariossa arkkipiispa on alennettu A4-papiksi ja käteen on annettu lapio, vaikka eniten töitä kirkon byrokratian vähentämisessä olisi kirveellä. Hätiin kutsutaan toinen piispasta suntiopapiksi säästösyistä siirretty Lapion Tuoma, mutta hän kieltäytyy työstä vedoten teologian tohtori Kaamu Tekkurin väitöskirjaan, jonka mukaan lapiolla kaivaminen – edes hautausmaalla – on sou lääst siison ettei se nyt vaan sovi. Asiasta jutun kirjoittaa tähtitoimittaja Kamilia Erhu. Tasapuolisuuden nimissä haastateltavina ovat sekä lestatiolainen että lespo statilainen. Tästä sukeutuukin aimo riita kirkollisille keskustelupalstoille (mm.www.seuraavakuntalainen.aha, http://www.blogipöhheikönpölläys.nyt ja http://www.himalandia24/7.hups), jonka seurauksena kaikki jähmettyvät paikoilleen odottamaan, että sisäministeri sanoisi asiasta jotain ja päästäisiin taas tekemään lööppejä kirkosta eroamisista. Lopulta asiaa tutkimaan asetetaan Kirkkojallituksen toimesta komitea, joka viiden vuoden kuluttua toteaa loppuraportissaan mm. seuraavaa: ”Ihminen eroaa kirkosta siten, että ihminen on elävä olento, kun taas kirkko on iso rakennus, jonka katolla on risti”. Tuloksesta epäillään laajaa liberaaliteologien salaliittoa. (jatkuu?)
Tässä kuvassa on kuva, jonka ääreen eri hiippakuntien papisto hiljentyy mietiskelemään tulevissa retriiteissään ja muissa hartaushetkissään (menetelmä hyvin tuttu ainakin Tampereen hiippakunnassa).
Kuvan nimi on ”monikulttuurisuus kirkollisissa joulujuhlissa”. Kuusi nyt vaan sattuu olemaan mänty, mikä haastaa katsojan pohtimaan, mikä juhlassa on olennaista ja luovuttamatonta, ja mikä ei.
Piispat toivottavat läsnäolollaan monikulttuuriset henkilöt mukaan juhlaan. Jokainen monikulttuurinen ihminen voi miettiä, mihin kohtaan kuvaa itsensä asettaisi, ja mennä seisomaan siihen nurkkaan huonetta tai janaa.
Samastuuko katsoja esimerkiksi tuohon mäntyyn jota tuupataan multaan hiljaisuuden vallitessa, harmaa-, musta- tai violettisävytteiseen henkilöön vai kenties tuohon anonyymiksi jäävään mäntyä kannattelevaan käteen, joka voidaan nähdä symbolina vieraan kulttuurin anonyymiksi jäävään mutta juhlahetken onnistumisen kannalta tärkeään henkilöön (vrt. itämaan tietäjät joulunajan kertomuksissa). Siten kuvassa on jollain logiikalla (yleensä aina on)hyvin diakoninen pohjavire: se haastaa meidät palvelemaan Kristusta lähimmäisissämme, lähellä ja kaukana.
Kuvan katsomisen jälkeen jokainen mietiskelyyn osallistunut voi kertoa vierustoverilleen, mikä kuvassa häntä puhutteli, ja mitä meille on juuri nyt tapahtumassa ja miltä musta just nyt tuntuu.
Julkaistun monikulttuurisuusoppaan nimi muuten on ”Kohti pyhää”, mikä sopisi myös kuvan nimeksi. Kuvan vasemmassa laidassa olevat henkilöt ovat nimittäin kallistuneita vasemmalle ja oikeassa laidassa olevat oikealle. Vetovoimainen henkilö tuo arkkipiispa. Siten kuva symboloi myös arkkipiispan roolia piispakunnassa, primus inter pares.
Eikö tämä ole mieluummin ilmastomuutoksen hautamisyritys kirkonjohdon kannalta? Melko simulääri Tuntemattoman sotilan haudan kanssa sen leffan alussa. Tuntematon ilmanmuutoksen hautaminen. Siinä kun on sotilaspiispakin varmistamassa.
Tuskinpa kirkon kermalla on mitään salattavaa. Ehkä he potevat ns. Jeesus-syndroomaa, jossa jumalallisen esikuvan mukaisesti on aina käännettävä se toinenkin poski, jos toiselle lyödään. Ehkä he ”riepottelunsa” keskellä hyräilevät mielessään, että ”ei muuta kunniaa, kuin kuulla kummultansa sun honkiesi huminaa…” Tai sitten on menossa se ”joka kuudes viikko”, jolloin istutetaan puu.
Koulkupoikana eteläisessä Helsingissä asuneena muistan ’Itsenäisyyden kuusen’. Vieläkö se kituuttaa Kaivopuistossa? Tässä istutetaan ’Karjalan mäntyä’. Paikalla on näköjään sekä kirkon että puolustusvoimien johtoa. Siviilit ovat varmaan evakkoja ja paluumuuttajia. Harmi, ettei muistokiveen kiinnitetty messinkilaatta näy kuvassa!
Kirkon henkilöstövähennykset ovat jo niin pitkällä, että arkkipiispaa tarvitaan puutarhahommissa avuksi.