Nokkelat lukijani, sanansäilän käytön suvereenit taitajat, vääräleuat, kotitarvehumoristit, verbaalivirtuoosit, salaliittoteoreetikot jne. Tässäpä teille mielenkiintoinen pähkinä purtavaksi:
Kertokaa, mitä näette / olette näkevinänne / toivoisitte näkevänne tai ette alkuunkaan tahtoisi nähdä tässä kuvassa. Osannette itse päätellä, peitelläänkö tässä jotakin vai kaivetaanko esiin? Katsokaa kuvaa tarkasti ja löytäkää salaisia merkityksiä, herkullisia yksityiskohtia. Päästäkää tajunnanvirtanne valloilleen. Selittäkää, säätäkää, mielikuvitelkaa…
Ja sallikaa mun nauraa ihan vedet silmissä, vatsa kippurassa! Tahdon pudota tuolilta ja vääntelehtiä lattialla naurusta hytkyen. Ruttopuiston rovasti tahtoisi nauraa niin kovasti! Auttakaa siis, pliis!
Spesiaalikysymys Eliakselle: Entäs miten kirkko eroaa valtiosta?
Per-Olof, selitäpä tämä: Jos tuossa lepää kirkon viimeinen jäsen, niin miten ihmeessä noita piispoja vielä on noin monta? Tuohon mennessä heidänkin leipäpuunsa on toki ehditty kaataa…
Hahaa, Tuomas onkin katsonut kuvaa kiitettävän tarkasti!
Kaimani Hannu K. taas arvelee, että kuva on poliittisesti värittynyt. Mitenkäs muuten kirkko eroaa politiikasta?
Katja: Luterilaisella puolella on sotilaspappeja, mutta sitten meillä on – epäjonhonmukaisesti – kenttäpiispa. Mitä ihmettä se piispa kentällä tekee, kun se on intisää just niitten sotilaitten takia. Muuten: Ruttopuiston rovasti ei koskaan tahtoisi yletä miinakenttäpiispaksi…
Selitys Hannulle: Ei ole enää muita jäseniä kuin piispat eli 1/hiippakunta
… jatkuu… liberaaliklikin takana epäiltiin olevan prima motorinana ainoa naispiispa Arja Iskola. Tähän tulokseen Salaliittoteorioita Rakastavat Konservatiivit (SRK) päätyivät kuvaa tutkiessaan ja huomatessaan, että siinähän lapioidaan ihan selvää (piis)paskaa. Huomattiin myös, että lapioijan nimi McInen viittaa selkeästi skottilaisiin alkujuuriin ja pohdittiin kuvassa etsittävän kauan sitten kadonnutta viskipulloa. Keskustelu kasvoi sellaisiin mittoihin, että päätoimittajakin muutti nimensä Seppäläpäläksi. Siinä, missä Ruttopuiston Rovasti halusi kuolla Nauruun, oli kirkon talousjohdolla muita saaria kiikarissa. Kirkon eläkerahaston jäljellejääneet molemmat eurot päätettiin tallettaa korkeakorkoiselle Man-saarten tilille. Tästä kirkon tasa-arvohuolehtijat Sari Novel-Sclagerbestin johdolla päättivät nostaa kanteen, koska toinen euroista olisi ehdottomasti pitänyt sijoittaa Woman-saarille. Tässä kohtaa tulikin jo kiire erottaa kirkko paitsi jäsenistään, myös valtiosta, sillä jos hallitus olisi saanut vihiä kirkon jättitalletuksista, olisi edessä ollut pakkolunastus. Asuntoministerin ehdotettua joutilaita kirkkoja vuokra-asunnoiksi ratkaisuna pääkaupunkiseudun asuntopulaan alettiin selvittää sillä seurauksella, että asuntoministeri päätyi Sibikseen opiskelemaan kanttoriksi ja otti tulevan ammattinsa vuoksi uudeksi nimekseenkin Kirstu Kiuru. Mahdollisia yhteyksiä Ruttopuiston Rovastiin selvitellään.
(jatkuu??)
Siitä ’Karjalan männyn’ muistokivestä vielä: laattaan on kaiverrettu tietysti stm Honkajoen rukous: ”….ja varjele noita Suomen herroja, etteivät toista kertaa löisi päätään Karjalan mäntyyn.” Joidenkin mielestä peräti kolmas kerta on hyvin hilkulla.
Kirkko hautaa yli-ihmistä. Sillä yli-ihminen on kuollut. Ettekö huomaa hälinää, joka syntyy, kun haudankaivajat hautaavat yli -ihmisen (normaalihinnalla, yhteisöverovaroilla)? Emmekö tunnekin mätänevän yli -ihmisen hajua? (Aluksi seuraajat eivät huomanneet, vaan luulivat että kyseessä oli jumala.) Ponnistuksiensa jälkeen yli-ihminen on kuollut ja pysyy kuolleena. Ja me olemme hänet haudanneet, puheet pidetty Spongin teologian hengessä. Tarjolla on kahvia. Seuraavana päivänä kaikki näyttää samalta.
Kirkko avaa Albert Järvisen haudan, koska Helsingissä haudan hallinta-aika on 25 vuotta. Aika on aivan riittävä, sillä kristittyjen esikuva, Jeesus, käytti omaansa vain kolme päivää – ja niistäkin kahdesta lainattiin aikaa vain hyvin lyhyen aikaa.
Asiaa ei muuta se, että Albert Järvinen on niin hyvä muusikko, että häntä pidettiin jumalana. Pikemmin päinvastoin.
Martti Pentiti :”Siitä ’Karjalan männyn’ muistokivestä vielä: laattaan on kaiverrettu tietysti stm Honkajoen rukous: ”….ja varjele noita Suomen herroja, etteivät toista kertaa löisi päätään Karjalan mäntyyn.” Joidenkin mielestä peräti kolmas kerta on hyvin hilkulla.”
Mitä muuta vasemmistolle on koskaan ollut Suomen itsenäsyyden ja laillisen demokraattisen yhteiskuntajärjestelmän puolustaminen ylivoimaltaan monikymenkertaista suurvaltaa vastaan kuin Väinö Linnan fiktiota? Eikä paljon muuta taida olla Suomen itsenäistyminenkään.
Kiitokset vanhemmillemme ja isovanhemmillemme, että he henkeään säästämättä varjelivat meille tämän kotimaan.
Tuula Hölttä: ”…Mitä muuta vasemmistolle… kuin Väinö Linnan fiktiota?”
Mitäs muuta sitten oikeistolle? Missä ovat Höltän (persoonalliset) faktat? Jos ei Tampereen duunari Linnan Sotaromaanin fiktiot kelpaa, olisi aika lukea vaikkapa Paavolaisen Synkkä yksinpuhelu. Ja hyö olj sentäs Karjalan priha. Taitaa olla liikaa vaadittu, kun ihanteena on yks Sepe.