Kirkon imagosta puhutaan paljon. Seurakunnissa harmitellaan, että ihmisillä ei ole totuudenmukaista kuvaa seurakunnista ja kristityistä. Samalla moni seurakunta laiminlyö ilmeisimmän ja helpoimman tavan luoda kuvaa seurakunnasta – kuvien käytön.
Kuvan käyttö on yksi tärkeimmistä keinoista, kun tavoitetaan ihmisiä. Kuva vaikuttaa tunteisiin ja tarkkaavuuteen paljon nopeammin kuin teksti, ja se myös havaitaan helposti, toisin kun kirjallinen viesti. Siksi kuvien valintaan on kiinnitettävä viestinnässä erityistä huomiota. Sattumanvaraisesti kuvitetut nettisivut saattavat antaa aivan vääränlaisen kuvan seurakunnan toiminnasta ja jäsenistä.
Seurakunnan toiminnan keskiössä ovat seurakuntalaiset. Siksi kuvien tulisi esittää ihmisiä, joihin voi samastua. Markkinoinnin ammattilainen tietää, että silloinkin, kun myytävänä on jokin tuote, ihmiset ovat näkyvästi esillä. Seurakunnan viestintämateriaalissa näkyvät ihmiset madaltavat kynnystä osallistua. Etenkin ne, joilla on etäinen suhde kirkkoon, haluavat nähdä, millaisia ihmisiä seurakunnassa käy, ja mitä he siellä tekevät.
Eri ikäisten ja eri sukupuolten tulee näkyä kuvissa, jotta ei vahingossa luoda kuvaa vain vanhusten tai miesten seurakunnasta. Iloiset ihmiskasvot välittävät viestin siitä, että seurakunnassa kokee lähimmäisenrakkautta ja yhteyttä.
Monien seurakuntien verkkosivuilla ja esitteissä näkee vielä kuvia tyhjistä kirkkosaleista, kirkkorakennuksista, kynttilöistä, puista ja kukista ja seurakuntalaisten askarteluista. Kaunis kirkkorakennus on ylpeyden aihe, mutta kun halutaan kutsua ihmisiä seurakunnan yhteyteen, kuvat seinistä ja juhlavista tiloista eivät auta pääsemään tavoitteeseen. Esineet ja maisemat tarjoavat esteettisiä elämyksiä. Ne eivät kuitenkaan kerro mitään itse seurakunnasta eivätkä herätä samanlaista tunnetta kuin toisten ihmisten näkeminen.
Millaisia ratkaisuja hyvään kuvitukseen on tarjolla? Kirkon graafinen ohjeistus antaa yleiskuvan siitä, miltä seurakunnan verkkosivut, infotaulut ja markkinointimateriaali voivat näyttää. Seurakunta voi palkata vapaaehtoisen tai ammattikuvaajan, joka kuvaa ohjeen mukaan eri tilanteita seurakunnan arjessa ja juhlassa. Tästä on selkeitä hyötyjä. Seurakunta saa kerralla käyttöönsä suuren määrän kuvia, joiden käyttöoikeuden se omistaa. Kuvaustilanteissa ammattilainen osaa varmistaa, että kuvattava sallii kuvansa käytön seurakunnan viestinnässä. Jos halutaan kuvata arkaluontoisia tilanteita kuten sielunhoitoa, ehtoollista tai hautajaisia, voidaan tilanteita myös lavastaa, koska oikea tilanteen kuvaaminen ei olisi tahdikasta. Hyviä kuvia löytää myös Sakastin kuvapankista, jonne voi myös viedä omia kuviaan, kunhan käyttöoikeudet ovat kunnossa.
Karoliina Malmelin
kouluttaja
Agricola
Iloisia ihmisiä täynnä olevat kirkkosalit ja tilat antavat myönteisen kuvan kirkosta, se on totta. Mutta, entäs jos ne salit ovatkin oikeasti useimmiten tyhjinä? Välittyykö silloin kuvan kautta kirkon/seurakunnan todellinen tilanne ulospäin?
On myös muunlaisia kuvia kuin valokuvia. Millaisen mielikuvan kirkosta luomme esim. näiden sivustojen kautta? Kommenteissa on aika ajoin välittynyt tieto, että onneksi tämä täällä uutisoitu kiron kahtiajakautuminen ei näy arjessä kentällä juuri lainkaan, ainakaan Helsingin ja Uudenmaan ulkopuolella. Voimmekin kysyä, pidetäänkö mielikuvaa kirkon kahtiajakautumisesta tarkoituksellisesti yllä esim. median kautta? Ketä se palvelee, jos palvelee?
Hyvä blogikirjoitus. Kyllä jokaisen seurakunnan kannattaa panostaa nykyaikaisiin nettisivuihin. Valitettavasti vieläkin seurakunnilla näkyy aika vaatimattomia ja vanhanaikaisia sivustoja.
Selkeästi ajastaan jäljessä olevat sivustot viestivät vanhanaikaista kuvaa seurakunnasta. Kärjistäen voisi todeta, että emmehän me pukeudu nykyään enää keskiaikaisiin tai edes muutaman vuosikymmemen vanhoihin vaatteisiinkaan. Tai aja sata vuotta vanhoillla autoilla.
Nettisivut ja niiden kuvavalinnat ovat siis erittäin tärkeitä. Niiden tehtävä on palvella seurakuntalaisia ja kutsua jokaista sivuilla vierailevaa mukaan syntisten mutta armosta elävien joukkoon.
Tärkeä näkökulma! Sivujen kuvastot kertonevat siitä, mielletäänkö seurakunta viranomaiseksi ja palvelujen tarjoajaksi (kuvat tyhjistä tiloista), vai yhteisöksi (kuvat tapahtumista).
Seurakuntien sivuilla voisi olla kuvagallerioita, joihin päivitettäisiin kuvia äskettäisistä tapahtumista. Se madaltaisi kynnystä tulla mukaan ja lisäisi vierailijoita. Miltei kaikilla opiskelijajärjestöillä on nykyään suuremmissa tilaisuuksissa valokuvaajia ja sivuillaan jatkuvasti päivittyvät kuvagalleriat.
Hienoja ajatuksia, Salme ja muut! Tarttuisin tuohon kysymykseen, pitääkö tyhjiä kirkkosaleja kuvata verkkosivulla. Kaikki tietävät, että messujen kävijämäärä on valtakunnallisesti ollut laskussa lukuunottamatta Tuomas- ja erikoismessuja. Verkkosivujen tehtävä on kutsua ihmisiä mukaan, ei raportoida tai tilastoida toiminnan kaikkia puolia. Toki sivuilla voi olla esillä myös seurakunnan tilinpäätös ja kävijätilastot. Kuvituksella osoitetaan, mikä on katsottu juuri nyt tärkeäksi nostaa esiin. Kannattaako seurakunnan nostaa kuvissa esiin ne toimintamuodot ja tapahtumat, jotka houkuttelevat uusia ihmisiä mukaan vai ne, joilla on jo omat vakiokävijänsä? Näitä kysymyksiä on tärkeää miettiä.