Lukijani.
Rippikoulun käyminen on vanha kirkon ehto avioliittoon vihkimiselle. Se ei kaikkia miellytä. Kerran Jukolan Juhani puolustautui kirkkolain vaatimusta vastaan Jumalan asetuksella ja lailla: ”Katsokaas, hän on jo äitimme kohdussa antanut meille niin kovat päät, että lukemaan oppiminen on meiltä mahdoton asia.” (Seitsemän veljestä 4. luku 175. kpl)
Keskustelukumppani, lautamies Mäkelä, piti pään kovuutta tyhjänä luulona. Hän vetosi ahkeruuden ja harjoituksen voimaan sekä siihen, että veljesten isän lukutaito oli mitä paras. Ei tuota näkemystä heti uskottu. Eikä kyselty Männistöstä Venlaakaan aapisen opettajaksi.
Monen mutkan kautta veljekset viimein löysivät oppimismotivaation ja omintakeisen ratkaisun ongelmaansa. He lähettivät Eeron, etevimmän joukostaan, jahtivoudin luo oppimaan muiden opettajaksi. Eero kulki siellä aikansa, oppi lukemaan, alkoi opettaa muita – ja lopulta kaikki Juhania myöten olivat selvittäneet aapisen kannesta kanteen.
Lukutaidon valvonta ei enää ole kirkon asia. Mutta kirkko edellyttää yhä, että sen jäsen osaa ulkoa ydinasiat. Kuten uskontunnustuksen ja rukouksia.
Vaatia saa. Vaan ei auta, että opettaja kurittaa oppilasta samaan tapaan kuin Kiven kuvaama lukkari Jukolan Timoa ja Juhania. Eikä kuopus-Eeron ylimielinen tapa naljailla veljilleen heitä opettaessaan. Lautamies Mäkelän ja pitäjän nimismiehen kaltaisia rohkaisijoita ja tuen antajia taas voi arvostaa. Sekä kyllin pitkämielisiä provasteja.
Minä arvostan myös sitä oppijaa, joka sitkeästi etsii oman tapansa oppia.
Aleksis Kivi kuvasi Jukolan Juhanin oppimistyylin näin: ”Tapahtuipa tuossa usein, että hän, vihoissansa hammasta purren, melkein kyyneleitä vuodattaen, äkisti rynkäsi rahilta ylös, tempasi havutukin nurkasta kouriinsa, nosti sen korkeuteen ja paiskasi tuimasti maahan taas; ja silloin pirtti jumahti, ja keikahti miehen lyhykäinen paita. Niin hän tuolloin, tällöin iski kyntensä tukkiin; sillä suurella puuhalla juurtui aapiainen miehen aivoon.” (12. luku 3. kpl)
Ilmiselvä liikkeen ja lihasmuistin avulla oppija!
Kun motivaatio riittää, tieto tarttuu kovaankin kalloon. Naimalupa päämääränään Jukolan Juhani sai kirkon vaatimat uskonkappaleet läpi. Ja kohta hänellä oli mahdollisuus kosia ja naida rakas Venlansa.
Sinun
Harmaa rovasti
29 Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te rakennatte profeettain hautoja ja kaunistatte vanhurskasten hautakammioita,
30 ja sanotte: ’Jos me olisimme eläneet isäimme päivinä, emme olisi olleet osallisia heidän kanssaan profeettain vereen’!
31 Niin te siis todistatte itsestänne, että olette niiden lapsia, jotka tappoivat profeetat.
(Matt.23)
Siis mitä Jeesus Sanoo edellä, että nämä sokeat eivät ymmärtäneet perineensä uskonsa isiltä jotka olivat tappaneet profeetat.
Kuinka on luterilaisuuden kanssa, siis jos olisimme eläneet niinä aikoina jolloin luterilaiset sotivat katolilaisia vastaan, vainosivat ns ”uudestikastajia”, sortivat homoja, kielsivät kastamattomilta kansalaisoikeudet, noitavainot jne… KUINKA sinä olisit toiminut silloin? Olisitko ottanut osaa noihin kauheuksiin joita ilmeisesti nyt kauhistelet?
Syntiin suhtaudun samalla vakavuudella ja ihmisluonnon pohjattoman kelvottomuudesta tunnistaen kuin Martti Luther, joka psalmin 143:2 perusteella tunnusti: ”Älä vaadi palvelijaasi tuomiolle, sillä sinun edessäsi ei yksikään ole syytön.” Tai Jesajan 64:5 perusteella: ”Kuin saastaa olemme olleet, kuin tahrainen riepu on meidän vanhurskautemme.”
Yhtään paremmassa maailmassa tuskin siis eläisimme, olisinpa sitten elänyt Aadamin tai Lutherin aikalaisena. Kuten sarkastisesti sanotaan: Jos ihminen kykeneekin välttämään vanhempiensa tekemät virheet, hän luultavasti toistaa isovanhempiensa virheet.
Samalla on tärkeää muistaa asian kääntöpuoli. Martti Lutherille tärkeitä raamatunlauseita olivat mm. Joh. 3:16 ja 2. Kor. 5:19. Viime mainittu kuuluu näin: ”Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan…”
Jouni Parviainen, Jeesus Sanoo vertauksen ”eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä” siis kun ”näkee” huonoahedelmää niin ei sieltä etsi MITÄÄN, ei vaan voi löytää.
Siis kun ”näkee” laittomuutta niin sieltä ei voi löytää Jumalaa, kun ”näkee” rakkaudettomuutta niin sieltä ei voi löytää Jumalaa, siis iankaikkistaelämää ei voi löytää saastaisuuden seasta.
Ei kovaankaan kalloon voi tartuttaan Jumalan rakkautta, sen voi saada vain nöyrät.
Juuri nöyryys pani Jukolan Juhanin tekemään työtä aapiskirjan ääressä niin kauan, että hän oli sen sanoman oppinut. Hän kuvitteli, että olisi ollut edes Timo-veljeään nopeampioppinen, mutta toisin kävi. Oli kuitenkin riittävän nöyrä jatkamaan työtä maaliin asti.
Pään tieto on eri kuin sydämen usko jonka Pyhä Henki saa aikaan.
Olen samaa mieltä siitä, että pään ja sydämen uskolla on ero. Mutta ajattelen myös, että Aleksis Kivi on Seitsemässä veljeksessä onnistunut Jukolan Juhania kuvatessaan kauniisti tavoittamaan senkin, miten ihmisestä voi tulla jonkin väkevän kokemuksen kautta vakaa kristitty. Tarvittiin ukonilma ja nuoren naisen väkevä rukous ja vielä ripittäytyminen papille. Ellei taustana olisi ollut pään tietoa, tuskinpa sydänkään olisi voinut muuttua.
Jouni Parviainen ei Kaleva ole Raamatun Sanaa eli ei kuvatut ole evankeliumia.
Kun tulee uskoon niin täytyy nöyrtyä ja luopua kaikesta vanhasta siis myös ennen opitusta.
Synnistä pitää luopua. Mutta ei Jumala ketään aivopese.
Silloin Jeesus sanoi heille: ”Siksipä jokainen lainopettaja, josta on tullut taivasten valtakunnan opetuslapsi, on kuin isäntä, joka runsaasta varastossaan ottaa esiin sekä uutta että vanhaa.” (Matt. 13:52)
Jouni Parviainen, siis tarkoitatko että mös pakanat ennen uskoontuloa voivat ottaa vanhasta? Jeesus puhuu selekästi Vanhasta Testamentista löytyvästä.
Entä kun Jeesus Sanoo:
Matt. 7:21
Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
Ja Paavali:
1. Kor. 12:3
Sentähden minä teen teille tiettäväksi, ettei kukaan, joka puhuu Jumalan Hengessä, sano: ”Jeesus olkoon kirottu”, ja ettei kukaan voi sanoa: ”Jeesus olkoon Herra”, paitsi Pyhässä Hengessä.
Kummassa on iankaikkisen elämän Sanat eli kun ne antavat eri vastauksen siihen voiko pelkistä sanoista päätellä onko ihmisessä Pyhä Henki?
Paavali kirjoittaa myös:
”Ne, jotka ovat tehneet syntiä lakia tuntematta, myös tuhoutuvat laista riippumatta. Ne taas, jotka ovat lain tuntien tehneet syntiä, myös tuomitaan lain nojalla. Ei Jumala hyväksy vanhurskaiksi niitä, jotka vain kuulevat lain sanoja, vaan vanhurskaiksi julistetaan ne, jotka myös noudattavat lakia. Pakanakansatkin, joilla ei ole lakia, saattavat luonnostaan tehdä, mitä laki vaatii. Silloin pakanat, vaikkei heillä lakia olekaan, ovat itse itselleen laki. Näin he osoittavat, että lain vaatimus on kirjoitettu heidän sydämeensä. Siitä todistaa heidän omatuntonsakin, kun heidän ajatuksensa syyttävät tai myös puolustavat heitä. Tämä tulee näkyviin sinä päivänä, jona Jumala minun julistamani evankeliumin mukaisesti tuo ihmisten sisimmätkin salaisuudet Kristuksen Jeesuksen tuomittaviksi.” (Room. 2:12-16)
Minulle riittää luottamus siihen, että Jumala puhuttelee jokaista niin, että tämä voi ymmärtää, mistä on kysymys. Mutta on totta, että tunnustus ”Jeesus on Herra” on mahdollista kuulla vain kristityn suusta.
Jouni Parviainen, sanotko siis että Jeesuksen Sanat eivät pidä paikkaansa eli seuraava ei ole Totuus:
Matt. 7:21 Ei jokainen, joka sanoo minulle: ‘Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
Paavalin sana ei ole ristiriidassa Jeesuksen sanan kanssa. Hän kirjoitti täsmälleen saman asian vain toisin sanoin: ”Ei Jumala hyväksy vanhurskaiksi niitä, jotka vain kuulevat lain sanoja, vaan vanhurskaiksi julistetaan ne, jotka myös noudattavat lakia.” (Room. 2:13)
Kun Jeesus tulee kuninkuudessaan takaisin, hän on suvereeni tuomio-oikeudessaan. Se, joka tunnustaa ”Jeesus on Herra” on tehnyt sen Pyhässä Hengessä. Mutta väärä profeetta ei siihen pysty.
Jouni Parviainen,siis todistat Paavalin sanalla Jeesusta vastaan?
Entä kun Jeesus selkeästi Sanoo evankeliumissa mikä tulee tuomitsemaan kaikki ihmiset kerran:
Joh. 12:48
Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä.
Ari Pasanen. Logiikka, jota kommentissasi käytetään, on kovin vaikeasti avautuva. Minun kielenkäytössäni ilmaisu ”ei ole ristiriidassa” ja ”täsmälleen saman asian” tarkoittaa ”olla samaa mieltä” eikä suinkaan ”olla vastaan”.
Johanneksen evankeliumin sana pitää paikkansa.
Jouni Parviainen, mitä tarkoitat seuraavalla:
Kun Jeesus tulee kuninkuudessaan takaisin, hän on suvereeni tuomio-oikeudessaan. Se, joka tunnustaa “Jeesus on Herra” on tehnyt sen Pyhässä Hengessä. Mutta väärä profeetta ei siihen pysty.
Minulle tuo tarkoittaa etteivät väärän profeetan seuraajat voi sanoaJeesukselle ”Herra Herra” ja se taasen on selkeästi ristiriidassa Jeesuksen Sanojen kanssa kun Jeesus Sanoo:
Matt. 7:21 Ei jokainen, joka sanoo minulle: ‘Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
Siis minulee tuo Matt.7:23 kertoo juuri sen että väärän profeetan seuraajatkin voivat sanoa Jeesukselle ”Herra Herra”, mutta mistä nämä tunnetaan on etteivät he tee Jumalan tahtoa eli ovat laittomuuden tekijöitä.
Pitkän ja monipolvisen vuoropuhelun ydinkysymys näyttää olevan siinä, että oikea ja väärä on kyettävä luotettavasti tunnistamaan. Löytyisikö ratkaisu oikean ja väärän profeetan erottamiseen seuraavasta päättelyketjusta?
1. Sanat ”Herra, Herra!” eivät yksinään riitä, koska Jeesuksen sanojen mukaan niin voi sanoa kuka vain, siis sekä oikea että väärä profeetta.
2. Sanat ”Jeesus on Herra!” on uskontunnustus, jonka voi sanoa vain Pyhän Hengen hallitsema ihminen, mutta ei sellainen, joka on väärän hengen vallassa.
3. Oikea sydämen usko on ilmeisesti olemassa silloin, kun seuraava Jeesuksen sana näkyy ihmisen teoissa: ”Se, joka tekee Jumalan tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini.” (Mark. 3:25)
4. Kun suun tunnustus ja sydämen usko ovat sopusoinnussa, kristitty ei elä valheessa eikä väärässä (pelastus)varmuudessa. ”Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen. (Room. 10:9-10)
Jouni Parviainen, minusta tuo mitä tuot esille on sanakikkailua eli kun Jeesus Sanoo jotain niin otat sen tässä kohdassa sanatarkasti eli et ajattele (ymmärrä) lapsenkaltaisesti, siis eikö ”Herra, Herra” pitäisi sisällään kaikki suusta tulevat Jeesusta ylistävät sanat, siis myös ”Jeesus on Herra”?
Evankeliumissa on iankaikkisen elämän Sanat, siis vain ja ainoastaan niissä, Jeesus käskee ”tehkää parannus ja USKOKAA evankeliumi”. Nyt kun otetaan vaikkapa Paavalin sanoja niin ne eivät ole suoraan evankeliumia, eihän Jumala ilmoita missään lähettävänsä uuttaa julistajaa Jeesusta selittämään, siis vieläpä Luther ja kump ovat ns ”uusia” ja vääriä profeettoja kun yrittävät kirjoittaa uutta evankeliumia eli tunnustuskirjoja.
Kun Jeesus Sanoo että väärät profeetat tunnistetaan huonosta hedelmästä niin se on selkeää juuri Lutherin kohdalla kuinka hän kohteli ns ”uudestikastajia”, ”paavilaisia”, juutalaisia jne… hän kyllä lupasdi seuraajilleen kaiken hyvän mutta toisuskoisille oli armoton kuten vielä tänä päivänä voimme lukea evlut kirkon tunnustuskirjoista esille tuomani kohdan jossa käsketään kohtelemaa julmasti niitä jotka eivät halua opetella ulkoa tiettyjä uskonkappaleita.
Sokeus on juuri sitä ettei ”näe”omaa kurjuuttaan ja sitä kuinka itse elää laittomasti ja erossa Jumalasta uskoen valhetta, ensin ihmisen pitää ”nähdä”oma syntisyytensä ja tehdä parannus ja ottaa kaste KUN JUMALA KUTSUU saadakseen synnit anteeksi ja saadakseen Pyhä Henki. Tämän Pietri julistaa selkeästi ensimmäisenä helluntaina:
37 Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: ”Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?”
38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.” (Ap.t.2)
Evankeliumien asettaminen raamatuntulkinnan keskiöön eräänlaiseksi mittanuoraksi on sinänsä oikea lähtökohta. Sen tähden vetoan Jeesuksen sanaan ja pidättäydyn asettumasta ylituomariksi muihin kuin itseeni nähden:”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan.” (Matt. 7:1-2)
Paavalin tai Lutherin opetusta voidaan mielestäni aivan hyvin arvostaa siltä osin kuin se on sopusoinnussa Jeesuksen opetuksen kanssa. Mutta toisaalta Lutherin opetuksen täydellinen hylkääminen vetoamalla niihin hairahduksiin, joita hän itse myöhemmin katui, olisi suunnilleen yhtä onnetonta kuin muistaa opetuslapsi Pietarin toiminta vain siihen saakka, kun hän kielsi Jeesuksen ja unohtaa täysin se, että hän katui, sai anteeksi ja sai sen jälkeen Jeesukselta uuden tehtävän.
Jouni Parviainen, selitän nyt oikein juurtajaksain mitä tarkoitan ja mikä on täydellisesti evankeliumin sanomaa eli kun ”näkee” huonoa hedelmää (esim Lutherin) niin silloin ei sieltä JEESUKSEN SANAN mukaan tule etsiä mitään vaan kavahtaa sellaista väärää profeettaa, siis kun vaikkapa sinä ”näet” lapsesi menevän etsimään mansikoita nokkospuskasta niin etkö silloin selkeästi sano lapsellesi ettei sieltä voi mansikoita löytää, niin EIKÖ JUMALA PALJON PAREMMIN TIEDÄ MISTÄ LÖYTYY IANKAIKKISEN ELÄMÄN SANAT?
Siis en minä ketään tumitse vaan näytän evankeliumin Sanan kautta väärän profeetan jotta jokainen voi ITSE( jos Jumala kutsuu) valita ketä seuraa.
Mielenkiintoista ottaa Pietarin elämä esimerkiksi, siis ennen helluntaita Pietarilla ei ollut Pyhää Henkeä joten hän ei ymmärtänyt Jeesuksen Sanoja, siis vaikka hän uhosi seuraavansa Jeesusta kuolemaan asti niin hän kielsi Jeesuksen, MUTTA kaikki muuttui kun hän sai Pyhän Hengen joka kirkasti hänelle Jeesuksen ja Jeesuksen Sanat.
Ihminen jolla ei ole Pyhää Henkeä ei kuule ja ymmärrä Jeesusta eikä näin voi seurata Häntä vaan seuraa valheen opettajia paatuneella sydämellä.
Ari Pasanen. Jos olen ymmärtänyt kantasi oikein, niin kristityn on osattava erottaa se, kuka puhuu totta ja kuka ei. Siis ketä voi kuunnella ja ketä ei.
Luukkaan evankeliumissa ja Luukkaan kirjoittamassa Apostolien teoissa mainitaan nimeltä Jeesus ja neljä muuta, joista sanotaan, että he olivat täynnä Pyhää Henkeä.
Jeesus: ”Jeesus lähti Jordanilta Pyhää Henkeä täynnä. Hengen johdattamana hän kulki autiomaassa.” (Luuk. 4:1)
Pietari: ”Silloin Pietari, Pyhää Henkeä täynnä, sanoi heille: ’Kansan hallitusmiehet ja vanhimmat!'” (Apt. 4:8)
Stefanos: ”Mutta Pyhää Henkeä täynnä Stefanos nosti katseensa taivasta kohti ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen, joka seisoi Jumalan oikealla puolella.” (Apt. 7:55)
Barnabas: ”Hän [Barnabas] oli hyvä mies, täynnä Pyhää Henkeä ja uskoa. Yhä enemmän oli niitä, jotka liittyivät Herran omien joukkoon.” (Apt. 11:24)
Saul eli Paavali: ”Silloin Saul – eli Paavali – täynnä Pyhää Henkeä katsoi mieheen [Elymas] tiukasti ja sanoi: ’Sinä Paholaisen sikiö, vilpin ja petoksen pesä, sinä kaiken hyvän ja oikean vihollinen! Etkö jo lakkaa vääristelemästä Herran suoria teitä!” (Apt. 13:9)
Minä ajattelen, että Jeesuksen ohella ainakin noiden neljän nimeltä mainitun Pyhän Hengen täyttämän Jeesuksen seuraajan ymmärtämyksen voin riittävässä määrin luottaa, kunhan vertaan heidän sanomaansa Jeesuksen sanomaan.