Vertaus on tämä: siemen on Jumalan sana. Mitkä kalliolle putosivat, ovat ne, jotka kuullessaan sanan ottavat sen ilolla vastaan, mutta joilla ei ole juurta: ainoastaan ajaksi he uskovat ja kiusauksen hetkellä luopuvat. (Luuk. 8: 11,13)
Miksi Jumalan sanan siementä kylvetään tuhlaillen, eikä siemeniä säästellen; minkä tähden kylvetään myös huonoon maaperää, jopa kalliolle?
Mitenkä silloin kävisi, kun Jumala sanan siementä kylvettäisiin säästellen ja etsien hyvää ja sopivaa kasvualustaa; olisimmeko me sellaista hyvää kasvualustaa vai jäisimmekö ulkopuolelle?
Mikä merkitys on maaperän muokkaamisella ja miten se tapahtuu?
Miten suhtaudumme Jumalan sanaa, siihen oikeaan ja hyvään siemeneeseen?
Minkä tähden Jeesuksen vertaukset ovat kaksiteräisiä: ne sulkevat ja avaavat, jättävät pimeyteen tai vievät valoon?
Kaikki julkaistut blogini:
Lain ja evankeliumin eroittamisesta.
Jumalan käskyjen jatkuva opettaminen ja kertaaminen on ehdottoman välttämätöntä. Kukaan ei tarvitse Kristusta, ellei ole nähnyt syntisyyttään.
Lisäksi syntisyytensä kerran nähnyt unohtaa helposti todellisuuden ja liukuu tekopyhyyteen. Lääke näihin on lain saarna. Toisaalta lain saarna aiheuttaa vain pelkoa ja huonoa omaatuntoa.
Ne voi poistaa vain ehdoton evankeliumi, joka kertoo Kristuksen työstä ristillä. Näin puhdas lain ja evankeliumin saarna johdattavat Kristuksen ristin juurelle ja antavat omantunnon rauhan.
Lain ja evankeliumin erottaminen on luterilaisen uskonpuhdistuksen keskeisiä totuuksia. Tämän osoittaa mm. Tunnustuskirjojen Yksimielisyyden ohje luvussa 5 (s. 438 alkaen). Mutta ennen kaikkea kyse on yksinkertaisesta sydämen uskosta, joka avaa aivan tavalliselle Raamatun lukijalle evankeliumin aarteet.
”Jumalan käskyjen jatkuva opettaminen ja kertaaminen on ehdottoman välttämätöntä.” Synti on eroa Jumalasta. Miksi siis syntinen piittaisi laista Jumalan käskyinä? Hänelle on tärkeämpi peruste, että laki on elämän puolella kuolemaa vastaan. Ei meidän kristittyinäkään tulisi noudattaa lakia ’Jumalan mieliksi’ vaan siksi, että se on elämän laki.
Luonto opettaa meille jotain kylvämisestä. Kun koivu alkaa siementämään, niin se tiputtelee siementä myös katukiveykselle monen sentin kerroksia. Ei tiedä vaikka jonkin saappaan pohjassa joku siemen kulkisi sopivaan paikkaan. Totuutta etsivä ja sille kuuliainen julistaja saa kylvövakkaansa itävää siementä ja sitten vain kylvetään. Sitä heitetään reippaasti.
”Vai on mulla laki ja evankeliumi sekasin?” Sanotaan sitten, että tuomio ja pelastus ovat sekaisin. Laki tuomitsee ja usko Kristukseen pelastaa. Sanoma Kristuksen meille ansaitsemasta pelastuksesta on se hyvä uutinen eli evankeliumi.
Lauri, kiitos hyvästä luontoesimerkistä. Jumalan sanan siementä kylvetään ihan jokaiselle.
Kari Roos kysyi mitä on Hengen johdatuksessa oleminen?
Se on ihan Paavalia, ei Kaanaan kieltä minusta.
Room 8 luku kannattaa lukea. Apostoli kirjoittaa mitä ovat vaihtoehdot, Henki johtaa/liha johtaa ihmisen elämää.
Kaikki toki ovat syntisiä. On eri asia elää vapaasti piittaamatta Jumalan sanasta ja siitä, mikä on Jumalan tahto, ja on eri asia haluta elää Jumalan tahdolle kuuliaisena joka päivä parannusta tehden (vrt. Katekismus).
”Ne, jotka elävät turmeltuneen luontonsa mukaan eivät ole Jumalan mieleen”
”Te ette kuitenkaan elä oman luontonne, vaan Hengen alaisina”, sanoo Paavali niille, jotka ovat uskossa.
Kun sanotaan aivan oikein, että lain täyttymys on rakkaus, niin eikö rakkaus Jumalaan vie kunnioittamaan hänen sanaansa ja hänen tahtoaan?
Jos nyt vaikka hesalaiset rakastaisivat Jumalaa, eikö Senaatintori olisi sunnuntaina mustanaan kansaa kirkon ulkopuolellakin kerääntyneenä kuulemaan, mitä rakas taivaallinen isä tahtoo meille tänä sunnuntaina sanoa turvaksi ja lohdutukseksi?
Kun joku rakas ihminen kirjoittaa kirjeen, eikö sitä mielellään lukaise kerta toisensa jälkeen? Entä tämä taivaallisen isän ilmoitus, hänen joka antaa meille kaiken, hänen joka antaa synnit anteeksi ja tahtoo antaa meille taivaan valtakunnan aivan ilmaiseksi. Eikö tällaista viestiä olisi mieluista kuulla, jos sydämessä asuu rakkaus Luojaa kohtaan?
Näin ei tapahdu, Jos kuitenkin joku Back Sabbath tai Madonna esiintyisi samassa paikassa, kiiruhtaisi moni kantamaan heille rahansa, vaikka eivät saisi muuta kuin väärään ja vaaraan osoittavan tienviitan omaan sydämeensä
Ari Pasanen, toivon, ettet laita kommentteja blogilleni. Poistan jokaisen kommenttisi.
Hyvässä saarnassa on selkeästi Jumalan laki sitä vesittämättä; yhtä tärkeää on, että saarnassa on puhdas evankeliumi ilman mitään lain vaatimusta. Martti Luther kirjoitti monesti puhtaasta evankeliumista:
Etkö sitä voi katsoa Roomalaiskirjeestä, on ainakin aitoa tavaraa.
Minä ainakin tahtoisin sanoa kaiken sanan päälle amen,
uskon sen ja annan tulla myös kohti. Se tutkii minut ja tekoni ja osoittaa, etten ilman Jumalan rakkautta ja Vapahtajaani tule toimeen.
Pyhä Henki muistuttaa minua sanasta ja siitä, mikä on Jumalan tahto. Se kertoo myös, millainen minä olen:
”korpin raato raihnainen ja paha synnin pahka,
mä itseen imen vääryyden, kun sateen imee rahka..”
Toisaalta, eikö Jumalan tahto ole tärkeä, jos rakastan Häntä.
Enkö tuntisi rakkautta Häntä kohtaan, kun hän armahtaa?
Jos armo on käynyt kalliiksi, eikö ilo ja rakkaus ole myös vastaavasti suurempi?
Jeesus sanoi syntisestä naisesta: Hän sai paljon anteeksi, hän rakastaa paljon..”
Jos Jumalan armo on hupaa ja halpaa, miten on rakkauden laita?
Löydän turvan Vapahtajassani.
Näin syntisenä, Herra, on pakko taivaltaa..
en paremmaks voi tulla en hyväks ollenkaan
ja kuitenkin oi Herra, sun käsiis jäädä saan…………………
Kari, kiitos hyvästä kommentista ja kysymyksestä. Kaikille on tarjolla ilman töitä Jumalan lapseus, mutta ihan jokainen ei tätä usko.