Vertaus on tämä: siemen on Jumalan sana. Mitkä kalliolle putosivat, ovat ne, jotka kuullessaan sanan ottavat sen ilolla vastaan, mutta joilla ei ole juurta: ainoastaan ajaksi he uskovat ja kiusauksen hetkellä luopuvat. (Luuk. 8: 11,13)
Miksi Jumalan sanan siementä kylvetään tuhlaillen, eikä siemeniä säästellen; minkä tähden kylvetään myös huonoon maaperää, jopa kalliolle?
Mitenkä silloin kävisi, kun Jumala sanan siementä kylvettäisiin säästellen ja etsien hyvää ja sopivaa kasvualustaa; olisimmeko me sellaista hyvää kasvualustaa vai jäisimmekö ulkopuolelle?
Mikä merkitys on maaperän muokkaamisella ja miten se tapahtuu?
Miten suhtaudumme Jumalan sanaa, siihen oikeaan ja hyvään siemeneeseen?
Minkä tähden Jeesuksen vertaukset ovat kaksiteräisiä: ne sulkevat ja avaavat, jättävät pimeyteen tai vievät valoon?
Kaikki julkaistut blogini:
Näin on, jos sana sakramentti määritellään esim. siten kuin se yllä on määritelty. Tämä latinan sana tarkoittaa kuitenkin yleisemmin salaisuutta. Vulgatassa on esimerkiksi tällainen salaisuus eli sakramentti:
Maailmassa on myös paljon isiä ja poikia, mutta on olemassa vain yksi Isä ja yksi Poika.
Juha, kiitos tarkennuksesta. On siis hyvä tarkentaa, että puhuttiin Kristuksen kirkon sakramenteista. Joidenkin muiden sakramentit ovat taas eri asia. Nyt ei puhuta saatananpalvonnasta, noituudesta eikä vapaamuurareista.
”Ei Raamatussa turhaan kehoteta koettelemaan henkiä.” Pyhän Hengen avulla voimme arvioida henkiä, mutta se ei tarkoita, että Hän itse olisi samalla tavalla arvioitavissa ja vertailtavissa. Kukapa pohtisi, mikä on olennainen ero valtameren ja vesilasillisen välillä?
Martti Pentti, kuinka koetellaan henget Pyhällä Hengellä?
”Kuinka koetellaan henget Pyhällä Hengellä?” Ei mitenkään. Pyhä Henki ei ole mikään työkalu. Häntä voi pyytää avuksi, kun oma järki ei riitä. Sitä kutsutaan rukoukseksi. Etkö muka tiennyt?
Martti Pentti, luterilaisen tunnustuksen vastaiselta toi kuulosti. Tarkoititko todella, että henget koetellaan omalla järjellä ja jos oma järki ei riitä, niin sitten rukoillaan Pyhää Henkeä avuksi?
Olen saanut järkeni Luojalta siksi, että käyttäisin sitä. Pidän järjetöntä uskoa melkein yhtä vääränä ja vahingollisena kuin tunteetonta uskoa.
Juha Heinilä :”Nyt ei puhuta saatananpalvonnasta, noituudesta eikä vapaamuurareista.”
Nyt päästään sitten ilmeisesti varsinaiseen asiaan. Aviopuolisoni on pitkäaikainen vapaamuurarijärjestön jäsen, enkä toivo, että hän jättäisi laillisen harrastuksensa, josta ei ole ollut mitään haittaa kenellekään, ja vaikka hän kuuluisi mihin kristilliseen kirkkokuntaan tahansa, noudattaisi lakeja ja olisi ”yhden naisen mies”, joka huolehtii perheestään ja arvostaa lapsiaan ja avioliittoaan eikä ryyppää eikä rällää, niin minkä tahansa kirkon pappi on oikeutettu sanomaan näin:
”Miksi luokittelen sinut hyödylliseksi idiootiksi? Pelkästään sen takia, ettet ajattele omilla aivoillasi, vaan suostut nielaisemaan omassa erinomaisuudessasi sen syötin, jonka Saatana on teille kummallekin varannut: Uskottelun, ettei tässä ole mitään pahaa! Mutta kun siinä on kaikki se paha, mitä maan pinta päällänsä kantaa! Ensinnäkin, et lainkaan rakasta puolisoasi. Sinä suorastaan olet sysäämässä häntä suoraan kohti helvettiä uskottelemalla itsellesi – ja hänelle – että hänen monivuotinen ”kristillinen vaelluksensa” on horjumatta ollut sillä samalla kannalla kuin ennen kuulumista vapaamuurarijärjestöön.”
Jumalan Sanaako oikein Isolla J:llä?
Martti Pentti, oman järjen päätelmät ovat mitä ovat. Luterilaisen tunnustuksemme mukaan kaikki koetellaan Jumalan kirjoitetulla sanalla, Pyhällä Raamatulla.