Kymmenen ja yhdeksän vuotta

Muistan hämärästi, kun melko kauan aikaa sitten näin televisiossa amerikkalaisten elokuvien, erityisesti Metro-Goldwyn-Meyerin tuottamien elokuvien loppukuvissa tuon filmistudion tunnuksen ja siinä myös kolme mystistä kirjainta: www ja niiden jälkeen jotakin.

Nuo kolme tuplaveetä ja niitä seuranneet tekstit olivat jotakin uutta ja aikanaan opin sitten, että ne liittyvät internetin ihmeelliseen maailmaan. Ne olivat noissa kuvissa kertomassa, että world wide web oli amerikoissa kehitetty ja käytössä ennen kuin saimme sen myös Suomeen.

Internetistä ja kotisivujen ihmeellisestä maailmasta meni jokin aika, kun kuulin sanan blogi ja blogata. Olin kyllä pelannut lentopalloa ja tiesin plokin (torjunta verkolla). Opin kyllä heti tietämään, mitä blogi ja bloggaaminen tarkoittavat. Ne tarkoittavat kirjoittamista verkossa, verkkoalustalla jollakin omilla, julkisilla sivuilla tai muulla vastaavalla foorumilla.

Olin noina aikoina Kerimäen kirkkoherrana ja samalla viestinnästä vastaavana junailemassa uusia kotisivuja seurakuntaan. Halusin niihin kirkkoherran blogin. Aloitin sen näinä aikoina kymmenen vuotta sitten syksyllä 2007. Nyt ei ole Kerimäen itsenäistä seurakuntaa eikä tuota blogiakaan.

Vuosi seurakunnan sivujen blogin aloittamisesta tuli mahdollisuus päästä Kotimaan verkkolehden lukijablogistiksi. Tarjouduin ja pääsin. Tarkistin cv:stä, että aloitin syyskuussa 2008. Silloin se taisi olla niin, että kaikki tai ainakin melkein kaikki halukkaat pääsivät. Tai en muista edes tarkkaan, miten se meni. Kirjoitin rinnalla myös seurakunnan sivujen blogiini, osin samoja ja osin eri kirjoituksia.

Tämä foorumi muuttui sitten kaikkien halukkaiden kirjoittajien sivustosta rajatumman joukon sivustoksi ja uutissivustoksi. Jonkinlainen uutissivusto Kotimaan verkkolehtikin taisi alkuaan olla sen lisäksi, että se julkaisi blogikirjoituksia.

Kirjoittaminen blogiin on siis jatkunut kaikkiaan kymmenen vuotta ja tällä foorumilla tarkalleen yhdeksän vuotta. Alkuun tuotin kirjoituksen viikossa ja parhaimmillaan parikin. Välillä on vuosien mittaan ollut hiljaisempia jaksoja ja taukojakin, kun olen ollut virkavapaalla tai pitemmällä sairauslomalla.

Kirjoitusten määrää en ole laskenut, mutta paljon niitä on. Niistä saisi tekstimäärän osalta useammankin kirjan. Kuten omassa blogistin kuvauksessa kuvaan kirjoitan kirkosta, elämästä, uskosta sekä uskon, toivon ja rakkauden teemoista. Kirkon ajankohtaiset asiat sekä erityisesti seurakunnan idea ja rakenne ovat olleet usein aiheena. Toinen läheinen aihe, josta toki harvemmin olen kirjoittanut, on paremman maailman etsiminen ja se, miten kirkon kautta voimme sitä rakentaa. Olen kirjoittanut useamman kerran kirkon koko missiosta ärsyyntyneenä typerään jakoon todistamisesta tai julistamisesta ja rakkaudenpalvelusta tai diakoniasta.

Kirjoittaminen on välillä tyrehtynyt syvään pettymykseen kirkon muutoksista. Sellainen oli mm. uuden seurakuntarakennemallin kariutuminen kirkolliskokouksessa. Tai päätökset siitä, ettei kirkossa voikaan rukoilla ihmisten kanssa ja puolesta! Olen ollut intomielinen kirkon kehittäjä tai ainakin sellaiseksi yrittävä juuri myös kirjoittamisen kautta. Olen samalla paikallistasolla että koko kirkon tasolla tullut kyynisemmäksi kirkon muutoksen osalta. Kun mietin omaa tulevaisuuttani, voin samalla miettiä, miten jatkan toiselle kymmenelle kirkollisena blogistina – vai jatkanko.

Uskoa, toivoa ja rakkautta meidän pitää sitkeästi pitää yllä ja edistää. Samoin on surullista, jos into ja haaveet paremmasta maailmasta ja kirkosta hukkuvat pettymyksiin ja realiteetteihin. Toivon, ettei näin käy yleisemmin. Omalta osaltani on vaikea sanoa…

Toivo Loikkanen