Alkaa olla taas aika jutella pääsiäisen tapahtumista. Huomenna olisi tarkoitus tokaluokkalaisten kanssa uskonnontunnilla keskittyä Jeesuksen raivariin temppelissä ja siihen, miten tässä kohtaa vastustajat hykertelivät käsiään onnesta, kun saadaan vihdoin hyvä syy ryhtyä vainoamaan tuota kiusalliseksi käynyttä opettajaa.
Luulen muuten, että tuollainen kuvatun kaltainen tilanne on monessa tulehtuneessa yhteisössä, seurakunnissakin. Se tyyppi, joka on osoittautunut hankalaksi, kriittiseksi ja meidän mukavuuttamme uhkaavaksi, on otettu luupin alle ja odotetaan vain, milloin tapahtuu jotain, että päästään tekemään virallinen valitus.
Tämä ei kuitenkaan ole ainakaan ainoa tarinan opetus. Keskiössä ovat myös Jeesuksen profeetalliset sanat ”Eikö ole kirjoitettu: ’Minun huoneeni on oleva kaikille kansoille rukouksen huone’? Mutta te olette tehneet siitä rosvojen luolan.”(Mark. 11:17)
alkukielellä
ου γεγραπται οτι ο οικοςμου οικος προσευχης κληθησεται πασιν τοις εθνεσιν υμειςδε εποιησατε αυτον σπηλαιον ληστων.
Lyhyessä tekstissä on kaksi erikoista piirrettä. Ensimmäinen on tuo ”kaikille kansoille”. Jerusalemin temppelihän oli juutalaisen uskonnonharjoittamisen keskus, uudelleen rakennettu makkabealaissotien jäljiltä Salomon Jumalalta saamien piirustusten mukaan – ei siis mikään kansainvälinen yleispyhäkkö. Mihin Jeesus siis viittasi puhuessaan ’kaikista kansoista’? Muoto ’ κληθησεται’ on passiivin futuuri, eli lupaako Jeesus tulevaisuudessa tapahtuvaa kaikkien kansojen rukousta? Sitten vaihdetaankin aikamuotoa sujuvasti aoristiin, jota suomesta kun ei sitä löydy, käännetään perfektillä ’olette tehneet’. Oliko Jeesuksella siis muita suunnitelmia temppelin varalle? Ajatteliko hän kuitenkin jatkavansa uraansa? Miten tämä suhteutuu evankeliumin (todennäköiseen) kirjoittamisaikaan? Oliko tässä viittaus temppelin hävittämiseen juutalaisten kapinan yhteydessä?
Toinen, nykyaikaan peilautuvampi, pohdintakohta Jeesuksen määritelmästä temppelin tilasta rosvojen luolana , ’σπηλαιον ληστων’. Perinteisestihän näiksi rosvoiksi on tulkittu ja ajateltu niitä myyjiä ja rahanvaihtajia, jotka hyötyvät ihmisten hengellisestä kaipuusta ja tarpeesta olla tarpeellinen, uhraava ja uhrautuva, Jumalan silmissä. Ehkäpä näin. Ei tämäkään ajattelu nykyajalle vierasta ole. Lyhytnäköisesti, jopa hurskain perustein, kieltäydytään ajattelemasta taloudellisia näkökohtia. Paitsi sitten, kun muuta vaihtoehtoa ei enää ole – ja tässä tilanteessahan monet seurakunnat nyt ovat.
Luettuani Tom Holménin Jeesus- kirjan, löysin kuitenkin toisenkin tavan miettiä asiaa. Miten niin ’rosvojen luola?’. Eiväthän rosvot luolissaan rosvoa, kuten kauppiaiden ajateltiin tekevän temppelin esipihalla. Luoliin he pakenevat, sinne he kätkevät saaliinsa, ehkä lepäävät ja luulevat olevansa voittamattomia, turvassa. Sellainenko paikka kirkko on?
Tätä taustaa vasten ajattelen kahta viimeaikaista ilmiötä: toisaalta kohua siitä, saako ’hyvän tekemisestä’ puhua armoa korostavan kirkon kirkollisvaalimainoksissa ja toisaalta sitä, mitä pastori Kai Sadinmaa kävi naulaamassa kirkon oveen. Saako kirkossa puhua oikeasta ja väärästä (muussakin kuin sukupuoliasiassa) vai pitääkö kaiken olla armoa? Saako kirkossa sössiä raha-asioissa, kiinteistöjen hoidoissa, rekrytoinneissa, kasvatustyössä ja ajatella, että armostahan sitä täällä töissä ollaan, lekotellaan kuin rosvojen luolassa? Missä määrin on oikeus keskittyä hengellisiin ja unohtaa realiteetit, viettää aikaa luolassa pälyillen?
Missä määrin on taas väärin se, että kirkosta tehdään vain oman poliittisen toimimisen areena, mistä Sadinmaata usein ja varmaan aiheestakin kritisoidaan? Missä määrin kirkko saisi olla rosvojen luola, lepopaikka paatuneimmallekin rosvolle ja jopa varallisuutta koonneelle?
Käskyissään Sadinmaa käskee ’luopumaan messuista ja muusta magiasta’. Mitä kirkko sitten on, jos sillä ei ole messua? Sosiaalitoimiston haarakonttori? Mihin silloin jää se ajatus ’rukouksen huoneesta kaikille kansoille”?
Voisin jotenkin kuvitella, että kertomus Jeesuksesta ragettamassa hyväksikäyttävien rahanvaihtajien ja kiskurihintaan myyvien kyyhkyskauppiaiden keskellä on kirkossa taloudellista reformia ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta ajaville mieluista luettavaa. Mukava pullajeesus, kedon kukkien katseluun ja vihollisen rakastamiseen kehottava lempeä setä on tiessään. Paikalla on oikeudenmukaisuuden ja pienen ihmisen huomioonottamista kovaan ääneen vaativa taistelija, etten sanoisi jopa Juudean leijona. Hyvä, taistelulla on paikkansa. Onko se kuitenkaan kirkko silloin, kun sen pitäisi olla rukouksen huone? Poliittiselle taistelulle on tarvetta. Se vaikuttaisi olevan suorastaan välttämätöntä kurjistumisen jatkuessa. Edes kirkon politiikassa ei saisi olla sijaa rosvoille luolissaan. Kunhan jotenkin muistaisi myös sen rukouksen ja hiljentymisen, varaisi sillekin aikaa ja paikkaa. Vai?
Sadinmaalta noita Kymmeniä käskyjä kirkolle syntyy kuin sieniä sateella. Tätä, Elias, taisit tällä kerralla tarkoittaa: http://bit.ly/1hwWQbZ
Huomasitko muuten Hannu, että sain kreikankin siniseksi? 😀
Jep. Ja tuo pisin kohta näkyy ainakin mun koneellani kahden palstan levyisenä. Onko sinisyydessä kyse ihmeestä vai jonkinlaisesta myrkytystilasta?
Elias Jeesus viittaa kirjoituksiin. Ainoastaan Jeremia 7:sta löytyy vastaavaa.
” Ryövärien luolaksiko te katsotte tämän huoneen, joka on otettu minun nimiini? Katso, sellaiseksi minäkin olen sen havainnut, sanoo Herra.”
Ne oli kyllä tosi rankkoja juttuja, joita ne tekivät. Mutta myöhemmin tapahtui myös temppelin hävitys. Samaten siihen kiinnitän huomioita, että ylipapit jaa kirjaoppineet miettivät koko ajan, miten saisivat surmatuksi.
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?chp=1&ref=Jer.+7%3A1&rnd=1396977183360
Hiukan silmätessäni Novumin selitys viittaa pakanain esipihaan, mutta en pidä sitä uskottavana, koska Jeesushan nimenomaan esti sen, ettei mitään astioita kannettu pyhäkön kautta. Temppelihän oli tämä rakennus. Sitä aloin miettimään, että kuuluiko esipiha pyhäkköön. Miten tämä pyhäkkö pitäisi ymmärtää? Päättelen näin, että pakanoilla ei ollut temppeliin asiaa, joten esipiha ei kuulunut pyhäkköön.
Otan kantaa vain tuohon raamatun kohtaan. En ole motivoitunut miettimään sen enempää Sadinmaata kuin sitäkään, mitä kirkon pitäisi olla. 🙂
Enpä usko, että minkäänlainen kaupankäynti olisi ollut mahdollista itse temppelin alueella. Kyllä sen täytyi jonkinlainen esipiha olla. Siksihän siinä oli niitä kyyhkysenmyyjiä, että ihmiset (miehet) voisivat sitten ostaa niitä papeille uhrattaviksi.
Näiden hintataso on juuri sen ”ryövärien luola” – ajatuksen takana.
Minä luulen, että Markus (ja ehkä jopa Jeesus) käytti sanontaa ryövärien luola siksi, että se oli jeremian kohdassa. En usko, että Jeesus olisi pohtinut kyyhkysten äpivän kurssia. Meidän aikanamme ja kielessämme puhutaan ylihintaan myymisestä rosvoamisena, mutta olisiko tuolloin?
Pakanain esipihalle piti tehdä tilaa rukoiljoille laikista kansoista. Kauppiaile ei ehkä ollut tärkeää pitää pakanoidenkin esipiha puhtaana, mutta Jeesukselle silä oli merkitystä. Hänessä oli täyttymässä vanhan testamentin lupaukset kaikkien kansojen jumalanpalveluksesta. Kirjaimellisesti sen ei tarvinnut tapahtua juuri tuossa paikassa, mutta Jeesus taisi tehdäkin sellaisen symbolisen eleen.
Toinen temppelin pyhyyttä loukannut juttu oli sen käyttäminen oikopolkuna. Senkin Jeesus kielsi.
Temppelipuhdistuksesta on älykkästi ja johdonmukaisesti kirjoitanuty jo aikaa sitten Joe Chamichael. Hän piti selvänä,ettei kymmeniä jopa satoja kauppiaita sisältänyt esipiha olis ollut puhdistettavissa vain yhden miehen voimin vaan Jeeuksella on ollut mukanaan iso joukko zelootteja. Myös Jeesuksen käyttämä ruoska ei ollut tehty mistään ’nuorista’ vaan terävistä kaisloista, joista tehtiin myös ankkuriköysiä.Tämä skoihion oli tappavan vaarallinen.
Temppelimellakka oli todellinen syy Jeesuksen vangitsemiseen ja tuomitsemiseen.
Kyllä, temppelimellakalla oli ainakin huomattava merkitys vangitsemiseen ja tuomitsemiseen.
Tuohon en kyllä ihan heti usko, että kyseessä olisi ollut todellinen ”puhdistaminen” siinä mielessä, että kaikki myyjät olisivat sieltä lähteneet. Enemmänkin kyseessä oli fyysinen mielenosoitus.
Raamatussa ei puhuta muista paikan tyhjentäjistä kuin Jeesuksesta. Joe Charmichael ja kaikki me muutkin voimme kuvitella ns. älykkäästi ja johdonmukaisesti ihan mitä tahansa.
Saa sitä Tarja tervettä järkeäkin käyttää. Ko esipiha oli laaja ja siellä oli kymmeniä ehken satoja kauppiaita ja lisäksi roomalainen temppelivartiosto., Jos Jeesus olisi alkanut siellä yksin hillumaan hänen olisi nuijittu kumoon alta aikayksikön. Lisäksi on kerronassa aivan yleistä panna kollektiisia toimia johtajan nimiin: ”Mannerheim kävi sotaa NL:ää vastaan…” jne.
Mielestäni Jeesusta ei voi ymmärtää lukematta Jeremian (VII) temppelisaarnaa.
On kovin iisiä nähdä vika rahanvaihtajissa, jotka eivät tehneet muuta kuin hoitivat tärkeää virkaansa.
Ongelma on siinä, mitä temppeli edusti temppeliin saapuvalle
kansalle.
Eikö Jeremian koko tehtävä tarjoa vastauksen?
Kansa oli tehnyt temppelistä ryövärien luolan.
Se palveli Herraa suullaan, mutta ei sydämellään.
Rosvojen luola on rosvolle turvapaikka.
Samoin temppeli oli turvapaikka, jossa synneistä luopumatta
käytiin hoitamassa tarpeelliset riitit.
Eikö tilanne ole sama tänään, kun kuullusta sanasta jää kaikki
kirkon paksujen kivimuurien sisään, mutta mitään ei lähde mukaan
arkielämään, perhe-elämään tai vääryyttä kärsineen ystävän/liiketuttuvan luo?
Tuskin tämä selitys teille kelpaa, mutta näin minä aion asiasta kertoa.
Kelpaa.
Hyvää nimipäivää Eliakselle!
PS. Hyvä kirjoitus.
Kiitos.
Makkabealaissotien jälkeen (160-lukua eKr) Jerusalemin temppeli kuitenkin vihittiin heti uudelleen käyttöön, hellenistivallanpitäjien suorittaman temppelihäpäisyn vuoksi, lieneekö minkälaisia aineellisia vahinkoja kärsinyt. Toisen temppelin rakennuslupa saatiin Persian kuningas Kyyrokselta, joka vapautti Babylonian pakkosiirtolaisuudesta (500-lukua eKr). Vasta aivan ajanlaskun taitteessa eedomilainen Herodes Suuri alkoi laajentaa temppelirakennusta, eikä Herodesta ymmärrettävästikään aivan Salomon arvoisena pidetty.
Lapset vaistoavat voimakkaimmin, mistä vaikutteista opettaja puhuu. Opettajan kunnioitus Jumalaa kohtaan heijastuu lapsiin turvallisena. Raamatun kertomukset puhutaan lapsille omin sanoin ja pääkohtia painottaen, esim. Jeesus kiivaili Jumalan pyhyyden puolesta. Mutta pääsiäisen sanoma on ihana: Jeesus on sovittanut kaikkien ihmisten synnit ja Hän on Ylösnoussut kuolleista ja elää iankaikkisesti. Hän kuulee rukoukset ja vie Taivaaseen ne, jotka Häneen uskovat. Tämä on uskon ydinsanoma ja koskettaa lapsenkin sydäntä.
Raamatun sanoma ei ole koskaan vitsi.
Kaikille kansoille.
1 Näin sanoo Herra:
— Noudattakaa oikeutta, toteuttakaa vanhurskaus,
sillä pelastus on lähellä, se tulee,
kohta minä tuon julki vanhurskauteni.
2 Onnellinen se ihminen, joka näin tekee, autuas se ihmislapsi, joka tässä pysyy, se joka pitää loukkaamattomana sapatin pyhyyden ja varoo tekemästä pahaa.
3 Älköön murehtiko muukalaisen poika,
joka on liittynyt Herran palvelijoiden joukkoon:
”Näinkö Herra sulkee minut kansansa yhteydestä?”
Älköön eunukki huokailko:
”Minähän olen kuivettunut puu.”
4 Sillä Herra sanoo näin:
— Myös eunukit, jotka pyhittävät minun sapattini,
jotka tahtovat noudattaa minun mieltäni
ja pysyvät minun liitossani,
5 saavat kunniakkaan nimen
pyhäkössä, muurieni sisäpuolella.
Heillekin minä luon muistomerkin,
poikia ja tyttäriä kestävämmän,
annan nimen, joka ei koskaan katoa.
6 Samalla tavoin myös muukalaiset,
jotka ovat liittyneet Herran palvelijoiden joukkoon,
jotka rakastavat hänen nimeään ja kunnioittavat
häntä,
kaikki jotka varovat loukkaamasta sapatin pyhyyttä
ja pysyvät minun liitossani,
7 he kaikki saavat tulla pyhälle vuorelleni.
Minä täytän heidät riemulla, kun he rukoilevat
siellä.
Minä hyväksyn polttouhrit ja teurasuhrit,
jotka he tuovat alttarilleni.
Ja minun temppelistäni tulee huone,
jossa kaikki kansat saavat rukoilla.
8 Näin sanoo Herra, minun Jumalani, hän, joka kokoaa yhteen Israelista karkotetut: — Minä kokoan tänne vielä enemmän kansaa, yli sen nykyisen määrän.