Alkaa olla taas aika jutella pääsiäisen tapahtumista. Huomenna olisi tarkoitus tokaluokkalaisten kanssa uskonnontunnilla keskittyä Jeesuksen raivariin temppelissä ja siihen, miten tässä kohtaa vastustajat hykertelivät käsiään onnesta, kun saadaan vihdoin hyvä syy ryhtyä vainoamaan tuota kiusalliseksi käynyttä opettajaa.
Luulen muuten, että tuollainen kuvatun kaltainen tilanne on monessa tulehtuneessa yhteisössä, seurakunnissakin. Se tyyppi, joka on osoittautunut hankalaksi, kriittiseksi ja meidän mukavuuttamme uhkaavaksi, on otettu luupin alle ja odotetaan vain, milloin tapahtuu jotain, että päästään tekemään virallinen valitus.
Tämä ei kuitenkaan ole ainakaan ainoa tarinan opetus. Keskiössä ovat myös Jeesuksen profeetalliset sanat ”Eikö ole kirjoitettu: ’Minun huoneeni on oleva kaikille kansoille rukouksen huone’? Mutta te olette tehneet siitä rosvojen luolan.”(Mark. 11:17)
alkukielellä
ου γεγραπται οτι ο οικοςμου οικος προσευχης κληθησεται πασιν τοις εθνεσιν υμειςδε εποιησατε αυτον σπηλαιον ληστων.
Lyhyessä tekstissä on kaksi erikoista piirrettä. Ensimmäinen on tuo ”kaikille kansoille”. Jerusalemin temppelihän oli juutalaisen uskonnonharjoittamisen keskus, uudelleen rakennettu makkabealaissotien jäljiltä Salomon Jumalalta saamien piirustusten mukaan – ei siis mikään kansainvälinen yleispyhäkkö. Mihin Jeesus siis viittasi puhuessaan ’kaikista kansoista’? Muoto ’ κληθησεται’ on passiivin futuuri, eli lupaako Jeesus tulevaisuudessa tapahtuvaa kaikkien kansojen rukousta? Sitten vaihdetaankin aikamuotoa sujuvasti aoristiin, jota suomesta kun ei sitä löydy, käännetään perfektillä ’olette tehneet’. Oliko Jeesuksella siis muita suunnitelmia temppelin varalle? Ajatteliko hän kuitenkin jatkavansa uraansa? Miten tämä suhteutuu evankeliumin (todennäköiseen) kirjoittamisaikaan? Oliko tässä viittaus temppelin hävittämiseen juutalaisten kapinan yhteydessä?
Toinen, nykyaikaan peilautuvampi, pohdintakohta Jeesuksen määritelmästä temppelin tilasta rosvojen luolana , ’σπηλαιον ληστων’. Perinteisestihän näiksi rosvoiksi on tulkittu ja ajateltu niitä myyjiä ja rahanvaihtajia, jotka hyötyvät ihmisten hengellisestä kaipuusta ja tarpeesta olla tarpeellinen, uhraava ja uhrautuva, Jumalan silmissä. Ehkäpä näin. Ei tämäkään ajattelu nykyajalle vierasta ole. Lyhytnäköisesti, jopa hurskain perustein, kieltäydytään ajattelemasta taloudellisia näkökohtia. Paitsi sitten, kun muuta vaihtoehtoa ei enää ole – ja tässä tilanteessahan monet seurakunnat nyt ovat.
Luettuani Tom Holménin Jeesus- kirjan, löysin kuitenkin toisenkin tavan miettiä asiaa. Miten niin ’rosvojen luola?’. Eiväthän rosvot luolissaan rosvoa, kuten kauppiaiden ajateltiin tekevän temppelin esipihalla. Luoliin he pakenevat, sinne he kätkevät saaliinsa, ehkä lepäävät ja luulevat olevansa voittamattomia, turvassa. Sellainenko paikka kirkko on?
Tätä taustaa vasten ajattelen kahta viimeaikaista ilmiötä: toisaalta kohua siitä, saako ’hyvän tekemisestä’ puhua armoa korostavan kirkon kirkollisvaalimainoksissa ja toisaalta sitä, mitä pastori Kai Sadinmaa kävi naulaamassa kirkon oveen. Saako kirkossa puhua oikeasta ja väärästä (muussakin kuin sukupuoliasiassa) vai pitääkö kaiken olla armoa? Saako kirkossa sössiä raha-asioissa, kiinteistöjen hoidoissa, rekrytoinneissa, kasvatustyössä ja ajatella, että armostahan sitä täällä töissä ollaan, lekotellaan kuin rosvojen luolassa? Missä määrin on oikeus keskittyä hengellisiin ja unohtaa realiteetit, viettää aikaa luolassa pälyillen?
Missä määrin on taas väärin se, että kirkosta tehdään vain oman poliittisen toimimisen areena, mistä Sadinmaata usein ja varmaan aiheestakin kritisoidaan? Missä määrin kirkko saisi olla rosvojen luola, lepopaikka paatuneimmallekin rosvolle ja jopa varallisuutta koonneelle?
Käskyissään Sadinmaa käskee ’luopumaan messuista ja muusta magiasta’. Mitä kirkko sitten on, jos sillä ei ole messua? Sosiaalitoimiston haarakonttori? Mihin silloin jää se ajatus ’rukouksen huoneesta kaikille kansoille”?
Voisin jotenkin kuvitella, että kertomus Jeesuksesta ragettamassa hyväksikäyttävien rahanvaihtajien ja kiskurihintaan myyvien kyyhkyskauppiaiden keskellä on kirkossa taloudellista reformia ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta ajaville mieluista luettavaa. Mukava pullajeesus, kedon kukkien katseluun ja vihollisen rakastamiseen kehottava lempeä setä on tiessään. Paikalla on oikeudenmukaisuuden ja pienen ihmisen huomioonottamista kovaan ääneen vaativa taistelija, etten sanoisi jopa Juudean leijona. Hyvä, taistelulla on paikkansa. Onko se kuitenkaan kirkko silloin, kun sen pitäisi olla rukouksen huone? Poliittiselle taistelulle on tarvetta. Se vaikuttaisi olevan suorastaan välttämätöntä kurjistumisen jatkuessa. Edes kirkon politiikassa ei saisi olla sijaa rosvoille luolissaan. Kunhan jotenkin muistaisi myös sen rukouksen ja hiljentymisen, varaisi sillekin aikaa ja paikkaa. Vai?
Holokaustimuseo Jad Vashemin nimi tulee juuri tuosta Jes viiskutosesta.
Mielestäni yritin ihan samaa sanoa, mitä Jorma ja Teemu kommenteissaan… no, ehkä on vain hyvä että sanoma tulee artikuloiduksi mahdollisimman monella kaanaankielen murteella.
Tuo alustuksen pilapiirros ei osoita kunnioitusta sille, mitä Vapahtajamme Kristus on tehnyt sinun ja minun puolesta. Siinä on selvä pilkkaajan sanoma.
Ei Jorma sarjan kärki Jeesukseen eikä hänen tekoihinsa kohdistu. Se kohdistuu tämän päivän ihmisiin.
Pyhä on absoluuttista, huumori taas suhteellistavaa, uutta näkökulmaa etsivää. Siinä ne ovat vähän kuin vastakohtia. Helposti voi tulla hankausta ja ristiriitoja.
On siinä sitten ”etsivää näkökulmaa”, kun Jeesuksen kärsimystie on pelkkä vitsi. Jos oli kuva mauton, ovat selityksetkin…
Minä en kyllä mitenkään saa itseeni sellaista moodia, että tuossa Jeesuksen kärsimystie olisi pelkkä vitsi tai että kuva olisi mauton. Huumorin kautta ilmaistaan usein syvimmät totuudet.
Ammutaanhan viestintuojiakin. 🙂
Asioiden ajatteleminen uudella tavalla on pelottavaa…
Oi voi, kuluneiden latteuksien heittelyksi menivät vastaukset!!
Kirkossamme hyvin usein on puheen lähtökohtana evankelista Latteus.
”Elämänasenteista huumori on lähinnä uskontoa” (Søren Kierkegaard)
Asiat riitelevät, eivät ihmiset.
Pian alkaa Vapahtajan kärsimysten muistelu pakosta niillekin, jotka eivät niin ole viitsineet tuota vanhaa asiaa muistella.. vaan etsineet niitä uusia näkökulmia.
Hän, jolla Herran edessä on joskus ollut niin sanotusti vitsit vähissä, hän miettii varmasti omaa osuuttaan Vapahtajan kärsimyksiin. Sellaisesta näkökulmasta katsoen saatu armo monesti ollut tuskien takana, eikä silloin Vapahtajan ristinkuolema voi olla joutavan vitsin aihe.
Juttu on tietysti ihan toinen silloin kun armo on hupaa ja halpaa tuhlattavaksi asti.
Jeesus oli Jumala, eikä tarvinnut povaria, eikä taatusti sopinut hölmistelemään jumalankieltäjä Jarlan sarjakuvissa.
Kautta aikojen Jumala on toiminut muiden kuin ’uskovaisten’ kautta, lue vaikka Vanhaa Testamenttia. Ja jos Raamattua luet, se oli juuri Elias, joka ei (vanhan käännöksen mukaan) tullut auttamaan, vaikka Jeesus huusi. Että turha tulla mulle huuteleen vakavien ajatusten puutteesta Jeesuksen kuoleman äärellä. Mulla on vain eri välineet miettiä niitä, ja tuo Jarlan sarjakuva on yksi niistä.
Ja kyllä Jeesus elinaikanaankin kävi monissa sellaisissa tilanteissa, joka ei sopinut sen aikaisten uskovaisten mielipiteiden mukaiseen Vapahtajaan.
Upouusinta herännäiseksegetiikkaa?
Kyllä mä olen noin ajatellut jo ainakin 20 vuotta, enkä ole silloin vielä a)opiskellut eksegetiikkaa peruskurssia enempää tai b) kuulunut H-Y:hyn.
Sorry,
Mielestäni eksegetiikka on vain erittäin suurin varauksin teologinen tieteenala. Loistava kreikan kielen opettaja Jarmo Kiilunen antoi aikoinaan evästyksen, että jae Novumia päivässä pitää mielen virkeänä, mutta…
Toivon sydämestäni, ettei nykyinen H-Y kannattajineen pilaa suomalaiselle kristillisyydelle sekä henkisille pyrinnöille niin paljon antanutta vanhaa ja hienoa herätysliikettä lopullisesti.
Jännä… just tänään mietin tuota, onko eksegetiikka teologiaa vai ei. Tietysti se riippuu siitä, miten ’teologia’ ymmärretään. Eittämättä se on teologia siksi, että se kuuluu perinteisiin teologisiin aineisiin (akateeminen lähtökohta). Mutta onko se teologia kristinopin tai kirkon näkökulmasta? Varmaankaan ei, mutta se voi tarjota välineitä sen muodostamiseen ja siitä keskusteluun.
Henkilökohtaisena kommenttina sanon jälleen kerran, että ellen olisi päätynyt opiskelemaan teologiaa ja oppinut, että näihin asioihin voi suhtautua myös kriittisesti ja tieteelllisesti, olisin aikoja sitten eronnut kirkosta ja todennäköisesti aika palavasieluinen ateisti…
Elias,
Ymmärrän mitä tarkoitat. Minulle kävi päinvastoin eli ymmärsin, että usko on täysin jotain muuta kuin tieteellinen tai kriittinen ajattelu. Uskossa operoidaan täysin eri ulottuvuudella. Tällä en suinkaan tarkoita sitä etteikö teologiaa tulisi harrastaa myös tieteellisesti ja kriittisesti. Silti väitän, että ateisti ei voi ymmärtää teologiasta tai Raamatusta syvemmin yhtään mitään..
Suomessa teologiaa harrastetaan yhteiskuntaan monin tavoin sidoksissa olevissa (”tiede”)yliopistoissa, mikä ei ole yksinomaan hyvä, jos ei täysin huonokaan, asia.
Sellainen ”älä kysele, usko ainoastaan” – vastailu oli alkanut mulle tuottaa sen verran pahoja puistatuksia, että en suostu siihen moodiin palaamaan. Sen verran paljon näitä nykyisiä mielenterveyteni riekaleita kuitenkin arvostan…
Siihen, että teologiaa harrastetaan yliopistoissa ja että siitä seuraa omia lieveilmiöitä,olisi hyvin yksinkertainen ratkaisu. Aletaan harrastaa teologiaa seurakunnassa. Otetaan aikuiset ihmiset aikuisina eikä onttoina opetuslapsina, kuten J.Leskinen aikoinaan osuvasti määritteli ja jota J.Ojala arvatenkn paheksuu.
Väitän tuota ateistin Raamatusta syvemmin yhtään mitään vastaan. Itse olen saanut netissä huomattavasti paremman keskustelun ateistin kanssa kuin teologien koskaan. Oikeastaan hänen kanssaan keskustelussa lähdin raamatun tutkimisessa omille urilleni. Kyse oli siitä, että tutkittiin nimenomaan raamattua. Muistan keskustelun yhteydessä tuleen esiin teologien ylimielisyys jonka hän oli kokenut.
Mun mielestäni ylimielisimpiä ovat juuri nuo ”tätä ei voi ymmärtää ilman uskoa”, ”nämä asiat ovat mahdottomia selittää ulkopuoliselle” jne. tyyppiset kommentit. Kyllä Raamattu on ihan avoin kirja, jokaisen vapaasti hankittavissa ja luettavissa. Siitä seuraa se, että kaikkien ihmisten kommentit siitä on hyväksyttävä. Se ei tarkoita sitä, että ajattelisi jokaisen olevan oikeassa.
Raamattu on avoin kirja, mutta sen hermeneuttinen avain on (sydämen) usko, ei mikään muu. Tämä pitää paikkansa myös Raamatun oman ilmoituksen mukaan.
Raamattua voidaan toki tutkia ”tieteellisesti” ja kriittisesti, kirjana muiden kirjojen joukossa, kuten eksegetiikassa tehdään.
Mutta siitä Raamatun ymmärryksestä, joka kristillisessä teologiassa ja uskossa on läpi sen pitkän historian ollut vallitseva, ollaan ”tieteellisellä asenteella” valovuosien päässä.
Minä ymmärrän asian niin, että Raamattu on Jumalan sanaa, ehkä jopa Sanaa. Raamatussa Jumala puhuu ihmiselle. Se, että se on myös kirja kirjojen joukossa ja sellaisena tutkimuskohteeksi ja tieteenalan perustaksikin otettu, ei vie mitään pois siitä asiasta, etteikö Kaikkivaltias voisi sitä käyttää sanomansa välittämiseen. Jumala puhuu sellaisella tavalla, jota ihminen ymmärtää. Meillä on ihmiseksi suostunut Jumala, joka on tehnyt mahdolliseksi elää uskossa, rukouksessa ja rakkaudessa suhteessa Häneen. Vaikkapa sen asian tutkiminen, että Jesajan kirjaa on kirjoitettu vuosisatojen ajan, Johanneksen evankeliumia ei kirjoittanut sama tyyppi, joka nojaili Jeesukseen yläsalissa (eikä edes se, joka näki näkyjä Patmoksen saarella) tai että Matteuksen evankeliumissa on muutettu Markuksen evankeliumin õti- lauseita accusativus cum participio – rakenteiksi ei vie pois Jumalalta mahdollisuutta puhua Raamatun kautta.
Minä taas ajattelen, :)) että Raamattu on kirja jonka Jumala avaa. Eikä se aina välttämättä ole erimieltä tieteellisen tulkinnan kanssa, mutta tämä ei välttämättä tarkoita eksegetiikkojen ja teologien tulkintoja. Siis Jumala, joka ei ole kristillisen teologian talutusnuorassa. Tämän lisäksi väitän, että raamatussa ei väitetä, että sydämen usko avaa Raamatun, koska kirjoitusten syntyvaiheessa tällaistä ei ollut olemassa. Oli vain Jumalan sana ja kirjoitukset.
https://www.kotimaa.fi/artikkeli/pertti-jarla-kirkon-mainostaminen-ei-haittaa/
ja
Mark. 9:38-41
Tiedän huutamattakin, että meillä on täällä paljon rikkaita nuorukaisia. Minulla ei ole varaa lähteä
rienaajan kelkkanaruksi.
Pilkkaajien mielestä Jeesus huusi Eliasta…:-)
Anna nyt mä vähän aikaa hekumoin tällä (väärällä?) ajatuksella, että joku pitää mua 1) rikkaana ja 2)nuorukaisena… 😉
Elias ei tullut auttamaan. Yhtä syyllinen olen Vapahtajan kuolemaan kuin kaikki ihmiset. :'(