Temppelin puhdistuksesta poistumista tai siitä seuranneita tapahtumia ei evankeliumeissa kuvailla. Synoptikkojen mukaan Jeesus opettaa kyllä paljon tärkeitä asioita, mm. Luukkaan kertomuksessa luukasmaiseen tyyliin lesken rovosta, mutta tapahtumat alkavat edetä vasta Jeesuksen järjestämästä viimeisestä illanvietosta ystävilleen.
UT:n tutkija Matti Myllykoski esittää, että ateriointi ja siellä tapahtunut ehtoollisen asettaminen olisi todellisuudessa tapahtunut paljon aikaisemmin, ja sen sijoittaminen tähän tapahtumien taitekohtaan olisi ollut teologisen koherenssin kannalta suunniteltu ratkaisu. Ehtoollisen asettaminen juuri ennen kuolemantuomiota toisi ehtoolliskäytännölle arvovaltaa. Perusteeksi Myllykoski esittää ihmettelynsä siitä, miksi Jeesus ja opetuslapset lähtivät yläsalista Getsemaneen, jos heillä kerran olisi ollut mahdollista jäädä yläsaliin yöksi eikä olisi tarvinnut lähteä ulos palelemaan. En oikein ainakaan vielä ole valmis tuota perustetta hyväksymään. Olihan mahdollista, että he todella olivat rahanpuutteen vuoksi saaneet salin varattua – varsinkin sesonkiaikana – vain ilta-ajaksi. Olihan heille juuri selvinnyt sekin, että seurueen taloudenhoitaja oli petturi.
Se, että tuollaisen aterian jälkeen opetuslapset nukkuvat ja jättävät Jeesuksen yksin tuskaansa, ei ole oikeastaan mitään ihmeellistä. Sitä ei ole edes kukaan tutkija tietääkseni osannut kyseenalaistaa.
Varsinainen kysymykseni ja ihmettelyni liittyy niihin seuraaviin tapahtumiin. Aamullahan roomalaiset sotilaat tulevat hakemaan Jeesusta Juudaksen avustuksella. Näen tässä dramatisoituja kohtauksia, joita on vaikea selittää todella tapahtuneiksi. En puhu siitä, miten Pietari vetäisee korvattomaksi yhden sotilaan ja Jeesus sen parantaa. Ihmeparantamiset jääkööt ihmeparantamisiksi. Mietin sitä, monien sanontojen ja tulevien kertomusten dramatisointeihin lainattua suudelmaa. Miksi Juudaksen piti suudella Jeesusta ja tulla hänen luokseen ystävää teeskennellen? Olihan jo yläsalissa käynyt kaikille läsnäolijoille selväksi se, että Juudas oli takkia kääntänyt ja seuraa vaihtanut. Eikö puutarhasta olisi ollut aika helppoa löytää yksinään rukoillut, kuoleman pelossa yönsä valvonut mies? Eikö Juudas olisi voinut vaikkapa näyttää sotilaille kauempaa ”tuolla se on”? Onko Juudaksen suudelma vain draamallinen tehokeino, jolla halutaan osoittaa Juudaksen julkeus ja paatuneisuus? Vai oliko Juudas peluri, yhden kortin varaan laittava elämysmetsästäjä, joka halusi tehdä petturuutensa näkyvästi, julkisesti ja mahdollisimman näyttävästi?
Väkisinkin tulee mieleen muutama julkisesti synneistään ripittäytynyt hengenmies, mutta tällä kertaa kaipaan keskustelua tuosta itse tapahtumasta, Juudaksen suudelmasta, ja sen merkityksestä. Miksei tuosta yläsaliaterian ajankohdastakin, mutta yhdellä varauksella. Jätetään tällä kertaa se asiaan kuuluva eksegetiikan paheksunta ja ”kyä on turmelus syvä ja loppu armoto” – tyylinen, oman uskonsa paremmuutta toisten epäilyjä kritisoimalla tapahtuva kommentointi. Eri mieltä saa olla, mutta perusteluksi ei kelpaa erään yliopistollisen tieteenalan väitetty kristinuskon vastaisuus.
ismo malinen :”Meitä ei siis ole pelastettu vain tätä elämää varten, vaan tulevaa elämää varten…”
Olen pahoillani, mutta olen aina näistä asioista keskusteltaessa sanonut, että vähintäänkin yhtä tärkeää kuin oikeus elämään kuoleman jälkeen, on oikeius elämään ennen kuolemaa ja sen periaatteen mukaisesti myös olemme pyrkineet elämään,
Nyt harmittaa se, kun vaaditaan hyväksyttäväksi ja meidän ”toisten arvojen mukaisesti” eläneiden kustannettavaksi kaikki se ”ihqu”, mitä vain ruumiillisten vaistojen ja viettien perässä juokseminen on saanut aikaan, eikä lainkaan huomioida sitä, mistä kaikesta me olemme pakkomaksettavien verojen lisäksi vapaaehtoisesti luopuneet, että meillä kaikilla olisi koti tässä yhteiskunnassa.
” Miksi on vaikeaa rakastaa lähimmäistä niinkuin itseämme ja Jumalaa yli kaiken ” ?
1. Joh.4:20 jakeen lopussa sanotaan: ” sillä joka rakastaa veljeänsä, jonka hän on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota ei ole nähnyt” ? Hyvin moni tulkitsee tämän 20 jakeen lopun siten, että Jumalaa jota ei voida nähdä Hänen rakastaminen on vaikeampaa kuin lähimmäisen jonka voi nähdä rakastaminen ?
Kyllä tällainen ajatus tuntuu monta kertaa oikealta ajatukselta, sillä luonnostaa meidän usko tarttuu mieluummin näkyvään ja näkymätön joutuu epäillyksen alaiseksi. Mutta onko asia sitten näin ? Jos olemme rehellisiä itseämme kohtaan, nii eikö asia ole mieluummin niin, että on vaikeampaa rakastaa lähimmäistämme silloin, kun tunnemme ja näemme hänen virheensä ja puutteensa, eikö silloin tunnu siltä ettei hänestä löydy mitään rakastettavaa ? Rakkauden kaksoiskäsky saa meidän jokaisen hyvin pienelle, ja ahtaalle paikalle Jumalamme edessä.
Jos joku sanoo: ”Minä rakastan Jumalaa”, mutta vihaa veljeänsä, niin hän on valhettelija. Sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt. 1.Joh.4:20 Oliko tuossa Martti kirjoitus virhe kun puuttui ”ei” sana, joka avaa koko lauseen.? Ajatushan on selkeä, jos ei rakasta veljeään, niin ei voi rakastaa myöskään Jumalaa. Sulkevat toisensa pois.
Tuulalle. Kun Jeesus sanoo: ”Kirjoitettu on: ’Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee’.” Tässä sanoo, että ruumiilliset tarpeet ovat tärkeät. Että meillä olisi elämä ja yltäkylläisyys.
Ismo ja Martti, kiitos hyvistä kommenteista. Oikeaa uskoa seuraa Jumalan tahdon mukaiset teot.
Jos joku sanoo: ”Minä rakastan Jumalaa”, mutta vihaa veljeänsä, niin hän on valhettelija. Sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt. Ja tämä käsky meillä on häneltä, että joka rakastaa Jumalaa, se rakastakoon myös veljeänsä. (1. Joh. 4:20-21)
@ Ismo kiitos kun huomasit minun kirjoitusvirheeni. Minulta jäi epähuomiossa pois yksi tärkeä sana ” ei”, joka muutti koko Johanneksen kirjoittaman jakeen kokonaan toiseksi, kun miten apostoli Johannes oli sen kirjottanut. Täytyy olla tarkkaavaisempi ja tarkastaa teksti tarkasti ennen kuin lähettää sen K24 blokiin.
Martti Pylkkänen :”Miksi on vaikeaa rakastaa lähimmäistä niinkuin itseämme ja Jumalaa yli kaiken ”
Kun jossakin Raamattu-keskustelussa kysyin kotiimme tulleilta lastemme ystäviltä, onko heidän mielestään Rakkautta (agape) vaikea rakastaa, he kaikki vastasivat, että ei ole. En tiedä teinkö ”oikeaoppisesti” väärin vain oikein, mutta kerroin heille, että Johanneksen evankeliumin mukaan Jumala on rakkaus.
Tuula, kiitos hyvästä pohdinnasta. Jatkan agape-rakkauden pohtimista.
Agape-rakkaus on Jumalan osoittamaa rakkautta meitä syntisiä ihmisiä kohtaan. Meidän rakkautemme on harvoin agape-rakkautta. Kristillisessä avioliitossa aviopuolisot rakastavat toisiaan myös agape-rakkaudella. Pyhä Johannes kirjeessään kertoo, mitä on Jumalan rakkastaminen.
Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on Jumalasta syntynyt; ja jokainen, joka rakastaa häntä, joka on synnyttänyt, rakastaa myöskin sitä, joka hänestä on syntynyt. Siitä me tiedämme, että rakastamme Jumalan lapsia, kun rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjänsä. Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat; sillä kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman; ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme. Kuka on se, joka voittaa maailman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika? Hän on se, joka on tullut veden ja veren kautta, Jeesus Kristus, ei ainoastaan vedessä, vaan vedessä ja veressä; ja Henki on se, joka todistaa, sillä Henki on totuus. (1. Joh. 5:1-6)
AGAPE – rakkaus. on sellaista rakkautta, joka antaa – ei vaadi. Se on uhraavaa rakkautta. Se on rakkautta, jolla Jumala rakastaa. Siitä puhuu Uusi Testamentti.
Luther määritteli asian näin: On olemassa kahdenlaista rakkautta: sitä, jolla Jumala rakastaa ja rakkautta, jolla ihminen rakastaa. Näillä on suuri ero. Jumalan rakkaus ei löydä rakastettavaansa vaan luo rakastettavansa. Jumalan rakkaus kohdistuu siihen, mikä on tyhjää eikä ole mitään, luodakseen siitä jotakin ja saattaakseen sen olemaan.
EROS – on siis rakkautta, joka vaatii. Rakastan sinua, jos… Siis ehdollista rakkautta. Ihmisen tapa rakastaa.
Agape rakastaa ehdoitta. Se on luovaa rakkautta. Se muuttaa kohteensa. Se on Jumalan rakkauden olemus. Se antaa sille, joka ei ole ansainnut. Tässä rakkaudessa on toivomme.
Mistä sitä saa? Rakkautta ei voi käskeä eikä pakottaa – sen me tiedämme kokemuksesta. Rakkaus syntyy rakkaudesta. Johannes sanoo, että Jumala on rakkaus. Eli meidän rakkautemme – tuo Agape-rakkaus syntyy Hänen rakkaudestaan. Sillä Jumala on rakkaus.
Martti, kiitos hyvästä kommentista. Vielä vähän rakkaudesta.
Kristillisessä avioliitossa ovat kaikki rakkauden lajit käytössä myös agape-rakkaus. Tällainen avioliitto ei voi päättyä eroon, vaikka tulisi eteen ongelmia.
Maalliset avioliitot voivat päätyä eroon, koska aviopuolisot eivät osaa eivätkä voikaan rakastaa agape-rakkaudella toista. Hyviä syitä olla rakastamatta he löytävät paljon ja heidän mielestä ero on ainut oikea, vaikka heillä olisi pieniä lapsia.
Olen kuullut eri yhteyksissä moitteita kirkoa ja herätysliikeitä kohtaan kun ne opettavat kristilliseen uskoon liittyviä opillisia käsitteitä ja oppia, on sanottu, että se on vain oppia.
Kristillinen kirkko ei ole mikään kirkko jos sillä ei ole opillista pohjaa johon se nojautuisi kun kysytään sen uskon perusteita.
Kautta aikain Raamatullista uskoa on koeteltu ja sen perustuksia koetettu murtaa, siksi Jumalaan uskovat ovat aina palanneet Raamatun perustalle.
Nytkin tänäkin päivänä pyritään hämärtämään ja sumentamaan kristillisen uskon perustuksia valheelisilla kristillisiltä tuntuvilta väittämillä. Se vaatii jokaiselta ja ennenkaikkea kirkolliselta johdolta sekä papistolta valppautta torjua kaikki harhat
Eero, kiitos hyvästä kommentista. Näin on. On tärkeää, että seurakunnassamme on Jumalan tahdon mukaisia paimenia, jotka opettavat tervettä Kristuksen oppia.
Mikä uskosta tekee pelastavaa?
Jumala, Hän on sanassaan luvannut pelastuksen kaikille, jotka uskovat Jumalan Poikaan ja pitävät Häntä Herrana.
Usko Herraan Jeesuksen Kristukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi! (Vert. Apt. 16:31)
Miksi Kristuksen oppi on (tai ei ole) muuttumaton?
”Jos kumoat varmat väitteet,hävität kristinuskon”
– Liki viisisataa vuotta sitten uskonpuhdistaja Martti Luther joutui puolustamaan uskon totuutta sen ajan skeptistä humanismia vastaan. Hänen aikansa johtava humanisti Erasmus valitti, kuinka Raamattu on ”epäselvä” ja moniselitteinen, kuinka monet totuudet ovat yhtäältä selkeitä ja uskottavia mutta toisaalta kuitenkin myös varsin epäselviä ja siksi epäiltäviä. ”Minua eivät varmat väitteet miellytä”, sanoi Erasmus. Näin sanovat useat meidän aikamme teologit.
– Teoksessaan Sidottu ratkaisuvalta (1525) Luther torjui Erasmuksen yhtäältä-toisaalta-ajattelun sanomalla näin: Raamattu on täynnä ”selkeitä” kohtia, joskin on ”hämäriäkin”; selkeät kohdat selittävät hämärät kohdat. Raamattu on ”itsessään kirkas, läpinäkyvä, ymmärrettävä, itse itseään selittävä”; Raamatun keskus ja itsevalaiseva ”aurinko” on Kristus.
– Luther jatkaa: ”Jos kumoat varmat väitteet, hävität kristinuskon. Pyhä Henki ei ole skeptikko eikä hän ole sydämiimme kirjoittanut epäiltäviä asioita, vaan varmoja totuuksia, jotka ovat itse elämääkin ja kaikkea kokemusta lujempia.”
– Ikuisesti järkähtämätön, täysin varma ja tosi Jumalan sana voittaa synnin, kuoleman, Saatanan ja helvetin voimat. Ilman täysin luotettavaa Jumalan sanaa meillä ei ole mitään toivoa. Tätä oli kristinusko Lutherille.
( Lainaus Miikka Ruokasen puheesta Lapuan hiippakunnan sunodaalikokuksessa
29.9.2010 )
Raamatun totuus kestää epäilemisen ja kyseenalaistamisen. Niinhän totuus koetellaan. Jos totuuden tutkiminen kielletään, se kertoo pelosta: Entäpä, jos totuuteni osoitetaankin valheeksi?
Raamattu Sanoo:” kirjain kuolettaa henki tekee eläväksi”, näin ulkomuistista.
Siis ei ole mitään ”oikeaa oppia” jos elämä ei kirkasta Jeesusta eli Pyhä Henki vaikuta niin että saa aikaan hedelmää.
Tää on kun pienestä pitäen lapsille ”opetetaan” tätä ”oikeaa oppia” ja ympärillä elämä on kaukana Jumalan tahdosta niin silloin lapset oppivat ja TOTTUVAT tähän voimattomaan ”oikeaan oppiin” ja jäävät kuolleiksi syntiensä tähden, eivät osaa etsiä parantajaa, Jeesusta Kristusta.
Ari, sinä et opeta lapsillesi mitään. Minkä hedelmän jätät jälkeläisillesi?
Opetatko sinä Ari henki oppia, Pyhä-Henki on sidoksissa Jumalan Sanaan ja kirkastaa sitä. Pelastu varmuus tulee vain Raamatun sanan kautta ja siinä julistetun Jeesuksen ristinsovituksen ja lunastuksen varaan. Siihen pitäyten ja kiinni riippuen, ei minkään suurenkaan tunnekokemuksen varaan jota voidaan kokea hengelisissä tilanteissa, vain Raamatun vahvaan ankkuri pitää meidät kursissa.
Eero Polsa:”Pyhä-Henki on sidoksissa Jumalan Sanaan ja kirkastaa sitä. Pelastu varmuus tulee vain Raamatun sanan kautta ja siinä julistetun Jeesuksen ristinsovituksen ja lunastuksen varaan. ”
totta turiset, MUTTA luterilaiset tunnustuskirjat ja niiden vanhurskauttamisoppi EI OLE JUMALAN SANAA!!!!!!!
” Raamattu on Ev,lut. kirkon opetuksen mukaan, uskomme, tunnustamme, että Jumalan sana on uskovan ihmisen opas sekä uskon, että elämän kysymyksisssä”
Luterilainen kirkko tahtoo olla Jumalan sanan kirkko. Tunnustuksemme mukaan se, jolla kaikki opit ja opettajat on koeteltava, ovat ”Vanhan ja Uuden testamentin profeetalliset ja apostoliset kirjat”. Raamattu – esim. erityisesti Ensimmäinen Johanneksen kirje ja jo meidän Herramme – varoittaa ankarasti harhaopettajista. Yhdelläkään ihmisellä, piti hän hallussaan mitä virkaa hyvänsä, ei ole mitään oikeutta opettaa Raamattua vastaan.
Luterilaisen kirkon opettama vanhurskauttamisoppi, ei ole millään tavalla irroitettu Pyhän Raamatun sisällöstä, vaan sekä tunnustuskirjat ja vanhurskauttamisoppi on ja perustuu Raamatun ilmoitukseen. Sen mukaan myöskin toimitaan kaikkien oppien ja opttajien kohdalla, perustuvatko opetukset Raamatuun, jos ei niin ne on hyljättävä harhoina.
Ari, sinulla on suuria ongelmia omassa elämässä, koska et ymmärrä Jumalan sanaa. Lasten kasvatuksen ongelman ratkaisit pysyvästi Jumalan tahdon vastaisesti. Tilaisuus tekee varkaan ja murhaajan, jos ei ymmärrä Jumalan tahtoa. Tulevaisuus näyttää miten olemme eri tilanteet ratkaisseet ja mikä on kulkemamme tien pää.