Temppelin puhdistuksesta poistumista tai siitä seuranneita tapahtumia ei evankeliumeissa kuvailla. Synoptikkojen mukaan Jeesus opettaa kyllä paljon tärkeitä asioita, mm. Luukkaan kertomuksessa luukasmaiseen tyyliin lesken rovosta, mutta tapahtumat alkavat edetä vasta Jeesuksen järjestämästä viimeisestä illanvietosta ystävilleen.
UT:n tutkija Matti Myllykoski esittää, että ateriointi ja siellä tapahtunut ehtoollisen asettaminen olisi todellisuudessa tapahtunut paljon aikaisemmin, ja sen sijoittaminen tähän tapahtumien taitekohtaan olisi ollut teologisen koherenssin kannalta suunniteltu ratkaisu. Ehtoollisen asettaminen juuri ennen kuolemantuomiota toisi ehtoolliskäytännölle arvovaltaa. Perusteeksi Myllykoski esittää ihmettelynsä siitä, miksi Jeesus ja opetuslapset lähtivät yläsalista Getsemaneen, jos heillä kerran olisi ollut mahdollista jäädä yläsaliin yöksi eikä olisi tarvinnut lähteä ulos palelemaan. En oikein ainakaan vielä ole valmis tuota perustetta hyväksymään. Olihan mahdollista, että he todella olivat rahanpuutteen vuoksi saaneet salin varattua – varsinkin sesonkiaikana – vain ilta-ajaksi. Olihan heille juuri selvinnyt sekin, että seurueen taloudenhoitaja oli petturi.
Se, että tuollaisen aterian jälkeen opetuslapset nukkuvat ja jättävät Jeesuksen yksin tuskaansa, ei ole oikeastaan mitään ihmeellistä. Sitä ei ole edes kukaan tutkija tietääkseni osannut kyseenalaistaa.
Varsinainen kysymykseni ja ihmettelyni liittyy niihin seuraaviin tapahtumiin. Aamullahan roomalaiset sotilaat tulevat hakemaan Jeesusta Juudaksen avustuksella. Näen tässä dramatisoituja kohtauksia, joita on vaikea selittää todella tapahtuneiksi. En puhu siitä, miten Pietari vetäisee korvattomaksi yhden sotilaan ja Jeesus sen parantaa. Ihmeparantamiset jääkööt ihmeparantamisiksi. Mietin sitä, monien sanontojen ja tulevien kertomusten dramatisointeihin lainattua suudelmaa. Miksi Juudaksen piti suudella Jeesusta ja tulla hänen luokseen ystävää teeskennellen? Olihan jo yläsalissa käynyt kaikille läsnäolijoille selväksi se, että Juudas oli takkia kääntänyt ja seuraa vaihtanut. Eikö puutarhasta olisi ollut aika helppoa löytää yksinään rukoillut, kuoleman pelossa yönsä valvonut mies? Eikö Juudas olisi voinut vaikkapa näyttää sotilaille kauempaa ”tuolla se on”? Onko Juudaksen suudelma vain draamallinen tehokeino, jolla halutaan osoittaa Juudaksen julkeus ja paatuneisuus? Vai oliko Juudas peluri, yhden kortin varaan laittava elämysmetsästäjä, joka halusi tehdä petturuutensa näkyvästi, julkisesti ja mahdollisimman näyttävästi?
Väkisinkin tulee mieleen muutama julkisesti synneistään ripittäytynyt hengenmies, mutta tällä kertaa kaipaan keskustelua tuosta itse tapahtumasta, Juudaksen suudelmasta, ja sen merkityksestä. Miksei tuosta yläsaliaterian ajankohdastakin, mutta yhdellä varauksella. Jätetään tällä kertaa se asiaan kuuluva eksegetiikan paheksunta ja ”kyä on turmelus syvä ja loppu armoto” – tyylinen, oman uskonsa paremmuutta toisten epäilyjä kritisoimalla tapahtuva kommentointi. Eri mieltä saa olla, mutta perusteluksi ei kelpaa erään yliopistollisen tieteenalan väitetty kristinuskon vastaisuus.
Kun Myllykosken manitset, niin uusimmassa Kirkko ja kaupungisa haastattelen häntä:
http://www.kirkkojakaupunki.fi/artikkelit/epareilu-oikeudenkaynti
Tosin vain ohimennen.
Juttuun ei mahtunut Matin näkemys Juudaksesta: Ehkä häntä kiristettiin?
Itselleni on aina ollut epäselvää, miten muka oikeasti tajuttiin, että Juudas on petturi. Jos minä tajuaisin, että hetkinen, toi jäbä kavaltaa, niin sen verran katsoin lapsena Miami Viceä, että tajuaisin siirtyä suunnitelmaan B.
Juhani Huttunen :”Itselleni on aina ollut epäselvää, miten muka oikeasti tajuttiin, että Juudas on petturi.”
”Pöhköä satujen maailmasta” periytyvää lapsenuskoani:
Ajanlaskumme alussa ihmiset elivät vielä ”kuvien maailmassa” ja ymmärsivät asioita vertausten, kuvien, kautta. Myös Jeesus Kristuksen maallisen elämän päättymisen piti tapahtua kuin ”vertauksessa”, että ihmiset hänet ymmärtäisivät.
Matteuksen evankeliumin mukaan Ihmisen Pojan poislähdön piti tapahtua ”niin kuin kirjoituksissa sanotaan”, ja mielestäni Jeesuksen sanat ”voi sitä, josta tulee Ihmisen Pojan kavaltaja”, kertovat sen, että Jeesus ymmärsi , että Juudaksen osa ”tapahtumissa, joiden piti tapahtua kuten kirjoituksissa sanotaan”, oli tehtävistä raskain.
Vielä pääsiäisaterialla opetuslapset kauhistuivat sitä, että joku heistä olisi kavaltaja ja myös Juudas kysyi ”Rabbi, en kai se ole minä?”. Kavaltajan osa oli opettaa ihmiskunnalle, mitä Ihmisen Pojalle tapahtuu, jos raha nousee Ihmisen Pojan elämässä tärkeimmäksi asiaksi ja voi sanoa kuten Jeesuksesta mitään syytä löytämätön Pilatus sanoo Johanneksen evankeliumissa :”Katso ihmistä.”
”Parempi, että yksi mies hukkuu kuin koko kansa!” Tämä merkittävä Ut:n lause Jeesuksen luovuttamisen ja telottamisen perusteluna on jäänyt vaille ansaisemaansa huomiota. Eli oliko Jeesus-liike vaarantamassa koko kansan olemassaolon? Vai puhuiko Kaifas vain retorisesti? Mitä roolia näytteli asiassa Sejanus?
”Se kreikan kielen verbi paradidomi, jota käytettiin Juudaksen teon yhteydessä, ei tarkoita ”kavaltaa“, kuten Klassen huomioi oikein kirjassaan Judas (Minneapolis 1996), ss. 47-57.) vaan ’antaa, uskoa haltuun , siirtää, luovuttaa’. Juudas ”luovutti” Jeesuksen. Katso myös 1. Kor. 11:23b. Kuitenkin jo Luukkaan 6:16 (vrt. Ap.t. 7:52) Juudasta kutsuttiin ”kavaltajaksi”].
Ehkäpä Juudas siis toteutti Jeesuksen k ä s k y n (…tee se pian!) eikä hän ’kavaltanut’ Jeesususta vaan ’luovutti’ hänet. Sillä kreikan paradidomai merkitse luovuttaa, siirtää.
Järjestely perustui diliin, joka tehtiin, jottei Sejanus tuhoaisi koko kapinoivaa juutalaista kansaa (Josephus!) kuten oli luvannut. Itseuhraus-ajatus sai lisätukea porukalle mitä ilmeisimmin tutusta näkijä Theiraan kertomasta sodasta, missä eräs prinssi uskoi pelastavansa kansansa uhraamalla itsensä viholliselle: ”Parempi, että yksi mies hukkuu kuin koko kansa.” Isä (mahdollisesti Joseph Kaiphas alias Arimatialainen alias Ari Mattheus) uhrasi siis oman poikansa olemalla mukana suuressa neuvostossa antamassa ko kuolemantuomiota. Lukekaa asiassa Jaakobin protoevankeliumi, mistä ilmenee Jeesuksen isän Joosefin olleen suuren neuvoston jäsen.
Saamme myös tietää juutalaisilta Viisailta:
”Jos on olemassa ryhmä ihmisiä ja pakanat sanoisivat heille: Luovuttakaa yksi teistä meille ja me tulemme lyömään hänet kuoliaaksi; jos te ette luovuta, me tulemme lyömään teidät kaikki kuoliaaksi; (sääntönä on) antakaa lyödä kaikki kuoliaaksi älkääkä luovuttako heille yhtä ainutta sielua Israelissa; mutta jos he erottavat hänet joukosta…antakaa heidän luovuttaa hänet heille, ettei teitä kaikkia lyödä kuoliaaksi.” (32. Tos.Terumot 7:20 ja J.Terumot VIII 46b, Safrain lainaamana, ”Teaching of the Pietists”, s. 25 ja viite 52 siellä. Katso myös viitettä 30.)
Kun Juudas Gethsemanessa lähestyi suutelemaan Jeesusta, Jeesus puhutteli häntä traagisella kauhulla: ”Juudas, aiotko luovuttaa ihmisen (kirj. ihmisen pojan) suudelmalla?”
On melkein mahdotonta uskoa, että saddukeukset eivät olisi olleet tietoisia siitä yleisestä, ymmärrettävästä vastarinnasta luovuttaa toverijuutalainen vihamieliselle vieraalle mahdille. Se vaara, että roomalaiset teloittaisivat sellaisen juutalaisen, ei ollut pelkästään hypoteettinen – oletettu – kuten on osoitettu Jeesuksen tapauksessa. Caiafas ja hänen klaaninsa eivät varmasti olleet murheellisia seuranneesta väkivaltaisesta ratkaisusta. Kuitenkin näyttää siltä, että Caiafaksen ehdotus Joh. 11:47-52 oli todellisuudessa eräänlainen hämärä anteeksipyyntö, kun hän sanoi: ”Teille on tarkoituksenmukaista, että yksi mies kuolisi kansan edestä, niin ettei koko kansa tuhoutuisi.” Jeesuksen tapaus ei sovi ollenkaan poikkeukseksi, joka sallii määrätyn juutalaisen luovuttamisen roomalaisille. (Logos: On kysytävä, miksi muka ei sovi ollenkaan !?) Joka tapauksessa Caifas ilmeisesti tunsi olevansa pakotettu oikeuttamaan hänen päätöksensä.”
Luulenpa, että ym. Viisaitten kertomassa tavassa luovuttaa yksi sijaiskärsijä viholliselle on selitys myös Jeesuksen lavastetun tuntuiselle nimen omaan luovuttamiselle.
Ymmärtääksemme paremmin Caiafaksen suhtautumista Joh. 11:47-52 Jeesuksen kansanliikkeeseen, täytyy olla tietoinen, että pelko, joka koski kansalaisen luovuttamista vieraalle vallalle (mikä melkein varmasti merkitsi saattamista uhrin alttiiksi teloitukselle) ei rajoittunut farisealaiseen rabbinismiin. Essealaisen Temppelikäärön mukaan (64:7-8): ”Jos joku herjaa Minun kansaani ja luovuttaa Minun kansaani vieraalle kansalle ja tekee pahaa Minun kansalleni, sinun pitää ripustaa hänet puuhun ja hänen pitää kuolla…” [31.Katso D.Flusser: ”Ein Sendschreiben”, ss. 13-16.
Nyt yksinkertaistan ja sanon selkeästi, lapsikaste liittää vauvan jumalan valtakuntaan, siis onko se Raamatun mukaista, EI OLE, sillä koko evankeliumi on täynnä sitä että Jeesus kutsuu ihmisiä Jumalan valtakuntaan.
Onko siis toista TIETÄ kuin Jeesus Kristus ja Hänen kutsunsa?????
Miksi lapsikasteessa saatu Jumalan lapsen oikeus olisi toinen tie kuin Jeesuksen kutsu? Eikö se juuri ole tuo Hänen kutsunsa? Kristillinen kaste tapahtuu kolmiyhteisen Jumalan nimeen Jeesuksen antaman kastekäskyn perusteella. Kasteen liitosta voi eksyä kauaksikin, mutta sitä ei voi peruuttaa.
Seurakunnalla, jonka yhteyteen lapsi on kastettu, on vastuu kasteopetuksesta.
Unohdin ett jäbät kysyvät, en kai se ole minäminäminä. Sellainen selittäisi melkein sen ettei olw suunnnitelma beetä.
Mutta itselläni on parantumaton probleemi siinä että en osaa lukea Raamattua niin että jonkun asian täytyy tapahtua tietyllä tavalla jotta päämäärä saavutettaisiin. Romaanissa hovimestarille pitää keksiä myrkky, ja varmaan keerygmassakin petturi, muttta historiaa ei voi arvioida päämääristä käsin.
Juhani Huttunen :”historiaa ei voi arvioida päämääristä käsin.”
Mistä muusta arvelet antiikin kreikkalaisten teloksineen ja ergoneineen sitä arvioineen? 🙂
On hyvä ja tarpeellista, että pääsiäisajan kertomuksiin syvennytään kysymysten avulla. Oman seurakuntamme pienpiirissäkin näin tehtiin. Pohdimme mm. seuraavia kysymyksiä: Mikä tässä tilanteessa sai Jeesuksen kuolemaan saakka murheelliseksi? – Miksi Jeesus ei lopettanut rukoustaan yhteen tai kahteen kertaan? – Mitä olisi tapahtunut, jos Jeesus olisi joutunut ristille ilman tätä rukoustaistelua? – Miksi on tärkeää, että meilläkin on oma Getsemanemme ennen Golgataa?
En esitä kilpailevia kysymyksiä, tuon vain esille toisenlaisen tavan kysellä. Vaikka pääsiäistekstit ovat vuosien saatossa tulleet itselleni hyvin tutuiksi, näiden kysymysten avulla pääsin entistä syvemmälle niiden sanomaan. Kyseleminen on mielestäni paljon hedelmällisempää kuin kyseenalaistaminen.
Lutherkin kehotti etsimään Raamatusta elävää Jumalaa – ei virheitä eikä valheita.
(Mainitsemiani kysymyksiä löytyy Raamatun lukuoppaasta ”Sanan anna koskettaa” tai netistä hakusanalla Ilosanomapiiri)
Tuula Hölttä, juuri tuo kreikkalaisuus pilaa asian.
Seppo Heinola kirjoitti 16.04.2014 08:59“Parempi, että yksi mies hukkuu kuin koko kansa!” Tämä merkittävä Ut:n lause Jeesuksen luovuttamisen ja telottamisen perusteluna on jäänyt vaille ansaisemaansa huomiota. Eli oliko Jeesus-liike vaarantamassa koko kansan olemassaolon? Vai puhuiko Kaifas vain retorisesti? Mitä roolia näytteli asiassa Sejanus?”
Uskon itse juuri näin. Saddukeukset olivat pragmaatikkoja puun ja kuoren välissä.
”Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut.” Matt.22:14
Ari kaikesta huomaa, että joku on eksyttänyt sinut ymmärtämään raamatun ilmoituksen niin, että vetoat järkeen. Jos Jumala on kutsunut kaikki, se ei tarkoita sitä , että kaikki, jotka kuulevat kutsun, ovat valittuja. Tämä käy ilmi kautta koko raamatun, mutta erikoisen selvästi UT kirjoista.
Koko maailma on pahan vallassa, ja Jumala Pelastaa, ihmisen Armostaan, Kristuksen kautta. Eli Kutsuu kyllä kaikkia, mutta pelastaa Armonsa mukaan ne, joille uskon antanut, ne jotka uskovat ovat lapsensa. Etkö ole kuullut Jeesuksen Jumalasta sanovan: ”Sinä otat, mitä et ole talteen pannut, ja leikkaat, mitä et ole kylvänyt.’ Luuk.19:21 Jumala vaikuttaa kaiken kaikessa, etkö hyväksy tätä?
On siis niin, että Jumala tekee Armovalintansa Maailmassa Kristuksen kautta. Ei meidän valinnan mukaan.
On olemassa jäännös Armovalinnan mukaan sanoo Paavali.
Ihminen ei siis voi itse valita kuten esitit, että ihmisen on itse tehtävä valinta… ”jokaisen on ITSE vastattava Jeesuksen kutsuun…” (Ari Pesonen) Kuka sinut on eksyttänyt? Raamattu puhuu aivan toista.
Jumala valitsee itse kenen tahtoo, eikä meillä ole siihen valittamista. Kenen sitten pelastaa?
Enkö juuri sanonut, että pelastaa ne, joille lahjoittaa uskon. Siinä on Armonsa toteen näytetty, että paljon on niitä, jotka pyrkivät sisään väkisin, mutta vähän niitä, jotka Hän lukee vanhurskaaksi, ilman tekoja, joiden synnit ovat peitetty.
Niin se ei Pelastus siis ole sen vallassa joka tahtoo, vaan sen, joka Armahtaa.
”Laki ja profeetat olivat Johannekseen asti; siitä lähtien julistetaan Jumalan valtakuntaa, ja jokainen tunkeutuu sinne väkisin.” Luuk.16:16
Kysyt: Kuinka sitten niille käy jotka eivät usko? Turha kysymys, sen on Jumala salannut meiltä. Jumala voi tehdä Luoduilleen kuinka parhaaksi näkee ja jos minulle käy kuten Jumala haluaa, niin olen autuas. Minulle on silloin tapahtunut Jumalan Tahdon mukaan. Jo siinä on suuri viisaus, että ymmärtää kaiken tulevan Jumalalta. Mutta on sanonut meille, että Hänellä on meitä kohtaan hyvä tahto.
En tiedä mitä kaikkea Jumalan suunnitelmissa on, mutta meille, jotka uskomme Hän on kuitenkin antanut tehtäväksi julistaa kaikille Evankeliumia. Kristus on koko maailman syntien sovitus.
Kylvetään joka paikkaan, sillä niin on käskyn antanut. Et kai vain ole ajatellut, että sinä herätät itsellesi lapsia, kun julistat? Eikö Jumala Sanallaan luo oman seurakuntansa? Jonka pääksi on asettanut Kristuksen, että olisimme yhtä Hänessä.
Ei Jumala jaa Kunniaansa kenenkään kanssa, vaan nostaa maailmasta lapsensa, esiin sillä juuri sen tähden Kristus on lähetetty, että olisi esikoinen kaikkien ylösnousevien joukossa. Kohta on sadonkorjuun aika, sillä viikunapuu jo kukkii ja tuottaa kohta hedelmänsä. Herra sen tekee.
Ari mieti tarkkaan mitä arvostamasi Paavali sanoo seuraavassa:
”Mutta jos valinta on armosta, niin se ei ole enää teoista, sillä silloin armo ei enää olisikaan armo.” Room.11:6
ja vielä:
”Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa. Room.8:33
Ja kansa seisoi ja katseli. Ja hallitusmiehetkin ivasivat häntä ja sanoivat: ”Muita hän on auttanut; auttakoon itseänsä, jos hän on Jumalan Kristus, se valittu.” Luuk.23:35 Maailma vihaa Jumalan valittuja ja vainoaa heitä, sillä saatana tietää, että sillä on vain vähän aikaa.
”Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.
Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa;
mutta jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut.
Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?” Room.8:28-31
Ps. Ari lue Kol.2 tarkkaan, en mene ympärileikkauksen ja kasteen vertaamisessa, yhtään edemmäs Paavalia.
Kiitos hyvistä kommenteista.
Kyllähän koko touhu sinänsä vaati aikamoisen asioiden klusterin. Piti olla ne pragmaattiset saddukeukset, piti olla jo valmiiksi luupin alla ollut Pilatus, piti olla pettämään valmis Juudas jne. Pistää se väkisinkin ajattelemaan, että ehkä niin oli tarkoituskin käydä…
Sen verran tuli mieleen lukiessa, että molemmilla niin Pilatuksella kuin Juudaksella olisi ollut mahdollisuus valita toisin. Toiselle valinta olisi ollut kolmenkymmenen hopearahan (orjan hinta) menetys. Toinen pelkäsi kai virkansa tai kenties henkenä puolesta. ”Jos päästät hänet, et ole keisarin ystävä; jokainen, joka tekee itsensä kuninkaaksi, asettuu keisaria vastaan”.
Juudas oli käynyt jo ennen ateriaa tekemässä kaupat. Joten Jeesukselle jää vain asian toteaminen ja saa vastauksen ”en kai se ole minä”.
Markus 14. 10-11
”Ja Juudas Iskariot, yksi niistä kahdestatoista, meni ylipappien luo kavaltaakseen hänet heille.
Kun nämä sen kuulivat, ihastuivat he ja lupasivat antaa hänelle rahaa. Ja hän mietti, kuinka hänet sopivassa tilaisuudessa kavaltaisi.”
Tuota mietin, että on kahdenlaista tietoa siitä oliko opettajan suutelu tapa vai harvinaista. Joka tapauksessa tuo filia- sanan edessä oleva kata- etuliite on saanut minut pohtimaan tuon ”suudelman” merkitysvivahdetta.