Mikkelin piispan Seppo Häkkisen haastattelu Kouvolan seurakuntalehdessä Risteyksessä on herättänyt keskustelua. Luin jutun, nasevasti tehty haastattelu, ei muodollisia vaan tärkeitä kysymyksiä. Piispa kertoo myös lapsuudestaan diakoni-isän virka asunnossa Lauritsalan kirkon asuntosiivessä. Se palautti mieleeni SKY:n kokouksen keväällä 1974 ja vierailun saman asuntosiiven yhdessä pappilassa. Mieleen se on jäänyt siksi, että samalla matkalla viimeisen kerran osallistuin SKDL:n vappumarssiin. Puoluetta kutsuttiion niinä aikoina myös kd-liikkeeksi. Vuoden lopulla minut vihittiin papiksi, ja kuten olin luvannut, jätin poliittisen järjestötoiminnan.
Mutta asiaan. Keskustelua on herättänyt piispan ajatus: ”En usko, että meiltä kysellään viimeisellä tuomiolla naispappeuskantaa tai mielipidettä homoliitoista.”
Enpä usko minäkään. Uudestaan ja uudestaan tulemme tähän, kysymys Raamatusta, sen ymmärtämisestä ja tulkitsemisesta on kirkon ja meidän kristittyjen pääkysymys. Spektri on laaja, laidasta laitaan. Jotkut noukkivat jakeita, ravistelevat niitä kopassa aikansa ja laittelevat sitten peräkkäin. Näin, vaikka tunnettua on, ettei Raamattua alunperin oltu jaettu jakeisiin. Raamattu on iso ja laaja kirjasto, mutta kun usein mielipide on ensin ja sille sitten haetaan vahvistusta, Raamatun pirstominen jakeisiin soveltuu siihen hyvin.
Monta kertaa ei voi olla ihmettelemättä, mitä kaikkea Raamatulla todistellaan. Vanha testamentti on tärkeä ja kuuluu myös meille kristityille,mutta sen soveltaminen yhden suhde yhteen on tänä päivänä mahdottomuus. Raamatullisiksi itse itseään kutsuville näyttävät Paavalin sanat olevan painavimmat, vaikka Paavali on Jeesuksen tulkitsija ja selittäjä, ihminen eikä Jumala.
Mutta asiaan: mitä siellä viimeisellä tuomiolla kysytään? Jeesuksen kertoman mukaan siellä kysytään, mitä me teimme tai mitä jätimme tekemättä heikommille veljillemme. Hän puhuu nälkäisistä, janoisista, kodittomista, alastomista, sairaista ja vangituista. Jeesuksen mukaan se mitä teemme tai jätämme tekemättä näille vähimmille, sen teemme tai jätämme tekemättä hänelle, Jeesukselle. Ja kaikki hämmästyvät, niin hurskaat kuin ne toisetkin. Sana on harvinaisen selvä ja konkreettinen, siihen on vaikea liittää opillisia kiistoja.
Kristityn Raamattu ei ole lakikirja, yhtä vähän luonnontieteen oppikirja. Martti Luther arvosti eri Raamatun osia eri lailla, mutta ”raamatulliset” väittävät silmä kirkkaana ottavansa kaiken yhtä painavana. Suojelupyhimyksekseen he ovat valinneet Paavalin, vaikka Paavali aikanaan muutti uskon tulkintaa radikaalimmin ja enemmän kuin kirkko satoina vuosina.Paavalista ei saa vanhauskoista tekemälläkään, vanhauskoinen hän oli ennen kääntymystään.
Elämässä on kaikki koko ajan muutoksen tilassa. ”Me olemme Jumalan lapsia, eikä vielä ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee”.Tässä yhteydessä nyt vain yksi pieni esimerkki muutoksesta. Vielä sotien jälkeen osa papeista kieltäytyi Suomen ev.lut.kirkossa vihkimästä eronneita. He vetosivat Jeesuksen sanaan ja sehän on yhä tänä päivänä selvä. Kieltäytymiset ovat kuitenkin loppuneet. En tiedä, kuinka paljon siihen vaikuttavat Paavalin synodilaisten ja Luther-säätiöläisten omat erot.
Mielestäni kirkon tehtävä on pitää ihanne selvänä. Apostolien syntiluetteloissa on ahneus ja monta muuta asiaa, jotka kieltämällä eivät mihinkään poistu. Luterilainen kansankirkko, lainausmerkeillä tai ilman, ei pysty pitämään yllä Vapaakirkon tai helluntai-seurakunnan kirkkokuria. Ehkä parempi niin.
Mitä ihminen kohtaa viimeisellä tuomiolla, siis mikä on edessä mikä ratkaisee ihmisen iankaikkisen elämän kohtalon??
Jeesuksen SANAT.
Joh. 12:48
Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä.
Siis kun ihminen kuulee Jeesuksen Sanat eikä tee niiden mukaan katsoo Hänet ylen ja tämä Sana on tuomitseva tämän ihmisen.
Jumalan lapseksi tullaan syntymällä uudesti. Kivisydän vaihdetaan lihasydämeen. Jeremian mukaan uudessa liitossa Herra panee lakinsa sydämeemme. Kristus asuu meissä. Psalmissa 119 toistuu yhä uudestaan rakkauden tunnustus Jumalan lakia kohtaan. Viimeisellä tuomiolla kyse on ensi sijassa sydämestä ja sen hedelmästä. Eli siis tuomion pohjana on juuri Kristuksen sovitustyö eli armo, lunastus. En pysty ymmärtämään tuota tilannetta muutoin kuin suhteena Jumalan armoon Kristuksessa. Oikealla puolella ovat syntisyytensä tähden Kristukseen turvautuneet ja uuden mielen saaneet ihmiset. Vasemmalla ovat rakkaudettomat, muuttumattomat, vain itseään ajattelevat, Jumalan tahtoon nähden välinpitämättömät. Teot eivät ole tuomion perusta, vaan todistus Kristuksesta tai hänen puuttumisestaan.
Eikö sitä paitsi kirjaimellinen suomennos ”valtakunnan omistamisesta” kuulu: ”Omistakaa perintönä …” eli siis lapset pääsevät perintöönsä, joka kuuluu heille armosta, Kristuksen tähden. Vasemmalla ei ole perillisiä!
Viimeisellä tuomiolla Kristus samaistuu sekä ”taivaaseen” pääseviin että ”helvettiin” joutuviin. Oikealla puolella oleville Kristus sanoi: ”Kaiken minkä olette tehneet näille (siis vasemmalla puolella oleville), te olette tehneet minulle.” Vasemmalla puolella oleville Kristus taas sanoi: ”Kaiken minkä olette jättäneet tekemättä näille (siis oikealla puolella oleville), te olette jättäneet tekemättä minulle.”
Samaistuessaan sekä ”hyviin” että ”pahoihin” merkinnee, että Kristus menee pelastuvien kanssa taivaaseen ja kadotettujen kanssa helvettiin.
Johtopäätökseni on: taivas ja helvetti lakkaavat olemasta, ja Jumala on kaikki kaikessa, niin kuin hän jo nyt on kaikki kaikessa olemalla panenteistisesti läsnä universumin jokaisessa tilassa ja ajassa.
Origenes jo tämän oivalsi!
>>>Toisaalta Paavali itsekin toteaa, että Kristus ei lähettänyt minua kastamaan vaan julistamaan evankeliumia.>>>
Minun silmääni tökkii tämä yhteydestään irrotettu toteamus, jota varsin uudestikastajat usein käyttävät.
Paavali sanoi tämän Korintin riitojen ja henkilöön sitoutumisen aikana, kun kastamiseen olivat keskittyneet kokonaan toiset veljet.
Heti itään lähtiessään hän Efesossa kuitenkin kastoi..
Olen ymmärtänyt, että Paavali tietoisesti teki itsestään huonomuistisen 1.Kor.1:16, koska hän halusi tehdä selväksi sen, ettei kastajan henkilöllä ole merkitystä (kovin luterilainen kannanotto). Ilmeisesti tuohon aikaan oli myös tapana antaa useammankin kiertelevän saarnaajan antaa kastaa itsensä, vaikka olisikin tullut kastetuksi jo aikaisemmin.
Kyllä. Ja ne toiset veljet olivat paikallisia seurakunnan paimenia. Pyrittiin siihen, että kastaminen liitti seurakuntaan, eikä ollut niistä irrallinen henkilökohtainen riitti.
Moi, Atso, terveiset Karinaisista! Puutun sanoihisi Jeesuksen samaistumisesta edessään seisoviin ihmisiin. Hän ei samaistu edessään seisoviin, vaan niihin, joita he olivat palvelleet tai jättäneet palvelematta.
Hei Matti, terveisi: Tokiosta!
Kristuksen edessä on vain kaksi joukkoa. Se on vähän niin kuin logiikassa, jossa on vain tosi ja epätosi. Tertium non datur!
Sinun ajatuksesi edellyttää ainakin neljä joukkoa tai osajoukkoja kahdessa pääjoukossa.
Tarkoittikohan Jeesus, että pelastuvat ovat tehneet hyvää eli rakastaneet jopa niitä, jotka heitä vainoavat, siis vihollisiaankin, ja vastaavasti kadotukseen joutuvat ovat vainonneet Jeesuksen opetuslapsia tai, mikä vielä pahempaa: olleet täysin välinpitämättömiä heitä kohtaan.
Oli miten oli, Kristus samaistuu jokaiseen ja menee heidän kanssaan sekä taivaaseen että helvettiin. Hänellä on kaikki valta tehdä niinkin.
Aivan, huonomuistisuus, jos niin sanotaan, liittyi siihen seurakunnan sisäiseen henkilökriisiin, siihen kenessä kukin riippuu…..
Siinä Paavali oli tyytyväienen, ettei ollut enempää kastanut heitä…
Teemui, eivätkö ne kastaneet olleet paikallisten vlejien lisäksi ne apostoliset veljet, jotka tulviat Tessalonikista alas Attikaan ja Peloponnesokselle Paavalin jäljissä. En nyt pääse tsekkaamaan….
Minusta Turunen kirjoitti hyvin korostaen kristillisen rakkauden =
usko joka tulee täydelliseksi rakkaudessa
olevan tuomiolla ainut kriteeri. Jokainen on varmaan yhtä mieltä siitä, että omat palvelemiset eivät sinänsä riitä…
Jos tuo rakkaus olisi otettu tosissaan ja jos sitä yhtään olisi ollut,
olisi vanhauskoisten kohtelu – viranhoitajien ja rivikristittyjen – kirkossamme ollut kokonaan toisenlaista.
”…kirjoitti hyvin korostaen kristillisen rakkauden = usko joka tulee täydelliseksi rakkaudessa olevan tuomiolla ainut kriteeri” Tämä on kuitenkin jälkeenpäin pohdiskeltu tulkinta Matteuksen evankeliumin viimeisen tuomion kuvauksesta. Puuttumatta siihen, onko se oikea vai väärä, arvelen, ettei se ole ainoa, mitä voi kutsua raamatulliseksi. Luemme todennäköisesti Raamatusta sen, mitä olemme oppineet pitämään ’oikeana ja raamatullisena’ emmekä vain sitä, mikä kirjaan on kirjoitettu. Siksi on hyödyllistä suhtautua avoimesti siihen, kun joku kertoo lukeneensa siitä jotakin meille uutta. Voisimme vaikka oppia jotakin.