Uskonto on Suomessa ollut pitkään privaattia. Sitä on jopa pidetty meikäläisen uskonnollisuuden erityispiirteenä. Senpä vuoksi on loogista, että vapaa-ajattelijoiden aktiivisuuden myötä uskonto muuttuu entistä yksityisemmäksi, vai?
Kotimaa Pro:n blogissaan Johannes Ijäs kysyy, minne uskonto menee, jos se on kokonaan siivottu pois julkisesta tilasta. Käykö niin, että kun luterilainen kirkko menettää valta-asemansa, tuleekin tilaa uskonnolle, joka saa näkyä julkisuudessa?
– – –
Kotimaa Pro:n blogeissa käsitellään myös uutta elokuvan lajityyppiä, ”kristillistä komediaa”, ja johtamisen malleja.
Lue lisää Kotimaa Pro:sta. Tilaa, reksiteröidy tai kirjaudu esimerkiksi täällä
Kaikilla Kotimaa Pro:n käyttäjillä on myös mahdollisuus blogata Pro-sivustolla
Sitä ’parasta ja syvällisintä’ kristillistä viestintää saa siis vain rahaa vastaan?
No, ehkä on vain hyvä ettei se leviä kovin laajalle?
Kysymys lienee tarkoitettu samanhenkisen porukan pohdittavaksi, koska kolumnin lukeminen vaatii lehden tilaamisen. Sisältöä en siis voi komentoida, mutta yksi ajatus nousee silti mieleen.
Missä määrin mahtaa olla kysymys ”yksityisyydestä” tai siitä, että ”uskonto ei saa näkyä julkisuudessa” (varmaankin kolumni valaisee asiaa tältä osin)? Varmaa on kuitenkin se, että suomalaisten enemmistölle uskonto on yhdentekevä asia. Ei näkymistä siis tarvitse mitenkään estää, jos uskontoa ei alun perinkään ole näytettäväksi asti.