Reilut 30 vuotta sitten vastasin dogmatiikan luentojen kertauksessa kysymykseen: ’Mikä on mielestäsi paras naispappeuden a) puoltamisen b) torjumisen argumentaatio? Dosentti tai vs.professori, en muista kumpi, Eero Huovinen lisäsi vielä, että vaikka tämä näyttää mielipidekysymykseltä se ei sitä ole.
Kysymys homo- ja lesboparien kirkollisesta vihkimisestä ei vielä ole ajankohtainen; viikon päästä asia voi olla toisin. Siksi kysynkin lukijoiltani: Mikä on mielestäsi paras perustelu vihkiä homo- ja lesbopareja avioliittoon kirkollisesti ja paras perustelu olla vihkimättä?
Missähän sitä vihaa oikein on nähty. Paljon vihaa olen kyllä joutunut vastaanottamaan vastustaessani po. asiaa. Meitähän pidetään aivan hirviöinä. Kotimaassakin oli juttu äskettäin, jossa meidät tuomittiin armottomiksi. Ihme että päätoimttaja antoi senkin mennä lehteen.
No mieti vaikka siltä kantilta, että vastutettaisiin uskovien yhtäläisia avioliitto-oikeuksia. Jos olet uskova niin voit rekisteröidä erillisen liiton, jossa olisi vähemmän oikeuksia. Ette myöskään uskovana parina saisi adoptoida lapsia. Ei meillä ole mitään varsinaista syytä kohdella uskovia näin mutta meillä on kyllä paljon ennakkoluuloja sen suhteen, että uskovien perheessä on lasten huono kaiketi olla.
Auttaiskohan tuo ajatusketju eteenpäin.
Ei tässä vihasta ole kysymys. Kaiki Ihmiset ovat tasa-arvoisia. Olen vain halunnut tuoda esiin sen, mitä Raamattu opettaa avioliitosta.
Ymmärräthän, että se opetus ei mitenkään anna ymmärtää, että homot olisivat tasa-arvoisia. Sen heidän täytyy olla toteuttamatta omaa seksuaalisuuttaan. Sinä varmasti tarkoitat mielestäsi hyvää mutta voit tehdä vaikka niin, että elät itse Raamatun mukaan ja annat muiden elää ilman neuvojasi. En minäkään neuvo sinua niin, että lakkaa toteuttamasta uskoasi, sillä se olisi törkeää.
Anteron mietteistäkään ei kyllä vihaa löydy. Mistä mielipiteestä tahansa voi joku vetää herneen nenäänsä. Homoliittojen vastustaminenko on vihapuhetta? Eihän tuossakaan Anteron esimerkissä mitään vihaa tihku. Toki joku uskova voisi sellaisesta ajatuksesta mielensä pahoittaa. Mutta sehän on vain tulkitsijan vihantunne. Olemme kirkollisella keskustelupalstalla.
Kirkon toimita perustuu Raamattuun ja siellä homoseksuaalisuuteen suhtaudutaan yksiselitteisen kielteisesti. Tämänkö esiin tuominen on vihan lietsontaa? Minäkö tyhmä. Nyt en ymmärrä.
Sinulle se ei ole vihaa mutta jos minä kehottaisin ihmisiä rajoittamaan sinun oikeuksiasi uskovana niin kyllä se aika äkkiä alkaisi vihalta maistumaan. Ehkä saattaisi jopa ihmetellä, että miksi kukaan niin paljon vihaa toista, että haluaa estää tätä olemasta oma itsensä.
Eikö sen voisi vihan sijasta ajatella olevan rakkautta, että ei halua estää toisen tekevän sellaista, minkä itse ymmärtää olevan väärin?
Edellisen kommentin piti kuulua: Eikö sen voisi vihan sijasta ajatella olevan rakkautta, että ei halua toisen tekevän sellaista, minkä itse ymmärtää olevan väärin?
Eli, jos toisin uskova ei halua sinun uskovan – koska hän itse ymmärtää sen olevan väärin – ja tekee kaikkensa, jotta sinun uskonnonharjoittaminen estettäisiin niin se on rakkautta? Sittenhän nämä uskonnolliset konfliktialueet ovat täynnä vain rakkautta. Ei se taida ihan näin mennä.
Ongelma lähtee siitä, että uskotaan ehdottomiin totuuksiin, jotka lähtevät ristiriitaisista yliluonnollisten tahtojen tulkinnoista. Sitten sanotaan, että minä vain rakastan sinua niin paljon, että näin pitää tehdä. Huomaatko mikä menee heti pieleen?
Ei Raamattua tarvitse tällä kohtaa mitenkään tulkita. Kyllä sieltä asia ilmenee aivan selvästi. Ne jotka väittävät kyseessä olevan tukinta, eivät pidä Raamattua uskon perustana. Toki tälläisiä pappejakin on paljon kirkon piirissä. Näin he ovat ilmaiseet, ettei heidän muitakaan puheita kannata ottaa vakavasti. Tämänkin luonnollisen seurauksen voi joku halutessaan tulkita vihapuheeksi.
Sinä kuitenkin tulkitset, että Raamattu on Jumalan tahtoa mutta esim. mormoonien kirja ei ole. Pitää nyt nähdä vähän avarammin, että sinun tulkintasi Raamatun luonteesta ja sen sisällöstä on vain yksi monista ristiriitaisista yliluonnollisen tahdon tulkinnoista. Vaikka omansa ehdotonta noudattamista pitäisi kuinka rakkautena niin se ei itsessään sitä ole.
Sekoitatko nyt uskon ja tulkinnan Antero? Tulkinta on käsittämättö- män tekstin ymmärettäväksi muuttamista. Uskominen taas selkeän tekstin todenperäisyyteen luottamista. Kristittynä uskon, ettei muuta totuutta ole. Tottakai on rakkautta, mutta vain Jumalan vaikuttamaa.
Minusta sitä ainakaan on turha etsiä.
Se on tarkempi termistö tosiaan. Sinä uskot, että Raamattu on ainoa oikea yliluonnollisen tahon tulkinta(sen kirjoittivat ihmiset, joiden oletat tulkitsevan Jumalan tahtoa) ja että tulkintasi Raamatusta on ainoa oikea – sinäkin tulkitset Raamattua, et ota ihan kaikkea täysin kirjaimellisesti, siihen ei taitaisi kukaan pystyä.
”Naisten tulee olla vaiti seurakunnan kokouksissa. Heidän ei ole lupa puhua, vaan heidän on oltava kuuliaisia, niin kuin lakikin sanoo.” (1 Kor. 14:34)
”Jos he tahtovat tietoa jostakin, heidän on kysyttävä sitä kotona omalta mieheltään, sillä naisen on sopimatonta puhua seurakunnan kokouksessa.” (1 Kor. 14:35)
Tuohan on selkeää puhetta, naisten pitää olla täysin hiljaa ja sitten kysellä kotona jos haluavat tietää. Et varmaankaan ole sitä mieltä, että näin pitää kirjaimellisesti olla? Jos sitten pitää tulkita niin miksi tämä on nyt sitten kaikessa selkeydessään tulkinnanvaraista?