Näinä päivinä on tullut paljon ilmoituksia ensi kesän hengellisten kesäjuhlien siirtämisestä nettiin. Siinä on varsinaisesti kyse perumisesta, koska monille osallistujille juhlien idea on juuri lähteä liikkeelle, tehdä lomamatka, nähdä väkijoukot ja tavata tuttuja.
Ja nyt se kysymys
Eikö näitä nettijuhlia voisi mahdollisimman paljon yhdistää?
Kun ne ovat lähes samaan aikaankin, tulee parista viikonlopusta melkoinen nettisirkus. Pitääkö jokaisen järjestön pystyttää oma massiivinen striimausapparaatti, vaikka näytettävää ei juuri ole ja puheetkin yhtä kuivia kuin ennenkin?
Järjestöissä kenties luotetaan puolueuskollisuuteen paljon enemmän kuin olisi aihetta.
Se traditio, joka suuria kokoontumisia on pitänyt yllä, puuttuu tänä vuonna.
Ihan sama kysymys – minun käsittääkseni – tulee eteen itse juhlien järjestämisestä. Useamman järjestön yhteinen juhla, jossa monet rakenteet voidaan hoitaa yhdessä, osa ohjelmaa on yhteistä, ja sitten on jokin osa, joka on leimallisesti järjestön omaa. Sitten myös piha-alueen esittely- ja myyntipisteet voitaisiin jakaa lohkoihin tai eri pihoihin järjestöjen kesken, jolloin oman järjestön piirissä olevat tutut voisi luontevasti tavata – sillä sehän on juhlan yksi suuri kohokohta – siinä omien myynti- ja esitepisteiden pihassa. Toki ideaa pitää vähän kehitellä.
Heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna pitäisi olla sekä herättäjäjuhlat että kansanlähetyspäivät. Meinaatko oikeasti, että jompi kumpi suostuu pitämään ne yhdessä?
Idea on kyllä hyvä. Luulen silti, että moni haluaa kuulla oman liikkeensä puhujien julistusta. Se heille suotakoon. Sellaisia julistajia, jotka liikkuvat eri herätysliikkeiden tilaisuuksissa ja ovat tervetulleita niihin, on perin vähän.
Pekka Kivirannan ehdotuksessa on itua. Ainakin striimauksen rakenteet voitaisiin hoitaa yhdessä, tulisi edes vähän säästöjä.
Kyllä ja ei. On tietenkin aina sellaisia tiukasti puolueuskollisia, joille vain yksi ja oma herätysliike on se oikea. Mutta heitä on paljon vähemmän kuin herätysliikejärjestöt luulevat.
Seurakunnassa asiat näkee jo toisin, ja toista todistaa myös Hanna Salomäen tutkimus. Samat ihmiset tukevat usean eri järjestön lähettejä ja tilaavat monia lehtiä. Kun Kansanlähetyspuhuja vierailee, häntä kuuntelevat jokseenkin samat ihmiset kuin jotka kokoontuvat Herättäjän pyhään.
Ja juhlista valitaan se, joka on lähellä ja jonka aikana on vapaa viikonloppu.
Luulen, että vanhoillislestadiolaiset voisivat ihan mielellään vuokrata kesäjuhla-alueelta jonkin pikku nurkan kaikille muille herätysliikkeille. Jos noudatetaan yhtenäistä kesäjuhlien kävijöiden laskemistapaa, muut liikkeet sopisivat suviseura-alueen kulmaukseen yhdessäkin oikein hyvin. Körteillä voisi olla hiukan isompi, ja oma nurkkaus.
Siellähän tämä toimii jo muutenkin. Missään ei näe niin paljon ei-vanhoillisia tuttuja kuin suviseuroissa.
Ja radiossa ne ovat olleet jo kauan. Sekin on luotettavaa. Voi olla varma, että sieltä tulee sananjulistusta eikä jokin house bandin savushow.
Viime kesän juhlavieraissa jo näki selvää jakaantumista sen mukaan miten kirkon vedenjakajaan suhtaudutaan, eikä sen mukaan mihin yhdistykseen itse kuuluu. Moni on alkanut vierastaa jo omia juhliaan, kun on kokenut olevansa omassa liikkeessään väärällä puolella jakolinjaa. On hienoa, ku tuo korona toi meille vähän muutakin ajateltavaa, kuin ne jakolinjat. Korona taisi tulla pelastamaan rakkaan kirkkomme ?
Pekka: Täytyy tunnustaa, että tunnen suomalaista kirkollista sisäpiiriä tosi vähän.
Mutta jos tuo kuvailemasi on totta, niin en ehkä välitä tunteakaan.
Voitko kertoa näin ulkopuoliselle, mitä jakolinjoja covid-19 on purkanut?
Seija Rantanen. Pekka Pesonen tarkoitti varmaan sitä, että nyt on tullut muutakin puhuttavaa kuin kysymys seksuaaliryhmien vihkimisistä avioliittoon kirkollisesti.
Mutta kyllä se vaikuttaa itse asioihinkin, ei pelkästään media-aiheisiin. Kun maataan osastohoidossa 40 asteen kuumeessa, ei uskonsuunnilla ja korostuksilla olekaan niin paljon merkitystä.
Juuri näin.
Teemu Kakkuri, etkö sinä itse aikoinaan kulkenut Suomen Raamattuopistolta Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen kautta kansankirkolliseksi paikallisseurakunnan papiksi?
Ei. Järjestöt ovat työpaikkoja, eivät sen enempää.