Opetushallitus on päivittänyt ohjeensa koulujen uskonnollisista tilaisuuksista ja koulun katsomuksellisesta opetuksesta.
Ohjeistus on aiheellinen ja näppituntumalta se on parannus entiseen. Esimerkiksi vakaumuksellisten koulun järjestämien tilaisuuksien osalta niitä korvaavia vastaavia tilaisuuksia ei tarvitse järjestää samanaikaisesti.
Tämän osalta ohjeistus seuraa sitä, miten asiassa on historiallisesti toimittu sekä kansainvälistä käytännettä.
Suomessa toisen maailmansodan jälkeen esimerkiksi ortodokseille myönnettiin heidän merkittävinä kirkollisina juhlinaan vapaata sen sijasta, että heille olisi samanaikaisesti luterilaisen kirkollisen tilaisuuden aikana järjestetty oma vastaava.
Esimerkiksi Yhdysvalloissa eri uskontojen edustajat ilmoittavat oppilaitokselle uskontonsa keskeiset juhlat ja saavat vapaata niiden osalta.
Suomessa on kouluja, joiden oppilaat edustavat useita uskontoja ja katsomuksia. Näin ainakin osan Suomen koulujen osalta on perusteetonta toimia siten, että niiden juhlaohjelma seuraisi perinteistä uskonnollista joulu- ja pääsiäiskalenteria. On eteenpäin menoa, että valtakulttuurin eli luterilaisen kristillisen kulttuurin mukaisesti järjestettävät juhlat eivät velvoita kouluja järjestämään samanaikaisia korvaavia juhlia vähemmistökatsomusten edustajille.
Ohjeistuksessa on kuitenkin vielä joitakin ajatuksia, jotka herättävät kysymyksiä.
Ohjeistuksessa viitataan oikeusviranomaisen tulkintaan, jonka mukaan lain perusteella uskonnolliseen käyttöön osoitettu rakennus välittäisi jo sinällään uskonnollisia merkityksiä.
Edustaako oikeusviranomaisen kanta eräänlaista okkultismia katsoessaan, että lain määritelmän perusteella rakennus voisi välittää katsomuksellisia vaikutteita? Tämä olisi tietysti ongelmallista yhteiskunnan viranomaisen katsomusneutraliteetin kannalta.
Olisi outoa ajatella, että laki tekisi jonkin rakennuksen psykologisessa merkityksessä jonkinlaiseksi. Ja olisi outoa ajatella, että rakennus sinänsä välittää outoja vaikutelmia.
Vai onko oikeusviranomaisen tahtomus kertoa jumalattomalle sukupolvelle, että kivetkin huutavat?
Uskoisin, että on aika poikkeuksellista kokea erilaisten rakennusten yhteydessä, että niistä jotenkin säteilee katsomuksia.
Rakennukset vaikuttaisivat olevan pikemminkin mykkiä. Toki niiden tulkintaan voi liittyä monenlaisia katsomuksellisia sisältöjä.
Mutta että itse rakennukset?
Toiseksi on kiinnostavaa, tulisiko luterilaiselle järjestää jotakin korvaavaa toimintaa hänen kannattamansa uskonnollisen tunnustuksen juhlan sijasta. Näinhän ohjeistus edelleen näyttää edellyttävän.
On ymmärrettävää, että luterilaisen kirkon jäsentä ei huvita osallistua johonkin jäsenkirkkonsa toimintamuotoon. Kun Opetushallitus edellyttää, että osallistumisen perusteena ei voi olla jäsenyys vaan oppilaan henkilökohtainen valinta, kysymys siirtyy ikään kuin vakaumuksen ulkopuolelle.
Omasta mielestäni koulun oppilaita ei pidä pakottaa uskonnollisiin tilaisuuksiin, vaikka ne olisivatkin heidän edustamansa uskonnon mukaisia. Mutta tämä ei ole katsomuksen ja vakaumuksen oikeuteen liittyvä kysymys.
Lähtökohtaisesti luterilaisen kirkon jäsen hyväksyy luterilaiset jumalanpalvelusmenot eikä pidä niitä vakaumuksensa vastaisina. Eri asia on, että hän ei pidä kaikista niiden käytännön sovelluksista. Toisin sanoen: aina ei huvita.
Mutta kannattaako yhteiskunnan kulkea ohjeistuksissaan niin pitkälle, että se velvoittaa viranomaisasemassa olevia henkilöitä eli koulujen rehtoreita toimimaan sen mukaisesti, mitä ihmiset ilmoittavat siitä, mikä heitä huvittaa tai ei?
Itseäni kiinnostaisi kovasti tietää, mikä olisi luterilaisen oppilaan tai opiskelijan vakaumuksen kunnioittamisen kannalta sellainen sovelias tapahtuma, joka korvauksena siihen, että hän ei osallistu luterilaiseen uskonnolliseen tapahtumaan, muistuttaisi tätä tapahtumaa mahdollisimman paljon, kuten ohjeistus velvoittaa, mutta ei kuitenkaan olisi se vaan sen korvike.
Vaikuttaa, että vaikka seurakunnat lopettavat tuet, niin Jumala avaa muita väyliä, niin että evankeliumia voidaan julistaa. Säälittää vain, että jotkut ovat niin lyhytnäköisiä, etteivät osaa katsoa tätä päivää pitemmälle. Kaikilla teoilla on aina seurauksensa.
Kaikilla teoilla on aina seurauksensa. Jos lähetysjärjestöt toimisivat tavalla, joka ei aiheuta epäilyksiä niiden suhtautumisesta naisiin ja seksuaalivähemmistöihin, ne saisivat rahaa kannatuksensa suhteessa.
Säälittää vain, että jotkut ovat niin lyhytnäköisiä, että uhraavat hyvän asian uppiniskaisuuden ja suvaitsemattomuuden alttarille.
Minua taas säälittää se, että jotkut haluavat estää evankeliumin julistamisen kiristämällä julistajia toteen näyttämättömillä väitteillään. Se jos mikä on syrjivää suvaitsemattomuutta. He eivät näe hirttä omassa silmässään yrittäessään poistaa malkaa evenkeliumin julistajien silmistä.
Minä puolestani tuumailen, että on ihan luonnollista, että vapaaehtoinen kannatus annetaan vapaaehtoisesti. Ja että nämä ovat omantunnonkysymyksiä monille.
Vaikka minä en tuekaan SETAa taloudellisesti, en kuitenkaan katso kiristäväni sitä tai estäväni sen toimintaa. Jos SETA omassa toiminnassaan sanoo ajavansa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asiaan, niin kyllä minä uskon sen. Sama pätee po. lähetysjärjestöihin. Niiden julkisesti ilmaisemat ja toteuttamat linjaukset suhteessa seksuaalivähemmistöjen ja pappisnaisten palkkaamiseen ovat syrjiviä. Kyllä minä sen uskon.
Minun mielestäni synti toimii siten että tuo kausaliteetti ”Kaikilla teoilla on aina seurauksensa” pätee. Evankeliumi toimii siten, että teoistamme ei seuraakaan sitä, mitä olisimme niistä ansainneet. Tämä ihan vain kuriositeettina. En iloitse tästä päätöksestä, mutta olen Salmen kanssa samaa mieltä siitä, että evankeliumi löytää kyllä keinonsa.
Ovatko Kaikusalo ja Virta sitten sitä mieltä etteivät SLS, Pipliaseura ja Sansa julista evankeliumia? Tukirahoja ei lopetettu vaan siirrettiin järjestöltä toiselle.
Erik Sankala. Vastauksena kysymykseesi: Tuen taloudellisesti kaikkia lähetysjärjestöjä. En tukisi lähetysjärjestöä jonka en katso levittävän evankeliumia.
En iloinnut tästä päätöksestä, koska siinä oletetaan implisiittisesti että jotkin järjestöt eivät kykene evankeliumia levittämään tai että evankeliumin levittämisen edellytyksenä on Kirkon antaman statuksen lisäksi jokin muu edellytys. Sellainen kausaliteetti kuin ”koska te …, niin sitten myös me ….” on vieras evankeliumille. Evankeliumi kuuluisi tässä tapauksessa ”Vaikka te…, niin siitä huolimatta… ”.
Olen samoilla linjoilla markku Virran kanssa. Rahalla kiristäminen on evankeliumille vieras ajatus.
Olen sekä SLEY:n että Pipliaseuran jäsen. Ja minusta enemmän kuin tämä Espoon päätös todistaa se, että
1) vapaaehtoinen kannatus SLEY:n työtä kohtaan on viimevuosina lisääntynyt
2) valtaosa seurakunnista tukee edelleen SLEY.n työtä.
Ei tässä nyt ole kysymys mistään evankeliumin julistamisesta tai julistaako joku firma sitä tai ei, vaan olisi mielestäni hyvä, ettei homovastaisia järjestöjä päästettäisi tekemään lähetystyötä niihin maihin, missä homot tuomitaan kuolemaan tai elinkautiseen. Sehän vain yllyttäisi niitä maita homojen ihmisoikeuksia vastustamaan, koska luultaisiin, että kristinuskokin tuomitsee homot ankariin rangaistuksiin. Eiköhän niille homovastaisille järjestöille löytyisi toimintakenttää homoihin neutraalimmin suhtautuvissa maissa. En nyt ota kantaa siihen, pitäisikö seurakuntien yleensä avustaa homovastaisia järjestöjä. Naispappeutta vastustavia järjestöjä ei mielestäni kuitenkaan luterilaisten seurakuntien tule missään tapauksessa avustaa. Kirkkomme on jo aikoja sitten hyväksynyt naiset papeiksi.
Osmon kanssa (taas) täysin samaa mieltä. Erik Sankalalta hyvä kommentti ja kysymys. Odotan vastauksia.
Niin, paitsi siinä, että ei pitäisi mennä mihinkään viljelemään homovastaisia näkemyksiä Jumalan nimissä. Ja evankeliumin saatteena.
Sonja, missä, kenen toimesta ja milloin noita väittämiäsi homovastaisia näkemyksiä on lähetyskentillä viljelty? Tuollainen heitto vaatii tarkat perustelut.
Puhuin konditionaalissa. Osa järjestöistä itse julkisesti kommentoi kannoistaan homoihin. Viitataan muutamaan raamatunlauseeseen. Ja ne noin 800 allekirjoittanutta, jotka vaativat miesparin irtisanomista, ovat selkeästi syrjiviä kantoja.
Eriarvoisuus ei ole evankeliumia. Ilosanoman vieminen on tärkeää ja samalla on yhtä tärkeää huolehtia ihmisoikeuksista. Ne kun sisältyvät ilosanomaan.
Sonja, on todella kummallista, että järjestöjä rangaistaan rankaisijan (luottamushenkilöt) mielikuvituksen muotoilemista mahdollisista tapahtumista.
Tuo on jo mielivaltaisuuksiin menevää hätävarjelua.
Osmo: Nimittely homovastaiseksi järjestöksi ei oikein tunnu hyvältä tilanteessa, jossa kaikki lähetysjärjestöt ovat kirjallisesti sitoutuneet noudattamaan lähetystyössään tasa-arvoa.
Onko siis vain mielikuvitusta järjestöjen omat kannat asiaan? Sieltä sivuilta ne löytyvät ja monesta muustakin paikasta. Ja niitä allekirjoitettuja erottamispyyntöjäkö ei olekaan?
Kyseessä ei ole rankaisu. Sinä tulkitset sen rankaisuksi. Kyseessä on syvä vakaumus eettisestä evankeliumin viljelemisestä. Ihmisoikeuksista. Ja mitä tulee naispappeuden syrjintään, niin on käsittämätöntä, että kirkko toimii itse ristiriitaisesti ja haluaa antaa taloudellista tukea sellaisten kannattajille.
Seurakuntalaiset eivät halua osallistua sellaiseen toimintaan mitenkään. Eivätkä kansalaiset.
Sonja, seurakuntaiset haluavat tukea evankeliumin julistustyötä. Vain muutamat luottamushenkilöt muutamissa seurakunnissa ovat nousseet vastustamaan lähetystyötä itselaatimillaan syytöksillä joitakin lähetysjärjestöjä vastaan. Se, että ko. järjestöt ovat saaneet tukea seurakuntalaisilta, vaikka muutamat seurakunnat luottamushenkilöidensä vaatimuksesta ovat sen evänneetkin, osoittaa, että seurakuntalaisille on äärettömän tärkeää toimia Jeesuksen opetuksen mukaan ja toimia niin, että lähetystyö tulee vastustuksesta huolimatta suoritettua.
No, kannattaa pitää mielessään se eettisyys kuitenkin. Kaikessa.
Montakos raamatunlausetta tarvitaan, että jokin asia on Jumalan sanan totuus? Eikö muutama riitä tai jopa yksi ainoa?
”Seurakuntalaiset eivät halua osallistua sellaiseen toimintaan mitenkään. Eivätkä kansalaiset.”
Jos kansalaisilla tarkoitetaan kirkkoon kuulumattomia, heille ei asia kuulu pätkääkään.
Mitä tulee seurakuntalaisiin, niin 1) Espoon luottamuselimille lähetettiin seurakuntalaisten laatima kirje, jossa vaadittiin tukien palauttamista sorsituille järjestöille valtakunnallisten linjausten mukaisesti, 2) kannattaa katsoa vapaaehtoiskannatuksen tilastot eri järjestöjen osalta niin nähdään, minkä verran seurakuntalaiset eri järjestöjä haluavat tukea.
Tuire. Minulla on ollut käsitys, että kaikki lähetysjärjestöt eivät ottaisi homoseksuaaleja eikä naispuolisia pappeja lähetystyöntekijöiksi. Ilmeisesti tilanne on muuttunut, koska on kerran allekirjoitettu se sopimus, jossa järjestöt sitoutuvat noudattamaan tasa-arvoa, mikä työhön otossakaan ei voine merkitä muuta kuin naispuolisten pappien ja homoseksuaalisten hyväksymistä myös työntekijöiksi niin kuin kirkko ja seurakunnat tekevät. Odotan innolla, koska se näkyy myös teoissa. Vai onko se sopimuspaperi tehty tosimielellä ilman ”salaisia lisäpöytäkirjoja”?
Viisaus ei sittenkään näytä asuvan Espoossa, kun siellä käytetään allekirjoitettuja papereita vessapaperina.
Muistuttaisin vielä, että Espoon yhteinen kirkkovaltuusto ei vähentänyt kristilliselle lähetystyölle antamaansa tukea yhtään, tällä eilisellä päätöksellään.
Käsittääkseni Espoossa halutaan tukea kristillistä lähetystyötä, ja arvostetaan sitä, aivan kuten ennenkin.
Ollaanko Espoossa sitä mieltä, että ne lähetysjärjestöt joille tukia ei myönnetty, eivät kykene julistamaan evankeliumia?
Markku Virta,
En usko, että Espoossa ollaan sitä mieltä, että esim. SLEY ei kykene julistamaan evankeliumia.
Käsittääkseni Espoossa halutaan kuitenkin tukea lähetystyön tekemistä ja evankeliumin julistamista sellaisten järjestäjen kautta, joiden toiminnassa ei nähdä eettisiä ongelmia, liittyen naisiin ja seksuaalivähemmistöihin.
Olen varma siitä, että jos joidenkin järjestöjen toiminnassa havaittaisiin eettisiä ongelmia vaikkapa etnisten vähemmistöjen suhteen, kukaan ei ihmettelisi sitä jos tällaisten järjestöjen rahoittamiseen suhtauduttaisiin kriittisesti, vaikka nämä järjestöt tekisivät paljon hyvää ja julistaisivat evankeliumia ja pelastussanomaa. Monet kirkkomme jäsenet eivät varmastikaan haluaisi, että tällaiset järjestöt edustaisivat Suomen kirkkoa maailmalla.
Nähdäkseni kyse on nyt vain siitä, että naisiin ja seksuaalivähemmistöihin liittyvät eettiset ongelmat nähdään (esimerkiksi Espoossa) samalla tavalla kriittistä eettistä arviointia edellyttävinä seikkoina (tuen antamisesta päätettäessä) kuin vaikkapa etnisiin vähemmistöihin liittyvät mahdolliset eettiset ongelmat.
Markku Virta. Joku käytti hyvää vertausta hiirestä ja hiirestä. Hiiri on eräs eläin, mutta se on myös sellainen eloton olento, jota itsekin lienet naputellut tietokoneen äärellä. Kysymys ei varmasti ole siitä, julistaako joku yksityinen firma evankeliumia vai ei. Kysymys homojen syrjinnän osalta on ihmisoikeuksista ja naispappeuden vastustajien osalta kirkkomme tekemien päätösten vastustamisesta. Jos kirkkomme on päättänyt jotain, ei sen seurakuntien tule tukea kirkon päätöstä vastustavien firmojen toimintaa. Yksityiset tukekoot, jos haluavat. Homoasiassa ei tulisi tukea ainakaan sellaista järjestöä, joka vastustaa homoja ja tekee lähetystyötä homot kuolemaan tai elinkautiseen vankeuteen tuomitsevassa maassa. Siellä voidaan olla kannattamassa ihmisoikeuksien vastaista lainsäädäntöä nääs, vaikka evankeliumia ihan puhtaasti saarnattaisiinkin.
Sari sanoi oikein, että kyllä kai SLEY evankeliumia pystyy julistamaan, mutta kysymys ei olekaan siitä, vaan ihmisoikeuksista, etiikasta ja raamatuntulkinnasta. Siinä kyseisen firman johdolla lienee vielä opiskeltavaa.
Mielestäni väite, että tukia ei vähennetä vaan vain siirretään toisille järjestöille, on absurdi. Kullakin lähetysjärjestöllä on pitkäaikaiset sopimukset lähetyskentillä paikallisten kirkkojen kanssa. Kun työ siellä loppuu, niin menevätkö SLS tai muut tukea edelleen saavat järjestöt jatkamaan työtä noilla alueilla? Tietenkään eivät mene. Näin jo lähetyskentätkin saatetaan eriarvoiseen asemaan Suomen kirkon joidenkin seurakuntien luottamushenkilöiden asenteellisuuden vuoksi.
Asia ei minulle suoraan kuulu, mutta minusta kahden miljoonan määräraha ei osoita erityistä arvostusta lähetystyölle. Rikkaan Espoon seurakunnista pitäisi helposti löytyä ainakin viisinkertainen määräraha näin tärkeään asiaan.
Näinhän sitä luulisi Pihlajamäki. Espoo toki on rikas. Mutta seurakunta ei enää ehkä ole. Se ei ole enää sama kuin kaupunki. Kohta siihen kuuluu alle puolet kaupunkilaisista. Luuletko, että silloin on varaa öysätä miljoonia seurakunnan ulkopuolisille järjestöille erilaista epämääräisesti kohdennettua ulkolähetystyötä tekemään. Luulenpa, että seurakuntalaisten taholta ei sitä enää kauan hyväksytä.
”Käsittääkseni Espoossa halutaan kuitenkin tukea lähetystyön tekemistä ja evankeliumin julistamista sellaisten järjestäjen kautta, joiden toiminnassa ei nähdä eettisiä ongelmia, liittyen naisiin ja seksuaalivähemmistöihin.”
Ekskjyysmii. Onko
1) naispappeuden torjuminen
2) avioliiton pitäminen miehen ja naisen välisenä parisuhteen muotona
eettinen ongelma suhteessa naisiin ja seksuaalivähemmistöihin?
Kirkossamme ollaan edelleen sitä mieltä, että avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto. Haluavatko lähetysmäärärahoja pois ottajat toimia tässäkin vastoin kirkkonsa opetusta?
Päätoimittaja, dosentti Timo Eskolan kannanotto lähetysmäärärahojen poistamiseen löytyy seuraavasta nettiosoitteesta;
http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/kotimaa/4296/perusta_lahetysmaararahojen_poistaminen_ei_ole_setan_saavutus
Olen pitkälti samaa mieltä dosentti Eskolan kanssa. Pitemmän tähtäimen päämäärä on ajaa alas kirkko ja sen mukana kristinuskon vaikutus suomalaisessa yhteiskunnassa. Kunhan ensin poistetaan se, mikä vielä pidättää, niin sitten kirkon pelikenttä on avoin kaikille tuulille ja peliseuroille.
Ovatko ne seurakunnat palauttaneet talousarvioon SLS:n määrärahat, jotka kostoksi poistivat ne. Uutisoikaa siitä missä oikeasti WC-paeria tuotetaan.
Tällaisia kiistoja ei olisi, jos kirkko hoitaisi lähetystyön ihan itse. Suomen kirkko ei muuten ole koskaan niin tehnyt. On avitettu erilaisia firmoja ja yhdistyksiä, koska on ajateltu, että jotakin tämän lähetyshommankin eteen pitäisi tehdä. Kun ei lähetystyötä ole itse tehty, ei myöskään tällaisen avittamisen tarvitse ikuisesti kestää.
Osmo: Jos olen oikein ymmärtänyt kaikkien näillä palstoilla esiin tulleiden lähetysjärjestöjen työntekijät ovat kirkon jäseniä.
Alan kallistua Osmon ajtusten taakse. SLS on ominut liikaa kenttää itselleen adoptoimalla kaikki seurakunnat yksipuolisesti tukijoikseen. Mutta kokouksissa, joissa päätetään yhteisistä linjauksista, se ei kuitenkaan kysy tukijoidensa mielipidettä tarpeeksi ajoissa vaan ilmoittaa vasta paikan päällä äänestettävistä asioista. Näin taisi käydä viime keväänä?
Tuire. Saattaa olla. Mutta kyllä meitä kirkon jäseniä on muutama miljoona muitakin vähemmän tärkeinä pidettyjä järjestöjen taholta (paitsi ehkä yhdistysten maksumiehinä). Ns. lähetyshiippakuntahan ei tiettävästi tee ulkolähetystyötä. Hellarit kyllä tekevät. Jopa erittäin tehokkaasti. Kunnioitukseni heitä kohtaan kasvaa koko ajan.
Salmen kanssa samaa mieltä SLS:stä. Ihmettelin aikoinaan, onko seurakuntaamme liitetty sen jäseneksi kysymättä päättäviltä elimiltä mitään. Kun en löytänyt pöytäkirjoista. Mutta olisi kai pitänyt kahlata kaikki vuosikymmenten takaa.
Osmo ihan oikeassa että kirkko ei ole koskaan itsenäisesti tehnyt lähetystyötä. Jos nämä parjatut järjestöt eivät sitä olisi tehneet ei sitä tehtäisi nytkään, tuskin ainakaan kirkon taholta. Eikä lähetysmäärärahoista keskusteltaisi kun ei oli lähetystyötä.
Näinhän se Kari on. Tehkööt siis ne ”parjatut” firmat edelleen lähetystyötä, kukin omien uskonnäkemystensä mukaan kirkon päätöksiä naispappeudesta vastustaen tai kannattaen, mutta ilman seurakuntien taloudellista tukea. Näin saa lähetystyö jatkua. Seurakunnilla yt-neuvotteluineen on ihan omat ongelmansa. Miksi sotkea niitä sellaiseen toimintaan, jota ne eivät itse tee. Jumalanpalvelus, sananjulistus, sakramenttien hoito, diakoniatyö, lapsi- ja nuorisotyö, kirkkomusiikki, vanhustyö – nehän ovat seurakuntien itsensä tekemää työtä. Mikään firma ei voi niitä korvata.
Osmolle teidoksi, että Espoon seurakunnissa ei ole vireillä mitään YT-prosessia, eikä taida olla koko hiippakunnassa.
Espoolaisten ei tarvitse maksaa porilaisten yt-kulujam joten turha jatkaa jauhantaa siitä asiasta.
Kiitos Jukka. Kiva kun teillä on rajhaa eikä sitä tarvitse antaa muille seurakunnille.