Reilut 30 vuotta sitten vastasin dogmatiikan luentojen kertauksessa kysymykseen: ’Mikä on mielestäsi paras naispappeuden a) puoltamisen b) torjumisen argumentaatio? Dosentti tai vs.professori, en muista kumpi, Eero Huovinen lisäsi vielä, että vaikka tämä näyttää mielipidekysymykseltä se ei sitä ole.
Kysymys homo- ja lesboparien kirkollisesta vihkimisestä ei vielä ole ajankohtainen; viikon päästä asia voi olla toisin. Siksi kysynkin lukijoiltani: Mikä on mielestäsi paras perustelu vihkiä homo- ja lesbopareja avioliittoon kirkollisesti ja paras perustelu olla vihkimättä?
Bisnes rules.
Ilmeisesti seuraavakin vaate on saanut innoituksensa Kampin kappelista.
Pilakuvissa tuo vaate näkyy useimmiten sellaiselta, joka on pokerissa pelannut jopa omatkin vaatteensa:
http://www.siistipiha.fi/tammitynnyri/79-tammitynnyri-kannella-ei-hanaa.html
Kaikki aikanansa. Tätä ennättää miettiä joskus vuosien päästä, jos se on sittenkään tarpeellista. Kärsivällisyys on Hengen hedelmää.
Koen tämänkaltaiset lausunnot kylmiksi ja ylimielisiksi. Tässä annetaan ymmärtää, että homoseksuaalit ihmiset eivät ole erityisen tärkeitä eikä heitä koskevista asioista tarvitse puhua vuosiin, hyvä jos milloinkaan. Mitä pidempään heidän voidaan unohtaa ja työntää syrjään, sen parempi.
Jusu, äläpäs nyt vaivu epätoivoon. Kirkossa kaikki asiat tapahtuvat hitaasti.
Sitä ne naisetkin varmaan mietti kun oikeuksiansa halusivat. Ehkä sitten joskus vuosien päästä. Tämä on kyllä laiskin argumentti ikinä.
A) Parhaat perusteet olla vihkimättä
1. Raamattu pitää homoseksuaalisia tekoja syntinä.
2. Raamatun homoseksuaalista käyttäytymistä koskevat lausumat puhuvat
homoseksuaalisesta käyttäytymisestä yleensä ja ne ovat kirkolle eettisesti
ohjeellisia/velvoittavia
3. Avioliiton alkuperä ymmärretään luterilaisessa teologiassa Jumalan luomis-
järjestyksessä asettamaksi miehen ja naisen liitoksi, jonka tarkoitus on ihmis-
suvun jatkaminen, ts. lasten siittäminen ja kasvattaminen.
4. Kirkon 2000-vuotinen traditio
5. Kirkolliskokous, piispainkokous ja kirkkohallitus ovat linjanneet, että avioliitto
on miehen ja naisen välinen liitto.
6. Homoseksuaaliset teot ovat luomisjärjestyksen vastaisia.ja Raamatun
mukaan ilmaisua ihmiskunnan syntiinlankeemuksesta.
7. Raamattu on Pyhän Hengen inspiroima.
B) Parhaat perusteet, miksi tulisi vihkiä
1. Homoseksuaalisuus ei ole yksilön oma valinta
2. Homoseksuaalisuutta koskevat Raamatun kohdat eivät ole enää velvoitta-
via, koska tieto ja ymmärrys homoseksuaalisuudesta on radikaalisti
kasvanut sitten Paavalin päivien.
3. On mahdoton perustella, miksi toiset Raasmatun lausumat ovat eettisesti
velvoittavia, toiset eivät.
4. Jumala loi myös homoseksuaalisuuden
5. Rakkauteen ja keskinäiseen kiintymykseen perustuva pysyvä homo-
seksuaalinen parisuhde ilmentää keskeisiä kristillisiä arvoja, ja myös
yleisinhimillisiä arvoja, kuten rakkautta ja yhteyttä.
6. Raamattu sisältää ihmisten kirjoittamia jumalakokemuksia, mikä on sen
hermeneutiikassa otettava huomioon.
Näin siis tenttivastaus nopeasti kirjoitettuna.
Pahoittelut yhteenkirjoittamisesta ja kirjoitusvirheistä. Syynä väline, tilanne, kiire ja kirjoittaja.
Ei huono.
Kirkollisessa kontekstissa on tietysti lähdettävä liikkeelle raamattukäsityksestä. Vaikka pitäisi Raamattua Pyhän Hengen tavalla tai toisella inspiroimana, en ymmärrä, miksi toiset Raamatun eettiset normit ovat velvoittavia, toiset eivät?
Toisaalta jos lähdetään liikkeelle nk. räisäsläisestä raamattukäsityksestä, jossa Raamattu koostuu erilaisista kokemusten ja tulkintojen sarjoista, joissa lopulta on kyse ainoastaan Raamatun kirjoittajien, ja heidän taustayhteisöjensä käsityksistä ja kamppailuista perimmäisten kysymysten äärestä, niin voidaanko Raamattua enää pitää pyhänä kirjana? Mielestäni ei voida.
Toiset voi, toiset ei. Sinä et, minä voin.
Niin, Heikki, edustamasi kriittisen ja tieteellisen raamatuntutkimuksen ja raamattukäsityksen jäljiltä Raamatusta jää jäljellä lopulta vain kiviraunio (johon minä en voisi uskoani perustaa),ei klassisen kristinuskon vuosisatojen aikana rakentama raamattuteologinen katedraali, jos nyt vähän Mannermaata plagioidaan.
Henkilökohtaisesti enemmän kuin homojen kirkollista vihkimistä, vastustan paitsi tahoja jotka ajavat homojen kirkollista vihkimistä, myös heidän edustamaansa ohutta kristinuskonkäsitystä eli liberaaliteologiaa.
Minusta Raamatun rosoisuus nimenomaan alleviivaa Jumalan ihmiseksitulemisen todellisuutta. Raamatullakin on orjan muoto.
Heikki ja Kari-Matti, kävitte hämmentävän keskustelun. Lähes koko ajan olin molempien kanssa samaa mieltä, vaikka olette ilmeisesti keskenänne erimielisiä…
Jos raamattuargumenttia pitää kaikkein tärkeimpänä homovihkimisiä vastustettaessa, pohjimmaiseksi ongelmaksi jää tietysti lopulta se, että kaikkia Raamatun lausumia on mahdoton pitää ohjeellisina. Miksi juuri homoseksuaalisuutta koskevat Raamatun lausumat ovat eettisesti ehdottoman velvoittavia?
Heikki Leppä: ”Raamatullakin on orjan muoto.” Minusta ongelma kiteytyy tässä hyvin. Raamatusta nähdään vain muoto – ei sen sisältöä. Näin ollen väittäisinkin, että tulkinta ajaa pitkälle metsään tien kadotessa näköpiiristä.
Kari-Matti Laaksonen:
”B) Parhaat perusteet, miksi tulisi vihkiä … ”
Vihkimisen puolesta esitetyt perusteet ovat sangen ongelmallisia. Kohtia 1-5 on mahdoton todentaa aukottomasti, sillä ne perustuvat pelkkään spekulointiin. Kun esim. otamme huomioon Raamatun kokonaiskontekstin, kohta 4 on täysin mahdoton.
Asiasta ei voi tässä tilanteessa enää keskustella. Totuus pitää saarnata. Jos se tuottaa mahdotonta kitkaa, niin eri ehtoollispöytiin.
Evankeliumi toimii tietyin ehdoin. Kaikkien ehtojen täytyy olla voimassa. Yhdenkin ehdon poistaminen johtaa väistämättä evankeliumin muuttumiseen voimattomaksi ja hyödyttömäksi.
Tästä muutosvastarinnasta kirkossa on vuosisadat pidetty kynsin hampain kiinni.Tässä taistelussa on parhaat kirkon opit syntyneet. Evankeliumi on pyritty pitämään puhtaana vieraista vaikutteista. Mikäli kirkko kadottaa evankeliumin ytimen, se menettää kaiken. Sillä kirkko on rakentunut juuri evankeliumin varaan. Miten tuleva mahdollinen muutos tulee vaikuttamaan evankeliumiin. Tähän kysymykseen vastaaminen on ratkaisevaa.
Heikki Leppä
Olen kanssasi täysin eri mieltä. Kysymyksesi ei ole viikonpäästä yhtään sen ajankohtaisempi, kuin mitä se on jo tänään. Näin siis riippumatta siitä mitä eduskunta asiasta päättää.
Asian teologiset perusteet eivät nimittäin riipu eduskunnan päätöksestä. Mikäli saamaa sukupuolta olevien parien siunaaminen olisi teologisesti mahdollista, olisi se sitä jo nyt. Mikäli se ei ole teologisesti mahdollista jo nyt, ei se ole sitä myöskään lainmuutoksen jälkeen. Tämä asia on täysin erilainen kuin vaikkapa jonkun viran kelpoisuusehdot. Tässä asiassa ratkaisu ei voi perustua kulloiseenkin tarkoituksenmukaisuuteen. Se vaihtoehto on täysin poissuljettu.
”Mikäli saamaa sukupuolta olevien parien siunaaminen olisi teologisesti mahdollista, olisi se sitä jo nyt.”
Tässä löytyikin se miksi teologia eroaa niin paljon muista tieteistä. Tällä hetkellä maailmassa on teologisesti mahdollista erittäin moni ristiriitainen asia ja niiden ristiriitojen ratkaisemiseen ei ole tarjolla mitään lähellekään johdonmukaista järjestelmää, joten on jo lähtökohtaisesti mahdotonta pitää teologiaa tieteenä muiden rinnalla.
Niin, Antero. Toisin on toki esimerkiksi taloustieteen laita.
Antero Kangasluoma
Dogmatiikka on oikeastaan samanlaista kuin fysiikka. Ei ole ihmisen päätösvallassa mikä on vaikkapa valon nopeus. Samalla tavoin ei ole ihmisen päätösvallassa ovatko esimerkiksi samaa sukupuoltaolevien väliset liitot Jumalan tahdon vastaisia.
Fysiikan ilmiöitä ei aina kyetä riittävän tarkasti mittaamaan eikä Jumalan tahtoa osata aina riittäväntarkasti tulkita. Onko siis fysiikka tiedettä?
Pauli, taloustieteen eri koulukunnat eivät ole lähtökohtaisesti sellaisessa ristiriidassa, jonka ratkaisemiseen ei ole mitään yhteisesti hyväksyttyjä metodeja. Taloustieteen teorioita voidaan käytännössä todistaa toimiviksi tai vääriksi.
”Fysiikan ilmiöitä ei aina kyetä riittävän tarkasti mittaamaan eikä Jumalan tahtoa osata aina riittäväntarkasti tulkita. Onko siis fysiikka tiedettä?”
Mutta niitä pystytään mittaamaan. Me voimme mitata valonnopeutta mutta eivät ristiriitaiset tulkinnat yliluonnollisen tahdosta ole millään tavalla verrattavissa fysiikan mittauksiin tai niiden rajoituksiin. Ei Jumalan tahtoa voida mitata millään tavalla tieteellisesti. Fysiikan laitoksilla ympäri maailman on aikalailla sama käsitys valonnopeudesta. Mitenkähän on teologian laitoksilla Jumalan tahdosta?
Oletko tosissasi nyt? Kirjoitat yleensä todella tolkusti?
Antero Kangasluoma
Sivuutat nyt teologisen teiteen lähtöolettamat. Lähtöolettamana on, että Jumala on. Samoin lähtöolettamana on, että Jumalan tahto on ilmoitettu Raamatussa. Näitä asioita ei siis tutkita, vaan muita asioita tutkitaan näiden olettamien pohjalta.
”Lähtöolettamana (teologisessa tieteessä) on, että Jumala on.”
Ei kai nyt sentään? Mutta jos noin todella on, teologia ei minusta kuulu tiedeyliopistoon.
Risto Korhonen :”“Lähtöolettamana (teologisessa tieteessä) on, että Jumala on.””
”Ei kai nyt sentään? Mutta jos noin todella on, teologia ei minusta kuulu tiedeyliopistoon.”
Eipä niin, kun sinun ”tieteeseen” ei kuulu mitään muuta kuin fyysisillä aisteilla tai niiden jatkeilla mitattavia asioita,
Teologia ei tutki Jumalan tahtoa, vaan esimerkiksi Ortodoksisen kirkon, Urho Muroman tai vaikka Heikki Räisäsen käsitystä Jumalan tahdosta. Jumalan olemassaolo ei ole sen enempää lähtö oletus kuin kiellettykään asia.
Ja tällaisena ja vain tällaisena sillä on paikka modernissa yliopistossa.
Tuula Hölttä:
”Eipä niin, kun sinun ”tieteeseen” ei kuulu mitään muuta kuin fyysisillä aisteilla tai niiden jatkeilla mitattavia asioita,”
Kyllä Tuula tuo kuuluu ihan yleismaailmallisesti kaikkien tieteeseen. Yliluonnollinen jää sen ulkopuolelle. Yliluonnollisen käsityksen vaikutusta ihmiseen voidaan tutkia mutta ei niinkään yliluonnollista itseään. Tämä on tieteen määritelmä:
”Tiede tarkoittaa todellisuuden ilmiöiden ja niiden välisten suhteiden järjestelmällistä ja arvostelevaa tutkimista sekä sen avulla saatua tietojen jäsentynyttä kokonaisuutta.”
”Samoin lähtöolettamana on, että Jumalan tahto on ilmoitettu Raamatussa.”
Tämä ei taida olla juurikaan yleistettävissä. Jos siis tutkitaan uskontoa niin tämä on lähtöolettama vain kristityillä. Ja jotenkin olen ymmärtänyt, että meillä Suomessa puhutaan tiedekunnan tunnustuksettomuudesta.
Tässä lyhyt tieteen määritelmä:
”Tiede tarkoittaa todellisuuden ilmiöiden ja niiden välisten suhteiden järjestelmällistä ja arvostelevaa tutkimista sekä sen avulla saatua tietojen jäsentynyttä kokonaisuutta.” – Kielitoimiston sanakirja
Mielestäni ei voi olla tiedettä, jos lähtöolettamana on jokin täysin tutkimattomissa oleva asia.
Teologia kaivaa maata omien jalkojensa alta, jos se ottaa lähtökohdakseen vaikkapa Jumalan inkarnaation, Raamatun tekstien pyhyyden tai sakramenttien vaikuttavuuden. Insinöörin käsitys teologiasta on ihan yhtä pätevä kuin teologin käsitys insinööritieteistä. Ottaisitko teologin töihin rakentamaan mobiiliteknologiaa? Toki insinöörilläkin saa olla oma uskonsa ja käsityksensä vaikkapa avioliitosta tai pappeudesta. Saahan teologikin omistaa kännykän…
Heikki Leppä
Vaikka jumaluusopin padadigmat asetetaisiin kuten esität, ei johtopäätökset silti olisi riippuvaisia Suomen eduskunnan päätöksistä.
Eduskunnan päätös vaikuttaisi asian sossiologiseen viitekehykseen, mutta ei teologiseen.
Antero Kangasluoma :”Mielestäni ei voi olla tiedettä, jos lähtöolettamana on jokin täysin tutkimattomissa oleva asia.”
Juu, ja kun vain aisteilla havaittavia asioita pidetään todellisuutena, ei koskaan päästä biologiselta tasolta kohti sitä, mikä uskontotieteessä on lähtöolettama. Siihen eivät päässeet kovasta tutkimisestaan huolimatta ”tieteellisesti” 1800-luvun hegeliaanit eivätkä siihen pääse 2000-luvun tiedemiehet.
”Juu, ja kun vain aisteilla havaittavia asioita pidetään todellisuutena, ei koskaan päästä biologiselta tasolta kohti sitä, mikä uskontotieteessä on lähtöolettama.”
Kuka väittää, että tiede on vain aistihavaintoja?
”Siihen eivät päässeet kovasta tutkimisestaan huolimatta ”tieteellisesti” 1800-luvun hegeliaanit eivätkä siihen pääse 2000-luvun tiedemiehet.”
Sinä et nyt ymmärrä mitä tiede on, ehkä siksi käytät sitä jatkuvasti lainausmerkeissä. Sinä kritisoit siis asiaa, jonka olet ymmärtänyt väärin. Ei kukaan ole pyrkimässä kohti tuota uskontotieteen lähtöoolettaman todistamista, sillä se ei ole mahdollista tieteen metodeilla.
Antero Kangasluoma :”Ei kukaan ole pyrkimässä kohti tuota uskontotieteen lähtöoolettaman todistamista, sillä se ei ole mahdollista tieteen metodeilla.”
Juuri tuon vuoksi ”tiede” on hyvä laittaa lainausmerkkeihin. 🙂
Teologiasta. Jos aihetta kysyy keneltä tahansa yliopistossa opettavalta niin vastaus kuulostanee samalta kuin mitä esillä ollut tieteen määritelmä kuvailee. Ongelmahan ei ole Jumalan olemassaolo vaan se millä tavalla eri asioita voidaan mittailla ja vertailla. Metrin mitta toimii toimii hyvin erinäisiä asioita mitoitettaessa. Jos taas on tarkoitus puhua Jumalasta niin mittaväline on toisenlainen. Yliopistoissa ja tieteissä Jumala ei sovi käytettävien välineiden hahmotettavaksi, joten sen perusteella ei voi vielä sanoa juuta eikä jaata Hänen suhteensa. Tutkimuksessa onkin tästä syystä keskitytty siihen mitä Heikki Leppä kuvailee.
Kirkossa Jumalaa lähestytään aivan toisella tavalla. Siellä keskitytään siihen millä tavoin Jumala on ilmaissut itsensä Pojassaan. Tästä huomaa heti, että työväline on toisenlainen kuin tutkimuksessa. Kyse on pohjimmiltaan uskonnollisesta uskosta. Toisin sanoen Jumala itse synnyttää uskon sanan ja sakramenttien välityksellä.
Nämä kaksi erilaista näkökulmaa, ja ehkä myös toisiaan täydentävää, on pidettävä mielessä puhuttaessa Jumalasta. Toista ei voi sysiä syrjään ja keskittyä vain raakoihin tieteen metodeihin tai vain uskosta puhumiseen. Molemmat näkökulmat ovat välttämättömiä tasapainon saavuttamiseksi.
”Juuri tuon vuoksi “tiede” on hyvä laittaa lainausmerkkeihin. :)”
Eli ongelmasi on lainausmerkkien käytössä. Et voi vähätellä tiedettä niin, että moitit sitä kyvyttömyydestä asiassa, joka ei ole sen ominaisuus.
Turunen:
”Jos taas on tarkoitus puhua Jumalasta niin mittaväline on toisenlainen.”
Onko se millään tavalla verrattavissa esim. metrin mittaan? Voitko kertoa minkälainen se suurinpiirtein on? Jos Jumala puhuu kahden ihmisen kautta ristiriitaisia tietoja niin me voimme mitata kumpi on oikeassa?
”Toista ei voi sysiä syrjään ja keskittyä vain raakoihin tieteen metodeihin tai vain uskosta puhumiseen.”
Ei ole ”raakoja” tieteen metodeja, on vain tieteen metodeja. Tieteessä ei tarvitse sysiä syrjään mitään, koska yliluonnollisen vaikutus ei tieteen kannalta ole kiinnostavaa. Uskonnoissa lähdetään siitä, että jumalia on, ja niillä on jostain syystä useinkin tarve vähätellä tieteellisiä menetelmiä.
Ymmärrettävästi tiede ja sen tuottama tieto voi tuntua uskonnon kannalta uhkaavalta. Tieteelle yliluonnollinen ei puolestaan merkitse mitään.
Käsitys teologian luonteesta tieteenä pikkuhiljaa muuttui viimeistään 1950-luvulle tultaessa. Nk. lundilainen teologia valtasi alaa, sillä oli Kantin filosofiaan pohjaavat juuret. Tämänpuoleinen tuli tärkeäksi, toisin sanoen moraali ja etiikka. Metafysiikka ja Jumala ja ylipäänsä totuuskysymykset siivottiin pois.Teologia luopui normatiivisesta luonteesta, toisin pyrkimyksestä sanoa, mitä tulisi uskoa. Silloin oikeastaan alkoi se kehitys, joka nyt kulminoituu: toisin sanoen herätyskristillisyys ja pietismi pyritään siivoamaan myös kirkon piiristä pois. Ja teologiassa vaikuttaa valitettavasti edelleen ylikorostunut pyrkimys ”tieteellisyyteen”. Kirkkohistoriassa se näkyy naivina lähdefetisisminä.
Tässähän konteksti on kristinusko ja erityisesti sen luterilainen versio. Siinä keskeiset lähestymistavat on kirjattu dogmeihin ja yliopistoissa luetaan aiheesta kirjoja, joiden avulla voidaan hahmotella mitä ne pitävät sisällään ja miten ne suhtautuvat muihin aihepiiriä lähestyviin ajattelumalleihin. Toisin sanoen normaalissa elämässä evankeliumi on asian ydin. Sitä ei voi kiertää, alittaa; tai no – tiedätte sen lasten lorun, joka sopi tähänkin.
Risto ei näemmä tunnista kaunokirjallista lähestymistapaa. Siinä tieteen metodit ovat raakoja, kypsymättömiä, yli-inhimillisiä. Miten vain halutaan kuvatakin tieteen synnyttämiä mielikuvia. Ristolla on myös oma tapansa.
Tiede ei uhkaa ketään. Ihmiset uhkaavat toisiaan. Tiede on vain työväline, jota voidaan käyttää oikein tai väärin. Vai onko siitä tullut persoona tai jokin subjekti? Ateistin epäjumala? Vai jokin muu metamorfoosi, joka uhkaa niellä ajattelukyvyn?
Huomioksi vielä, että teologia (jumaluusoppi) ja uslontotiede eivät ole sama asia.
Jos jollekin asialle pohditaan teologisia perusteita, ei sitä etsitä uskontotiellisin vaan teologisin keinoin.
Eksegetiikan keinoin voidaan esimerkiksi pohtia, millaiseksi Jumala on Raamatun mukaan avioliiton asettanut. Uskontotieteilijä puolestaan voisi tutkia esimerkiksi avioliiton uskonnollis-antropolista merkitystä suomalaisessa yhteiskunnassa.
”Risto ei näemmä tunnista kaunokirjallista lähestymistapaa. Siinä tieteen metodit ovat raakoja, kypsymättömiä, yli-inhimillisiä. Miten vain halutaan kuvatakin tieteen synnyttämiä mielikuvia.”
Sinä kuvaat nyt tieteen synnyttämiä mielikuvia sellaisissa ihmisissä, jotka haluavat korostaa uskoa järjen sijaan. Aivan kuten tässäkin:
”Vai onko siitä tullut persoona tai jokin subjekti? Ateistin epäjumala?”
On vaikea käydä keskustelua, jos tiede esitellään uskovien ennakkoluulojen kautta. En minäkään esittele uskoa tai uskovia perusteettomien ennakkoluujen kautta. Eivät ateistit pidä tiedettä ihmiselle yhtään tärkeämpänä ominaisuutena kuin uskoa. He eivät vain itse usko Jumalaan mutta varmasti moneen muuhun asiaan, joista osaa ei pystytä tieteellisesti mittaamaan mitenkään.
Sinä luot nyt karikatyyrin, jota ei ole olemassa. Voitaisiinko keskustelua käydä ilman sitä?
Antero, luepa tarkemmin. En tehnyt mitään karikatyyriä. Kyseenalaistin vain kielen väärän käytön. Tiede ei ole subjekti, persoona. Sillä ei ole omaa mielikuvitusta tai kykyä toimia. Sitä minä kuvasin. Se on työkalu, jota voidaan käyttää joissakin tapauksissa. Toisissa ei. Rajat on hyvä ymmärtää.
Jukka, ei voi. Eksegetiikka ei voi tieteenä ottaa Jumalaa lähtökohdakseen. Eksegetiikassa voidaan tutkia vaikkapa Paavalin avioliittokäsitettä tai Matteuksen evankeliumissa olevia Jeesuksen viittauksia avioliittoon ja niiden autenttisuutta (apoftegma-tutkimus), mutta lähtökohtaisesti ei voi, ei saa eikä tule lähteä tekstejä tutkimaan pitäen niitä normatiivisina teksteinä.
Mika Turunen toi tästä tärkeän eron: Raamattu on eksegetiikalle eri kuin kirkolle ja/tai uskolle. Eksegetiikkaa toki tarvitaan kirkon ja yksilön uskon sisällön haarukoimiseen, mutta missään tapauksessa niiden suhde ei ole – eikä saa olla – yhden suhde yhteen. Edellistä kännykkäinsinöörivertausta käyttääkseni ei kännykkää suunnitteleva insinöörikään voi vaikuttaa siihen, mitä sanomaa ihmiset puhelimella välittävät toisilleen.
”Se on työkalu, jota voidaan käyttää joissakin tapauksissa. Toisissa ei. Rajat on hyvä ymmärtää.”
Kyllä tiedettä voi käyttää aina kun ymmärrystä haetaan. Kaikki muu onkin sitten mielikuvitusta. Ehkä se ongelma on, että tuota rajaa ei aina ymmärretä. Kaikki ominaisuudet mitä yliluonnollisille asiolle annetaan, ovat ihmisten mielikuvitusta. Tieteen avulla voidaan toki tutkia niitä mielikuvituksen motiiveja mutta ei niitä tuotteita.
Antero, ei voi eikä aina tarvitse. Maailmankuvasi on tässä suhteessa rajoittunut. Kuvittelepa tilanne, jossa kaunis tyttö katsoo sinua syvälle silmiin ja kertoo rakastavansa sinua. Sinä siis kaivaisit tiedemiehen työkalupakin esiin ja toteaisit tämänkin olevan vain aivokemiaa. Samalla unohtaisit muut ulottuvudet, jotka tilanteessa olisivat merkityksellisimpiä kuin miettimäsi aivokemia.
Papeille omantunnonvapaus tähän asiaan, niin kuin muihinkin asioihin. Sitten syntyy hyvällä tavalla rehellistä työtä itsekullekin, eikä kenenkään tarvitse lähteä niska punaisena vihkimään väärää sukupuolta olevia tai kolmatta kertaa naimisiin haluavia, vaikka häitten kahvit aina yhtä hyvältä voileipäkakun kanssa maistuisivatkin. Jos tällä ja näillä puheilla asia ei nyt etene, etenee se varmasti myöhemmin. Kumma kun eri rotuisten ihmisten vihkimisestä ei saada aikaan samanlaista puhetta. Onhan se aivan kauhiaa joutua vihkimään Suomalainen Toismaalaisen kanssa avioon. Mitä siitäki seuraa ja miten semmosta voi lapset ymmärtää ku puhheestakkaan ei saa mittään selevää.
Vihkimisasia on tietysti nyt ajankohtainen. Kirkolla tulee kuitenkin tulevaisuudessa vielä suurempi haaste ymmärtää uudelleen asia , mistä Äitikirkkomme Paavikin vasta tiedeyhteisölle puhuessaan mainitsi sanoessaan anomalian syntyneen luomistyön tuloksena kuudentena päivänä. Asia on oikea, mutta anomalia syntyi vasta kahdeksantena päivänä kun Jumala puhalsi ja kielsi. Perisyntikäsitteen uudelleen ymmärtäminen Ihmiselle annetuksi tehtäväksi kehittyä yrityksen ja ponnistuksen kautta moraalisessa ymmärryksessä ja haasteessa voidakseen kohota henkisesti ylemmäksi ja eteenpäin on tietysti lupaukset ja tahtomiset ilmaisseelle papille hankala paikka, mutta olen itse asian tulevaisuudesta varma. Asiassa on näin kyse omantunnon suurenmoisesta lahjasta. Mutta asia kerrallaan ja pikkuhiljaa. Niin, miksi ei kuudentena päivänä, siksi, että kuudennen päivän Ihminen oli vielä yhtä luonnon kanssa.
Tuskinpa papeille suotaisiin omantunnon vapautta vihkimisasiassa. Eihän sitä haluta suoda terveydenhoitohenkilöillekään paljon vaativammassa eli elämästä ja kuolemasta päättämisessä.
Uskonpa, että samat henkilöt, jotka vastustavat ko. oikeuden sallimista terveydenhoitohenkilökunnalle, vastustaisivat myös papeille suotavaa omantunnon oikeutta. Nyt puhaltavat uudet tuulet, jotka pakottavat kaikki samaan ruotuun.
Julkinen terveydenhoito on kovin eri tilanne kuin uskonnollisen vakaumuksen tunnustaminen erilaisissa yhteisöissä. Tämän lain laatijatkin ovat selvästi ilmaisseet, ettei heillä ole mitään vaatimusta tuon suhteen. Enkä ainakaan itse ole kuullut mistään, että kukaan olisi tällaista vaatimassa.
Jumalan Sana, Raamattu, on ainoa Oikea Tieto näihin asioihin. Naispappeudesta:”Seurakuntapalvelija olkoon yhden vaimon mies, lapsensa ja kotinsa hyvin hallitseva” (1Tm.3:12). ”..että asettaisit, joka kaupunkiin vanhimmat, jos missä olisi joku nuhteeton, yhden vaimon mies, jonka lapset ovat uskovia” (Tt.1:6).
Ainoa oikea avioliitto on yhden miehen ja yhden naisen välinen avioliitto, sillä se on Luojamme, Pyhän Jumalan, luomistyön siunaus: ”Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi Hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi Hän loi heidät. Ja Hän siunasi heidät: ”Olkaa hedelmälliset ja täyttäkää maa” (1Ms.1:27,28).
Olemme luotu Jumalan kuvaksi. Kun uskommme Jeesukseen ja olemme saaneet syntimme anteeksi Hänen sovintoveressään ja tahdomme vaeltaa Sanan valossa, kasvamme Jumalan tuntemisessa. Jumalan siunaamassa avioliitossa on oikea suunta ja Jumala tahtoo auttaa niitäkin, joilla on ongelmia; parannuksen on aina elämäksi. Aitoa voidaan aina korjata Sanan mukaan.
Kaikki muut parisuhteet ovat Luojamme Sanan, Raamatun mukaan syntiä, se käy läpi Raamatun, esim (3Ms.18, 20; Rm.1:18-32). Se, minkä Jumala, Luojamme, kieltää Raamatussa, on vahingollista ja tuhoaa ihmistä ja ihmissuhteita. Haureussuhteitä määrittää himo, sillä se on sielunvihollisen ansa. Himo ei koskaan tyydy, vaan se kyltymättömänä vaatii aina uuttaa. Näin haureus saa yhä perverssisemmät ja tuhoavammat muodot. Sillä sielunvihollinen tahtoo tuhota ihmiset ja kaiken hyvän.
Vain Jeesus katkoo pahan kahleet ja Hänen veressään saa ihminen anteeksiannon ja puhtauden. ”Halut puhdistuvat hyvän Jeesuksen luona, himot vaikenevat kuten hiiltyvi kuona”.
Mikko Juva kirjoitti joskus nykyisiä homovihkimiskeskusteluja enteillen, kuinka tilanne on aina sama: muutama selkeä Raamatun lause, niiden kirjaimellinen tulkinta ja nopeasti muuttuva moderni yhteiskunta. Kirkko todennäköisesti tulee elämään pysyvästi tässä jännitekentässä.
Kun keskusteltiin eronneiden uudelleen vihkimisestä 1940- ja 1950-lukujen taitteessa, Osmo Tiililä luonnollisesti vastusti paitsi eronneiden uudelleen vihkimistä, myös papin siunausta ylipäänsä liitolle, jos avioliittokanditaateista jompikumpi oli ehtinyt käydä makuuhuoneen puolella monenkin kanssa. Myöhempi Oulun piispa, lestadiolainen L.P.Tapaninen kannatti eronneiden uudelleen vihkimistä, koska katsoi, että ihmiset ongelmineen ja elämäntilanteineen jäävät, vaikka kirkko omahyväisesti pysyisikin perinteisessä kannassaan.