Minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: ”Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.” (Ilm. 21:3-4)
Hän on pyyhkivä kaikki kyyneleet / Jakaranda.
Miksi täällä ajassa meillä on erilaisia kärsimyksiä?
Job sanoi: ”Alastonna minä tulin äitini kohdusta, ja alastonna minä sinne palajan. Herra antoi, ja Herra otti; kiitetty olkoon Herran nimi.” (Job: 1:21); mitä mieltä olet Jobin asenteesta?
Miksi meidän kärsimysten keskellä olisi hyvä iloita tulevasta elämästä Taivaissa?
Miten rukoilemme Jumalan tahdon mukaisesti?
Kaikki julkaistut blogini:
Minä kiitän häntä, joka minulle on voimaa antanut, Kristusta Jeesusta, meidän Herraamme, siitä, että hän katsoi minut uskolliseksi ja asetti palvelukseensa
minut, entisen pilkkaajan ja vainoojan ja väkivallantekijän….. (1 Tim 1)
Joskus tuntuu siltä, että sanakin kääntymyksestä on tässä ajassa pahennukseksi.
Pyydän anteeksi, minusta on todella surullista, jos Jeesus Kristus jää vain koko maailman vapahtajaksi.
Minusta sellaisen asiantilan tulisi e t e n k i n aktiivien kristittyjen parissa herättää huolta, eikö rakkaus ja Henki tuo sitä mieleen?
Minusta ei ole paha muistaa kuinka Jeesus etsi kadonneita. Eikö se ollutkaan esimerkki meille?
Onhan se niin, että liian monille ja taas monille
riittää pelkkä tietousko maailman vapahtajasta.
On näet eri juttu, että hän on h e n k i l ö k o h t a i n e n Vapahtaja, juuri minun syntieni sovittaja.
Minä, joka elin Jumalaa paossa, minä joka olin velkaa 10 000 talenttia, minä sain kaiken anteeksi…..
”Enkelit sanoivat hänelle: ”Mitä itket, nainen?….. Minun Herrani on viety pois, enkä tiedä, minne hänet on pantu.”
Eikö Magdalan Marialla ollut henkilökohtainen vapahtaja, sitten kun 7 pahaa henkeä oli ajettu hänestä?
Eikö hän alkanut seuraamaan Jeesusta? Eikö hän rakastanut Jeesusta?
Eikö hän tuntenut iloa kohdatessaan ylösnousseen Herransa, sanoessaan ”Rabbuuni!”
Entä Paavali (Gal 2:20)?
20. ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.
……………………..
Kyllä täällä puhutaan ihan henkilökohtaisesta suhteesta Vapahtajaan Jeesukseen Kristukseen,
e l ä m i s e s t ä hänen kanssaan ja yhteydessään.
Suhde Vapahtajaan on henkilökohtainen, mutta sekin tarkoittaa, että sen kautta liittyy seurakuntaan kuten kaikki muut sadattuhannet kristityt kukin omalla henkilökohtaisella tavallaan. Kristuksen kanssa ja yhteydessä häneen ei ole kahdenkeskistä muuten kuin siinä mielessä, että seurakunta – satojentuhansien yhteisö – on yksi Kristuksen morsian.
jorma ojala :”Kyllä täällä puhutaan ihan henkilökohtaisesta suhteesta Vapahtajaan Jeesukseen Kristukseen, e l ä m i s e s t ä hänen kanssaan ja yhteydessään.”
Näin minäkin asian koen. Mielestäni se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ihmisen pitäisi olla samaa mieltä kuin heidän, jotka nimittelevät toisia murhaajiksi tms., eikä kirkko, jonka suojissa noin tehdään ole mitään muuta kuin henkinen inkvisitiolaitos heille, jotka tarvitsisivat henkistä apua ja henkistä tukea.
Tuula, sinulla on karmivat kokemukset seurakunnistasi. Voi olla, ettet löydä vertaistasi seurakuntaa koko elämän aikana. Harmi.
En tiedä, mitä Tuula tarkoittaa puhuessaan murhaajaksi nimittelyllä….
Jos puhe on ns. syyllistämistä, miksi se on ongelma? Kirkkohan ei ole inkvisitiolaistos, sillä
se tarjoaa ratkaisun: vapauden syyllisyydestä ja viellä enemmänkin: vapauden pahasta, murhaamisestakin.
Luukkaan 19:10 jaetta voidaan pitää koko evankeliumin ydinajatuksena: ” Juuri sitä, mikä on kadonnut,Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan” Evankelista Luukas ei suinkaan halua sanoa, että kaikki ihmiset pelastuvat, vaan sen sijaan hän sanoo, että kaikki ihmiset voidaan pelastaa. Mutta edellytyksenä tähän on, että Jeesus on koko maailman , kaikkien ihmisten syntien sovittaja ja Vapahtaja. Näin olleen voidaan tehdä kysymys: löytyykö maailmasta sellaista kansaa, jonka puolesta Jeesus ei Golgatalla kuollut kaikkien syntien tähden ?
Ilman objetiivista vanhurskauttamista ei voida julistaa evankeliumia, sillä siinä on perustus kristilliselle lähetystyölle. Mutta tämän pelastuksen täytyy omistaa henkilökohtaisesti. On uskallettava uskoa ja omistaa, että Jeesus Kristus on minut löytänyt, enkä suinkaan minä ole ollut aloitteen tekijä, vaan kaikki Jumalan armoa ansiottomalle, sillä Jeesus itse on minut löytänyt etsivällä ja edeltä ennättävällä armollaan. Silloin voimme huoletta sanoa, että hän Jeesus on koko maailman Vapahtaja ja myöskin minun henkilökohtainen Vapahtaja, joka osti minut kadotetun ja tuomitun Pyhällä kalliilla verellään, että minä hänen omansa olisin.
Muutama huomio henkilökohtaisesta Vapahtajasta ja maailman Vapahtajasta.
Kun sanotaan. että Jeesus ottaa pois koko maailman synnit, niin kyseessä on Evankeliumi, joka on julistettava koko maailmaan. Evankeliumi on Totta ja vastaanottamisen arvoista.
Kun sanotaan Jeesus on sovittanut sinun syntisi, niin kyseessä on Evankeliumi joka tulee kohti yksilöä. Evankeliumi on Totta ja vastaanottamisen arvoista.
Teologiassa puhutaan yleisestä vanhurskauttamisesta ja uskon kautta vanhurskauttamisesta. Kummatkin ovat totta, mutta ne on erotettava toisistaan.
Martti Pylkkänen toi hyvän näkökulman: ”Tämä evankeliumi sanoo myös – mikä on syytä panna merkille – että Kristusta ei ole asetettu ainoastaan lankeemukseksi vaan myös nousemukseksi monille Israelissa.”
Koska julistettu Evankeliumi on siis joillekin, lankeemukseksi, niin täytyy sen erotuksena olla myös ne, joille se on nousemukseksi. Tässä on erotettu siis ne, jotka uskovat pelastuksen Sanan ja ne jotka eivät usko, vaikka ovat kuulleet
pelastuksen sanan.
Kun sanotaan: ”Minun vanhurskaani ELÄVÄT uskosta” koskee se niitä jotka ovat uskoneet Evankeliumin, mutta kuinka sitten niiden käy, jotka eivät usko? Jeesus sanoo:
”Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.
Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.
Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat.
Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi.
Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että hänen tekonsa tulisivat julki, sillä ne ovat Jumalassa tehdyt.” Joh.3:17-21
On siis selvää, että Jumalan teot tulevat julki kaikille, jotka eivät usko ja kaikille, jotka uskovat. Evankeliumi on julistettava kaikille, mutta ihmiset ottavat sen vastaan henkilökohtaisesti tai eivät ota. Evankeliumi on siis toisille tuomio ja toisille Pelastus.
Ne jotka ovat Pelastettuja, ovat saaneet siitä varman ja lujan tiedon, mutta se on annettu jokaiselle henkilökohtaisesti, niin, että kukaan ei voi tietää kuin oman Pelastumisensa. Kuitenkin me voimme uskoa, että Jumala voi pelastaa kaikki, jotka haluaa ja siksi, suhtaudumme kaikkiin ihmisiin sen mukaan, mutta varsinkin niihin, jotka tunnustautuvat Kristityiksi.
Meidän tehtävä ei ole erotella toisiamme, vaan Luottaa, Jumalaan, että Hän kyllä saattaa aloittamansa työn loppuun.
Mistä voimme sitten tietää, me, jotka olemme uskoneet Sanan ja saaneet sen kautta omistaa ne lupaukset, jotka on lapsilleen luvannut. Sillä Lupauksen lapset Hän Pelastaa.
Eikö itse Jumala ole antanut meille lahjaksi henkilökohtaisen Uskon ja Hengen sinettinsä sydämeemme. Voimme kutsua Jumalaa Isäksi, joka Hän onkin, mutta mistä me tunnemme Isämme?
”Mutta se, joka lujittaa meidät yhdessä teidän kanssanne Kristukseen ja joka on voidellut meidät, ON JUMALA, joka myös on painanut meihin sinettinsä ja antanut Hengen vakuudeksi meidän sydämiimme.” 2.Kor.1:21-22
On siis varmaa, että Jumala on Pelastanut, jokaisen lapsensa henkilökohtaisesti Kristuksen kautta. Monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut. Onko väärin uskoa, että Jumala on valinnut minut Kristuksessa, joka on Uskon Siemen?
Ei ole väärin! Uskon, että Jumala on vanhurskauttanut minut henkilökohtaisesti, Kristuksen tähden, sillä tunnen Pelastajani henkilökohtaisesti.
Uskon myöskin, että näin on kaikkien lastensa laita, sillä kuinka voisi muuten saada tuntea ja tietää olevansa Kristitty ja Pelastettu?
”Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti, sen, joka on meidän perintömme vakuutena, hänen omaisuutensa lunastamiseksi-hänen kirkkautensa kiitokseksi.” Ef.1:13-14
”Kuitenkin Jumalan vahva perustus pysyy lujana, ja siinä on tämä sinetti: ”Herra tuntee omansa”, ja: ”Luopukoon vääryydestä jokainen, joka Herran nimeä mainitsee”. 2.Tim.2:19
”Ja minä näin erään muun enkelin kohoavan auringonnoususta, ja hänellä oli elävän Jumalan sinetti, ja hän huusi suurella äänellä niille neljälle enkelille, joille oli annettu valta vahingoittaa maata ja merta, ja sanoi: ”Älkää vahingoittako maata älkääkä merta, älkää myös puita, ennenkuin me olemme painaneet sinetin Jumalamme palvelijain otsaan”. Ilm.7:2-3
Hyviä kommenttia edellä, kiitos Teille kaikille.
Jeesus on koko maailman Vapahtaja!
Enkeli sanoi heille: ”Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa”. (Luuk. 2:10-11)
Juha toit esiin aikaisemmassa raamatun kohdan, josta sain aiheen jakaa kanssanne muutaman huomion. Koittakaa jaksaa vielä tämäkin pitkä viesti.
”Ruoka on vatsaa varten ja vatsa ruokaa varten; ja Jumala on tekevä lopun niin toisesta kuin toisestakin. Mutta ruumis ei ole haureutta varten, vaan Herraa varten, ja Herra ruumista varten; ja Jumala, joka herätti kuolleista Herran, on herättävä meidätkin voimallansa.
Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne ovat Kristuksen jäseniä? Ottaisinko siis Kristuksen jäsenet ja tekisin ne porton jäseniksi? Pois se!
Vai ettekö tiedä, että joka yhtyy porttoon, tulee yhdeksi ruumiiksi hänen kanssaan? Onhan sanottu: ”Ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi”.
Mutta joka yhtyy Herraan, on yksi henki hänen kanssaan.
Paetkaa haureutta. Kaikki muu synti, mitä ikinä ihminen tekee, on ruumiin ulkopuolella; mutta haureuden harjoittaja tekee syntiä omaa ruumistansa vastaan.
Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat?
Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne. 1.Kor.6:13-20
Tuossa Paavali käyttää voimakasta ilmaisua ”paetkaa haureutta” ja maalaa meille kuvan avioliiton kautta, joka on Paavalin opetuksessa keskeinen ja merkittävä opetusväline monessa kirjeessään.
Tässä on ajatuksena, että me Kristittyinä, emme yhtyisi Jumalan ja Ihmisen tekemän liiton ulkopuoliseen henkeen, joka maailmassa vaikuttaa. Toisaalla sanoo:
”Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä?
Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa?
Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niin kuin Jumala on sanonut: ”Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani” 2.Kor.6:14-16
Haureus (”liiton ulkopuolella elämistä”) on helposti ymmärrettävä käsite, mutta sen käyttäminen tässä, kuvaa hengellistä haureutta, kuten raamatussa monesti kuvataan Israelia joka lähti seuraamaan epäjumalia ja kulkemaan niiden mukaan ja perässä. ”juoksivat haureutensa perässä” (juoksivat valheellisen totuuden perässä)
Kaikki muu synti (vääryys) mitä ihminen tekee, on ruumiin ulkopuolella, mutta valheessa eläminen on ihmisen sisällä ja jos me elämme valehdellen itsellemme, niin teemme hengellistä vääryyttä itsellemme, joka on Totuutta vastaan ja siitä Paavali tässä puhuu.
Jos me siis olemme Kristuksessa, niin, me emme voi olla missään muussa olemuksessa, muuten teemme ”haureutta”
Kun sanoo, että emme ole itsemme omia, niin me emme siis enää pyri elämään omissa voimissa, emme enää toteuta sitä mikä on meissä luonnollista, eli peittelemme omia syntejämme, kuten ennen teimme, vaan tunnustamme kaiken ja elämme puhtaassa ja väärentämättömässä suhteessa Jumalan Armo liitossa.
Avioliitto on Pyhä kuva siitä, missä meidän tulee elää, kun elämme Jumalan Sanan Totuudessa. Ei enää mitään omaa, vaan kaikki on Kristuksen.
Kirkastakaa Jumala ruumiissanne, tarkoittaa siis, sitä, että hyljäten kaiken haureuden, me asetumme Jumalan Täyteen Valoon, syvimpiä sopukoita myöten.
Tässä ei siis ole kyse lihallisen halun välttämisestä, kuten monesti opetetaan, joka sekin on pahasta jos se kohdistuu ohi avioliiton, vaan kysymys on hengellisen haureuden vääryydestä, sillä meitä ei ole pelastettu, valheessa elämiseen vaan Totuudessa elämiseen. Ruumis on ruokaa varten ja ruoka ruumista varten, mutta henkeä ei ole annettu valheessa elämiseen vaan totuudessa.
Tällä kaikella tarkoittaa; jos olemme Pelastettuja Hengen mukaan, niin kuinka eläisimme kuin, että meitä ei olisi Pelastettu, kieltäen Totuuden meissä? Jos Jumala on tehnyt liiton meidän kanssamme, kuinka eläisimme, kuin mitään liittoa ei olisi?
Jos vaellamme lihassa, kuin mitään Henkeä ei olisikaan, niin elämme haureudessa ja valehtelemme itsellemme.
Jumalalle me emme kuitenkaan voi valehdella, sillä tietää kaiken. Olkaamme Valkeuden lapsia, sillä meidän Herramme on maailman Valkeus. Armonsa ylistys ja kunnia Jumalalle, joka kaiken kaikessa vaikuttaa.
Ismo, kiitos hyvistä Raamatun kohdista. Olkaamme valossa.
Tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka me teille julistamme: että Jumala on valkeus ja ettei hänessä ole mitään pimeyttä. Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, niin me valhettelemme emmekä tee totuutta. Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä. (1. Joh. 1:5-10)
Ymmärrän julistajan vastuun eri tavalla kuin monet kiitoksen ansaitsevat kirjoittajat.
Ei se minua silti sureta.
Teillä ilmeisesti katsotaan puhtaan vanhurskauttamisopin toistamisen riittävän, kaiken muun kuvitellaan tulevan itsestään.
Kenties näky todellisuteen väristyy, kun ympärillä on oma pyhien yhteisö, valittujen joukko puhtaassa opissa ja samanlaisessa hartaudessa. Ikävä kyllä se ei kuvaa maailmaa, jossa elämme.
Kristus lähetti opetuslapsensa maailmaan etsimään kadonneita, vapauttamaan sidottuja,
kukistamaan synnin voimaa.
Olen sikäli erikoinen, että pidän sitä työtä tärkeänä, Se tapahtuu herättämällä ja kutsumalla.
Myönnän toki, että se on henkisesti raskaampaa kuin lämmitellä omassa porukassa hyvien keskellä.
Kun ihminen ei yhtään tarvise Jumalaa, ei hänen tilansa korjaannu luennoimalla Kristityn vapaudesta.
Evankelistan mukaan nuotta veti rantaan kaikenlaisia kaloja. Siis kaikenlaisia.
Kutakin heistä tulisi mielestäni hoitaa tarpeensa mukaan eri tavoin.
Olen huomaavinani, että tämä on epäsuotuisa aihe. Siksi sitä on pidettävä esillä.
Jorma, aikamoisia rakennelmia sinä rakennat omien luulojesi pohjalta. Kommunikointi epäonnistuu täysin, jos se perustuu omiin luuloihin muista. Annat vääriä todistuksia lähimmäisistäsi.
Tuo Ismon teksti vei ajatukseni nuoruuden päiviin. Kuulin silloin paljon opetusta hengellisestä
huoruudesta, juuri tätä Paavalin kirjettä lainaten.
Seurakunnan ja yksilön uskottomuus Herralleen on myös
Vanhassa testamentissa paljon esillä.
Ismon teksteistä yleensäkin kuvastuu se, että usko on elettyä, eikä ainoastaan luettua.
Mikä sitten on ylimääräistä ohi/yli Kristuksen, on rauhallisesti mietittävä.
Jos esimerkiksi toteaa, kuinka Helluntaina juutalaiset ensin
kuulivat saarnaa, saivat sitten piston sydämeensä ja rupesivat sen jälkeen kysymään: ”miehet, rakkaat veljet jne” ja sitten ottivat vastaan evankeliumin ja kasteen – ei siinä ole mitään omavanhurskasta.
Olen keskustellut monen ns. lapsuuden kristityn kanssa. He ovat eläneet uskovien vanhempien lapsena suhteellisen kilttiä elämää koko ikänsä.
He ovat kuitenkin minulle vakuuttaneet, ettei tuo kiltteys ole koitunut heille pelastukseksi.
He muistavat jo lapsuudestaan jonkun tilanteen, jossa ovat konkreettisesti heränneet tajuamaan, että nyt olen rikkonut taivaallisen Isän tahtoa vastaan. Hekin ovat silloin kysyneet mielessään – joskus myös äidiltään – sen saman kysymyksen, joka esitettiin Pietarille helluntaina. Siihen he ovat saaneet vastauksen, joko heti tai kuulemansa saarnan aikana:
”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut…..”.
En näe mitään toista tietä.
jorma ojala :”He muistavat jo lapsuudestaan jonkun tilanteen, jossa ovat konkreettisesti heränneet tajuamaan, että nyt olen rikkonut taivaallisen Isän tahtoa vastaan.”
Muistan itsekin alle kouluikäisenä, kun oli se vaihe, että oli sanottava ns. rumia sanoja, jolloin isoäiti totesi, että niin ei pidä sanoa, koska Jumala heittää kuuman kiven niskaan. Juoksin pihalle ja sanoin ruman sanan taivasta kohti ja sitten odotin koska ”kolahtaa”. Onneksi ei kuitenkaan kolahtanut.
Muuten olen samaa mieltä siitä, että ihmisen tila ei korjaannu luennoimalla Kristityn vapaudesta, vaan ihmisiä on kuunneltava ja heidät on otettava vastaan sellaisina yksilöinä kuin he ovat. Kaikki me olemme syntisiä ja ”tietomme on vajavaista”, mutta vääriä todistuksia antavat mielestäni lähinnä he, jotka syyllistävät ihmisryhmiä kollektiivisesti milloin mistäkin.
”vääriä todistuksia antavat mielestäni lähinnä he, jotka syyllistävät ihmisryhmiä kollektiivisesti milloin mistäkin.”
Tuula, hyvä kommentti. Omistatko peilin?
Juha Heinilä :”Tuula, hyvä kommentti. Omistatko peilin?”
Kyllä omistan. Omistatkos sinä?
Omistan. Peiliin on hyvä välillä katsoa.
Keskustelin erään valistuneen ja valaistuneen ystäväni kanssa
puhelimessa. Hän oli tutustunut Roomalaiskatolisen kirkon katekismukseen.
Hän oli ihastunut siihen, miten kirkko julistuksessaan pohjautuu traditioon ja Raamattuun. Niistä se pitää kiinni.
Luin itsekin Hesarista, kuinka Paavi Francisccus oli
sanonut mafiosoista, että nämä joutuvat helvettiin, jos eivät tee parannusta.
Tarvitaanko lakia vai evankeliumia ja kauniita puheita, jotka eivät loukkasi niitä jotka ovat masentuneita ja tuntevat heikkoutensa, ettei heitä saa vaivat lisää puhumalla Jumalan vihasta ja vaatimuksista ?
Lutherin aikana Wittenbergiin ilmestyi opettajia, jotka sanoivat ettei lakia pitäisi saarnata, vaan laki kuuluu raatihuoneelle ja evankeliumi saarnatuoliin ? Tähän Luther puuttui ankaralla kädellä ja vaati, että lakia tulee saarnata murskaavan ankarasti. Lain täytyy olla Jeremian sanan mukaisesti Herran sana joka murskaa kalliot ( Jerem. 23: 29 ) Vain sillä saadaan kivisydämmet rikki, sillä valtaosa ihmisistä on niin surutonta ja hurjaa eivätkä piittaa vähäkään Kristuksesta, eivätkä ymmärrä tarvitsevansa evankeliumia. Ei sairas potilas suostu ottamaan kitkeriä lääkkeitä, ellei hän ymmärrä olevansa sairas.
Mutta kun Jumala riisuu lain vasaralla omista voimistamme ja luuloistamme ja osoittaa meidät kauttaaltaan syntisiksi, silloin on pakko huutaa: Herra armahda.Tämän kaiken saa aikaan yksin Jumala lain ja evankeliumin jatkuva saarna, joka lopulta saa meidät tajuamaan, että emme voi emmekä saa elää miten tahansa. Kysymys on ennenkaikkea siitä: tahdommeko elää lapsina Herralle, joka rakastaa meitä kuin silmäteräänsä. Tahdommeko elää niin, että meillä on arka tunto Pyhän Jumalan Sanan edessä ? Meidän aikamme todellinen ongelma on juuri Jumalan lain ja evankeliumin sumeneminen, ja myöskin lain ja evankeliumin sekoittaminen keskenään. Kristillisen kirkon tehtävänä on näiden kaden asian kirkkaaasti esilläpitäminen, eikä alkaa eroittamaan jyviä akanoista, sillä siinä epäonnistumme, sillä se tehtävä kuuluu yksin Jumalalle.
Martti, kiitos erinomaisesta kommentista. Tohtori Martti Luther tiesi hyvin Jumalan lain ankaruuden ja evankeliumin ihanuuden ja osasi ne oikein erottaa toisistaan.
Martti Pylkkänen :”Tarvitaanko lakia vai evankeliumia ja kauniita puheita, jotka eivät loukkasi niitä jotka ovat masentuneita ja tuntevat heikkoutensa, ettei heitä saa vaivat lisää puhumalla Jumalan vihasta ja vaatimuksista”
Ehdottomasti lakia tarvitaan, mutta oma Jumalani on sellainen, että että ”Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta. Hän levittää oikeutta uskollisesti” eikä lyö ihmisiä kollektiivisilla Raamatun tulkinnoillaan niin, että heikoimpien pääluu paistaa.
Tuula, kiitos kommenteista. On harmillista, jos ihmisiä lyödään Jumalan lailla (tai lain ja evankeliumin sekoituksella) ilman vapauttavaa puhdasta evankeliumia. Lain ja evankeliumin erottaminen on tärkeää. Jos laki ja evankeliumi sekoittuvat, niin sellainen oppi ei ole minkään arvoista. Evankeliumi pitää aina saarnata puhtaasti.