Minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: ”Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.” (Ilm. 21:3-4)
Hän on pyyhkivä kaikki kyyneleet / Jakaranda.
Miksi täällä ajassa meillä on erilaisia kärsimyksiä?
Job sanoi: ”Alastonna minä tulin äitini kohdusta, ja alastonna minä sinne palajan. Herra antoi, ja Herra otti; kiitetty olkoon Herran nimi.” (Job: 1:21); mitä mieltä olet Jobin asenteesta?
Miksi meidän kärsimysten keskellä olisi hyvä iloita tulevasta elämästä Taivaissa?
Miten rukoilemme Jumalan tahdon mukaisesti?
Kaikki julkaistut blogini:
Ovatkohan ne sekaisin, jos herätyspuhe synnyttää lähes aina mielikuvan lain ja evankeliummin sekoittumisesta?
Olen aina arvostanut Lutherin korkealle, olen pannut oman itseni ja rahani likoon hänen puolestaan.
En kuitenkaan tee hänestä epäjumalaa.
Luther taisteli erilaisessa ympäristössä, vaikka ei kokonaan erilaisessa.
Ihmiset kuitenkin uskoivat Jumalaan, ja Jumalan sana oli heille auktoriteetti, kuten kirkko ja ruhtinas.
Kirkossa vallitsi näennäinen hurskaus, ja Saksassa leveni hurmahenkien vaikutus.
Tässä tilanteessa oli tarpeen korostaa opin puhtautta ja sanan auktoriteettia. Niitä tulee korostaa aina, mutta
Luther ei paneutunut niinkään kansan herättämiseen, vaan taisteli opin puhtauden puolesta.
Sen tekivät hänen jälkeensä monet muut,
Arndt, Spener, Zinzendorff, meillä Achrenius ja monet muut.
He ovat myös kirkon opettajia ja luterilaisia opettajia
Jorma, minulle riittää pyhä Raamattu ja tohtori Martti Lutherin kirjat. Pietistien kirjat jätän vähälle huomiolle.
Aivan niin. pietistejä kirjoineen voi tutkia vaikka temppelin harjalta.
Jorma, pyhä Raamattu on ainoastaan koko totuus. Kaikki muut kirjat ja opit pitää arvioida Raamatun avulla.
Totuus on se,
että Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armonsa.
Saakoon Herra alentaa niitä, joita hän rakastaa.
Kiitos Jorma, hyvä kommentti.
Samoin te, nuoremmat, olkaa vanhemmille alamaiset ja pukeutukaa kaikki keskinäiseen nöyryyteen, sillä ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon.” Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi, ja ”heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen.” Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä. Vastustakaa häntä lujina uskossa, tietäen, että samat kärsimykset täytyy teidän veljiennekin maailmassa kestää. (1. Piet. 5: 5-9)
”Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi,………
Tätä on moni pietisti uskalluksella odottamassa, Herran päivää, jolloin tulevat korotetuksi.
”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi; sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan. Matt.7:1-2
Tuossa on ehkä maailman tunnetuin ja siteeratuin raamatun kohta. Ikävää, että sen kuulee useimmin niiden suusta, jotka puolustelevat Kristittyjen edessä itseään, sanovat: Eikös siellä raamatussa lue: ”Älkää tuomitko…”
Puhumme usein ”hyvästä” ja ”huonosta” saarnasta, mutta miten voisi lakia saarnata hyvin ja armoa huonosti tai päinvastoin?
Kun tutkii vanhojen Profeettojen julistusta, niin kansalle profeetta julisti. Niille ”joiden” piti tietää miten Herran edessä tulee vaeltaa.
Eikö Sananjulistajan ole tarkasti tunnettava mitä ihmisessä on? (Kristus)
”Joka julistaa, sen on osattava asettua itse tarkasti sanojensa alle…” Sanoi Luther, jos lakia, niin lain alle, jos armoa, niin armon alle…
Mikä siis on minun palkkani? Se, että kun julistan evankeliumia, teen sen ilmaiseksi, niin etten käytä oikeutta, jonka evankeliumi minulle myöntää.
Sillä vaikka minä olen riippumaton kaikista, olen tehnyt itseni kaikkien palvelijaksi, voittaakseni niin monta kuin suinkin, ja olen ollut juutalaisille ikäänkuin juutalainen, voittaakseni juutalaisia; lain alaisille ikäänkuin lain alainen, vaikka itse en ole lain alainen, voittaakseni lain alaiset; ilman lakia oleville ikäänkuin olisin ilman lakia-vaikka en ole ilman Jumalan lakia, vaan olen Kristuksen laissa-voittaakseni ne, jotka ovat ilman lakia; heikoille minä olen ollut heikko, voittaakseni heikot; kaikille minä olen ollut kaikkea, pelastaakseni edes muutamia.
Mutta kaiken minä teen evankeliumin tähden, että minäkin tulisin siitä osalliseksi. 1.Kor.9:18-23
Täällä on monesti tätä asiaa tarkasti pohdittu ja osuvasti on myös monesti sanottu. Jos sanon: ”Jumalalle ei kelpaa ihminen sellaisenaan”, niin joku älähtää, ei voi noin… Vaikka se on totta, sillä Jumalan vaatii kaikilta kuuliaisuutta itseään kohtaan, sillä on kaikkien Luoja. Jos taas sanon: ”Jumala ei vaadi ihmiseltä mitään” niin taas joku älähtää ja sanoo ei voi noin… Vaikka se on totta, sillä Jumala on Vapauttanut ihmisen Armosta, Kristuksen kautta, ilman laintöitä.
Jäljelle jää siis absurdi todellisuus, jossa jää jäljelle vain Sana: ”Usko Herraan Jeesukseen Kristukseen niin sinä Pelastut… kuten Jorma totesi.
Ei ole ihme, että Luther arvosti niin korkealle oikean lain ja evankeliumin käytön, sillä totesi sellaisen Kristityn lähes mestarin veroiseksi, joka nuo osaa hyvin ja taidolla erottaa, sillä ne pitää erottaa toisistansa, vaikka ne ovat yhtä Kristuksessa, sillä Hän on lain Antaja ja Täyttäjä, mutta myös Armonsa on loppumaton meri. Jeesus on täynnä Armoa ja Totuutta.
Ismo, kiitos hyvästä kommentista. Jumalan armo on kaikista kallein asia maanpäällä.
Luin mielenkiinnolla ja samoin ajatellen.
Tuo 1 Kor 9 oli hyvä ja mielessä pidettävä kohta.
1. Kor. 9 on hyvä, kuten pyhän Paavalin muutkin tekstit.
jorma ojala :”En tiedä, mitä Tuula tarkoittaa puhuessaan murhaajaksi nimittelyllä…. Jos puhe on ns. syyllistämistä, miksi se on ongelma? Kirkkohan ei ole inkvisitiolaistos, sillä se tarjoaa ratkaisun: vapauden syyllisyydestä ja viellä enemmänkin: vapauden pahasta, murhaamisestakin.”
Tuo murhaaja-asia nousi esille artikkelissa, jossa kerrotaan mm., että ”Ortodoksisessa kirkossa aborttia pidetään vakavana syntinä ja se rinnastetaan murhaan.”
Artikkelin kommenteissa huomiota kiinnittivät esim. nämä mielipiteet: ”Montako viatonta ihmistä selviäisi jos murha tehtäisiin laittomaksi nykysuomessa?”, ”Abortti on vakava loukkaus ihmiselämän pyhyyttä vastaan. Se polkee ihmisarvoa.”, ja ” Kaikki maailman kristilliset kirkot ja kirkkokunnat vastustavat aborttia juurikin siksi, että se on murha.”
Hyväksyn laillisen abortin ja kun olen jo aiemmin lukenut ”kristityn” esittämän mielipiteen, jonka mukaan ”laillisen abortin kannattaja rikkoo viidettä Älä tapa –käskyä”, kuulun ”kristittyjen” näkökulmasta tuon ”murhan” hyväksyjänä ilman muuta ”murhaajiin”.
Luultavasti tiedän jonkin verran ”kristittyjä” enemmän heidän elämästään, jotka todella voisivat kertoa varhaislapsuudestaan kuten Anna Ahmatova: ”Ei ollut mitään ruusuista lapsuutta; ei kesakoita, leluja, nallekarhuja. Ei kilttejä tätejä, tuhmia setiä. Ei ystävää edes joen kivien joukossa” ja kun ”pohja se on miunkin säkissäin” näiden sanomisten kanssa, niin pitäydyn ”pakanuudessani”.
En tarvitse ihmisten suurimpia ongelmia ja suruja ymmärtämättömiä kirkkoja. ”Oma Jumalani” riittää minulle oikein hyvin.
Tuula, minä en hyväksy ihmisen tappamista, vaikka hän olisi iäkäs ihminen, sairas, kehitysvammainen, rikollinen tai vielä äidin vatsassa. Minun mielestä tappaminen on aina väärin, vaikka maallistunut lainsäädäntö sen sallisikin.
Entä vihollisen tappaminen sodassa? Raamattu, jossa kielletään tappaminen, myös ylistää Daavidin kaltaisia sotasankareita.
Kaikki tappaminen on väärin. Vaikka sodassa selviäisimme hengissä, niin sota jättäisi meihin elinikäiset jäljet. Pitää rukoilla esivallan puolesta, että tekisivät viisaista päätöksiä. Venäjän Putte on arvaamaton, joten Jumalan siunausta Suomen kansa tarvitsee.
Tuula, kirkko ilmaisi vain selvän kristillisen periaatteen, murha on synti.
Yhdessä jos toisessa asiassa Jumalan sana näyttää meille syyllisyytemme.
Me saamme anteeksi Jeesuksen tähden, mutta anteeksianto ei tarkoita, että saisimme jatkaa samoissa teoissa.
Tämä oli sanomani idea,
Ismo Malinen! Kirjoitit eilen näin:
>>Täällä on monesti tätä asiaa tarkasti pohdittu ja osuvasti on myös monesti sanottu. Jos sanon: “Jumalalle ei kelpaa ihminen sellaisenaan”, niin joku älähtää, ei voi noin… Vaikka se on totta, sillä Jumalan vaatii kaikilta kuuliaisuutta itseään kohtaan, sillä on kaikkien Luoja. Jos taas sanon: “Jumala ei vaadi ihmiseltä mitään” niin taas joku älähtää ja sanoo ei voi noin… Vaikka se on totta, sillä Jumala on Vapauttanut ihmisen Armosta, Kristuksen kautta, ilman laintöitä>>>
Tavallaan kiitin sinua jo eilen, vaikka emme me ihmisten kiitoksella mitään tee.
Olen johdonmukaisesti ollut samaa mieltä, juuri ”tällaisena ja sellaisena” ilman mitään lisäyksiä me
saamme tulla armoistuimen eteen. Tätä samaa olen korostanut.
Kun joku jotain muuta väittää, hän on silloin eksynyt!
Karl Marksin seuraajat sanovat, että ihminen luo itse omat jumalansa ?
Tässä sanonnassa on mukana sellainen asia, joka pitää paikkansa meidänkin aikana. Sillä hyvin monet sanovat uskovansa jumalaan, joka on toisenlainen kuin Raamatussa oleva Jumala on, ja miten kirkko siitä opettaa.
Mutta kristinusko ei perustu järkevään päättelyyn, jossa jokainen muovaa itselleen sopivan jumalansa. Kristillinen usko perustuu uskoon, jonka Pyhä Jumala on meille ilmoittanut, kaikki muut jumalat ovat epäjumlia.
Sen tähden meidän on kysyttävä itseltämme: tahdommeko olla uskollisia Raamatulle ja etsiä sieltä totuutta, eikä joutua tämän maailma tuulien vietäviksi.
Ei meidän tarvi olla marksilaisia tehdäksemme omia jumalia. Se on ihmiselle vaarana aina.
Tappaminen ja murhaaminen on käsitteinä erotettu maallisessa laissa, mutta miten raamattu asian sanoo?
Jumalan käsky on yksiselitteinen: ”Älä tapa” (alku teksti pitää sisällään ajatuksen ”älä tapa kaltaistasi” ) eli voidaan ajatella, että hyttysen tappaminen ei kuulu tähän, mutta siitä monet jo kiistelee, koskeeko se esim. hyöty eläimiä, joita syömme.
Jokainen voi nähdä, kuitenkin maailmassa tappamisen jatkuvan, vaikka kaikki varmasti tietävät uskonnosta tai ilman uskontoa, että tappaminen tai murhaaminen on väärin. Joku sanoo, että uskonto on moneen sotaan syypää, mutta varmuudella voidaan sanoa, että ilman uskontoa ihminen tappaisi ja sotisi yhtälailla. Ristiriitaista onkin, kun Jumalan sanotaan aiheuttavan sotia, ja vaikka Jumalan sanotaan antaneen käskyn sotaan, niin ihminen on aina tehnyt ja tappanut. Tappamisen oikeutusta on mahdotonta puolustaa Jumalan käskyillä.
Kaikessa on huomattava, että Jumala ei ole tappanut vielä todistettavasti yhtään ihmistä, vaan ihminen on itse syypää maailman sotiin ja yksittäisen hengen riistämiseen toiselta kaltaiseltaan.
Ongelma ei siis ole Jumalan laki vaan ihminen. Sanoohan Jumala Kainille, joka oli vihastunut ja kateellinen veljellensä:
”Ja taas hän synnytti pojan, veljen Kainille, Aabelin. Ja Aabelista tuli lampuri, mutta Kainista peltomies.
Ja jonkun ajan kuluttua tapahtui, että Kain toi maan hedelmistä uhrilahjan Herralle; ja myöskin Aabel toi uhrilahjan laumansa esikoisista, niiden rasvoista. Ja Herra katsoi Aabelin ja hänen uhrilahjansa puoleen; mutta Kainin ja hänen uhrilahjansa puoleen hän ei katsonut. Silloin Kain vihastui kovin, ja hänen hahmonsa synkistyi.
Ja Herra sanoi Kainille: ”Miksi olet vihastunut, ja miksi hahmosi synkistyy?
Eikö niin: jos teet hyvin, voit kohottaa katseesi; mutta jos et hyvin tee, niin väijyy synti ovella, ja sen halu on sinuun, mutta hallitse sinä sitä!”
Tunnetuin seurauksin Kain ei voinut pidättää vihaansa ja tappoi veljensä ja Kainissa synti pääsi valtaan.
Sanoohan Jaakob myös veljilleen Herrassa, jotka olivat Kristittyjä, kuten mekin:
”Mistä tulevat taistelut ja mistä riidat teidän keskuudessanne? Eikö teidän himoistanne, jotka sotivat jäsenissänne?
Te himoitsette, eikä teillä kuitenkaan ole; te tapatte ja kiivailette, ettekä voi saavuttaa; te riitelette ja taistelette. Teillä ei ole, sentähden ettette ano.
Te anotte, ettekä saa, sentähden että anotte kelvottomasti, kuluttaaksenne sen himoissanne.
Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen.”
Jos me raadollisina ihmisinä emme tapa, niin se ei tarkoita, etteikö meissä olisi kaikki varustukset pahan tekoon, jopa murhaan. Ihminen joka sanoo: ”En minä ainakaan tekisi mitään tuollaista” ei vielä tiedä mitä ihmisessä on.
Ihminen, joka joutuu esim. Sodan keskelle, saattaa löytää nopeasti verta käsistään. Rauhaa rakastava isä, saattaa joutua katsomaan kun lapset tapetaan silmien alla ja vaimo raiskataan ja poltetaan. Siinä voi ihminen olla aika pihalla. Sanotaanhan raamatussa myös, että ”miehen viha on suurempi kuin voima, joka sitä pidättää.”
Jokainen ihminen on siis vääryyden varustuksilla varustettu, ja valmis pahuuteen. Joka muuta väittää, ei tunne itseään, kuten tuntea tulisi.
Joku voi sanoa, että on vain luonnonmukaista, että ihminen tappaa ja taistelee evoluution mukaan, mutta jos näin on, niin synti raukeaa tyhjiin ja olemme kaikki vapaat tappamaan toisiamme surutta, eikä siinä muutama abortti enää tunnu missään. Kuka silloin välittää onko Jumala sanonut: ”Älä Tapa”, koska Jumalaa ei enää ole. Jumala kuitenkin on ja siksi kaikki pysyy kuten on kirjoitettu.
Ongelman ydin on siis perkeleellinen synti, joka ihmisessä vaikuttaa kaiken pahan. Jumalan laki vain osoittaa millaisia me olemme. Sen tähden Kristus tuli maailmaan, että tekisi tyhjäksi perkeleen teot. Lihan mieli vaikuttaa meissä loppuun asti, mutta Jumala on suurempi kuin meidän synnit, sillä Lähetti Kristuksen maailmaan syntisiä sovittamaan. Paavali joka oli murhamies, sanoi: ”Olen syntisistä suurin”
Olkaa raittiit, (valheesta vapaat) valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä.
Vastustakaa häntä lujina uskossa, tietäen, että samat kärsimykset täytyy teidän veljiennekin maailmassa kestää.
Mutta kaiken armon Jumala, joka on kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa Kristuksessa, vähän aikaa kärsittyänne, hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava.
Hänen olkoon valta aina ja iankaikkisesti! Amen. 1.Piet.5:8-11
Jo ennen kuin menin sotaväkeen luin Lutherin ”Voivatko sotilaat kuulua autuaalliseen säätyyn”.
Se on tietysti vanhanaikaista, mutta perustelut raamatullisia.
Kainin ja Abelin tapauksessa kuulin jo nuorena kerrottvan, miten tässä symbolisesti tulee esille vanhurskaus uskossa.
Juuri näin Jorma. ”Lammasten paimen” Abel uskoi Jumalan tahdon ja määrätyn syntien sovitus uhriin, joka vaati verenvuodattamisen. (kuten Aabraham myöhemmin ”uhrasi” Iisakin, kuten Jumala lopulta Poikansa)
Kain ”peltomies” ei tätä hyväksynyt vaan toi kättensä työt, oli ylpeä ja katsoi oman uhrinsa riittäväksi, suuttui kun Jumala ei sitä pitänyt minkään arvoisena.
Saman tekivät Juutalaiset, kun Jeesus sanoi heille, että heidän Jumalan palvomisensa on turhan vertainen. Suuttuivat Jeesukselle, sanoivat: ”Mikäs sinä olet meille sanomaan puusepän poika!” ”Juutalaiset vastasivat hänelle: ”Hyvän teon tähden me emme sinua kivitä, vaan jumalanpilkan tähden, ja koska sinä, joka olet ihminen, teet itsesi Jumalaksi”. Joh.10:33
Ilman Abelin ja Abrahamin uskoa ei mikään uhri ole kelvollinen.
Juutalaiset toimittivat kaiken minkä laki määräsi, mutta eivät ymmärtäneet mitä Jeesus heille puhui, vaan toimivat kuten oli kirjoitettu tapahtuvaksi. Abel kärsi uhrina, Kainin omanvanhurskauden tähden, kuten Jeesus kärsi Juutalaisen omanvanhurskauden tähden.
Nyt on oltava tarkkana, sillä on niitä jotka suuttuvat, jos heille sanoo, että Jeesus on ainoa uhri, joka kelpaa Jumalalle. Ihmisten työt eivät käy. Jeesus on ainoa, joka sovittaa ihmisen vääryyden.
Muuta tietä ei ole ihmiselle annettu. Se on Armon Tie. Mikään uskonnon harjoitus ei auta. Yksin Jeesus voi meidät Pelastaa.
Ismo! Pietistisessä opetusperinteessä on puhuttu Kainista ja Abelista tässä mielessä ja nähty tämän riidan jatkuvan
juuri noin kun sanoit.