Minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: ”Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.” (Ilm. 21:3-4)
Hän on pyyhkivä kaikki kyyneleet / Jakaranda.
Miksi täällä ajassa meillä on erilaisia kärsimyksiä?
Job sanoi: ”Alastonna minä tulin äitini kohdusta, ja alastonna minä sinne palajan. Herra antoi, ja Herra otti; kiitetty olkoon Herran nimi.” (Job: 1:21); mitä mieltä olet Jobin asenteesta?
Miksi meidän kärsimysten keskellä olisi hyvä iloita tulevasta elämästä Taivaissa?
Miten rukoilemme Jumalan tahdon mukaisesti?
Kaikki julkaistut blogini:
Aina on ollut Aabelin kirkko ja Kainin kirkko. Kainin kirkkoon kuuluvat halveksivat Aabelin kirkkoon kuuluvia eri tavoin. Kuitenkin Aabelin kirkko ei kuole, vaikka Kainin kirkko sitä vainoaakin. Kyyneleet kerran kuivataan. Tiedämmekö itse, kumpaan kirkkoon kuulumme?
Raja kulkee sydämestä toiseen, eivät ihmisten rakennelmien mukaan. Pietistejä lohduttaa se, että ovat saaneet kokea jotain siitä, mitä Abel.
Jos yhtään oikein muistan, ei Lutherinkaan käsityksen mukaan (Von den Konzilien und Kirchen 1539)
ihmistä pelasta kylmä opillisuus, vaan sydämen usko.
Jorma, yksin usko, ilman armonjärjestysoppia.
Paavali sanoo: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi.” (Ap.t. 16:31)
Kuulun Kristuksen kirkkoon. Muita ei ole.
Martti Pentti, hyvä vastaus. Kiitos. On ainoastaan yksi oikea kirkko Kristuksen kirkko, jota myös Aabelin kirkoksi kutsutaan. Jeesus Kristus surmattiin samoin kuin Aabel.
Nyt minut ymmärrettiin väärin. Kyllä Kainitkin kuuluvat Kristuksen kirkkoon. Abeleita on niin häviävän vähän, ettei siitä joukosta oikein kirkkokuntaa saisi kasaan
”Kain sanoi Herralle: ’Syntini rangaistus on minulle liian raskas kantaa. Kun sinä nyt karkotat minut tältä seudulta, minä joudun pois kasvojesi edestä. Minun on harhailtava kodittomana ja pakolaisena maailmalla, ja silloin kuka hyvänsä, joka minut kohtaa, voi tappaa minut.’ Mutta Herra sanoi hänelle:’Ei, vaan kostettakoon seitsenkertaisesti sille, joka tappaa Kainin.’ Ja Herra pani Kainiin merkin, ettei kukaan, joka hänet kohtaa, tappaisi häntä.”
Mitään erityistä armonjärjestysoppia ei ole olemassakaan.
On vain eräiden ihmisten haluttomuutta oppia jotakin sellaista, mitä ennen eivät ole osanneet.
Kenenkään ei pidä tuomita toisia silloinkaan kun ei halua tai ei pysty perustelemaan näkemyksiään.
Pietistit pitivät elävää uskoa ja Lutherin opetuksia esillä kaikki valistuksen ajan jälkeiset katkerat vuodet ja kärsivät vainoa siitä.
Monia kiinnostaa, mikä esim. Luthersäätiön asennoituminen on pietisteihin. Syytä ottaa siis selvää.
Kristuksen synnyttäminä pidän teitä kaikkia veljet, jos olen Pietismistä sanonut taannoin jotain loukkaavaa, niin se ei ollut tarkoitukseni. Paljon hyvää on myös saaneet kirkossa aikaan. Ymmärrykseni Pietismistä on vajaa, ja omassa käsityksessäni olen verrannut sitä lähinnä Judaismiin, ehkä minun on korjattava tässä käsityksiäni.
Olet Jorma kiivaasti puhunut samoista asioista, jotka itse näen myös tärkeinä ja tärkeimmässä olemme samalla puolella ja se on hyvä. Kristus on meidät Pelastanut.
Tällä Juhan blogilla on itselleni ollut valtava arvo ja kesti kauan, ennen kuin uskaltauduin itse kirjoittamaan tänne. Riutuneelle ja väsyneelle tämä on antanut voimaa. Kiitos teille kaikille muillekin ja Juhalle eritoten, joka jaksaa aina vetäistä esiin intohimoisen aiheen.
On verrattava itseämme opetuslapsiin, jotka kilpaa kyselivät Jeesukselta, että mites tämä ja mites tämän käy ja mites tuo on mennyt ja mites sitten pelastutaan ja miten sen armon oikein ymmärtäisin, ja kuinka ja miksi… Jne. Lapset ovat terveitä kun kyselevät Isältä elämän saloja, sillä on lähettänyt Poikansa meille, että saisimme kaiken tiedon suoraan Hänen Sanoistaan, sillä raamattu puhuu meille Jeesuksen äänellä uskon kautta. Pyhä Henki on kanssamme aina ja opettaa meitä kaikessa.
Miksi meitä tarvitsee opettaa, jos tiedämme jo kaiken? Emmehän ole niitä jotka tiedämme kaiken? Kirjanoppineita? Olemme kaiketi niitäkin, mutta henki on se joka tekee eläväksi. Jos näemme ihmisen ojassa riutumassa, niin onko meillä valmis esitys parannuksen tekoon, vai ojennammeko vain kätemme avuksi? Olkaa aina valmiit, meille sanotaan, mutta mihin? Rakkaus puhuu tekojen kieltä.
Kirjanoppineet voivat puhua asioista tiedon nimellä, mutta usein se on valhetietoa. ” Voi teitä, te lainoppineet, kun te olette vieneet tiedon avaimen! Itse te ette ole menneet sisälle, ja sisälle meneviä te olette estäneet.”
ja vielä sanoo Paavali Timoteukselle sanat, jotka sopivat kaiketi hyvin myös meille, jotka olemme toivon mukaan Armon alla:
”Kehoita niitä, jotka nykyisessä maailmanajassa ovat rikkaita, etteivät ylpeilisi eivätkä panisi toivoansa epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan, joka runsaasti antaa meille kaikkea nautittavaksemme, kehoita heitä, että tekevät hyvää, hyvissä töissä rikastuvat, ovat anteliaita ja omastansa jakelevat, kooten itsellensä aarteen, hyvän perustuksen tulevaisuuden varalle, että saisivat todellisen elämän.
Oi Timoteus, talleta se, mikä sinulle on uskottu, ja vältä tiedon nimellä kulkevan valhetiedon epäpyhiä ja tyhjiä puheita ja vastaväitteitä, johon tunnustautuen muutamat ovat uskosta hairahtuneet. Armo olkoon teidän kanssanne!
Kun annan lantin keräys lippaaseen, katsonko tekeväni sen hyväkseni Jumalan silmien edessä, vai häpeänkö elintasoani ja hyvitän osaani Jumalalle, vai näenkö ne nälkää näkevät, joille soisin antaa leipää, että saisivat helpotusta tuskaansa. Autuaampi on antaa kuin ottaa.
Jos pelkään omaa vanhurskautta niin paljon, että en auta hädässä olevaa, niin ottakoon Jumala minut kasvatukseensa, että perisin sen mikä on luvattu, sillä omahyväinen ihminen on meistä jokainen, sen saa myös uskoa Jumalan Sanasta. Minäkö, joka muille saarnaan, enkö myös itselleni saarnaisi sanoi jo Paavali ja koskee myös kaikkia, jotka pitävät Herran Sanaa esillä. Sillä Henki paljastaa meille synnin, vanhurskauden ja tuomion.
Rakas Jeesus Armahda meitä syntisiä, anna sopua ja laupeutta, mutta myös voimaa ja rohkeutta. Kaiken me voimme Totuuden puolesta. Maailmassa meidän on eläminen, vaikka emme ole enää maailmasta, vaan olemme Kristuksessa.
Ismo, kiitos sovittelevasta kommentista. Joskus on hyvä katsoa asioita välillä toisenkin silmälasien lävitse, niin asiat näyttävät erilaiselta. Oikeassa olemisen harha on aina ovella vaanimassa.
ismo malinen :”Kun annan lantin keräys lippaaseen, katsonko tekeväni sen hyväkseni Jumalan silmien edessä, vai häpeänkö elintasoani ja hyvitän osaani Jumalalle, vai näenkö ne nälkää näkevät, joille soisin antaa leipää, että saisivat helpotusta tuskaansa.”
Ratkaiseva ero näissä asioissa näyttää ”oman Jumalani” ja kirkon Jumalan välillä olevan se, että en ainoastaan mieti ”lanttia keräyslippaaseen laittaessani” mitä Jumala minusta ajattelee, vaan että olen perustanut pohjimmilltaan koko ”niche-yrittäjyyteni” sen vakaumuksen varaan, että jokaisessa lähimmäisessäni on Kristus, joka lähestyy ihmistä ja tarvitsee häntä.
Tuula, tärkeintä on että lantti lähtee kädestä. Jumala huolehtii sen perille ja hulluinta tässä Jumalan viisaudessa on, että kaikki lantit ovat saajalle saman arvoisia. Hyvä jos saaja oppii kiittämään Jumalaa, kaiken hyvän antajaa.
Antaja voi antaessaan tuijotella omaa etuansa Jumalan silmissä tai tehdä sen vain silmää palvoen muiden ihmisten nähden. Jos voi iloisena vain antaa, antamisen ilosta, niin se lienee parasta antajalle. Kaikki on Jumalasta alkuisin, miksi pitäisin niin huolta, miten Jumala lanttejansa käyttää, meille on antanut, miksemme myös antaisi muille.
Jos ihminen kaiken syystä tekee, niin on hyvä kysyä miksi Jumala on meille ensin antanut. Olemmeko ansainneet hyvän osan ja tuo toinen, joka on ilman, taas ei ole?
Miten me itsemme näemme on lopulta olennaista. Sitä annetaan mitä on saatu, jos olen jotain ansainnut, niin odotan samaa muilta. Onko parempi olla antamatta, jos joku ei ole ansainnut, vai annanko vaikka ei ole ansainnut, koska en ole itse myöskään ansainnut mitään. Antaja on kiitollinen ja iloinen, että on jotain annettavaa. Saajan osa on yhtä merkityksellinen, sillä saajan kautta Jumala jakelee lahjojaan maailmassa.
Kiitos terveisistä, Ismo. Minun puolestani voit olla vapaa. Olen pitänyt kirjoituksistasi, kun sinulla
on kanttia perustella omat näkemyksesi.
Jeesus sanoo Vuorisaarnassaan autuaaksi niitä, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano. Jos jossain opetetaan,
että ihmiset ovat autuaita, vaikka heillä ei koskaan ole ollut vanhurskauden nälkää ja janoa, minkäs me pietistit sille sitten voimme.
Pidämme kuitenkin kiinni Jumalan sanasta.
Myönteinen lause ei kiellä toisia vaihtoehtoja. Se, että sanoo savolaisten olevan suomalaisia ei kiellä myös hämäläisten olevan. Vuorisaarnan autuaaksi julistamiset eivät sulje pois sitä, että mainitsematta jätetytkin voisivat olla autuaita.
>>>Ymmärrykseni Pietismistä on vajaa, ja omassa käsityksessäni olen verrannut sitä lähinnä Judaismiin>>>
Eikös vaan, Ismo, tällaiset ”tunnustukset” olisi syytä käydä läpi avoimesti ja perustellen.
Minusta tuo väite on aivan merkillinen, ja mieleeni tulee väkisin, että pääkaupunkiseudulla on joku sylttytehdas näille kummallisille väitteille. Saatan toki olla väärässäkin.
Kuinka paljon olenkaan pietistien suusta kuullut puhetta itsevanhurskauden vaaroista!!
Tuo ajatukseni Pietismistä lähtee ajatuksesta, kuinka voisi saavuttaa jotain niin selkeästi erotettavaa oikeaa uskoa, että sen voisi oikein ja lopullisen selkeästi rajata väärästä uskosta. Asetan itseni esimerkiksi.
Olen itse törmännyt itsessäni järkeilyyn ja analyyttiseen uskon selvitykseen niin, että siitä on tullut itselleni laki. Tarkoitan, että oman kokemukseni kautta olen ymmärtänyt armon ja siitä on tullut itselleni uskomisen perusta.
Omasta ymmärtämisestäni on tullut minulle omavanhurskautta ja omasta uskostani on tullut minulle uskon perusta.
Jumalan Pyhä olemus on kuitenkin kasvattanut Armollaan minut pois omasta uskosta Kristukseen ja Jumalan Pojan uskoon, joka ei siis ole enää omaani.
Armo on Armoa ja sen jälkeen ei tule mitään. Miten tämä liittyy Pietismiin?
Ensinnäkin on sanottava, että en ole luokitellut enää aikoihin Kristittyjä minkään inhimillisen mukaan, on vain Kristittyjä, se on hyvä ja mielestäni riittävä määritelmä, en nyt samalla kuitenkaan sano, etteikö Kristityiksi itseään nimittävät voisi olla täysin hengetöntä ja pihalla Kristinuskon perusteista.
Hyvän esimerkin erilaisista Kristitystä antaa mielestäni, Muusikko ja musiikin kuuntelusta pitävä. Muusikko soittaa itse musiikkia ja elää siitä. Musiikin kuuntelija ei elä siitä, että muusikko soittaa, vaikka rakastaakin musiikkia ja elää vain kuuntelusta. Kuitenkin olisi muusikon mielestä väärin jos kuuntelija sanoisi itseään muusikoksi, vaikka musiikkia rakastaakin. Muusikko pitää vain soittajaa muusikkona.
Kristityksi itseään voi sanoa sellainenkin, joka ei osaa soittaa, joka vain pitää musiikista mutta Kristittyinä itseään pitävät ovat vain ne, jotka elävät musiikista, eivät ne, jotka vain pitävät musiikista. Oliko tarpeeksi hankalaa 🙂
Onkin välttämätöntä ymmärtää erottaa, että armon kokemuksesta ei saa tulla lakia ja vaatimusta, muuten musiikin kuuntelu menettää merkityksensä.
Jos musiikkia voi kuunnella kuin vain ne, jotka osaavat soittaa, niin muusikkoja ei ole kohta ollenkaan.
Pietismin olen nähnyt kirkon sisällä oleviksi Kristityiksi, jotka osaavat soittaa ja jotka haluaisivat että kaikki soittaisivat ja näin ollen soittotaidosta on tullut tavallaan vaatimus että voi rakastaa musiikkia. Tarkoitus on hyvä, mutta keinot ajaa helposti asian ohi. On hyvä, että usko näkyy ihmisessä, mutta joskus sen on tarve olla piilossa. Jumalan Armo, riittää kaikille. (Jorma, et ole mielestäni muuta koskaan väittänyt, jos olen oikein ymmärtänyt.)
Olenko tulkinnassani väärässä tai oikeassa ei lopulta merkitse, vaan se merkitsee, että kaikki rakastavat musiikkia ja toisiaan, muusikot tietävät, että ilman kuuntelijoita heillä ei ole kelle soittaa, ja kuuntelijat tietävät, että soittajia tarvitaan yhteiseen asiaan.
Olen Kristitty, mutta muut myös, jos kuuntelee musiikkia, niin hyvä, jos soittaa niin hyvä, jos kuuntelijasta tulee muusikko, niin hyvä, jos muusikosta tulee kuuntelija, niin hyvä. Kunhan perusta on selvä, niin kaikki ovat sisällä musiikissa.
On joskus nähtävä asiat kaukaa nähdäkseen lähelle.
Olihan Paavalikin farisealainen ja kuitenkin Kristitty, kuinka meidän kuppikunnat olisivat sen kummempia. Jos johonkin kuulutaan, niin kuulutaan Kristukseen, joka on meidän pää, yksi on toista ja toinen toista, mutta kaikki saman Armon alla.
Ehkä olen itsekin Pietisti, kuka sen tietää 🙂 Kerran nuorempana kyläiltiin ja pieksin suutani ja kyseenalaistin avioeron tehneet ihmiset luovuttajiksi ja meni hetki, kun kotiinsa kutsunut pariskunta kertoi olevansa uusioperhe, silloin tajusin, että Armo on enemmän kuin laki.
Kotinsa kullakin, ei kotiaan tarvitse hylätä, eikä juuriaan. Kristus on enemmän kuin nämä, mutta silti vääryydestä huutaa moni kotoaan ja juuriltaan eksynyt, eikä kuitenkaan kysy missä on Jumala. Etsivät ovat vielä pimeässä, olkoon niistä yhteinen huolemme aina.
Jorma Ojala, on käsittämätöntä mitä sinussa saa aikaan sanat YKSIN USKOSTA. Miksi vihastuit? Ei ole ensimmäinen kerta kun evl-kirkon pappi pahastuu selkeisiin sanoihin minun blogillani. Voit vapaasti alkaa vääntää puhelimen kampea ja soittaa papeille ja piispoille ympäri Suomea. Kuitenkin minä vastaan omista kommenteista ja puheistani.
YKSIN USKOSTA
Vanginvartija kysyi Paavalilta ja Silakselta: ”Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?” (Ap.t. 16:30)
Selkeä kysymys ja selkeä on vastaus Paavalilta ja Silakselta:
Paavali sanoi: “Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi.” (Ap.t. 16:31)
Kiitos, Ismo!
Olet nähnyt vaivaa ja osoittanut vastuullisuutta. Paneudun tekstiisi myöhemin.
Raamattu nimittää järjen, tahdon ja tunteiden muodostamaa kokonaisuutta sydämeksi.
On aina puhuttu sydämen uskosta.
1)
Uskoon liittyy järki, älyllinen puoli = Me ymmärrämme, että
pelastuksen asiat ovat määrätyllä tavalla, vaikka kaikkea emme
ymmärtäisikään.
2)
Uskon myötä tunteet joutuvat liikkeeseen:
Me tunnemme iloa lapseudesta,
Me tunnemme surua petoksestamme hiilivalkealla
Me tunnemme myötätuntoa ihmiseen, jota ennen vihasimme
Me rakastamme,
Me annamme anteeksi, vaikka ennen olimme katkeria
3)
Myös tahtomme temmataan mukaan.
Me tahdomme elää kuuliaisuudessa,
Me tahdomme tehdä hyvää
Uskon tekee uskoksi juuri se, että todellisuus, jonka kanssa on
nyt päästy kosketukseen, on realiteetti, ei ainoastaan kuvitelmaa.
Tämä kaikki, usko kokonaisuudessaan, tulee ihmisen ulkopuolelta, hänestä itsestään riippumatta
(Olen lainannut teosta
Giertz: Uskon ABC. 1980. SLEY-Kirjat.)
=============================================
EN SANONUT, että usko perustuu tunteisiin.
Sanoin vain, että usko myös ilmenee ja näkyy.
EN SANONUT kuinka paljon pitäisi ilmetä ja missä määrin
Jaakob sanoo, että usko ilman tekoja on kuollut.
JAAKOB EI SANO, että usko tulisi eläväksi teoilla.
Jaakob puhuu siis kuolleesta uskosta, minä puhuin elävästä.
Kun on ihmisiä, jotka eivät usko Raamattua, ellei Luther ole ensin sanonut siitä jotakin, voin lisätä Luther-sitaatin
”Hyvät teot eivät tee hyvää ihmistä, mutta hyvät teot ovat hyvän ihmisen merkki”
Ismo, sinä kirjoitit:
>Tuo ajatukseni Pietismistä lähtee ajatuksesta, kuinka voisi saavuttaa jotain niin selkeästi erotettavaa oikeaa uskoa, että sen voisi oikein ja lopullisen selkeästi rajata>>>
En osaa ajatella tällaista.
Pietismi ei käske katsoa omaan uskoon, vaan katsomaan Kristukseen, joka on alkaja ja täyttäjä..
>>Omasta ymmärtämisestäni on tullut minulle omavanhurskautta ja omasta uskostani on tullut minulle uskon perusta.>>>
Minä pitäisin tätä kasvukertomuksena, näin Jumala uskovaa johdattaa opillisuudesta sydämen uskoon.
>>>Armo on Armoa ja sen jälkeen ei tule mitään. Miten tämä liittyy Pietismiin?>>>
En ymmärrä kysymystä! Eiköhän armo ole armoa, ja etkö itse kerran lainannut: ”Pitääkö meidän vielä synnissä elämän, jotta armo suuremmaksi tulisi? Pois se!
>>>Onkin välttämätöntä ymmärtää erottaa, että armon kokemuksesta ei saa tulla lakia ja vaatimusta>>>
Tämähän on aivan selvä asia! Olen samaa mieltä!
MUTTA typologinen kuvaus tai topografinen kuvaus ei ole sama asia kuin vaatimus. Sitä kuiva opillisuus ei
ilmeisesti ymmärrä.
Eikö se Ukko-Paavo aikoinaan puhunut armon vilauksista? Pietistien papit ovat jatkuvasti korostaneet,
kuinka kristitty tuntee sydämensä kylmäksi ja tunteettomaksi.
Laestadius koko ajan korostaa, että on uskottava VASTOIN tuntemuksia.
Lopusta olen kanssasi samaa mieltä, Ismo. En enää puutu niihin
>>>Jorma Ojala, on käsittämätöntä mitä sinussa saa aikaan sanat YKSIN USKOSTA. Miksi vihastuit? >>>> Juha Heinilä
Mieletön väite ja loukkaavakin.
En viitsi sanoa enempää.
Jorma, kommentistasi paistoi läpi viha, mutta voin olla väärässä.
Tiedätkö, että tohtori Martti Luther oli aivan oikeassa sanoessaan YKSIN USKOSTA?
Miksi on tärkeää luottaa siihen, että pelastumisemme yksin uskosta, eikä siihen tarvitse meidän tehdä mitään omia ponnisteluja?
Paavali antoi vanginvartijalle täydellisen ohjeen, miten pelastumme, josta ei puuttunut mitään.
YKSIN USKOSTA
Vanginvartija kysyi Paavalilta ja Silakselta: “Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?” (Ap.t. 16:30)
Selkeä kysymys ja selkeä on vastaus Paavalilta ja Silakselta:
Paavali sanoi: “Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi.” (Ap.t. 16:31)
Ismo!
Tutkailin vielä tuota tekstisi kohtaa, jotain otaksuit hankalaksi
>>Kristityksi itseään voi sanoa sellainenkin, joka ei osaa soittaa, joka vain pitää musiikista mutta Kristittyinä itseään pitävät ovat vain ne, jotka elävät musiikista, eivät ne, jotka vain pitävät musiikista. Oliko tarpeeksi hankalaa :)>>>> Ismo Malinen.
Jos nyt tarkkaan mietit, Ismo, en ole kuuna päivänä sanonut
sanaakaan mistään määrästä missään asiassa.
En tiedä, mitä tarkoitat erolla ”elää musiikista” tai ”pitää musiikista”.
Paavalin mukaan kristitty elää Kristuksessa Jeesuksessa.
Kai se jotain merkitsee.
Paljon kokeneet tietävät, että eletään muutakin.
Kasvuprosessi on harhaa, kipua, etsimistä, pettymistä,
tuskaa ja löytämisen iloa.
Vaikka tekisin vuoteeni tuonelaan, Hän on sielläkin, sanoo
Psalmin kirjoittaja. Lohduttudun sillä ja hyväksyn epätäydellisyyteni.
Mielestäni uskossa on oleellista ns. sum-pathia, yhdessä kokeminen, tunteiden yhdenmukaisuus, jossa ihmisten asenteet voivat samaistua toisten ihmisten asenteiden kanssa. Tämän vastakohta on vertailu, jossa etsitään ainoastaan sitä mikä erottaa ihmisiä toisistaan ja erojen avulla heistä tehdään toistensa vastakohtia ja vihollisia. Mielestäni puoluepolitiikassa ja kuppikuntaisuudessa on hallitsevana juuri tämä ”differoimisen” taito.
Tuula, kiitos hyvästä kommentista, jota kannattaa pohtia. Kirkossamme olevat yhteiset uskontunnustukset ovat tärkeitä koko seurakunnalle.
Tuula osuu oikeaan. Oppiahan ei ole meidän vaan Kristuksen, siksi toistemme vertailu opillisilla argumenteilla ei ole suotavaa, eikä järkevää. Yleensäkin pragmaattinen suhtautuminen elämään ohjaa Kristittyä oikeaan, kun sydämessä on vakaa usko Jumalan Voimaan. Se miten ihminen uudistuu ja muuttuu on lopulta Jumalan työ ja siksi meidän ei tarvitse pelätä, että jättää tielle, vaan vie loppuun aloittamansa työn.