Minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: ”Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.” (Ilm. 21:3-4)
Hän on pyyhkivä kaikki kyyneleet / Jakaranda.
Miksi täällä ajassa meillä on erilaisia kärsimyksiä?
Job sanoi: ”Alastonna minä tulin äitini kohdusta, ja alastonna minä sinne palajan. Herra antoi, ja Herra otti; kiitetty olkoon Herran nimi.” (Job: 1:21); mitä mieltä olet Jobin asenteesta?
Miksi meidän kärsimysten keskellä olisi hyvä iloita tulevasta elämästä Taivaissa?
Miten rukoilemme Jumalan tahdon mukaisesti?
Kaikki julkaistut blogini:
Noilla toisilla palstoilla tulee joskus vastaan termi
”olkinuken polttaminen”. Tuli vaan mieleeni.
Mielenkiinnolla odotan edelleen aiheeseen liittyviä vastauksia
Apt 2:38- tapahtumiin.
Erinomainen on Hedbergin teksti.
Valitettavasti se ei lainkaan liity po. aiheeseen.
Arvostan Raamattua vielä Hedbergiäkin enemmän.
Valitettavasti en voi lainata:
Pöydälläni on
Väisänen: Pyhä Kaste kirkossa. II Kirkkohistoriallinen osa.
Hämeenlinna 2001.
Kettunen: Kristityn vapauden ja sidonnaisuuden dialektiikka Martti Lutherin reformatorisessa teologiassa 1518/19 – 1546.
Suomen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 110
Osmo Peltonen :”Ilmestyskirjan se varsinainen sanoma on ajaton ja yksinkertainen: kristittyjen rohkaiseminen koettelemuksissa, pahoissakin sellaisissa.”
Lutherin tekemässä Ilmestyskirjan esipuheessa puhaltavat kyllä mielestäni sen ajan suurvaltapoliittiset ”sodan tuulet” ja tuokin kirjoitus vahvisti käsitystäni siitä, että maailmassa on aina ollut ja ilmeisesti tulee olemaankin omat ”herodeksensa”, joille tärkeintä on maallinen valta ja maallinen kunnia, jonka ”alttarille” he ovat valmiita uhraamaan kokonaisia kansakuntia. Mielestäni he kumartavat sitä ”voimaa”, joka lupasi Jeesukselle ”tämän maailman loiston ja rikkauden”, jos Jeesus kumartaisi häntä.
Näin se on. Luther tunnetusti piti paavia antikristuksena, ja valtapolitiikkakin oli pelissä. Lapsena muistan ynnäilleeni, ja kas, Hitlerin nimestä tosiaan sai 666. Ilmestyskirjaa kannattaa silti lähteä avaamaan helposta päästä. Läpikulkeva rohkaisun viesti valtoja ja voimia vastaan ei eroa muusta, Kristus-keskeisestä, UT:sta.
AUGSBURGIN TUNNUSTUKSEN PUOLUSTUS
Augsburgin tunnustuksen puolustus (www.evl.fi/tunnustuskirjat)
IV uskonkohta Vanhurskautus.
(Suoraa lainausta. Olen harventanut joitakin sanoja)
”Laki v a a t i i meiltä tekoja ja meidän omaa täydellisyyttämme.””
”Lupaus sen sijaan tarjoaa meille, synnin ja kuoleman
s o r t a m i l l e,
lahjaksi sovituksen Kristuksen tähden, eikä sitä oteta vastaan teoilla…”
(Kommentti 1)
(Jotta ihminen tuntee lain vaativan, jotta ihminen on synnin ja kuoleman
sortama, hän luonnollisesti ymmärtää todellisuutensa itsensä suhteen. Tähän hän on Jumalan Pyhän Hengen vaikutuksesta
omassa tilanteessaan joutunut.
Sitä hän ei luonnostaan, koska on turmeltuneen luontonsa johdatuksessa.
Tarvitaan siis Jumalan sanaa havahduttamaan hänet ttuntemaan
tilanteensa)
(Kommentti 2)
(Helluntaina Pietari saarnaa ihmisille, kuinka nämä ovat olleet Jumalaa vastaan
ja murhanneet Kristuksen:
…. hänet, …. te laista tietämättömien miesten kätten kautta naulitsitte ristille ja tapoitte. Apt 2:23)
”Tämä omakohtainen usko, jolla itsekukin uskoo saavansa synnit anteeksi Kristuksen tähden …….. saavuttaa syntien anteeksiantamuksen ja vanhurskauttaa meidät.”
”Ja koska se katumuksessa, toisin sanoen kauhistusten keskellä, lohduttaa ja rohkaisee sydämen, se synnyttää meidät uudesti ja antaa meille Pyhän Hengen, niin että sitten voimme täyttää Jumalan lakia, nimittäin rakastaa Jumalaa, pelätä häntä oikealla tavalla….”
(Kommentti)
(Eikö tässä nyt Jumalan vaikutuksesta ole tapahtunut jotakin?
Ihminen tahtoo vapautua synnin ja tuomion vallasta.
Sanoohan Apolgia tuossa yllä:
k a t u m u s t e n ja k a u h i s t u s t e n keskellä …
l o h d u t t a a ja r o h k a i s e e sydämen.
(Kommentti 2)
(Eikö tässä nyt ilmene katumus ja halu vapautua lain tuomiosta?:
”Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: ”Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?” Apt 2:37
En näe, että Melanchthon tässä jonkunlaisena pietistinä rakentaisi jonkunlaisia tikapuita taivaaseen,
vaan selittää mitä ihmisessä lain ja evankeliumin vaikutuksesta tapahtuu.
Hän herää, tuntee syyllisyyttä ja tarttuu Kristukseen, joka tarjotaan evankeliumin sanassa.
Aivan tätä samaa asiaa olen koettanut tuoda esille.
Tikapuut näistä tulee, jos edellytetään, että jokainen kristitty käy nämä vaiheet järjestyksessä läpi ja pelastuu vasta a) kuultuaan lain saarnan, b) kauhistuttuaan omaa syntisyyttään, c) kuultuaan evankeliumin julistuksen ja d) löydettyään henkilökohtaisen uskon. Melanchton saattaa yhtä hyvin tarkoittaa, että matoisessa maailmassa vaeltaessaan Jumalan lapsi tarvitsee jatkuvasti evankeliumin lohdutusta katumuksen kauhistuksista selvitäkseen.
Jorma, vanhurskautus on yksinkertainen asia. Ei siinä ole mitään meistä itsestämme. Kaikki on pelkästään Jumalan työtä ja armoa. Pelastavan uskon saamme lahjaksi. Omilla itsevanhurskauden tikapuilla ei taivaaseen pääse.
Joka uskoo Jumalan Poikaan, hänellä on todistus itsessänsä; joka ei usko Jumalaa, tekee hänet valhettelijaksi, koska hän ei usko sitä todistusta, jonka Jumala on todistanut Pojastansa. Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa. Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää. (1. Joh. 5: 10-12)
>>> Usein kuulee sanottavan, että kylmä opillisuus kuolettaa elävän uskon ? Mutta kuitenkin opitonta uskoa ei ole, jos luulee niin se ei enää ole kristinuskoa.>>>> Pylkkänen
Tekee mieleni kertoa Pylkkäsen Martillekin, että itse tykönäni
olen aina pitänyt oppia tärkeänä ja olen harrastanut systemaattista teologiaa.
Taisin olla se, joka puhui kylmästä opillisuudesta.
Tarkoitan sitä, että oppi irtautuu kristityn elämästä ja todellisuudesta.
Ei pitäisi unohtaa, että Kristuksessa meidän tulee elää, usko vaikuttaa ja tuntuu, miten se sitten kussakin vaikuttaa.
Ei se ole mikään opillinen abstrakti, kuten tunnutaan ajateltavan.
Usko ennen kastetta on Pyhän Hengen vaikuttamaa uskoa sanan kautta ilman, että Pyhä Henki asuu vielä ihmisessä, koska Pyhä Henki saadaan vasta kasteessa, kuten edellä olemme Raamatusta osoittaneet( luvuissa 3.2.4. ). Olemukseltaan se on kuulunut sanan totena pitämistä ja sen tähden Jumalan ”vanhurskauden nälkä ja janoa” Jeesus lupaa vuorisaarnassa näin: Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan” (Mt 5:6 ) Samoin kirjoitaa Paavali Vanhaan testamenttiin vedoten: Onhan kirjoitettu: ” Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu” Rm 10:13, Jl 2:32 ). Niin julisti myös Pietari Joelin kirjaan vedoten: Mutta joka huutaa avuksi Herran nimeä, se pelastuu (pass. fut. Apt 2:21 ) Futuuriit viittaavat tulevaisuuteen eli edessä olevaan kasteeseen ja siinä luvattuun pelastukseen.
Ennen kastetta sanan kautta Pyhän Hengen synnyttämä ”usko” ilmenee siis Jumalan (lahja) vanhurskauden nälkänä ja janona, sekä Kristuksen puoleen kääntymisenä. Taivas onnittelee heitä autuaiksi jo ennakoivasti, sillä Jumala on luvannut antaa heille kasteessa sen, mitä sana on saannut heidän kaipaamaan. Ihminen on tuolloin jo toivossa ( in spe) pelastettu, eikä tämä toivo saata häpeään, sillä omaa olemustaan hän ( Kristus ) ei voi kieltää ( 2 Tm 2: 13 ).
Onhan Raamatussa yksi hänen arttibuuttisista nimistään (” Uskollinen” ). Sanan kautta ennen kastetta Pyhän Hengen vaikuttama ” usko” on ojennettu tyhjä käsi, tarttumista evankeliumin lupaukseen kasteesta ja siinä saatavasta pelastuksesta ja Jumalan lapseudesta. Se on Pyhän Hengen sanan kautta aikaan saamaa herätyksen tilaa, ihmisen re-aktio Jumalan aktioon. Se on vielä pelastumattoman suostumista pelastettavaksi” ( Lainaus Matti Väisäsen kirjasta: Kaste Usko ja Pelastus 2014 sivuilta 89,90).
Oikein. Jumala on tehnyt oudon työnsä ja meidät sisällytetään tuohon työhön Kristuksen Sanan kautta, joka synnyttää meissä yhtäaikaisesti, kuin salaman iskusta ”uskon”, ”kääntymyksen”, ”Pelastuksen” ja Lupauksen omistamisen. Kaste vahvistaa tämän kaiken. Meidät siis siirretään Kristukseen. Sen jälkeen elämme ja olemme Kristuksessa. Tässä ei ole yhtään erotusta, jos olemme Kristuksessa.
Teologisesti me voimme järjestellä tapahtuman kulkua mielin määrin, mutta se ei Todellisuudessa mene minkään kaavan mukaan. Usko ”syntyy” ja se on ”syntynyt”, kuten lapsi näkee valon ensimmäisen kerran, sen jälkeen kohdun pimeys on pois. Jo Paavalin aikana voimme nähdä, että henkilökohtainen usko saattoi olla vain miehellä tai naisella, vaikka olivat naimisissa ja kuuluivat samaan seurakuntaan. (seurakunta piti tuolloin sisällään monet perheet ja lähiomaiset)
”Mutta naimisissa oleville minä julistan, en kuitenkaan minä, vaan Herra, ettei vaimo saa erota miehestään;
mutta jos hän eroaa, niin pysyköön naimatonna tai sopikoon miehensä kanssa; eikä mies saa hyljätä vaimoansa.
Mutta muille sanon minä, eikä Herra: jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, niin älköön mies häntä hyljätkö;
samoin älköön vaimokaan, jos hänellä on mies, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, hyljätkö miestänsä.
Sillä mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta, ja vaimo, joka ei usko, on pyhitetty miehensä, uskonveljen, kautta; muutoinhan teidän lapsenne olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat pyhiä.
Mutta jos se, joka ei usko, eroaa, niin erotkoon; veli ja sisar eivät ole semmoisissa tapauksissa orjuutetut; sillä rauhaan on Jumala teidät kutsunut.
Sillä mistä tiedät, vaimo, voitko pelastaa miehesi? Tai mistä tiedät, mies, voitko pelastaa vaimosi? 1.Kor.7:10-16
Onhan niin, että Jumala puhuttelee meitä yksilöinä, mutta myös yhteisönä. Jumala kuitenkin Pelastaa jokaisen henkilökohtaisesti ja antaa siitä myös tiedon jokaiselle. Tämä on varmaa ja raamatullista.
Martti ja Ismo, kiitos hyvistä kommenteista. Piispa Matti Väisänen on tutkinut kastetta paljon ja hänen kirjojaan kasteesta kannattaa lukea.
Olen kastettu, olen pelastettu!
Edelleen jatkan jo käytyä keskustelua ja lisään, että ihminen on matkan varrella kehitellyt monia ”metodeja” http://fi.wikipedia.org/wiki/Metodismi
Jotka ovat ajatuksena näennäisen hyviä, mutta niissä unohtuu se tosiasia, että vain Jumala voi tehdä sen työn ihmisessä, että ihminen saavuttaa autuuden tilan ja ymmärryksen siitä. (tästä olemme kaiketi samaa mieltä kaikki)
Me voimme kyllä silmin nähden nähdä, miten kaikki tapahtuu ja voimme ajatella, että kun saarnaamme oikein ja oikeassa järjestyksessä, lakia ja evankeliumia jne. niin toteutuu se, että ihmiset ottavat vastaan Jeesuksen. Se ei mene niin.
Todellisuudessa, asiat tapahtuu Jumalan järjestyksessä. Tarkoitan siis sitä, että vaikka me kuinka oikein toimisimme, niin me voimme nähdä kaiken vasta kun se on tapahtunut.
Emme voi sanoa, kenestäkään ja ennakoida, että kohta ”tuo” tulee uskoon, nyt pitää vain toimia oikein niin ”tuo” saavuttaa autuuden.
Me kyllä tiedämme, että noin 9kk ja lapsi syntyy, mutta kuitenkin lapsi voi tulla arvaamatta etukäteen tai jälki käteen tai kuolla kohtuun. Jumalan aikaa ei tiedä kukaan, ei vaikka olisi mikä metodi käytössä.
Voimme ymmärtää kaiken tapahtuneen jälkeen, että silloin julistettiin lakia ja silloin evankeliumia ja silloin tehtiin niin ja näin, mutta että me voisimme tuoda yhdellekään ihmiselle uskon? Sitä me emme voi tehdä, sen Jumala on säästänyt 100% itselleen. Me voimme Pitää Jumalan ilmoitusta esillä joka paikassa, ja se meille kuuluukin, mutta kuka lopulta kuulee saarnamme? Se jää salaisuudeksi.
Jumalan Sanasta me voimme kyllä nähdä, että Hän pelastaa omat lapsensa, Lupauksen lapset, mutta keitä ne ovat? Heitä on menneissä sukupolvissa ja tulevissa, mutta nyt on meidän aikamme viedä Sanaa eteenpäin sen Voiman mukaan, minkä Jumala meissä vaikuttaa.
On hyvä selvittää itselleen, mitä raamattu puhuu ennaltamääräämisestä, sillä kohtaa raamattu on vakava kirja. Luther sanoo: Jumalan Armovalinta on nähtävä Kristuksen kautta, jossa Jumalan Rakkaus ilmestyi maailmaan.
Kun Pietari julisti ja 3000 sai Uskon, nii siinä ei puhuta, että kaikki saivat, se kannattaa aina muistaa. Sanoohan Jeesus, niille jotka vastustavat, että vaikka kuolleet nousisivat ylös, he eivät usko.
Ismo Malinen,
Puutun kommenttisi yhteen kohtaan.
En ole puhunut sanaakaan metodista
Olen ottanut termin armonjärjestys esille, jotta nähtäisiin, miten
Jumala ja hänen sanansa vaikuttaa ihmisessä tunnettavasti.
Jos sinä olet sitä mieltä, että ihminen EI KADU SYNTEJÄÄN tai
AHDISTU
sanan vaikutuksesta kun hän palaa Jumalaa paosta
kasteensa armoliittoon, voi jättää tämän lukematta.
LUTERILAINEN ORTODOKSIA puhuu siitä
de poenitentia
de justificatione per fidem
de bonis operibus
(Gerhard J: Loci Theologici. Tübingen … etc)
Juhai!
Eiköhän jo lopeteta tämä ohipuhuminen ja hassujen
päätelmien tekeminen ja siirrytä ihan asiaan?!
Olet fiksu ja miellyttävä kaveri, mutta nyt menee ulos raiteilta puhutaan.
Ordo Salutis eli Armonjärjestys kertoo siitä, miten pelastussanoma tulee todeksi
ihmisen eksistenssissä eli elämän todellisuudessa.
1)
Aitoluterilainen Johannes Gerhard puhuu siitä dogmatiikassaan
Loci theologici. Tübingen 1762-1781
2)
Se on ilmaistu jo Augsburgin tunnustuksessa ja Augsburgin
tunnustuksen puolustuksessa.
3)
Se on mukana jo varhaisten kirkkoisien teoksissa ja Uudessa testamentissa.
Asia varmistuu Apostolien teoista ja teoksesta
Seeberg Reinhold: Lehrbuch der Dogmengeschicte. I:
Die Anfänge des Dogmas im nachapostolischen Zeitalter Leipzig 1960.
Kun se on osa luterilaista teologiaa, hyväksytään vaan reippaasti tosiasiat ja samalla pietistitkin.
Antamasi Hedberg-sitaatti koskee ihan muuta asiaa.
Kunnioittavin terveisin, J.
”Kun se on osa luterilaista teologiaa, hyväksytään vaan reippaasti tosiasiat.” Luterilaisuus on protestanttisuutta. Protestantit eivät hyväksy mitään noin vain reippaasti. Me testaamme ja tarpeen tullen protestoimme.
Jorma, Kristuksen kirkon armonjärjestys on pelkästään: Jeesukseen Kristukseen uskominen.
Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. (Joh. 3:16-17)
Kiitos sinulle. Martti Pylkkänen.
Ei meidän tarvitse nyt polemiseerata kasteesta. Hyvksyn sen täysin.
Halusin sinun vain huomaavan sen. että ainuttakaan juutalaista ei ollut kastettu (niistä 3000 sielusta)
e n n e n kuin he tulivat kuulemaan Pietarin lakisaarnaa ja
evankeliumia.
Halusin sinun kertovan, tapahtuiko näissä ihmisissä jotakin,
eli heidän tietoisuudessaan itsensä ja Jumalan suhteen,
Pietarin saarnan vaikutuksesta. Apt 2.
Pietismistä on paljon harhakäsityksiä, ja varsinkin beckiläisyys on jotain ihan muuta.
Missourin synodin opetus on omalta osaltaan vääristänyt tätä suhdetta.
Aina kannattaa tutkia ennen kuin kiiruhtaa lainaamaan vaikka
Hedbergiä.
Huomasit jo varmaan itsekin, että armonjärjestyksen käsite esiintyy jo Gerdardilla ja ennnen häntä.
Kysymyksessä ei ole mikään oman pyhityksen tie. Ei sinne päinkään.
Kysytään toisiltamme, ennen kuin ruvetaan tuomitsemaan!